7.7.2020

Kolme kesäkohdetta - kolme pulahdusta

 






Kopparnäs - Inkoo


Silmänkantamattomiin rakentamatonta rantaviivaa, kauniisti polveilevaa kalliota ja rauhaisaa metsää. Kopparnäs tarjoaa ulkoilijalle elämyksiä ja sielulle rauhaa. Alueen omistaa Uudenmaan virkistysalueyhdistys (UUVI). Omistajia ovat kaikki Uudenmaan kuntien asukkaat ja se tarkoittaa sitä, että heillä on sekä omistajien oikeus että vastuu. Paikka oli siisti ja hiljainen. Ainakin lauantaina aamupäivällä. Muutama telttakunta heräili aamu-uinnille ja aamiaiselle meidän saapuessa paikalle. Väljyyttä alueella oli kylliksi, ettei tarvinnut asettua kenenkään lähistölle, vaan saimme olla ihan omissa oloissamme.

Alue sijaitsee Helsinki-Hanko tieltä käännyttäessä Degerbyn kohdalta etelään. Pientä hiekkatietä päästää perille ja autoille on hyvät parkkitilat. Tieltä on muutama askeleen verran kallioille ja edessä aukeaa henkeäsalpaava näkymä saaristomerelle. Jo pelkästään näkymää voi jäädä ihastelemaan pitkäksi aikaa. Aaltojen liplatusta kauniina kesäpäivänä tai tyrskyjä, jotka syksyllä lyövät rantakivikkoon. Kallioalueiden lomassa on metsää ja niittyjä. Niittyjä, joita olin juuri aamulla ikävöinyt. Lapsuudessa niittyjä oli joka puolella, nyt niitä saa etsiä.

Pulahdimme uimaan kivenkoloista. Merivesi oli lämmintä ja suola tuntui iholla hyvältä. Istuimme tovin kalliolla ja kuivattelimme uimapuvut ja sen jälkeen matka jatkui.







Inkoon satama 

Matka jatkui Inkooseen. Tulimme rantaan aamutorin aikaan. Ostoskeskus Strandin edusta oli täynnä kojuja ja vilskettä. Olemme poikenneet täällä silloin tällöin, mutta nyt tuntui hyvälle, kun ihmisiä oli niin paljon liikkeellä. Toiset ahersivat veneiden parissa, istuivat rantalaiturilla ja toiset kiertelivät hiljakseen alueella.

Ostoskeskus Strand rakennettiin entisen ralliautoilijan toimesta noin 13 vuotta sitten Inkoon sataman kupeeseen. Ostoskeskus on viehättävä pieni keidas, josta löytyy ravintolan ja kahvilan lisäksi mm. vaatteita, sisustusta, Alko ja hyvinvointipalveluja. Rauhaisaa ja mukavaa.

Me istahdimme hetkeksi lounaalle Ravintola Sågenin terassille. Palvelu oli ystävällistä ja ruoka oli maistuvaa. Aurinko paistoi ihanasti ja oli kesäisen lämmintä. Ihana kesäpäivä. Kävimme vielä koreja myyvän torikauppiaalta kysymässä, löytyisikö häneltä puisia voiveitsiä. Meidän veitset kaipasivat uusimista. Löytyi ja myös sauna- ja pulloharja. Tulee aina niin hyvä mieli, kun voi tukea pieniä paikallisia yrittäjiä.


Matka jatkui ja pulahdimme Fiskarsiin mennessä pienessä tien vieressä olevalla uimapaikalla (kuva yllä). Minäkin pulahdin   t a a s  uimaan. Vesi oli lämmintä ja kirkasta. Viime kesänä pysähdyimme samaisessa paikassa. Satoi vettä kaatamalla ja oli kylmä. Nyt kaikki oli toisin.










