21.1.2019

Lapin kuulumisia






Viime viikko oli blogihiljaisuutta. Olin pakannut lumilomalle läppärin mukaan ja oli tarkoitus kirjoitella muutama juttu Lapista. Kuinkas ollakaan, niin en avannut läppäriä yli viikkoon. Hyvä ehkä sinänsä, sillä ruutuaikaa tulee ihan liiaksi arjessa ja välillä on hyvä nollata aivot ihan kokonaan.




Asuimme kelomökissä Rukalla. Sama mökki on tuttu monien vuosien takaa ja joka talvi palaamme uudelleen. Välillä mukana on ollut ystäviä tai lapsia perheineen, mutta nyt olimme aivan kahdestaan. Lähes kaikki ympärillä olevat mökit olivat tyhjillään eli saimme olla ihan rauhassa. Kaamosaika loppui juuri viikonloppuna, kun olimme lähdössä takaisin etelään. Päivät olivat koko viikon vähän hämäriä ja aurinko ei noussut puidenlatvoja korkeammalle, se paistoi vain ihan hetkisen näyttäytyessään. Nyt tuntuu, että täällä etelässä on tosi valoisaa ja kirkasta, etenkin kun sunnuntaina aurinko paistoi erityisen upeasti.





Loman ajankohdasta vielä sen verran, että keväällähän Lapissa on mitä parhaimmat ilmat: aurinkoa ja lämpöasteet maltilliset, mutta.... turisteja on myös paljon. Se ei oikein houkuta minua ja siksi valitsen ajankohdan ennen hiihtolomia ja pääsiäisen sesonkiaikaa. Haluan päästä laduilla hiihtämään ihan yksikseni (tai miehen kanssa). Nautin metsän hiljaisuudesta, lumisista puista ja eläinten jäljistä maassa. Hiihtelen hiljakseen. Katselen ympärilleni ja kuuntelen hiljaisuutta. Kaiken hulinan keskellä on voimaannuttavaa olla hetki hiljaisuudessa ja ladata akkuja.

Kaikkia Rukan hiihtoreittejä ei oltu vielä ajettu latukoneella, mutta ihan riittävästi niitä oli tarjolla. Reittien varrella on kivoja kahvi- ja nuotiopaikkoja, joissa voi välillä levähtää. Useasti jätimme auton Uuttusuon kahvilalle, josta pääsi latuja pitkin moneen suuntaan.






Yksi parhaista pysähtymispaikoista on Lammintupa. Kodikas kahvila hiihtoreitin varrella. Joka päivä on tarjolla maukkaita lämpimiä munkkeja ja leivonnaisia. Jos nälkä yllättää hiihtäessä, niin tarjolla on myös kotiruokalounas paikallisista raaka-aineista. Pihalla on satoja huskyjä, joiden kanssa voi lähteä jännittävän vauhdikkaalle ajelulle. Pihalla oli muutaman viikon ikäisiä suloisia pentuja. Jos vetokoirat eivät sytytä, niin ahkion kyydissä voi nauttia rauhallisemmasta poroajelusta. Toinen, hieman pienempi kahvila löytyy Uuttusuon ja Lammintuvan puolesta välistä. Se on nimeltään Korpikahvila. Siellä emme tällä kertaa pysähtyneet, mutta munkit ovat edellisten kertojen perusteella taattua laatua.


Rukalla rakennetaan uutta Ruka Valleyn aluetta. Gondolihissillä pääsee tunturin yli toiselle puolelle Rukan kylään. Pitihän sitä käydä kokeilemassa ja huikeat maisemathan sieltä näkyi, kun hissi kuljetti meitä puiden latvojen yläpuolella. Tunturissa sattui samaan aikaan olemaan valofestarit ja valotaide valaisi rinteitä upeasti. Illan päätteeksi, hieman kylmissämme, menimme  Ravintola Kuksaan tunturin juurelle. Lämmikkeeksi valitsimme ensin "Lemmenjuomaa" listalta. Ruuaksi minulle siikaa ja miehelle poroburgeri.



