3.8.2020

Myöhäiskesän kuulumisia




Niin se kesä taas on kääntynyt elokuulle. Huomaamatta. Vuoden kahdeksanteen kuukauteen ja samalla kesän viimeiseen kuukauteen. Nyyh... Pimenevät illat ovat juurikin käsillä. Monilla myös työhön ja kouluun paluu edessä. Minulla myös. Päiviin liittyy aikataulutusta ja velvollisuuksia.

Seasonal yogassa tätä vuodenaikaa nimitetään myöhäiskesäksi. Se on minusta osuva nimi tälle vuodenajalle, jolloin roikutaan edelleen kesässä, mutta ei käännytä vielä syksyyn. Elokuu on hieman erilainen kesäkuukausi, johon liittyy keittiössä puuhailua. Sato valmistuu ja on sadonkorjuun aika. Pakastin täyttyy mansikoista, mustikoista, vadelmista, yrteistä ja toivon mukaan myös sienistä. Monet varmasti säilövät talveksi myös juureksia ja hilloja, minä ostan ne kaupasta. Meidän pieni yrttitarha pursuaa yrttejä ja pieniä tomaatteja, eikä sitten muuta.

Heinäkuu vilahti ohi loman merkeissä ihan huimaa vauhtia. En oikein edes tajua, mihin päivät katosivat. Loma teki hyvää, kuten se aina tekee. Olen levännyt. Yöunet ovat olleet tavallista sikeämpiä ja olen aamulla herännyt lintujen lauluun ja usein myös auringonpaisteeseen. Olen tuoksutellut aamun ensimmäisiä tunteja terassilla kahvikupposen kanssa. Katsellut merelle ja nauttinut hiljaisuudesta. Välillä olen kävellyt laiturille läpsyttelemään varpaita veteen. Istunut tuntikausia laiturinnokassa katsomassa joutsenperheen puuhia tai haikaran kaartelua taivaalla. Antanut tuulen puhaltaa poskillani ja tuperuttaa hiukseni kiharaiseen takkuun.

Monena päivänä (kotona ollessa) olen lähtenyt pyöräilemään. Löysin pienen metsätien, joka johtaa peltojen halki maalaismaisemaan. Siellä on lehmiä kosolti laitumella. Pellon laidassa näkyy usein metsäkauriita ja lintuja. Muistot palasivat lapsuuteen, kun pikkutyttönä syötin naapuritilan lehmiä kotipihaltani. Olen pyöräillyt nyt reittiä moneen kertaan ja aina vaan nautin maisemasta täysin rinnoin. Välillä olen pysähtynyt haistelemaan ruohon tuoksua, katselemaan kaipaamiani niittyjä tai keräämään mehukkaita metsämansikoita tai vadelmia pensaasta. Olen istunut kannonkupeessa ja katsellut taivaalla liikkuvia poutapilviä, jotka muovailevat kauniita kuvioita siniselle taivaalle.


Tuntuu, etten ole saanut aikaiseksi oikein mitään koko kesän aikana. Aika on kuitenkin kulunut siivillä ja koko ajan olen jotain pientä puuhaillut. Ehkä se on juuri lomailun tarkoituskin.

Lomaviikkoina vietimme ikimuistoisia hetkiä Saimaan rannalla Puumalassa. Yksi kesäpäivä kuntoiltiin kanoottiretkellä Siuntiossa. Melottiin intiaanikanootilla Vanhasta Pappilasta Sjundbyn linnan ohi merelle jokea pitkin (16 km). Heinäkuussa tehtiin autolla muutamia päivätrippejä lähiseudulle, kävin vähän auttamassa äitiä vaatehuoneen ja kaappien siivouksessa. Viime perjantaina kävin Helsingissä ja taas pitää todeta, että on meillä kaunis ja kiva pääkaupunki.  Lomaan on siis sisältynyt monta pientä onnen hetkeä, läheisyyttä ja iloa.








Luonnossa näkyy jo hiljentymistä ja syksyyn valmistautumista. Niinpä on aika itsekin rauhoittua kesän riennoista ja hakea tasapainoa sekä säännöllisyyttä päivään. Onneksi meille on luvattu vielä lämpimiä kelejä seuraaville viikoille, jopa hellettä.  Ensimmäiset työpäivät tuntuvat aina raskailta lomalta paluun jälkeen ja siksi koitan iltaisin tehdä jotain "akkuja lataavaa", Tykkään hakeutua illalla sohvan nurkkaan shaalin alle lukemaan kirjaa tai vaan istuskelemaan illan hämärtyessä ulos. Kehon energia on muuttumassa. Huomaatko sen itsessäsi?



Ajattelin, että otan tämän syksyn rennommin. En tiedä onnistuuko se töiden puolesta, mutta yritän kuitenkin. Aion pitää vapaapäiviä silloin tällöin ja retkiä lähiseuduille on jo suunnitelmissamme. Hetkiä lastenlapsien kanssa ja luonnossa vaeltamista (sienimetsät kutsuvat). Sellaisia suunnitelmia minulla tänään. Oletko sinä jo miettinyt tulevaa syksyä vai elätkö vielä kesää täysillä?


Kauniita hetkiä päiviisi.
Mari

2 kommenttia:

  1. Ei taida olla paljon parempaa kesällä kuin istua laiturin nokassa ja antaa jalkojen heilua hiljalleen vedessä. Niitä hetkiä ei ole koskaan liikaa!
    Niin tartuin myös ajatukseen ottaa syksy rennommin, pysähtyä hetkiin, joista saa voimaa ja vaatia itseltään vähän vähemmän. Sillä riittävästi voi olla aivan riittävää...
    Yritetään onnistua siinä tänä syksynä <3

    VastaaPoista
  2. Heippa CC. Niinpä niin, kyllä laiturin päässä on tullut istuttua tänä kesänä. Ulkoiltu on myös enemmän kuin aikoihin. Ehkä kevät toi mukanaan kiireettömyyden, joka on jatkunut vielä kesään. Pysähtyminen oli toisaalta paikallaan, vaikka se oli tuskallista. Olen imenyt kesän tuoksuja ja tallentanut "kovalevylle" kauniita kuvia luonnosta syyssateisiin.

    Osuvasti sanottu: riittävästi voi olla aivan riittävää... yritän pitää sen mielessä. Yleensä ruoskin itsenäni (turhaan) täydellisyyteen. Sitten kun en siihen yllä, niin tunnen tyytymättömyyttä. Nyt on hyvä hetki vaatia itseltään vähemmän ja nauttia enemmän ympärillä olevasta ihanuudesta. Syksyllä hyppää helposti mukaan oravanpyörään ja vasta jouluna huomaa, että on puurtanut koko syksyn täysillä. Kiitos ihanasta kommentista, joka muistutti hellittämään kaikesta turhasta. Mukavaa alkanutta viikkoa<3

    VastaaPoista

Otan ilomielin vastaan kommentteja, kysymyksiä ja ajatuksia.