Kotona

Tiedätkö sen tunteen, kun kaikki loksahtaa paikoilleen ja levollisuus valtaa mielen. Sisäinen rauha. Viime kesästä asti on ollut aikamoista hulinaa kodin rakennuksen kanssa. Nyt kaikki on ohi (huoh). Välillä tuntuu hieman epätodelliselle, että ollaan täällä - omassa kodissa.

 

Kaikki ei ole mennyt helpoimman kautta ja matkalla on ollut monta mutkaa. Välillä on saatu vääntää oikein kunnolla rakentajan kanssa, että ollaan saatu toteutettua toiveitamme. Toisinaan taas on huomattu, että toiminnallisuus ei ole kohdillaan ja sitten tuli kiire lisätä muutamaan kohtaan senttejä ja käännettiin ovia toisin päin. Viime juhannuksen jälkeen aloitimme projektin vauhdilla. Ensimmäiseksi piti päättää seinämuutokset ja keittiö. Kaikella oli kiire. Työpäivän jälkeen nostimme pohjapiirustukset pöydälle ja aloimme ideoimaan. Asunnon pohja ei nimittäin täysin vastannut tarpeitamme ja keittiö oli liian pieni. Käsky kävi rakentajalta, että ulkoseiniin ei saa muutoksia. Harmi, sillä kodinhoitohuoneessa olisi ollut pieni ikkuna paikallaan.

 

Pyhitimme yhden makuuhuoneista vaatehuoltoon ja kodinhoitoon. Meidän makuuhuoneen viereen tuli walk-in-closet, johon saatiin mahtumaan molempien vaatteet, siivous, vaatehuolto (mankeli, silitys, ompelu) ja liinavaatteet. Näiden kahden makuuhuoneen välissä oli alkuperäisissä piirustuksissa vaatehuone, joka meiltä poistettiin. Näin saatiin meille iso makuuhuone tai siis saman kokoinen kuin vanhassa kodissamme.

Ikkunan läpi

 

Vaikka päivät ovat kuluneet lähinnä laatikoiden purkamisessa ja tavaroiden laittamisessa paikoilleen, niin nämä maisemat rahoittavat mieltä. Olen istunut aamuisin terassin rappusilla kuuntelemassa lintujen laulua ja katsomassa merelle, kun purjeveneet lähtevät lipomaan rannan toisen puolen satamasta. Näky ikkunasta on aamulla ja illalla erilainen riippuen säästä ja auringosta. Vaikka piha on vielä laittamatta ja nurmikko ei ole vielä itänyt, niin näky takapihalta on ihana.

 

Silloin kun kävimme katsomassa paikkaa ekan kerran ihastuin ihan täysillä viereiseen kaislapolkuun. Se lähtee ihan meidän tontin nurkalta. Minulla on jokin selittämätön ihastus pitkospuihin ja tällaisiin puupolkuihin. Kettu on kuljeskellut muutaman iltana meidän pihalla. Aluksi pelästyin sitä, etten uskalla enää mennä kaislapolulle (piti googlettaa ketun elintapoja), mutta sittemmin totesin, etten taida olla sen pääasiallista ruokaa. Ehkä se tyytyy pienempiin elukoihin, joten olen uskaltanut kävellä kaislojen seassa päivittäin. Henkäillyt ihastuksesta ja katsellut merelle (hieman kurkkinut näkyykö kettua kaislojen seassa).

 

Eilen kävin tontin vieressä olevalla yleisellä laiturilla. Se oli talven aikana vaurioitunut, mutta nyt se oli korjattu. Kiva niin.  Eilen kävin myös pyöräilemässä ekan kerran. Poljin sillan toisella puolella postiin ja vastatuulessa takaisin kotiin.

Ensi tunnelmat kodista ovat hyvät. Tämä tuntuu kodilta. Tilaa on vähemmän kuin vanhassa, mutta nyt ei enää tarvitse juosta rappuja ylös ja alas. Kodinhoito ja saunatilat ovat pienemmät, mutta kun ne on järkevästi suunniteltu, niin eiköhän niihin kaksi ihmistä mahdu tai siis ollaan mahduttu hyvin saunanlauteille ja molemmilla on kuitenkin omat suihkut ja vessat.

 

Saunan kanssa meillä olikin aikamoinen vääntö rakentajan kanssa. Emme millään tahtoneet saada toiveitamme läpi. Nyt se on kuitenkin sellainen kuin toivoimme. Löylytkin on oikein hyvät. Kodinhoitohuoneessa oli ongelmia pesutornin kanssa. Vanha torni ei mahtunut sille varattuun tilaan. Ostimme uuden ja totesimme, ettei sekään mahdu, kunnes huomasimme, että keittiösuunnittelija oli mitoittanut kaapin väärän korkuiseksi. Torni on nyt paikoillaan, mutta yläkaapista puuttuu vielä ovi. Suunnittelijan toinen moka oli walk-in-closetin kaappien mitoituksessa. Onneksi itse huomasimme, että ikkunan vieressä oleva kaappi oli niin lähellä ikkunaa, niin ettei ikkuna mahdu aukeamaan.

 

Yhteistyö keittiöyrityksen kanssa ei saa meiltä ruusuja. Olemme tyytyväisiä keittiöön, mutta ellemme itse olisi olleet valppaina ja suunnitelleet keittiötä itse, niin ei se varmasti täyttäisi toiveitamme toimivuuden kannalta. Muutamat kohdat odottaa vielä korjausta keittiössä, mutta keittiötoimittajalla ei näytä olevan kiire korjata niitä, vaikka ne haittaavat jonkin verran asumista.

Aika tutuksi on tullut sanonta: ei onnistu! Lopulta moni asia on kuitenkin onnistunut, kun ollaan oltu tiukkoina. Halusimme tästä kodista meidän oloisen ja toimivan.

Vanhat kiikarit on olleet ahkerassa käytössä. Monta vuotta ne olivat kaapissa piilossa, mutta nyt ne on nostettu olohuoneeseen. Kiikarilla on tähyiltu lintuja ja veneitä. Nyt kun kirjoitan tätä, niin mies huusi katsomaan, kun pihan vieressä juoksi kauris golfkentälle päin. Eläimiä siis riittää täällä landella.

 

 

Ihanaa viikonloppua sinulle. Toivottavasti saadaan hyvät ulkoiluilmat.

Nyt lumi- ja räntäsateet saisivat loppua.

 

Mari