15.10.2019

Parhaimmat syyspäivät








 
Luin tänään lehdestä, että ruska on nyt parhaimmillaan. Minusta tuntuu siltä, että ruska on lopuillaan. Viikonloppuna on siihen malliin haravoitu ja puhallettu lehtipuhaltimella (on muuten hyvä) maahan pudonneita lehtiä pihalta. Kun katsoo puihin, niin puolet lehdistä on jo tippuneet.
 
Kesän vihreys tuli ja meni. Samalla vauhdilla tuntuu syksy etenevän. En oikein ole päässyt syksyn makuun, kun se jo alkaa olemaan lopuillaan. Pitkäaikaisten havaintojeni mukaan kaikki lehdet ovat pudonneet puista lokakuun lopulla, joten pari viikkoa saadaan vielä ihastella värikirjoa - ruskaa.
 
Ajaessamme rantaan päiväkävelylle, mietiskelin taas tätä luonnon kiertokulkua, joka toistuu vuodesta toiseen. Hiirenkorvat-vihreät lehdet-kellastuvat ja putoavat lehdet. Pieni talvilepo ja kaikki alkaa uudestaan. Eikös ole ihmeellistä!
 
Tiedätkö miksi lehdet vaihtavat väriä syksyllä?  
 
Luin muutamia vuosi sitten, muistaakseni Tiede-lehdestä, valaisevan artikkelin syksyn värikirjosta. Lehtipuun kellastuminen alkaa syksyllä valon vähentyessä. Tosin lämpötilan laskulla on myös oma osuutensa, mutta ei niin suuri kuin valolla.  Ruskaan liittyy vielä lehtivihreän vetäytyminen talveksi puun runkoon varastoon, jolloin lehtiin jää jäljelle vain keltaiset ja punaiset väriaineet. No, kaunista on ollut ja on edelleen. Lehdet ovat upean punaisia ja keltaisia. 






 



 
Meren rannalla taas

Nämä kuvat ovat viikonlopun kävelylenkiltä. Tutuista lempimaisemista, joissa tulee käveltyä aina uudestaan ja uudestaan. En kyllästy näihin ilmeisesti koskaan. Parin tunnin lenkki teki tosi hyvää ja nämähän ovat minulle meditaation korvike. Ei oikeastaan edes korvike vaan parhainta rentoutumista.
 
Meidän kesä ja syksy on ollut melkoisen kiireinen ja uusia asioita on tapahtumassa. Odotan niitä jännityksellä. Kerron niistä myöhemmin. Luonnon rentouttava voima on ollut viime aikoina entistä tärkeämpää. Kahisevat heinät rantakaislikossa, auringon pilkistys pilven takaa, tyyni meri tai pudonnut linnun sulka. Istuimme pitkään katsomassa joutsenperhettä, kun ne uiskentelivat rannassa ja söivät merenpohjasta "herkkuja".

 

 
 
Ruskan hehku
 
Auringon valo saa ruskan värit hehkumaan entistä upeammin. Vaikka viikonloppuna oli paljon pilviä taivaalla, niin aurinko näyttäytyi aina välillä ja se oli ihanaa. Aurinkoa päin kuvaaminen on haastavaa, mutta en malttanut olla räpsimättä muutamaa kuvaa. Haaveissa olisi joskus oppia kuvamaan erilaisissa valaistusolosuhteissa, vasten aurinkoa ja pimeällä. Taidot eivät riitä siihen, että ottaisin eri valotuksella kuvia ja yhdistäisin ne yhdeksi kuvaksi. Haaveilen myös siitä, että joskus voisi lähteä aamulla anivarhain kuvaamaan vedestä nousevaa usvaa.








 
Tältä syksy näyttää minun silmissäni. Miltä se näyttää sinun?
 
Sinulle ystäväni toivotan ihania ja rentouttavia
syyspäiviä!

Ps. huomasinpa juuri, että linkkiä Instaani oli räpiköity ja linkitetty tänne ihan outo tili, joten poistin sen kokonaan. Laitan sen uudelleen kun osaan :)
 
Mari

4.10.2019

Näin Tukholman uusin silmin

 
Saavuimme maanantaina illan suussa Tukholmaan. Lähtiessä Helsingissä satoi, mutta Tukholmassa pääsimme kuivin jaloin yläkuvan ihanalle asunnolle. Persoonalliselle, mutta erittäin tunnelmalliselle. Asunnossa oli paljon katsottavaa, taidetta, vanhoja huonekaluja sekä kekseliäitä sisustusratkaisuja. Sanoisin, että tämä oli paljon parempi vaihtoehto kuin hotellihuone, varsinkin kun mukana oli yksi pikkuinen ilopilleri.
 