Posion vierailu kuuluu vakiona jokaiseen Rukan reissuun. Hiihdon jälkeen suuntasimme auton puolilta päivin kohti Posiota. Matkalla meidät yllätti pari poroa, jotka tallustivat tiellä eikä lähestymisemme häirinnyt niitä lainkaan. Pentik-mäellä valmistetaan keramiikkaa, taide-esineitä ja kynttilöitä. Galleriassa on esillä Lapin taiteilijaseuran ryhmänäyttely ja museossa Muistoja Maalta, vanhoja esineitä, työkaluja ja asusteita. Mielenkiintoista katsottavaa ja tuttuja esineitä lapsuudestani.



En tiedä miksi Lappi lumoaa, joka kerta kun sinne menen. Hengähdys luonnon keskellä, kiireettömyys ja ihmisten aitous sekä ystävällisyys saa ainakin minut rauhoittumaan. Ohjelmaa päiville ei suunnitella etukäteen, vaan tehdään juuri sitä, mikä tuntuu kulloinkin hyvälle. Ihan parasta on kuitenkin luonto. Sen kauneutta voi tuijottaa huokaillen vaikka kuinka kauan. Yhdellä hiihtolenkillä oli puolen kilometrin pituinen nousu, sekään ei tuntunut miltään kun ihailin lumisia puita ja niiden välistä pikkuisen pilkistävää aurinkoa.




Kävin sunnuntaina hiihtämässä kotiladuilla. Olihan se ihan kivaa, mutta laduilla oli niin paljon hiihtäjiä, etten melkein mahtunut sekaan. Ihmiset ohittivat ja tulivat eteeni ladulla niin, että minun piti pysähtyä. Se ei ollut kivaa. Katselin ihmisten ilmeitä ja lopuksi totesin, että yksi ainoa ihminen tuli vastaan, jonka kasvoilla oli aurinkoinen hymy. Kukaan ei tervehtinyt, vaikka viikon aikana olin Lapissa huikannut moikat jokaiselle vastaantulijalle. Heräsi kysymys: ollaanko täällä etelässä ladulla vain suorittamassa ilman nautintoa?
Oletko sinä käynyt Lapissa ja millaisia kokemuksia sinulla on?

Mukavaa ja energistä pakkasviikkoa!
Mari



15.1.2019

Banana Bread lumipeittellä



Yksinkertainen ja helppo kakku, vaikka se onkin nimeltään leipä, syntyy helposti, jopa ilman sähkövatkainta. Tämän kakun ainekset voi pyöräyttää kulhossa puukauhalla tunturimökissä takkatulen loimutessa. Kakun perusainekset ovat yksinkertaiset ja banaanit ovat kakun perusta. Kakku ei ole myöskään liian makea. Tummuneet banaanit voi taikoa kakuksi iltateelle tai aamiaispöytään.

Banana Bread
Ainekset ovat tässä:  
  
3 kypsää banaania
3/4 dl sulatettua voita
n. 2 dl intiaani- tai muscovadosokeria
2 kananmuna
1 tl soodaa
1 tl vaniljaa
ripaus suolaa          
n. 3 1/2 dl jauhoja (vehnä-, speltti- tai grahamjauhoja)
2  rkl vastapuristettua limettimehua (laitoin puolikkaan sitruunan mehun)
1/2 prk Oatly kaura Fraiche ranskankerma
          
Lisää lopuksi taikinaan pekaani- ja/tai saksanpähkinöitä tai suklaanibsejä, kaakaota,
kuivattuja hedelmiä tai mitä vaan mieleen tulee tai jätä pois, ellet tykkää niistä.
  Tee näin:
Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen
Voitele leipävuoka tai käytä paperista vuokaa
Soseuta banaanit lautasella
Kaada kulhoon ja lisää sekaan sulatettu voi
Lisää taikinaan sooda, suola (älä jätä pois) sokeri, kananmunat ja vanilja.
Sekoita joukkoon vielä jauhot pienissä erissä
Kaada taikina leipävuokaan ja paista noin tunti
(kakku halkeilee hieman pinnasta ja se voi jäädä sisältä hieman kosteaksi)
Ota leipä uunista ja annan jäähtyä. Siivilöi päälle tomusokeria.


Heippa, lähden tästä lenkille!
Mari

8.1.2019

Mitä atoopikko pakkaa mukaan talvilomalle Lappiin?