 
 


Fiskars

Sitten päivä jatkui Fiskarsin ruukkialuelle. Ruukkikylä on todella kaunis. Historiallisesta ruukista löytyy niin uniikkia muotoilua kuin taidetta. Alueen ravintola- ja kahvilapalvelut ovat laajentuneet entisestään viime vuosina.

Googlailin alueen historiasta tietoja ja Visit Raseborgin sivuilla kuvaillaan näin alueen historiaa: ”Fiskarsin rautaruukki perustettiin vuonna 1649, kun hollantilainen Peter Thorwöste sai oikeuden rakentaa Fiskarsinjoen varrelle masuunin ja kankirautavasaran. Vesivoima piti kylän elävänä ja ennen pitkää ruukkiin perustettiin pajoja ja muita verstaita, jotka nykyään on kunnostettu eri alojen taiteilijoiden ateljeiksi ja studioiksi. Kankiraudasta valmistettiin mm. nauloja, lankaa, veitsiä, kuokkia ja raudoitettuja pyöriä. Lisäksi Fiskarsissa valmistettiin valutavaraa, kuten patoja ja paistinpannuja.”

Saapuessaan Fiskarsiin ensin ohitetaan upeita vanhoja puutaloja. Tekisi mieli kurkkia jokaista vähän tarkemmin. Talojen jälkeen aukeaa ruukin raitti komeine vanhoine tuotantorakennuksineen. Katsottavaa on niin paljon molemmin puolin kyläraittia, ettei auton kyydistä ehdi kaikkea huomaamaan. Kyläraitin korkeimmalla kohdalla on komea kellotorni, jonka aito Könnin-kello on mitannut aikaa jo yli 170 vuotta. Alueelta löytyy myös museo ja taidenäyttelyitä, käsityöläispuoteja ja pieniä pajoja.

Fiskars on mainio päiväretken kohde. Täältä löytyy tekemistä koko päiväksi kaiken ikäisille. Mukavan piknikin voi nauttia joen varressa veteen laskeutuvien oksien siimeksessä. Leikkipuistosta lapsia ei meinaa saada liikkeelle ja kuumalla ilmalla jalkoja voi käydä viilentämässä matalassa purossa, joka laskee hiljakseen alueen toisella laidalla.

Kotimatkalla vielä kolmas pulahdus Puujärveen Karjalohjalla. Yleisellä uimarannalla oli paljon perheitä, mutta löytyi vielä pieni suojainen paikka meillekin. Järvi on kirkasvetinen ja hiekkapohjainen. Metsän läpi kuljetaan kauniille hiekkarannalle (alla kuva). Lämpöasteet oli jo tässä vaiheessa päivää nousseet lähelle 30 astetta, joten pariin kertaan käytiin viilentämässä ihoa, että jaksetaan kotiin asti.



Kesäterveisin

Mari

22.6.2020

Kesän tuulahduksia

 
 




 
Viimeiset viikot ovat ilmojen puolesta suosineet. Ulkoa ei malttaisi lähteä lainkaan sisälle. Olen istunut aamusta lähtien terassilla. Välillä pöydän ääressä ja välillä portailla merelle tuijotellen. Yötkin olen nukkunut makkarin ovi raollaan. Aamulla herään lintujen lauluun ja siihen kun aurinko langettaa ensisäteet terassille. Välillä meren pinta on paksun usvan peitossa, kuten tänä aamuna. Yölämpötila oli alhaisempi kuin merivesi ja siitä johtunee paksu usva. Kauriit hyppelevät aamuisin tuossa rantakaislikossa. Melkoiset kilvanjuoksut meneillään.
 
En muista koska minulla olisi ollut tällainen hinku lomalle. Yleensä loma tulee aika yllättäen ja odottamatta. Nyt olen jo pari viikkoa odottanut loman alkamista. Työt sujuvat ihan mallikkaasti ja stressaamatta kotikonttorilla, mutta kaipaan aikaa ilman velvoitteita. Lomasuunnitelmia ei edellisten vuosien tavoin ole juurikaan tehty. Katsotaan sitten ajallaan, mitä tehdään ja minne mennään.
 