 
Voisin asua täällä.

Tiistaina kävelimme vieressä olevalle näköalapaikalle ihastelemaan Tukholmaa hieman korkeammalta. Sieltä avautui upeat maisemat merelle. Sen jälkeen sitten jatkoimme kävellen vanhaan kaupunkiin. Matkalla näin monta kaunista rakennusta, enkä malttanut olla silmäilemättä ohimennen muutamaan asuntoon kun ikkunat olivat avoimet. Sanoin jopa ääneen, että täällä voisin vaikka asua.
 
Kävi myös mielessä, että sisustusostoksille olisi kiva päästä Tukholmaan, niin kivan näköisiä putiikkeja oli katujen varrella. Yleensä Tukholman reissut ovat olleet kiireisiä. Laivalla yön yli ja päivä kävellen kaupungilla, ehkä piipahtaen vanhan kaupungin puolella ja uupuneena takaisin laivalla. Ehkä siksi en ole käynyt kaupungissa vuosiin. Inhoan laivamatkaa. Onko sinulla toisenlaisia kokemuksia matkoista naapurikaupunkiin tai osaatko suositella jotain paikkaa siellä. Nyt meidän agendalla oli ihan toisenlainen reissu - ihana sellainen. Matka katkaisi myös työrupeaman kivasti.
 
Millaisia reissuja sinä olet tehnyt Tukholmaan?
 
Tänään oli kiva päättää viikko vapaapäivään. Kampaajani taikoi taas rutikuivat hiukseni kuntoon. Ihana helpotus. Lupasin hänelle, että haen Omega 3 apteekista, että saan kuivat hiukseni jälleen kiiltäviksi. Se taitaa auttaa myös kuivaan ihoon. Huomenna haen pilleripurkin. Aamulla kurkku tuntui kaktukselta ja nyt kuume on nousussa. Käykö sinulle koskaan näin, että vapaapäivänä sairastut?
 
Sinulle toivotan upeaa syksyistä viikonloppua.
 
Nauti ja rentoudu <3
 
Mari

27.9.2019

Syökö stressi energiasi



 
Jatkuva kiire töissä ja kotona. Koskaan ei ole omaa aikaa. Pää räjähtää, kun ei naruja saa pidettyä järkevästi käsissä. Illalla ei tule uni. Kuulostaako tutulta?
 
Nyt kun ollaan kesän jälkeen päästy taas arkirytmiin, niin kuulen ihmisten valittavan jo väsymystä. Nyt on korkea aika miettiä oman väsymyksen syitä ja olisiko jotain tehtävissä. Oma hyvinvointi pitäisi olla jokaiselle etusijalla.  Ota aamu rauhallisesti ja jäsentele seuraavan päivän asiat ajoissa. Aamun ajatuksena oli joku aika sitten: ”Aina voi valita, miten hommansa tekee, vaikkei voisikaan valita sitä, mitä tekee”. Eikös olekin viisaasti sanottu. Se pisti myös itseni ajattelemaan (taas kerran) kiirettä ja kuinka paljon siitä on itseaiheutettua. Keho ja mieli ovat viisaita, ne osaavat hoitaa itse itseään, kunhan vain maltat antaa niille mahdollisuuden.

Tiedän, että myönteiset ajatukset, hyvä uni, terveellinen ravinto ja liikunta auttavat stressissä ja ovat oivallinen tie parempaan hyvinvointiin. Kysynpä silti itseltäni usein: Miksi päivittäisten rutiinien järjestäminen on niin vaikeaa, ettei omaa aikaa jää riittävästi. Usein ajankäytön hallinnasta puhuttaessa, siihen liittyy paljon negatiivisuutta, mutta sen ei tarvitse olla sitä. Ajankäyttö on omissa käsissämme. Periaatteessa asia on yksinkertainen. Itse teet valinnan, miten vuorokauden tunnit käytät. Käytäntö vain usein sanelee ihan toista.

Moni pienen lapsen äiti tuskailee, kun omaa aikaa on hankala tai lähes mahdoton järjestää. Ei aina olekaan. Muistan sen ajan, kun lapset olivat pieniä, kuinka päivät vain hiipuivat ohi, eikä aikaa ollut juurikaan pysähtymiseen. Näin jälkeen päin olen monesti ihmetellyt, miten ihmeessä selvisin kaikesta, perheen arjen pyörittämisestä, töistä, kodinhoidosta ja lasten harrastuksiin kuskauksista. Pyörät pyörivät kuitenkin sujuvasti eteenpäin.