Joka viides kärsii atooppisesta ihottumasta. Mistä tämä johtuu? Luonnollisesti siitä, että talvet ovat pitkiä ja UV-valoa on vähän sekä asunnoissa on kuiva sisäilma. Talviaika on atoopikolle kaikkein hankalin. Iho kuivuu ja se alkaa kutista. Ihon, etenkin kasvoissa ja käsissä näkyvät oireet käyvät myös itsetunnon päälle, koska ihon punoitus sekä ikävän näköinen hilseilevä iho herättää kysymyksiä ja tuijotuksia.

Aika usein myös muut huomauttavat: älä raavi! Helpommin sanottu kuin tehty. Kun iho on hankalassa vaiheessa, ei vaan voi olla raapimatta. Iho rikkoutuu helposti. Usein kutina on niin kovaa, että rikkoutuneen ihon kirvely on helpompi kestää, kuin kutina. Jo ensimmäisten oireiden ilmaannuttua hoito on aloitettava välittömästi, sillä jos iho pääsee pahaksi tai tulehtumaan, niin parantuminen on hankalaa ja pitkäaikaista.

Loppu viikolla suuntaamme nokan kohti Lapin tuntureita. Tämä atoopikko miettii muiden pakkaamisten ohella, mitä kosmetiikkalaukkuunsa laittaisi. Matkalla olosuhteet (vesi, ilmasto, huonepöly) ovat erilaisia ja iho saattaa reagoida niihin. Aurinkolomalla ihon kanssa pärjää paremmin, sillä aurinko tekee atooppiselle iholle hyvää, samoin suolainen merivesi. Se onkin yksi parhaista hoitokeinoista, kun iho on oikein huonona.


Lääke- ja perusvoiteet kuuluvat atooppisen ihon tärkeimpiin hoitotuotteisiin. Ilman niitä on mahdotonta käydä suihkussa tai saunassa kotona eikä matkalla.  Löysin apteekissa myytävän Xylidermin pari vuotta sitten. Se on hyvä geelimäinen voide, joka sisältää nimensä mukaisesti ksylitolia. Se ei sisällä lainkaan rasvoja eikä emulgaattoreita, eikä väriaineita tai hajusteita. Jes! Voide soveltuu myös lapsen iholle. Geeli levittyy helposti ja kosteuttaa, ja on hyvä vaihtoehto "tönkkölle" rasvaiselle perusvoiteelle.  La Roche-Posayn voidepuikko on kätevä käyttää missä vaan. Puikolla on helppo lievittää kuivan ihon kutinaa ja se rauhoittaa kivasti. Tämä stick kulkee aina hätäapuna laukussa mukana.

Atooppisen ihon kanssa oppii elämään. Tosin välillä olisi kiva levittää iholle ihanalta tuoksuvia voiteita ja seerumeja, jotka on pakattu kauniisiin pakkauksiin. Ajan saatossa näkee tai oikeastaan tunnistaa etukäteen, mikä on iholle hyväksi ja mikä taas ei. Siksipä pakkaan Lapin lomalle mukaan tutut tylsän näköiset purnukat perus- ja lääkevoiteita sekä pehmeitä luonnonkuiduista valmistettuja vaatteita.  Color for Caren bambupuuvillainen aluskerrasto on ihanan pehmeä ihoa vasten. Sen päälle vähän lämpimämpi kerros pakkaslukeman mukaan sekä hiihtopuku. Kun neulon itselleni, niin valitsen langaksi alpakkaa tai cashmerea tai puhallettua pehmoista villaa, joka ei kutita. Fleece-tuubihuivi on osoittautunut hyväksi. Se ei kutita kaulaa, mutta suojaa hyvin tuulelta ja tuiskulta.




