10.12.2020

Villasukkakotoilua

Tänään joulukuisena aamuna, kuten niin monena aamuna tällä viikolla, herään taivaanrannan upeaan värikylläisyyteen. Keltaista, oranssia, vaaleanpunaista. Kurkistan ulos vähän väliä aamutoimien lomassa, ja joka kerta taivaan väri on muuttunut, kunnes se vaalenee ja vaalenee. Jostain pilkistää aurinko. Välillä niin pikaisesti, ettei sitä edes kunnolla ehdi havaitsemaan. Taivas on upea, vaikka värikkyys taivaalla häviää pian. Nämä hetket saa pimeyden tuntumaan vähäpätöiseltä. 


Oikeastaan tykkään tästäkin vuodenajasta. Saan käpertyä sohvan nurkkaan villasukat jalassa, neuloa tai lukea - olla vaan. Kääntyä sisäänpäin, silti lamaantumatta. Pohtia syvemmin maailman menoa ja elämää. Muistella niitä ihania hetkiä, joista olen saanut nauttia. Nauranut välillä vedet silmissä. Vuosien varrella olen todennut, että on turha pyristellä syksyn pimeyttä vastaan. Se on ja pysyy, eikä se häviä valittamalla. 

Olen kuunnellut pehmeää chill out -musiikkia työpäivän lomassa. Pianomusiikki sopii tähän hetkeen mielestäni hyvin. Spotifyssä on hyviä soittolistoja. Jostain syystä en vielä halua kuunnella joululauluja, niiden aika tulee myöhemmin. 

Yritän karsia päivistä pois kaiken sellaisen, mikä ei ole välttämätöntä, sen sijaan sisällyttää siihen kivoja juttuja mahdollisimman paljon. Yritän ymmärtää omat pelkoni ja asioihin liityvät riskit, mutta en panikoi. Suhtaudun asioihin maltilla ja mahdollisimman järkevästi. On asioita joihin voin vaikuttaa ja niitä, joihin en voi. Pyrin muistuttamaan itseäni näistä asioista tänä poikkeuksellisena aikana. 

Jos päässä on välillä ajatukset käyneet kovilla kierroksilla, niin on myös kädet. Olen syksyn aikana neulonut paljon, tosi paljon. Poikkeuksellisesti muutakin, kun villasukkia. Minusta on ilmeisesti tulossa meiden kotinurkkien "puikkomummo", sillä niin monta tilausta on tullut naapuristosta. Ostin itselleni langat islantilaisneuleeseen viikkoja sitten, mutta täytyy ensin hoitaa muut neulomukset alta pois ja vasta sitten aloittaa oma neule. Toivottavasti pusero valmistuu kuitenkin keväthangille. Monta neulemallia olisi kiva toteuttaa, mutta katsotaan miten aika riittää kaikkeen. 

Kotona viihdytään mukavasti kotoillen. Marraskuun lopulla virittelin ekaa kertaa jouluvaloja tai kausivaloja, kuten minä niitä kutsun, tämän uuden kodin terasseille ja havupuihin (itse asiassa ollaan asuttu jo puoli vuotta täällä). Jännää, kun edellisessä kodissa laitoin valot aina samoihin paikkoihin, niin nyt piti miettiä, mihin ihmeeseen valoketjut asennan. Löytyi niille lopulta paikka. Pikkuinen joulukuusi tuotiin viikonloppuna myös terassille ja tuossa keittiön ikkunan takana se tuulessa nyt heiluu. Parin kuperkeikan jälkeen se oli sidottava terassilautoihin kiinni (merellä tuulee aina).


Tänä vuonna joulukranssit jäi tekemättä, mutta eilen löysin kivan, riittävän yksinkertaisen kranssin kukkakaupasta. Tiesin, että Kauniaisissa on monia kehuja saanut kukkakauppa Home in Garden, mutta en ollut koskaan aiemmin käynyt siellä. Kotimatkalla äidin luota poikkesin kauppaan ja mikä ihanuus puoti oli. Yllätyin. Lisäksi palvelu oli todella ystävällistä.

Kaiken kaikkiaan, täällä kaikki hyvin. Joulu tulla jolkottaa ja se tietää myös parin viikon lomaa. Odotan, että pääsen tekemään piiiiitkiä lenkkejä päiväsaikaan, en muuta.

Sinulle ystäväiseni, toivottelen rattoisaa joulunodotusta, ellemme tapaa ennen joulua!

Lämmöllä Mari <3



4 kommenttia:

  1. Voi miten kiva teksti, josta tuli itsellekin jotenkin sellainen rauhaisa hyvä lämmin fiilis. Muuten onkin ollut vähän (paljon) hakusessa, kun olen murehtinut niin montaa asiaa. Just nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, että tälläkin kertaa asioilla on lopulta tapana järjestyä.