Kun elämä kääntyy ehtoo puolelle, niin aikaa saattaa olla liikaakin ja päivät tuntuvat pitkiltä. Yksinäisyys vaivaa, ainakin ajoittain. Voimia ei ole enää touhuta mitään ylimääräistä ja arkiaskareet hoituvat hitaasti. Välillä täytyy levätä tovi. Vanhuksia stressaa se, että ei enää pysty tekemään kaikkea mitä nuorena kykeni ja avun pyytäminen on vaikeaa kiireisiltä lähimmäisiltä. Näen nämä ääripäät selkeästi, kun yritän olla apuna sekä lapsilleni että äidilleni.
 

 
Miten stressiä voi helpottaa? Lukeminen on rentouttavaa. Minulla on tapana lueskella aina uudelleen ja uudelleen mindfulnessiin ja hyvinvointiin liittyviä kirjoja, katkelmia sieltä täältä. Kertaamalla asioita palautan itseni ruotuun, kun kiire alkaa ahdistamaan ja stressi painaa. Tässä muutamia ohjeita, miten päivän ensimmäiset hetket kannattaa aloittaa:

  • Aloita päiväsi positiivisin ajatuksin 
  • Pyhitä itsellesi aamun ensimmäiset hetket
  • Venyttele, juo vettä ja hoida kehoasi
  • Viritä itseesi energiaa ja sano itsellesi jotain kaunista ja rohkaisevaa
  • Hyväksy itsesi ja uskalla elää oman näköistä elämää

Työpäivän aikana on hyvä jatkaa samoin lempein ajatuksin. Päivästä tulisi tehdä mahdollisimman mukava kiireestä huolimatta. Pidä pieniä lepotaukoja päivän mittaan. Tarvitset päivääsi iloa ja mielihyvää tuottavia hetkiä. Olen oivaltanut, että minun on ainakin jätettävä kokousten väliin väljyyttä (jos mahdollista), jotta saan siinä välissä nollattua ajatukset ja ehdin valmistautua seuraaviin asioihin.

Kiireeseen ei pidä takertua, eikä nostaa sitä liian isoon rooliin. Huomaan usein, että kiireen taakse on helppo piiloutua. On trendikästä olla kiireinen. Ehkä sillä osoitetaan muille, että olet tärkeä ja joskus jopa korvaamaton. Jos haalit itsellesi liikaa hommia, stressitason saa helposti nostettua äärimmilleen.  

  • Tee työpisteestäsi mahdollisimman seesteinen, sellainen, jossa sielu lepää.
  • Tee päivän alussa kaikkein vaikeimmat ja tärkeimmät työt (jos se on mahdollista)
  • Palastele isot tehtävät ja ongelmanratkaisut pienempiin. Isotkin asiat voivat olla yksinkertaisia.
  • Aloita heti, älä siirrä töitä huomiseen, sillä töiden lykkääminen syö energiaasi
  • Suunnittele tuleva viikko etukäteen tai ainakin päivä tai pari
  • Muista pitää taukoja päivän aikana



 
Vaikka työpäivät olisivat kiireisiä, niin varaa kalenteriin aikaa harrastuksille. Akkujen lataaminen on tärkeää. Jos oma tekeminen peruuntuu jonakin päivänä, älä unohda sitä kokonaan viikon aikana, vaan siirrä toiseen kohtaan tai tee jotain muuta, mistä saat energiaa. Kunnioita tarpeitasi ja anna niille mahdollisuus toteutua joka päivä.

Sanomattakin on selvää, että liikunta pitää terveenä. Ei liikaa, eikä liian vähän, mutta monipuolista ja virkistävää. Liikunta antaa energiaa. Se pitää virkeänä ja lisää hyvää oloa. Minulle paras ja helpoin tapa torjua stressinpoikanen on lähteä kävelylenkille luontoon. Mitkä ovat sinulle sopivia rentoutumisen tapoja? Muista myös käyttää niitä.


Jotta uni tulisi illalla, tee jotain rauhoittavaa ennen nukkumaanmenoa. Viimeisen tunnin aikana on hyvä valmistautua nukkumaan (ei sinistä valoa). Laske sykettä. Uni on yksi tärkeimmistä stressin lievityskeinoista. Unen merkityksestä onkin puhuttu todella paljon, mutta silti tiedän paljon ihmisiä, jotka nukkuvat erittäin huonosti ja lyhyitä yöunia. Ohjeet eivät aina auta, vaikka niitä koittaisi noudattaa - uni ei vaan tule. Jos vielä ruokailutottumukset ovat pielessä, huonosti nukuttujen öiden lisäksi, niin melkoinen stressisoppa on valmiina.

Kahden viikon tiukan rutistuksen jälkeen minulla on viikonloppuna tiedossa lepoa ja kivat synttärijuhlat. Ensi viikon pääsen aloittamaan pienellä pikatripillä Tukholmaan hyvässä seurassa ja loppuviikkoon olen raivannut itselleni vähän omaa aikaa. Joten ei tässä ole mitään hätää.