Kosmetiikkalaukkuun täytyy muistaa laittaa: kasvojen puhdistusemulsio (Dermosil), silmämeikin puhdistaja (Clinique) ja kosteusvoiteet. SOS päivävoide sopii kasvoilleni. Sen tuoksu on erittäin mieto ja se kosteuttaa hyvin myös talvella. Yöllä Dr. Hauschkan rasvaton yöseerumi antaa ihosolujen hengittää ja aktivoi ihon luonnollista uusiutumista. Hiuksille riittää hyväksi havaittu Sebastianin muotoilutuote pesun jälkeen. Pieni purkki mahtuu aina mukaan. Hiihtoladulla tulee monesti poikettua munkkikahville latukahviloihin ja silloin nappaan tietenkin pipon päästä. Kun hiuksissa on muotoilutuote, niin saan hiukseni ojennukseen muutamalla sipaisulla, vaikka ne olisivat olleet ihan päätä myöten pipon alla. Hiuslakka sen sijaan ärsyttää päänahkaa, varsinkin hikoillessa.


Talvilomalla saunotaan ja hikoillaan paljon ja siksi ihon kosteutuksesta täytyy huolehtia erityisen hyvin. Heti hiihtolenkin jälkeen on päästävä peseytymään, ettei hiki polta ihoa rikki. Atoopikkoja kehotetaan välttämään saunaa. Olen tästä toista mieltä, sillä sauna irrottaa kuivan ja kuolleen ihosolukon iholta (+kuorintakinnas) ja lämpö avaa ihohuokoset. Kun lämpimälle iholle levittää lääkevoiteen (jos iho on kunnossa, kosteutus riittää), niin olo helpottuu huomattavasti (kokeiltu elämän aikana satoja kertoja). Ihoöljyt ovat osoittautuneet hyviksi talviaikaan, kunhan hajusteet eivät ole liian voimakkaita. Itse käytän mielelläni ihoöljyä, jossa on kevyt, raikas tuoksu, sillä perusvoiteiden tuoksu alkaa vuosien käytön jälkeen jo tökkimään. Nyt käytössä on Life/Body&Soul 100 % luonnon öljy ja Caudalie öljy.


Hiihtoreissulla ei juurikaan tule meikattua. En ole tämän alan asiantuntija. Olen tosi onneton meikkaaja. Turhia meikkejä en siis ota mukaan. Ripsarilla, silmänrajauskynällä ja kulmavärillä ajattelin pärjätä, jos mennään ihmistenilmoille syömään. Puna poskiin syntyy hiihtoladulla.

Minun meikkaaminen arkena on muutoinkin aika simppeliä, mutta on ihana olla ihan naturaalina viikko. Vähän kosteutta iholle aamuin illoin sekä paljon kauneutta ja hehkua luonnosta.

Olisi kiva kuulla, millaisia tuotteita sinä pakkaat matkalle mukaan?
Mari

4.1.2019

Elämä on jatkuvaa valintaa

Talven valkoisuus yllätti tänä aamuna. Lunta oli satanut maahan ja ulos katsoessani maisema näytti kauniille. Työhuoneen ja makuuhuoneen ikkunasta näkyy iso, vanha omenapuu, joka on erilailla kaunis eri vuodenaikoina. Keväällä se kukkii valkoisena, kesällä seuraan omenien kasvua, syksyllä se pudottaa lehdet ja on orvon näköinen. Kun lunta sataa, sen oksat saavat päälleen valkoisen hunnun ja se on mahdottoman upea. Kuvat tosin ovat Rukalta viime talvelta.


Pienet asiat saavat maailman näyttämään ihanalle, vaikka moni isompi asia menee päin mäntyä. Tämä vuoden vaihde on minulle muutoksen aikaa työelämässä. Olen pureskellut muutosta jo puolisen vuotta ja yrittänyt etsiä positiivisia asioita. Ajatukset ovat heilahdelleet laidasta laitaan. Työpaikkani nimittäin muuttaa. Tähän asti olen kävellyt töihin. Se on ollut mukavaa aamuliikuntaa niin kesällä kuin talvellakin. Matkalla on ollut hyvä asennoitua päivän koitoksiin ja haukata hieman happea. Uusi työpiste on 13 kilometrin päässä kotoa, joten en ehkä jaksa kävellä sinne asti. Auto tai julkinen liikenne vie perille, mutta ruuhka siihen suuntaan on tuskaista aamulla. Pohtiessani tulevaa muutosta huomaan, että etsin asiasta mahdollisuuksia ja siksi tulee verrattua asioita toisiinsa: matka kävellen-autolla, ruokapaikkoja paljon-vähän, vanhat työtilat-uudet työtilat jne.

