16.8.2019

Tää tunne



Pari päivää sitten mielessä oli jokin juttu, mistä piti kirjoitella tänne blogiin. Silloin ei ollut aikaa eikä inspistä ja nyt se ei tule millään mieleen, ei vaikka kuinka pinnistelen. Joten mennään sitten niitä - näitä kirjoituksella tällä kertaa.
Työt tosiaan alkoivat viime viikolla ja olen ollut ihan hukassa siitä lähtien. En saa aikaiseksi oikein mitään. En edes tämän blogin päivittämistä (tosin en kesälomallakaan). Ehkä tästä taas päästään rytmiin, kun antaa itselle aikaa palautua normaaliin päiväjärjestykseen.
Meidän pihalla on aistittavissa jo syksyä. Kuivia lehtiä tippuu puista, nurmikko kuivuu ja kukat alkavat näyttämään jo tosi kulahtaneilta. Eilen olisi pitänyt vähän nyppiä kukkaistutuksia, mutta töiden jälkeen istahdin terassille aurinkoon, enkä päässyt siitä ylös pariin tuntiin. Onko teillä samanlaisia väsähtämisen merkkejä loman jälkeen?
Onneksi kuitenkin nousin vihdoin ja viimein tuolistani ja lähdimme rannalle kävelylle. Oletko muuten huomannut, että auringon valo on jo keltaista. Ei enää yhtä kirkasta kuin keskikesällä. Siitäkin huomaa, että ollaan kääntymässä syksyn puolelle. Syksy - loppu kesä - varhaissyksy - myöhäiskesä? Miksi sinä kutsut tätä aikaa, jolloin kesä on lopuillaan ja syksy vasta tekee tuloaan. Viime vuosina minä olen nimittänyt sitä myöhäiskesäksi joogaopettajani innostamana. Seasonal Yogan yksi vuodenaika on myöhäiskesä. Minusta se kuvaa hyvin tätä aikaa.
Seasonal Yogan mukaan, keskikesän energiahuipun jälkeen tapahtuu luonnollinen rauhoittuminen. On aika palata omaan keskustaan pohtimaan ja tunnistamaan omaa elämää. On aika ravita itseä. Tiedostaa mitä syöt, ajattelet, luet, katsot, kuuntelet ja puhut. Keskittyä hetkeksi itseensä.




Jos muut kukat repsottaa, niin raparperi pukkaa uusia varsia ja lehtiä koko ajan. En ehdi kuluttamaan niitä niin paljoa kuin uusia tulee. Etanan paholaiset yrittävät tuhota lehtiä, minkä ehtivät, ne ovat napostelleet lehdet täyteen reikiä. Toinen herkkukeidas etanoille on yrtit. Vaikka yritän sanoa niille, että ne on mun, ei heidän. En taida saada yhtään yrttejä pakkaseen tänä vuonna.
Katkoin viikonloppuna muutaman varren ja leivoin niistä helppoja muffineita vieraille. Näiden muffineiden leipomiseen ei mennyt kauaa aikaa ja ne paistuivat siinä sivussa, kun imuroin sekä ojentelin sohvan tyynyjä ja shaaleja. Niistä tuli aika hyviä. Ohje on alla.



Tänään mieltä on painanut yhden työkaverin puolison pois meno, josta kuulin aamulla tavatessamme. En saa sitä mielestäni. Kun kaksi ihmistä jakaa kaikki asiat kymmeniä vuosia, niin miltä tuntuu menettää kaveri rinnaltaan. Millainen arki koittaa toisen poismenon jälkeen? Mistä löytää sunnan elämälleen? Tyhjyys on läsnä päivissä ja syvä kaipaus. Jotenkin uusi elämä olisi pystyttävä rakentamaan pala kerrallaan uudelleen. Kun ajattelen ystävääni, niin kieltämättä itku on tullut silmään pitkin päivää. Kunpa osaisi lohduttaa surussa.


Raparperimuffinnit

(1 muffinipelti)

Pilkoin aluksi 5 ohutta raparperin vartta pieniksi paloiksi kulhoon ja ripottelin päälle vähän sokeria. Annoin tekeytyä sen aikaa kun tein taikinan.

