29.3.2020

Valoa ja varjoja




 


Tuskan keskellä on pakko hakeutua ulos lenkille. Lauantaina aurinko paistoi. Pakollisen kauppareissun jälkeen mietimme, minne suunnistamme kävelylle. Yritämme hakea välillä sellaisia reittejä, joissa ei olla useasti käyty. Ehdotin Siuntiossa olevaa luonnonsuojelualuetta. Sen tarkka sijainti ei ollut meillä tiedossa, joten päätimme pysytellä oman kaupungin puolella. Ajoimme rannalle Villa Rulluddenin lähistölle.
 
Onneksi alueella oli väljää ja saimme kävellä pihapiirissä ihan yksiksemme. Villa Rulludd on Espoon huvilamuseo ja sekin oli määräysten mukaisesti suljettu. Mikään ei kuitenkaan estänyt ihastelemasta upeaa huvila-arkkitehtuuria pihapiirissä. Alfred Kihlaman rakennutti talvihuvilansa upealle paikalle, ihan merenrannan tuntumaan, vuonna 1873. Historiallinen huvilaelämä huokui tosiaan rakennuksista ja sen ympäristöstä.
 
Rakennuksissa huomio kiinnittyi siihen, että toisiinsa kiinni rakennetut talot ovat tyyliltään erilaiset. Se johtuu siitä, että Alfred Kihlmanin poika rakennutti myöhemmin oman kesänviettopaikkansa isänsä huvilan viereen, ja rakennukset liitettiin myöhemmin kuistilla yhdeksi kokonaisuudeksi. Rakennukset siirtyivät Espoon kaupungille museokäyttöön 1980. En muista käyneeni alueella aiemmin. Mies tosin sanoi, että olemme käyneet pyörähtämässä pihassa pyörillä joskus.
 









 
Mänty on yksi kauneimmista puista ja minun suosikki. Upea honka kasvaa Villa Rulluddenin pihassa. Se oli upea. Kävelylenkki jatkui pitkin rantaraittia. Välillä poikkesimme rannalle katselemaan lintujen pyrähtelyjä. Meri oli tyyni ja tuntui kuin elämä ympärillä olisi seisahtunut. Oli niin hiljaista.
 
Monessa kodissa kuljetaan varjopuolella, on koronan aiheuttamaa sairautta, pitkästymistä, rajoitteita ja muutosta. Koitan itse muistaa myös elämän valoisat puolet ja onhan meillä monta asiaa hyvin. Ehkä monet pohtivat arvojaan tällaisena poikkeusaikana. Mikä elämässä on todella tärkeää ja minkä asettaa etusijalle? Nyt on aikaa pohtia elämää vähän syvällisemmin. Toivon, että elämän asettuessa taas normaaliin tilaan, muistamme nyt esille nousseet ajatuksemme ja opimme tästä jotain.
 
Niin kauan on helppoa, kun saa lähteä ulos ja liikkua siellä vapaasti, vaikka meitä uusmaalaisia rajoitetaankin. Täällä rajojen sisällä on varsin paljon mahdollisuuksia ja aina löytyy paikka, jossa on väljempää ja rauhallista. Nyt onkin hyvä syy etsiä uusia kohteita, missä ei aiemmin ole käynyt. Ajatukset siirtyvät samalla korona-ahdistuksesta johonkin muuhun.









 
Tänään on sunnuntai ja suunnitelmissa suunnata jonnekin päin luontoon. Pitkälle kävelylenkille. Meidän polkupyörät on varastossa, mutta ehkä pääsiäisenä lähdemme sieltä pyörälenkille. Näin suunnittelimme. Koska täällä väliaikaisessa kodissa ei ole pyörävarastoa, niin ajetaan varaston pihaan ja lähdetään sieltä lenkille.
 
Täällä pienessä kodissa ei juurikaan ole tekemistä. Asunto on hetkessä siivottu ja tavarat järjestelty. Ruuanlaittokin on hyvin yksinkertaista. Vähän kuin olisi matkoilla. Viikolla ehtii taas istumaan keittiön pöydän ääressä etätöissä. Ergonomia ei ole siinä kodin häävi, joten viime viikolla kannoin läppärini kylppäriin ja tein töitä seisten kylppärin pöytätasolla. Onneksi se oli juuri oikealla tasolla. Hätä keinot keksii.
 
Tiistaina menemme lopputarkastamaan uuden asuntomme. Toivottavasti siellä on nyt kaikki kunnossa. Virallisia tarkastuksia ja pihatöitä tehdään vielä huhtikuussa. Toivotaan, että pysymme terveinä ja saadaan muutto hoidettua sitten ajallaan. Kakkosvaiheen muutto pitäisi mennä suht helposti, sillä kaikki tavarat on varastossa pakattuna.
 