Elämä on valintoja täynnä. Päivittäin teemme valtavan määrän valintoja sen enempää miettimättä. Luin joskus, että ihminen tekee 35 000 valintaa päivässä eli siis aika monta käskyä itselle. Moneen asiaan voimme itse vaikuttaa ja silloin on ihan itsestämme kiinni millaisia valintoja teemme, huonoja vai hyviä. Päivään pitäisi sisältyä aina myös hyviä valintoja, jotka tuottavat hyvää mieltä.

Heräsin tänä aamuna hyvin aikaisin ja mietiskelin taas näitä muuttoasioita. Olenko huolehtinut kaikista asioista ja mitä on vielä tekemättä, miten elämä asettuu raiteilleen uudessa työympäristössä.  Luettelin ihan sattumanvaraisesti vastakkaisia asiapareja (ilman mitään logiikkaa) ihan tavallisista asioista ja mietin valintojani päivän aikana. Aika paljon saan valita, vaikka tätä muuttoa en saanutkaan. Tällaisia valintoja minä teen arjessani. Miten sinä valitset?


 
Kävely - Pyöräily

Kävelen mielelläni aina kun se on mahdollista. Lyhyet matkat töihin, kauppaan, aina kun matka on alle kolme kilometriä. Käymme ahkerasti kävelyllä muutoinkin vapaa-ajalla. Pari tuntia vierähtää helposti. Ajamme autolla jonnekin, josta lähdemme sitten lenkille. Meistä on kiva kävellä muuallakin kuin tässä oman kodin ympäristössä.

Kesällä pyöräilemme. Teemme pitkiä päivän lenkkejä tai ainakin puolen päivän. Mukana on eväät tai sitten saatamme poiketa jonnekin syömään tai kahville. Ainakin kerran kesässä poljemme Helsinkiin täältä Espoosta ja kaupungin toista laitaa takaisin. Pyörät ovat ihan tavalliset 7-vaihteiset mummo- ja ukkipyörät ja vauhti on kohtuullinen. Pysähdymme välillä ihailemaan maisemaa tai muuten vaan hengähtämään.

Ryhmäliikunta - Kuntosali
 
Tykkään ryhmäliikunnasta enemmän kuin kuntosalilla hikoilusta. Jooga ja bodybalance ovat lemppareitani. Aloitin joogan jo lukiossa ollessani. Tosin silloin ei ollut ohjattuja joogatunteja, kuten tänä päivänä, vaan opiskelin joogaliikkeitä kirja edessäni lattialla. Jooga on minulle tärkeä siinäkin suhteessa, että kärsin ajoittain pahasta asentohuimauksesta ja saan joogan avulla pysymään sen kurissa. Se on myös nivelille hyvä liikuntamuoto. Monen mielestä se on liian hidasta ja tehotonta, mutta itse koen liikkeet toimiviksi kunhan ne tekee oikein.
 
Oma auto - Julkinen liikenne
 
Jos menen Helsinkiin yksin valitsen aina junan tai bussin. Nyt pähkäilen julkisen liikenteen ja oman auton käytön välillä uuteen toimistoon mennessäni. Ehkä käytän molempia tilanteen mukaan. Mielessä pyörii myös kesällä työmatkapyöräily. Oma auto on käytössä usein täällä Espoon sisällä asioidessa, sillä usein kantamuksia on paljon ja monta asiaa on toimitettava samalla reissulla. Ne sijoittuvat monesti viikonvaihteeseen. Viikolla en juurikaan ajele omalla autolla. Minua huolestuttaa ilmastokysymykset ja siksi meidän molemmat autot ovat vähäpäästöisiä ja toinen kulkee etanolilla. Tiedän, että nämä ovat huonoja puolustuksia autoilulle.
 
Raput - Hissi
 
Ehdottomasti raput. En käytä koskaan hissiä, olipa kerroksia kaksi tai kymmenen. Mieheni on tosin eri mieltä tästä. Joskus hän menee hissillä ja minä puuskutan raput ylös. Työpaikalla olen kerran käyttänyt hissiä, kun en kehdannut juoksuttaa vieraita neljänteen kerrokseen rappuja pitkin.
 