Vispaa vaaleaksi vaahdoksi:
2 kananmunaa
vajaa 1 dl sokeria tai pari rkl hunajaa

Lisää:
3,5 dl jauhoja (sekoitin täysjyvävehnää, perunajauhoja, kauraa-ja mantelijauhoa)
1 tl leivinjauhetta ja
vaniljasokeria maun mukaan

Sulata 1½ dl voita ja lisää taikinaan

Pyöräytä nopeasti kaikki ainekset sekaisin.

Kaada taikina muffinivuokiin ja painele päälle kourallinen raparperinpalaoja.
Pursota vielä juoksevaa hunajaa raparperipalojen päälle. Laita uuniin noin 15 minuutiksi 200 asteeseen.

Leivon nykyisin lähes kaikki makeat leivonnaiset kokojyvävehnä, kaura ja manteli ja perunajauho sekoituksesta. Minusta itse sekoittamat jauhoseokset ovat parempia kuin kaupan ja ainakin tietää, mitä ne sisältävät. Tulevat lisäksi paljon edullisemmiksi. Uuden jauhosatsin ostin viikolla Rekosta. Luotan suoraan mylläriltä ostamiin jauhoihin.

Olen kesän aikana yrittänyt selvittää, miksi käsivarsiin tulee pieniä näppyjä. Ne eivät näy, mutta tuntuvat. Olenko allerginen jollekin ruoka-aineelle? Olen yrittänyt jättää vehnän pois ja korvannut ne leivonnassa tuolla yllä olevalla seoksella. Toinen kokeilu on maitotuotteiden suhteen. Maitoa en ole juonut vuosiin, mutta jogurtti ja juustot ovat herkkuani. Olen välillä ollut näitä herkkuja ilman ja tarkastellut näppyjen määrää. Vielä en ole päässyt asiassa selvyyteen, joten jatkan tarkkailua.

Hummus ruisnapit

Samassa teepöydässä muffinien kassa oli suolaisena palana ruisnappeja, joiden päälle laitoin punajuurihummusta (Lidlin valmis) ja lime graavilohta sekä koristeeksi tilliä. Helppo ja nopea herkku. Nam!

Upeaa viikonloppua sinulle!

Mari

6.8.2019

Pysähtyminen



Heipähei! Lomakuukausi jäi taakse ja päivät kuluvat taas arkisesti työpaikalla. Tänä vuonna oli erityisen vaikea lähteä töihin loman jälkeen. Liekö syynä ollut se, että kunnostimme kotia lähes koko loman ajan. Maalipensseli on ollut kädessäni lähes joka päivä. Ihanaa on se, että omien pikku kätösien tuloksen näkee heti. Kivaa katsottavaa. Se ihmetyttää, kun alkaa tarkastelemaan omaa kotiaan tarkemmin, niin löytää pieniä kolheita joka puolelta, joihin ei ole kiinnittänyt sen suurempaa huomiota. Niin se vaan on, että asumisen jäljet näkyvät vuosien kuluttua, jos ei paikkoja pidä kunnossa.

Sama pätee myös itseensä. Terveellinen ruoka, lepo ja liikunta on tärkeä osa hyvinvointia. Jos jostain jää paitsi pitkäksi aikaa, niin se alkaa tuntumaan kropassa. Maalausasennot ovat välillä hieman haastavia. Kurkotuksia, pallille nousua, alas askellusta, venymistä ylös ja sivulle ja välillä taas kyykyyn. Toisaalta oikein tehokasta jumppaa. Kun kävin viime viikolla hieronnassa, niin täytyy sanoa, että se tuntui taivaalliselle. Sain kokovartalohieronnan lisäksi lymfahoitoa takareisille ja se sai toden totta kudosnesteet liikkeelle. Lymfahieronta poistaa imunesteen kierron häiriöitä, kuten turvotusta. Hieronnalla edesautetaan kudosten pakkaantuneita nesteitä liikkeelle. Kevyet liikkeet, mutta tehokasta oli.