    Olen järkännyt itselleni tavallaan tarpeellista terapeuttista puuhaa (siltä se ensi alkuun tuntui) urakoimalla ihan jäätävää määrää kaikenlaista vintin kuuden liukuoven takana olevaa tilaa, jonne on tässä viimeisten reilun parinkymmenen vuoden aikana tullut kirjaimellisesti vaan työnnettyä jos minkälaista tavaraa. Huuuuuh mikä projekti ja tuntuu, että nyt kun on jo ihan loppusuoralla, mun turnauskestävyys on täysi nolla, mutta koitan sinnitellä. Voidaan sitten kirjaimellisesti viettää joulu kaapissa :). On tosi matala tila, joten työasento on ollut kumara, mutta testasin, että siellä pystyy nyt hyvin istumaan ja vaikka juomaan glögiä, kun on siistiä :).

    Aamuiset taivaat on olleet kertakaikkiaan upeita ja teillä aamunäkymä on tekstistä päätellen helposti saavutettavissa. Toisin kuin meillä, jossa aurinko nousee tähän aikaan vuodesta niin, että pitäisi aina mennä kylppärin ikkunasta erikseen katsomaan.

    Ja vaikka tästä nyt taas tulee tällaista pitkää höpinää, niin sen vielä sanon, että olen kanssa kuunnellut työn lomassa (kotoa käsin teen enimmäkseen) juurikin samanmoisia Spotifyn "Stress relief"-tyyppisiä soittolistoja ja erityisesti rauhallista pianomusiikkia, joka rauhoittaa taustalla, eikä häiritse keskittymistä vaativia hommia.

    Oli ihana kun kirjoitit. Olen sua kaivannut ja jos en olisi saanut tässä taannoin toista kautta "kiinni", olisin myös huolissani. Nyt en ole.

    Kaikkea hyvää Mari <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Annukka. Kiitos kommentistasi. Voin kuvitella, millainen homma teillä on ollut. Noi "piilopaikat" on tosiaan petollisia, kun sinne saa piloon niin helposti kaikkea ylimääräistä ja sitten voi autuaallisesti unohtaa sinne. Tilasta tuli varmaan kiva. Näen sen jo silmissäni, kuinka viihtyisä se on.

      Toivottavasti poikasikin voi hyvin siellä kaukana. Ethän huolehdi liikaa? Tiedän, että on vaikea olla ajattelematta ja huolehtimatta lapsista. Mulla ainakin alkaa heti levottomuus, kun kaikki ei ole hyvin. Kummalliset tuntosarvet päässä.

      Aamunäkymät on täysi 10. Edelliseen kotiin aamuaurinko vain vilahti, mutta täällä saa nauttia taivaan värikirjosta. Joka aamu näkymä on erilainen. Se on ihanaa. Syksyn aikana olen istunut tuossa laiturin nokassa (toka vika kuva) tuntikausia katsomassa lintuja ja laineita. Laituri ei ole hieno, mutta se on mun rauhoittumispaikka. Se on niin piilossa, ettei kukaan eksy sinne. Pihalta pääsen muutamalla askeleella sinne.

      Meillähän on ihan samat musat työpäivinä. Kun täällä kotona tekee yksikseen töitä, niin on kiva, että edes musiikki on seurana. Nyt miellyttää erityisesti pianomusiikki ja se tuo mieleen tyttäreni, joka kotona asuessaan pimputteli ahkerasti pianoa.

      Kiitos vielä viimeisistä sanoistasi. Ne merkitsevät minulle paljon. On nimittäin ollut jokin ihmeellinen kirjoituslukko päällä. Toivon, että se laukeaisi pikku hiljaa ja osaisin taas kirjoittaa. Annukka olet ihana.

      Kaikkea hyvää myös sinulle ystäväiseni. Lämmöllä Mari <3

      Poista
  2. Postauksesi on kuin pari pehmeitä, pastellisia villasukkia <3 Joista muuten olen ollut taas iloinen joka päivä - mikä lepo jaloille päivän jälkeen - kiitos siis vielä kerran niistä :)
    Noihin teille avautuviin näkymiin voisi todellakin niin vaan upota uneksimaan. Taidatte todellakin elää unelmaa siellä uudessa kodissanne.
    Odottanut olin minäkin postaustasi!
    Tunnelmallista Joulun Odotusta - se tulee sieltä nyt ehkä hieman erilaisena, mutta tulee kuitenkin. Voi hyvin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistasi ja kiva, jos villasukat vielä lämmittävät jalkojasi.

      Maisemat on täällä tosiaan täydelliset. Ihmeellistä, että ne muuttuvat koko ajan. Nyt veneet ja linnut ovat kadonneet, mutta merellä on rauha ja hiljaisuus. Laiturilla istuessani katselen usein laineita, kun ne liplattavat rantaan. Voisin istua siellä vaikka kuinka kauan. Muutoinkin täällä on upeat ulkoilumaastot, metsää, kallioita ja aitoa maalaismaisemaa, vaikka ollaan toisaalta ihan lähellä kaupungin hulinaa.

      Mun täytyy nyt vähän terästäytyä ja käydä lukemassa muiden blogeja. Koko syksy on vaivannut kirjoittamisen vaikeus ja jonkinlainen someähky. Huomasin, että teidän kommentit lämmittävät mieltä niin paljon, että täytyy yrittää palata blogimaailmaan.

      Toivon sinulle myös ihania joulutunnelmia ystäväiseni. Voi sinäkin hyvin <3

      Poista

Otan ilomielin vastaan kommentteja, kysymyksiä ja ajatuksia.