Marketti - Pikkukauppa
 
Pikkukauppa! Käyn tutuissa marketeissa säännöllisesti, mutta en tykkää niistä yhtään. Inhoan Selloa ja Itäkeskusta, koska suuntavaistoni menee siellä ihan sekaisin, vaikka yleensä minulla on hyvä suuntavaisto. Uudet isot kaupat ovat myös ikäviä, kun niistä ei löydä mitään. Aikaa menee ihan turhaan etsimiseen. Oma lähikauppa on turvallinen ja siellä voi hyvin lähettää terveisiä kauppiaalle, jos jokin tuote puuttuu hyllystä.


Talvi - Kesä
 
Hmm... jos tämä olisi pitänyt valita 15 vuotta sitten, olisin valinnut talven. Minusta talvi on ihana, kunhan on lunta. Se tuo monta ihanaa muistoa lapsuudesta ja jotenkin se on vaan niin mukava vuodenaika. Nautin metsässä hiihtämisestä, jäällä kävelemisestä, pakkaspäivistä, natisevasta lumesta jalkojen alla, kimaltavasta hangesta ja kevään aurinkoisista päivistä.
 
Kesän koin aiemmin jotenkin ahdistavana. Hassua, eikö vaan? Nykyisin nautin kesistäkin suunnattomasti. Kesäillat ovat pitkiä ja voi tehdä kaikenlaista kivaa. Ehdottomasti kesällä täytyy olla tekemistä. Nykyisin kiertelemme lähiseutuja ja kaupunkeja kesäisin ja iltaisin ehtii rannalle tai vaikka piknikille salaiseen piilopaikkaan, jollainen meillä on merenrannalla. Paikka, jonne muut eivät useinkaan löydä.
 
Ilta - Aamu
 
Olen aina ollut aamu-uninen. Minua ei saa viideltä ylös kuin erityistapauksessa. Olisi kyllä ihana herätä kesäaamuna aikaisin ja tuntea kesä tuoksut, mutta aika mahdotonta herääminen on niin aikaisin. Tarvitsen paljon unta, jotta pysyn virkeänä. Säännöllisyys on tärkeää. Illalla pyrin menemään noin klo 23 tienoilla nukkumaan ja aamulla herään itsekseni ilman kelloa viikolla ja viikonloppuna. Ainoastaan jos aamulla on kokous, laitan kellon soimaan.
 
Keinovalo - Kynttilä
 
Kirkas lamppu on kammotukseni. Valojen pitää olla pehmeitä ja siksi kynttilän valo on minulle kaikkein paras. Kotiin mennessä sytytän aina kynttilät, ellei mieheni ole tehnyt sitä ennen minua. Vaikka näkö on vuosien varrella heikentynyt, niin en siedä liian kirkasta valaistusta, kirkkaista loisteputkista puhumattakaan. Kodissa sytytän mielelläni lattia- ja pöytävalaisimet ja katon halogeenit. Onneksi meillä on himmentimet kaikissa valaisimissa, joten niillä saa hieman lukseja pienemmäksi.


Paperikalenteri - Sähköinen kalenteri
 
Käytän sähköistä kalenteria, mutta onhan paperikalenteriin niin paljon mukavampi kirjoitella muistiinpanoja itselle. Se toimii vähän myös päiväkirjana. Otin vuoden alusta käyttöön puolet pienemmän allakan, mutta en taida selvitä sen kanssa. Aivan liian vähän kirjoitustilaa. Luulen, että hankin jonkin kivan kalenterin, jossa on kuvia ja mietelauseita tulevaan vuoteen.
 
Reppu - Käsilaukku
 
Reppu kuuluu aika usein varustukseen, koska sen kantaminen on helppoa. Läppäri repussa ei paina lainkaan niin paljon kuin nahkalaukussa. Matkoilla ja retkeillessä reppu on ihan ehdoton. Tosin repussa pitää olla monta lokeroa, myös ulkopuolella vesipullolle, kännykälle ja avaimille, muuten en löydä niitä. Ostin kesälomareissulla kivan nahkaisin olkalaukun. Se on kiva, mutta liika paino kipeyttää välillä olkapään.
 