Yleensä kiertelemme kesällä Suomea ympäriinsä, mutta tänä kesänä ei käyty kuin asuntomessuilla Kouvolassa. Kesä tuntui vähän hassulta. Onneksi lepuutimme työtahtia Viron lomalla, joka oli mielestäni ansaittu. Pyöräilimme Pärnussa ja kävimme kylpylässä lillumassa. Mieskin sai kasvo-, vartalo- ja jalkahoitoa. Hih. Pitkiä iltakävelyjä Pärnun hiekkarannoilla ja kauniiden puistojen ihailua. Pärnussa ihanaa on rennon tunnelman lisäksi se, ettei siellä ole roskia kaduilla ja puistoissa. Takaisin päin tullessa olimme pari päivää Tallinnassa. Sopivasti matkalle sattui myös loman aurinkoisimmat ja lämpimimmät päivät.




 

Työn alkaminen sai aikaan minussa jonkinlaisen lamaannuksen – pysähtymisen. Ensimmäiset päivät ovat kuluneet oudosti, enkä ole saanut juuri mitään aikaiseksi. Tarttuminen töihin on ollut hankalaa. Sen lisäksi työpaikalla on kylmä, siis todella kylmä. Ehkä boosti alkaa, kun ensi viikon kalenterimerkinnät lähestyvät. Minulle ei oikein sovi hidas työtahti, sillä en tahdo saada silloin oikein mitään tehtyä. Pieni paine on parempi. Tai siis sopiva, koska tiedän, että kohta olen siinä tilanteessa, että töitä on enemmän kuin mitä ehtisin tekemään.

Nyt pitäisi osata ottaa työn alku rennosti ja suoda itselle pieni pysähdys. Nauttia kiireettä kahvista työkavereiden kanssa ja jutustella hetki vailla kiirettä.


Millaisin tunnelmin sinä aloitat työt loman jälkeen?

Mari

 

20.7.2019

Asuntomessut vanhalla kasarmialueella

 
Airon Neito
 
 
Dekolaku

 
Tänä vuonna asuntomessut ovat historiallisella varusmiesalueella Korialla. Asiasta lisää tämän postauksen lopussa. Oletko sinä käynyt messuilla? Jos olet, niin mikä näyttelykohteista oli suosikkisi? Oliko joku taloista sellainen, joka hurmasi sinut täysin?

Joka vuosi meillä on tapana käydä lomalla messuilla. Pari poikkeusta on vuosien aikana ollut. Tänä vuonna messut ovat lähellä, mikä on tietysti kiva juttu. Tällä kertaa etsimme messulta ideoita säilytykseen ja saunaan. Ainahan toki muutkin ideat ovat tervetulleita.

Talot Kouvolan Pioneeripuistossa olivat hyvin hillityn kokoisia. Alue rajoittuu Kymijoen varteen. Pieniä asuntoja oli useita, yksiöitä ja kaksioitakin, jopa pikkuruisia 50 m2 omakotitaloja sekä senioriasumisen kortteli. En oikeastaan osaa sanoa, mikä messualueen taloista oli oma suosikkini, mutta monta ideaa poimin mukaani, niin sisustukseen kuin pihalle. Osa kuvista on otettu kännykällä, joten pahoittelen niiden laatua.

Keittiöt

Musta linja jatkui keittiössä, vaikkakin muutamia vaaleampiakin keittiöitä oli taloissa. Haastattelin pari viikkoa sitten keittiömyymälän asiantuntijalta tulevia keittiösuuntauksia maailmalta ja sain kuulla, että nyt ollaan menossa maalattuihin maanläheisiin sävyihin kaapistoissa, musta ja valkoinen väistyy. Enpä tiedä, kuinka paljon suomalaiset syttyvät värillisistä keittiöistä. Merkillepantava suuntaus keittiöissä oli kaapistojen uusi rytmitys. Suoran seinustan keskimmäiset yläkaapit sijoitetaan samalle tasolle alakaappien ja reunimmaisten korkeiden kaapistojen kanssa, jolloin keskelle jää pesämäinen alue.

Liesituulettimet ovat siirtyneet keittotasoihin. Se tekee keittiöstä selkeän. Edellytyksenä kuitenkin on, että keittiössä on tilaa riittävän leveälle liesitasolle. Mielestäni normaali 6o cm tasoon tuulettimen sijoittaminen on arveluttavaa, koska kattiloille jää liian vähän tilaa.