Aurinko paistaa, joten lähdetään ulos nauttimaan kevätilmasta!
 
Mitä sinulle kuuluu?
 
Mari

25.3.2020

Elämä muuttuu





Maailman tilanne haastaa meidät jokaisen. Tilanne on hyvin outo ja huolestuttava. Päivärytmit ovat sekaisin ja omia liikkeitään miettii tarkasti: mihin voi mennä, mitä voi tehdä. Onneksi ulkona liikkumista ei ole rajoitettu (vielä). Se mikä on ilahduttavaa, niin tämä pandemia sattui kevääseen, eikä syksyn tummimpaan ja synkimpään aikaan. En tiedä miten ihmiset olisivat kestäneet kaiken loka-marraskuussa, kun on pimeää ja synkkää muutenkin. Jo nyt on kuitenkin selvää, että elämä muuttuu. Tarvitsemme toistemme tukea ja kannustusta, niin tästä selvitään.

Viime päivinä aurinko on ilahduttanut lähes päivittäin meitä. Eikä haittaa, vaikka välillä taivas peittyy pilviin. Vaihtelevissa ilmoissa liikuskelin myös viikonloppuna: välillä paistoi, välillä taivas peittyi pilvistä ja lopuksi tuli rankka lumisade. Se tuo voimaa. Ulkona kävely on voimistavaa. Pitkän kävelylenkin jälkeen jaksaa taas olla sisätiloissa omissa askareissaan. Onneksi varasin lukemista ja käsitöitä iltoihin. Nyt on hyvin aikaa niille.





Kovin raastavaa on se, että läheisiä ei saa tavata. Onneksi nykyaikana on somet ja skypet ja niillä saa kuvaviestiä läheisten touhuista. Voi, miten tuo suvun pikkuisin tuntuu kasvavan ja kehittyvän ihan silmissä näinä muutamana viikkona, joina en ole häntä nähnyt. Iäkäs äitini on onneksi säästynyt koronalta. Hän on kovin liikkuvainen ja seurallinen luonteeltaan, mutta hän on hillinnyt hienosti liikkumistaan.

Pari loman jälkeistä viikkoa olen ollut etätöissä, lukuun ottamatta muutamaa pakollista piipahdusta työpaikalla. Monta asiaa olen saanut hoidettua, kun kotona pystyy keskittymään töihin keskeytyksettä. Omat haasteensa on tietotekniikalla, jonka ylikuormitus välillä haittaa. Etätöissä on omat hyvät puolensa, mutta täytyy sanoa, että kaipaan päivittäisiä kontakteja ja ajatusten vaihtoa työkavereiden kanssa.







Viikot ovat sujuneet muuten rattoisasti. Tekemistä on ollut riittämiin. Nyt ollaan asuttu pari viikkoa evakkokodissa. Sunnuntaina muutettiin tähän evakkokoti II:een. Pikkuhiljaa alan tottumaan tähänkin kotiin. Täällä asutaan yli kuukausi ennen uuteen kotiin muuttoa. Pesin eilen asunnon ikkunat ja sisustelin vähän omilla tavaroilla paikkoja. Heti asunto tuntui paljon kodikkaammalle, tutummalle. Aurinko paistaa nyt ikkunoista ihanasti sisälle ja lasitetulla terassilla on kiva istua. Lähes kaikki meidän tavarat ja huonekalut on viety varastoon ja ollaan nyt aika pienellä varustuksella kuukauden päivät.

Eilen koitti pitkään odotettu päivä. Pääsimme ennakkotarkastamaan uuden kodin. Neljä tuntia vierähti kuin siivillä. Työnjohtajan ja sähkömiehen kanssa (turvavälillä) suunniteltiin muutamia yksityiskohtia keittiöön. Pieniä viilauksia listasimme puutteiksi. Ensi viikolla sitten lopputarkastetaan paikat, että kaikki puutteet on korjattu. Aika täpinöissä oltiin aamupäivä (ja edelleenkin). Asunnosta tulee ihana. Valoa ja upeat näkymät merelle, sekä monta pientä yksityiskohtaa, joihin olen tosi tyytyväinen. Vielä pitää kuitenkin hetki malttaa.
















Miten sinä olet selvinnyt poikkeusoloista koronaviruksen aikana? Onko tauti iskenyt tai oletko ollut karanteenissa ja millaista tekemistä olet keksinyt vapaa-ajallesi?

Aurinkoa päiviisi <3

Mari