Maito - Vesi
 
Vesi. En ole juonut maitoa ainakaan 20 vuoteen. Ruokajuomani on vesi. Veteen liittyy minulle myös melkoinen ongelma. En nimittäin juo riittävästi päivän aikana. Vaikka kuinka yritän opetella juomaan, niin hankalaa se on. En ole maidolle allerginen, mutta se ei vaan maistu sellaisenaan. Ruuanlaitossa käytän kuitenkin maitotuotteita.
 
Kala - Liha
 
Ehdottomasti kala. Söisin kalaa ja kasviksia aina, jos vain se olisi mahdollista. Meidän perheen toinen osapuoli on lihansyöjä, mutta onneksi hän syö myös mielellään kalaa. Liha on ollut minulle pienestä pitäen jonkinlainen kammotus, palat jäävät pyörimään suuhun, enkä saa niitä oikein alas. Lihatuotteista valitsen mieluiten kanan.
 
Hampurilainen - Salaatti
 
Mieluisin valinta on salaatti. On kiva käydä joskus ulkona syömässä oikein kunnollinen iso ja maukas salaatti. Kotona välillä laiskuus iskee ja lisäkesalaatti jää vähän mielikuvituksettomaksi, varsikin näin talvella, kun vihannekset eivät maistu oikein miltään. Lounaspöydästä täytän ainakin puolet lautasesta, usein enemmänkin, salaatilla. Paljon siemeniä ja loraus öljyä. Nam.

 
 
Kahvi - Tee
 
Juon aamulla yhden ison kupillisen mustaa sokeritonta kahvia. Joskus siitäkin menee puolet viemäriin. Lopetin kahvin juomisen työpäivän aikana yli kymmenen vuotta sitten. Jos olen matkalla tai liikumme kodin ulkopuolella, silloin on kiva käydä cappuccinolla. Luonnollisesti juhliin kuuluu kahvittelu.
 
Televisio - Radio
 
Kun olen yksin kotona, niin radio tai oikeammin Spotify on aina päällä. Valitsen musiikkia tunnetilan mukaan. Soittolistalla on Chill Out, Slow Down, Sunday Morning, Relax ja Quiet Weekend -musiikkia ja joskus vähän räväkämpää. Musiikki on tärkeä osa elämää. Televisiosta on tullut melkoinen peikko viime aikoina. Se on liian usein päällä, vaikka sieltä ei mitään järkevää ohjelmaa tulekaan. Se pauhaa ihan turhaan olohuoneessa. Ohjelmat, joita haluamme katsoa laitetaan usein talteen ja ne katsotaan ajan kanssa ilman mainoksia.
 
 
Nojatuoli - Sohva
 
Olen "sohvaperuna" -tyyppi. On ihana käpertyä sohvan kulmaan, nostaa jalat viereen ja käpertyä pehmeän sohvan uumeniin. Sohvaa valitessa, halusimme tavallista syvemmän istumaosan, jotta siinä on kiva löhötä ja siinä tosiaan löhötään. Sohva on niin iso, että molemmat mahdumme siihen hyvin yhtä aikaa.
 
Sohvatyyny - Torkkupeitto
 
Viimeinenkin aisapari liittyy läheisesti tuohon sohvalla löhöämiseen. Sohvan päällä on monta sohvatyynyä, jotka muokataan oikeaan paikkaan ja asentoon siinä istuessa. Molemmilla on torkkupeitot, jotka ovat hyvin ahkerassa käytössä. Olen herkästi paleleva ja illalla on mukava kietoa torkkupeiton alle ainakin jalat. Sain joululahjaksi ihanan uuden Pentikin villaisen torkkupeiton pojaltani. Se on ihana.
 
Huh, miten pitkä tästä kirjoituksesta tuli, vaikka tässä on vasta muutama tavallisimpia valintoja arkipäivissäni. Päivästä voi tehdä mukavan valitsemalla itselle tärkeitä asioita. Parikymmentä vuotta sitten päätin, että pyrin joka päivä tekemään ainakin yhden asian, joka on tuottaa mielihyvää, se voi olla ihan pieni tai yksikertainen, mutta sellainen josta nautin.
 
Ihanaa viikonloppua Sinulle!
 
Mari