Huomionarvoista sen sijaan on se, että on vielä kesäkuu ja olen käynyt uimassa. Se on saavutus, sillä viime kesänä en käynyt lainkaan uimassa, edellisenä ehkä kerran. Nyt tein päätöksen, että tänä kesänä uidaan. Todentotta, ei se vesi edes ollut kylmää. Pohjasta kyllä, mutta pinnasta lämmintä. Käytiin tuossa vieressä olevalla järvellä. Siinä ei ole yleistä uimarantaa ja harvojen ihmisten tiedossa, joten siitä oli hyvä lähteä.
 
Eilen istuttiin terassilla ja katseltiin merelle. Kysyin mieheltä, osaako hän ajaa vesijettiä?
Kuulemaa vähän sama kuin ajaisi lumikelkkaa.
Minä: Ok. Meneekö kyydissä nenään vettä?
Mies: jos kaatuu niin menee.
Minä: pysyykö siinä hyvin kyydissä?
Mies: Joo, ellei kovasti kurvaile.
 
Sitten laitetaan mietintämyssyyn, jospa kesällä lähdetään vähän cruisailemaan. Ehkä, ehkä ei. Vesille tekee joka tapauksessa mieli, vaikka mun nenässä on joku kummallinen ominaisuus. En osaa sukeltaa, niin ettei nenään mene vettä. Kun vettä tulee kasvoille, vedän ne henkeen. Mua ei siis saa työntää laiturilta veteen - voin hukkua (hih).









 
Innostuksissani laitoin kesäkukkia ja oliivipuut kasvamaan jo toukokuussa. Sen jälkeen tuli pakkasta, lunta ja rakeita ja luulin menettäneeni kaikki kukat. Olen hellinyt ja hoivannut niitä ja onneksi virkosivat muutamaa laventelia lukuun ottamatta.
 
Halusin pihalle kasvatusaltaan. Etsittiin mustaa ja löydettiinkin vihdoin viimein. En sitten kuitenkaan ostanut sitä, koska iso rottinkikori narukahvoilla näytti lopulta kivammalle.  Laitoin siihen terttutomaatteja ja yrttejä kasvamaan. Kesäkurpitsaa ei enää löytynyt mistään. Se olisi kiva lisä yrttitarhassa.
 
Meidän nurmikko on ollut yksi murhe. Rakentaja kylvi ekan nurmen, joka ei sitten koskaan lähtenyt itämään. Itse levitettiin uudet siemenet lannoitteen kera ja ollaan kasteltu reippaasti joka ilta. Eilen saatiin vihdoista viimein leikata nurmikko ekan kerran. Nyt se näyttää hyvälle.
 
Sormet jo syyhyävät istuttamaan kasveja pihalle, mutta pakko vielä hillitä innostusta. Maalailen mielikuvissani, millaiselta piha voisi näyttää. Tilasin pihasuunnitelman hortonomilta, joten odotellaan nyt sitä. Muuten käy niin, että ostan kaikkea kivan näköistä, välittämättä siitä, mitkä kasvit aurinkoisella pihalla viihtyvät. Toivottavasti saan sinne havuja, heiniä ja vähän kukkasia. Yksinkertaista ja selkeää.
 
Terassin toinen pää ammottaa vielä tyhjillään. Ollaan etsitty sinne kuumeisesti kivoja tuoleja. Sellaisia, joissa olisi kiva juoda aamukahvia tai lukea kirjaa illalla. Koska terassilla ei ole katosta, se asettaa kalusteille tiettyjä vaatimuksia. En kaipaa isoja aurinkolavereita, sillä vanhan kodin aurinkotuolit myytiin muutossa, kun niillä ei ollut juurikaan käyttöä. Veivät paljon tilaa ja olivat hankalat liikutella terassilla.  Kiva tuoli ja rahi voisi toimia meillä paremmin. Toivottavasti loppukesästä saamme rakentaa lasituksen terassin toiseen päähän. Siinä olisi kiva istuskella syysiltoina tuulen suojassa (merellä tuulee).
 