BVG-minitalon keittiö oli kompakti ja hieno, jossa säilytystilaa näytti olevan riittävästi. Tosin keittiö vei suuren osan minitalosta, mikä ei ehkä käytännössä ole kovin mielekästä. Keittiön valaistus oli myös upea (toiseksi viimeinen kuva alla).


 
 
 

 
Saunat
 
Messujen näyttävin sauna oli alla oleva Talo Korean. Dramaattisen musta kylpytila näyttävine valoineen keräsi ihmisten ihasteluja. Saunan vaaleat lauteet olivat näyttävä kontrasti muuten tummassa kylpytilassa. Korian rautatiesilta oli päässyt selkänojaan, joka ei mielestäni ollut kovin tyylikäs ratkaisu. Saunan lauteiden askelmat olivat melko korkeat, joten ainakin vanhempien ihmisten ja lasten on vaikea kiivetä ylälauteille. Muuten saunat olivat melko perinteisiä. Eniten minua miellytti Dekolakun selkeälinjainen sauna.

 
 
 

 
 
 
Lastenhuoneet
 
Talojen lastenhuoneissa oli kivoja ideoita lapsiperheille. Lastenhuoneissa voi leikitellä ja uudet ideat ovat varmasti tervetulleita sisustajille. Yksinkertaisilla ja edullisilla ratkaisuilla lastenhuoneeseen saadaan persoonallisuutta.


 

Alla olevat kuvat ovat Jukkatalo Ainasta.
Minusta sisääntulon penkkiratkaisu on kaunis ja hieman yllättäväkin. Se toivottaa lämpimästi vieraat ja asukkaat tervetulleiksi viihtyisään kotiin. Olohuoneen sivupöytä oli yhdistetty mustan kehyspeilin kanssa ja se oli tosi kaunis. Katossa roikkui tuttu lamppu. Hieman eri muotoinen roikkuu nykyisin meidän makkarin katossa. Ihastuin lamppuun Cobellossa. Miehen piti sulatella "häkkyrää" muutamia viikkoa, jonka jälkeen hän totesi, että olihan se lamppu aika mielenkiintoinen - mennään ostamaan se.
Ruokapöydän seinustalla oli upea musta makrame-seinävaate. Samaa sarjaa olevat kukka-amppelit roikkuivat käytävän päässä. Amppelit ovat olleet piilossa vuosia, mutta nyt niitä on taas näkynyt sekä sisällä että ulkona. Makuuhuoneen tumma väritys oli myös mieleeni. Se oli levollinen. Ehkä tämä Jukka-talo oli eniten sellainen, jossa voisin tuntea oloni kotoisaksi. Cobellon upea sisustus oli todella onnistunut. Hieno kokonaisuus.


 
 
 
 
Sievitalo Unton olohuone (ala) oli sisustettu vaalein värein lämminhenkiseksi.
Väripiristys löytyy sohvatyynyistä ja viherkasveista. Olohuoneen katseenvangitsijana on paneeliseinä, joka heijastelee kauniisti valoa. Huoneratkaisut oli tässä kodissa järkeviä ja erityisesti ilahdutti makuuhuoneen yhteydessä oleva walk-in-closet, johon oli liitetty pieni työskentelypiste. Tosin sen peiliratkaisut eivät minua miellyttäneet.
Sievitalossa, kuten monessa muussakin talossa oli kylpyhuoneissa ja käsienpesualtaissa käytetty puukomposiittia, joka näytti puristetulta puumassalta. En oikein innostunut siitä. Kyllä ihan keraaminen tai yksivärinen komposiittiallas on minusta kauniimpi. Sievitalon kodinhoitohuoneen välitilan puupaneeli näytti kivalle. Valo heijastui kauniisti sen pinnalta työtalolle. Oikein hyvä idea elävöittää vaaleita kaapistoja.
 