Ellet pidä kiitollisuuspäiväkirjaa, kysy itseltäsi illalla: Mitä kivaa tänään tapahtui?

Pidäthän itsestäsi huolta!

Mari

20.9.2019

Syksyistä arkea ja pieni kisa

 





Tämäkin viikko kääntyy taas lopuilleen. Maanantaina katsoin kalenteria kauhuissani, miten tästä viikosta taas selviää. Hyvinhän se on mennyt, perjantai on jo käsillä. Viikkoon on sisältynyt paljon palavereja, kotihommia, jumppaa ja mukavaa tyhyilyä.

Viikon katkaisi mukavasti Tyhy-päivä Strömforsin ruukkikylässä Ruotsinpyhtäällä. Paikka sinänsä oli tuttu, kun olen siellä muutaman kerran aiemmin käynyt, mutta uutta oli mikroautoilu. Opas tutustutti meidät ruukkikylän historiaan, naulatehtaan toimintaan sekä kirkon rakentamisvaiheisiin. 


 


 
Iltapäivällä istahdettiin sitten mikroauton rattiin kisailemaan. Ei, en ollut koskaan ennen ajanut mikroautolla, tai ehkä kerran 30 vuotta sitten yhden kierroksen ulkoradalla. (Poikani harrasti nuoruudessaan mikroautoilua tämän hetkisten F1 sankareiden kanssa ja silloin muistaakseni kokeilin autoa kerran). Kuvassa ohitustilanne! Sisäkautta tiukka ohitus ja kaasu pohjaan etusuoralle.

Ohjaustehostin puuttui autosta - hih
 
Autoilu sujui sinänsä hyvin ja huomasin omalta kohdaltani, että kilpailuvietti pääsi aika nopeasti valloilleen. Joukkueessa oli kolme jäsentä. Ensin oli harjoitukset, sen jälkeen aika-ajot ja lopuksi itse kilpailu. Ihan niin kuin oikeissa kilpailuissa. Aika-ajoissa sijoituimme viidenteen lähtöruutuun. Minä jouduin aloittamaan kilpailun ensimmäisen osuuden. Ajoin 15 minuuttia niin kovaa kuin pääsin ja uskalsin (auto kulki 60 km/t). Osuuteni jälkeen olimme kolmantena. Jippii ja hurraa, suoritin osuuteni kunnialla. Seurauksena siitä oli kuitenkin varsin kamala olo, oksennutti ja heikotti. Äkkiä kypärä päästä ja ulos raikkaaseen ilmaan. Ehkä nopeat liikkeet, mutkittelu ja pakokaasu eivät tehneet sisuskaluilleni hyvää.

Kilpailuvietti on hurjaa. Kai se on sisään rakennettu juttu, joka ilmenee ihmisissä jo hyvin varhaisessa vaiheessa haluna kilpailla joko itseänsä kanssa tai toisia vastaan. Asetetun tavoiterajan ylittäminen tuo mielihyvää. Kilpailutilanne saa aikaan sen, että antaa kaikkensa tai jopa vähän enemmän. Ulkona oksennellessani harmitti ihan vietävästi, etten päässyt kannustamaan muita joukkueen jäseniä. Tuntui, että olin luovuttanut liian helpolla. Podiumille ei päästy, mutta tultiin kuitenkin neljänneksi.


 
 


Syksy tulee väkisin

Viikon aikana on tullut todettua monta kertaa, että syksy saapuu ihan väkisin. Sadepäivät eivät ole vielä tervetulleita, sillä meillä on ulkohommat kesken. Viikolla ei auttanut muu kuin levittää isot sadepeitteet taloon kiinni, että saamme sokkelin paikkauksen kuivaksi. Sateen sijaan kaipaan kuulakkaita ja aurinkoisia syyspäiviä. Toivon niitä viikonloppuun.

Aamut ovat viilenneet ja lämpimämpiä vaatteita on ollut pakko kaivaa esille. Olen siis tehnyt pieniä järjestelyä vaatekaapilla kuluneella viikolla. Kaivoin esille villapaidat ja pitkähihaiset puserot ja topit sekä muut kesähepeneet siirsin ylähyllyille.


Aurinko sentään pilkahtelee välillä ja lämmittää ihanasti. Yritän imeä jokaisen auringonsäteen tarkasti talteen talvea varten. Ehkä kuitenkin on aika jättää hyvästit kesälle ja keskittyä syksyiseen hyggeilyyn takkatulen ääressä.

Kuinkas sulla hurisee ja oletkos sinä kilpailuhenkinen?

Kauniita hetkiä viikonloppuusi <3

Mari