Terassipöydän tuolit toimii hyvin auringossa istuessa. Vastakkain aseteltuina asento on ihan passeli. Näin ollaan istuttu monta iltaa. Välillä on levitetty viltti ja tyynyjä terassille. Ihan hyvä sekin vaihtoehto.

 


 
Sain eilen äidin puutarhasta ihanan Pionin maljakkoon. Kukka on kaunis. Äidin pihalla on kolme valtavaa pensasta, jotka kukkivat tällä hetkellä runsaasti. En raaskinut katkaista kun yhden itselleni. Ehkä laitan syyskesästä kasvamaan hennon vaaleanpunaisen Pionin meidänkin pihalle. Viihtyvät kaiketi myös auringossa.
 
Toinen lempikukkani on lilja. Ostin muutaman oksan Juhannukseksi keittiön pöydälle. Harmi vaan, että kukat alkavat jo nyt tippumaan.
 
Yritän opetella juomaan vettä enemmän päivän aikana. En tiedä koska opin, sillä se vaan unohtuu toisinaan. Koska vesiputkista tulee lämmintä vettä, laitoin jääkaappiin vesipullon ja työnsin sinne yrtin oksan. Lakritsiyrttiä. En tiedä onko sillä parempaa nimeä, mutta lakulle tuoksuu. Silloin kun vesi maistuu tosi pahalle (maistuu välillä), juon laimeaa raparperimehua. Se on raikasta.

 
 
Millaisia tuulahduksia sinun kesäpäivääsi kuuluu?
 
Mari

5.6.2020

Kuuntele itseäsi ja ajatuksiasi







 
Istun joogastudiossa risti-istunnassa. Opettaja pyytää meitä heittämään kaikki ajatukset pois mielestämme ja keskittymään tähän hetkeen, tähän harjoitukseen. Mieleen tulee kuitenkin aina jostain ajatuksia, jotka koitan järjestelmällisesti työntää tuonnemmaksi. Puhaltaa pois kuin tuuli pilvenhattaran. Huoli tulevasta silti painaa. Olen ensimmäistä kertaa koronavirusepidemian aikana kuntosalilla. Hieman pelotti lähteä salille. Huokaisin helpotuksesta, kun huomasin, että lisäkseni salissa on vain neljä muuta oppilasta ja opettaja. Tilaa oli ympärillä riittävästi. Minulla on myös oma matto mukana, jonka levitän salin takanurkkaan. Onneksi olosuhteet on tehty turvallisiksi ja saliin otetaan vain rajoitettu määrä joogaajia.
 
Epidemian alkupäivinä, kun kuntosali suljettiin, yritin tehdä virtuaalisia joogaharjoituksia yksikseni. Huomasin, kuten niin monesti ennenkin, en koe tällaisia harjoituksia tehokkaiksi. Jätän liian helposti kesken, enkä pysty keskittymään harjoitukseen riittävästi. Salissa opettajan ohjauksessa taas pääsen omaan kuplaani, keskityn hengitykseen ja omaan harjoitukseen. Venyn juuri sen verran kuin se sinä päivänä on tarpeellista. Nyt on aika alkaa taas hoitamaan myös fyysistä kuntoa.
 





 
Pysähdy - tunteet saavat nousta pintaan
 
Kevään aikana pelko on ollut läsnä elämässämme. Erilainen pelko, kuin koskaan aikaisemmin. Pysähtyminen ja oman tunnetilan tarkastelu ovat kuuluneet tähän poikkeukselliseen kevääseen. Se ei välttämättä ole ollut pahasta. Tunteet saavat nousta pintaan, minusta on hyvä, että ne nousevat, ei niitä pidä tukahduttaa. Kiireessä ja stressissä omaa kehoa ei aina ehdi kuuntelemaan ja kehon viestit jäävät huomioimatta. Siinä mielessä pysähtyminen on tehnyt hyvää. Asiat ovat ehkä löytäneet arvojärjestyksen.