 
 
Deko-talojen kauttaaltaan musta Dekolakussa oli mielenkiintoisia sisustusratkaisuja.
Etenkin sauna näytti kauniilta. Sen uudenlaiset lauderakenteet miellyttivät. Olohuone oli seesteisen yksinkertainen ja keittiöstä löytyi haaveilemani aamiaiskaappi. En tiedä kuinka kätevä se ihan oikeasti arkisissa aamuissa on, mutta onhan se kiva. Keittiö-olohuoneen ja pianohuoneen välistä liukuoviratkaisua tarkastelimme myös pitkään. Piha oli kaunis ja sieltä löytyi mukava Dropin avotulipaikka. Samaa sarjaa kuin amme terassin toisessa päässä.

 
Talo Korean komeat lasikatot olivat ehkä näiden messujen katseita keräävin yksityiskohta. Yläkerran oleskelutilat, keittiö sekä vanhempien makuuhuone kylpevät luonnon valossa. Mietityttämään jäi se, miten lasikatto toimii makuuhuoneessa. Toisaalta on varmasti hienoa katsoa tähtitaivasta tai lumisadetta vuoteesta, mutta kuinka kattoikkunoista tulviva valo vaikuttaa nukahtamiseen kesällä.
Talo Aito jäi viimeiseksi tutustumiskohteeksi. Jonoa riitti ulkopuolella sen verran pitkälti, että päätimme jättää kohteen suosiolla viimeiseksi. Kurkimme sen pihaa viereisiltä taloilta. Terassialue näytti tosi kivalta. Näkymä olohuoneesta terassille oli myös mielenkiintoinen. Pihasauna on kiva, koska siitä tulee lapsuusajat mieleen. Onko pihasauna kuitenkaan niin käytännöllinen talvipakkasella? Kolmen rakennuksen kokonaisuus on yhdistetty kauniisti terasseilla. Se sytytti tässä talossa.
 


Kaiken kaikkiaan onhan messuilla aina kiva käydä. Tällä kertaa kiinnostavia kohteita oli niukasti, mutta aina mukaan lähtee ideoita, ehkä tällä kertaa pieniä sellaisia. Ynnäsin omasta mielestäni messujen plussat ja miinukset.

+ Kiva alue Kymijoen varrella
+ Talot olivat kohtuullisen kokoisia
+ Pihoihin oli panostettu ja nurmikot olivat vihreitä
+ Senioriasujat oli otettu messuilla huomioon upeasti
+ Vanhat kasarmirakennukset oli säilytetty
+ Muut näytteilleasettajat kiinnostavia

- Jokinäkymä jäi pusikoiden taakse piiloon monissa kohteissa
- Alue oli hieman sekava
- Keskeneräisyys häiritsi
- Vähän Wau-elämyksiä
- Alue on "keskellä ei mitään"
- Uutuuksia vähän



 

Messujen vanha kasarmialue herätti matkaseuralaisessa muistoja vuosien takaa, kun hän palveli pioneeripataljoonassa asuntomessualueella. Vanha upseerikerho oli muuttunut päiväkodiksi ja sotapoikien sauna oli rakentumassa muusikon taloksi. Petipunkan paikka käytiin katsastamassa Pioneerikoululla, jossa osa huoneista oli jo rakennettu asunnoiksi, hieman viihtyisimmiksi kuin silloin aikoinaan.


Mallihuone pioneerikoululla
 
Mallikylpyhuone pioneerikoululla

 
Nuo punatiiliset rakennukset on myös minun mieleeni. Ne ovat kauniita. Alueella on säilytetty monta vanhaa rakennusta, jotka ovat asuntomessujen myötä saaneet uuden elämän. Varuskunta lakkautettiin 1994.



Satavuotias Puistoklubi oli vallan viehättävä. Vaikka juuri silloin satoi vettä, niin sisällä oli tunnelmallinen juhlatila, pienine saunoineen. Tällä juhlaväki varmasti viihtyy. Puistoklubi on vanha polkupyöräkorjaamo ja varuskunnan palovaja. Klubin vieressä pidättelimme sadetta kelosaunojen lomassa. Onneksi siellä oli myös yksi laavu, jonne sai istahtaa sateen suojaan. Ilokseni repusta löytyi myös Kouvolan lakupussi ja toffeepatukka, joten eipä ollut hätää.

Tällainen messupäivä meillä oli.

Mari