 
Kuka siellä oven takana kolkuttelee? Omien tunteiden tunnistaminen ja ajatusten ymmärtäminen vie meitä eteenpäin. Opimme samalla myös myötätuntoa. Ei kaikkien tarvitse tuntea, ajatella tai tehdä asioita samalla tavalla kuin minä. Silti ne on ihan oikeita. Etenkin työelämässä tähän törmää jatkuvasti. Toisten ihmisten ja työn arvostelu on yleistä naisvaltaisessa työyhteisössä. Ärsyyntymistä. Korona-aikana olen ollut havaitsevinani, että arvostelu on vähentynyt ja ärsytyskynnys työkaverin tekemiseen on laskenut. Aika sopuisasti ja aktiivisesti viestit kulkevat ja Teams-kokoukset hoituvat. Kahvitunnitkin toteutetaan Teamsilla ja niissä nauru raikaa. Se on ollut kiva huomata.
 
Pohdin välillä aika syvällisesti asioita sisälläni. Jos toisen ihmisen käytös ärsyttää, sen on sanottu heijastavan omia, ehkä käsittelemättömiä, tunteita. Tältä pohjalta olen koittanut ymmärtää omaa ärsyyntymistä ja kaivaa sisältäni vastauksen, miksi ärsyynnyn. On terveellistä raottaa oven narisevia saranoita ja kurkistaa omiin pölyisiin tunnevarastoihin.
 
 




 
Kaikki järjestyy
Kaiken keskellä pitäisi painottaa niitä asioita elämässä, jotka ovat hyvin. Sillä moni asia on. Tälläkin hetkellä meillä Suomessa on epidemia selättämisessä päästy hyvään vaiheeseen. Synkät viestit ovat pikku hiljaa muuttuneet rohkaisuksi ja paluu normaaliin elämään tapahtuu asteittain. Tosin, en usko, että koskaan palataan täysin "vanhaan" normaaliin. Tämä kriisi on jättänyt jälkensä, niin jokaiseen ihmiseen kuin yhteiskuntaan. Aurinkoa on kuitenkin jo näkyvissä ja moni odottaa kesää valoisin mielin. Pidetään edelleen tiukasti yhteyttä läheisiin ja huolehditaan pienistä poikasista, että heillä on mahdollisimman turvallinen elämä myös tulevaisuudessa.




 
Portti on avoin.
 
Astu sisälle rohkeasti oman mielesi syövereihin. Tärkeää on rauhoittaa mieli, jättää huolet tuonnemmaksi ja tarttua tähän hetkeen. Nauttia luonnosta, sillä se on nyt kauneimmillaan. Opetella uutta. Kuunnella lintujen liverrystä. Katsoa luonnon kasvuvoimaa. Herätä uuteen aamuun, joka on aina uusi mahdollisuus.



 
Mikään ei estä sinua haaveilemasta. Tarttua hulluihin ajatuksiin ja lentää niiden kanssa taivaan tuuliin. Elämä on opettanut minulle, että haaveilu ja unelmointi voi johtaa sattumalta niiden toteutumiseen.
Mottoni on: kannattaa unelmoida, sillä ne saattavat toteutua.









Istahda pellon laitaan, puhalla voikukan untuvat tulleen ja unelmoi.
Lämmöllä ajattelen sinua siellä ruudun toisella puolella <3
Vaikka en sinua koskaan näe, niin olet tärkeä. 
 
 
Kiitä itseäsi.
Sinä olet ihan mahtava tyyppi.
 
Mari