11.12.2019

8 asiaa joulusta (blogihaaste)


 
 
Sanotaan, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Blogit ovat täynnä jouluaiheisia postauksia ja huomaan, että monet ovat aloittaneet jouluvalmistelut jo marraskuun puolella. Minä en kuulu niihin. Joulu on minulle tärkeä perhejuhla, mutta en jaksa innostua joulukiireestä enkä tolkuttomasta joulun laittamisesta. Joulussa tärkeintä on rauhoittuminen ja aika yhdessä perheen kanssa.

Onhan se ihanaa, että ihmiset koristelevat kodin kauniiksi ja valmistelevat joulua. En lainkaan paheksu sitä. Tuovathan jouluaskareet sitä aitoa joulutunnelmaa. Aina en minäkään ole ollut yhtä laiska joulun odottaja. Kun lapset olivat pieniä, niin joulua valmisteltiin koko kuukausi, leivottiin ja askarreltiin.

Sain Sopusointuja blogin Maaritilta kivan haasteen joulujutuista. Tarkoitus on kertoa 8 verbin avulla omasta joulunodotuksesta. Hetken tuumattuani tartuin haasteeseen ja tällaiselta minun joulunodotukseni näyttää. Kiitos haasteesta Maarit<3


Aloitan siis joka joulu valmistelut myöhään. En tee työlistaa jouluruuista tai siivouksista, saati lahjoista. Meillä on aina siistiä, joten perusteellista joulusiivousta ei tehdä koskaan. Paikat siivotaan pitkin vuotta, silloin kun ne ovat sekaisin. Säännöllisesti tartutaan johonkin kohtaan kodissa ja puhdistetaan se perusteellisesti.

Lasten ollessa pieniä, vaihdoin jouluverhot ensimmäisenä adventtina ja tein keittiön ikkunan väliin jouluisen maisemakuvan tonttuineen, poroineen ja kuusineen. Nyttemmin se on parina jouluna jäänyt tekemättä, kunnes havahduin siihen, että se saattaisi olla kiva lapsenlapsille. Niinpä keittiön ikkunan väliä on taas koristanut tontut. Perinne on siirtynyt myös tyttären perheeseen. 

Yleensä aaton aattona laitan muutaman joulukoristeen tai tontun esille, mutta kerään ne heti joulun pyhien jälkeen pois. Kynttilät ja lyhdyt ovat esillä jo syksystä lähtien. Joulutähti takkahuoneen ikkunassa saa valaista hieman pidempään ja kuusi heitetään ulos vasta Loppiaisena.


 
 
Nautin rauhallisesta ja kiireettömästä joulusta. En kestä enää kiirettä ja tohinaa joulun alla. Jos joku asia jää tekemättä, niin jääköön. Se ei haittaa. Tuomaan markkinoille on tärkeä päästä ennen joulua, ei niinkään ostamaan mitään, vaan nauttimaan tunnelmasta. Lämmin glögi pakkasessa nautittuna maistuu joululle.
 
Jouluaatto alkaa saunan lämmityksellä. Aamulla kannetaan kuusi sisälle ja koristellaan. Jos lapsenlapset ovat aamulla riisipuurolla, niin he tietenkin osallistuvat kuusen koristeluun. Keitän aattoaamuna riisipuuron ja ne, joiden aikatauluihin sopii, ovat tervetulleita puurolle. Koska lapset ovat jo aikuisia ja heillä on omat perheet, niin emme edellytä yhteistä joulua heidän kanssaan, vaan jokainen sopii joulunsa kuten parhaaksi näkee. Meillä on aina avoimet ovet. Olemme kokoontuneet kuitenkin jonain päivänä joulupyhinä yhteiselle jouluaterialle. Se päivä on joulussa ihanin.
 
 
Kierrätän edellisen vuoden lahjapaperit ja nauhat. Haluan, että lahjapaketit ovat kauniita ja lahjat ajatuksella kääritty kauniisiin papereihin. Säästän edellisen vuoden lahjapaperit ja kierrän nauhat rullalle odottamaan seuraavaa joulua. Laitan paketteihin myös jonkun kivan koristeen, tontun tai sydämen. Nekin kierrätetään mahdollisuuksien mukaan. Toisinaan olen askarrellut pakettien päälle vanhasta kirjasta ruusukkeita. Nekin näyttävät oikein kivoille.

Emme juurikaan osta toisillemme lahjoja, joskus jotain tärkeää ja käytännöllistä. Pienet saavat paketit, mutta heille ei osteta mitään turhaa. Kysymme vanhemmilta lasten tarpeet hyvissä ajoin ja niitä noudatetaan. Harvoin on ostettu leluja. Tänä vuonna lahjatoiveina on myös aineettomia lahjoja ja se lämmittää mummin sydäntä.
 
 
 

Leivon hedelmäleipiä  ja mallaslimppuja joulun alla. Usein se tapahtuu aikaisin aatto aamuna. Vien lämpimäisiä äidille ja läheisille. Pakkaan ne kauniisti. Se on tapani osoittaa välittämistä ja kiitollisuutta. Pari joululimppua jätetään tietenkin joulupöytään. Vaalea hedelmäleipä on kiva vaihtoehto perinteisen joululimpun rinnalla. Ohjeen löydät täältä.

Neulon villasukkia valtavan kasan syksyn aikana. Villasukkien neulominen on minulle hermolepoa.  Yleensä mallit syntyvät itsestään, kun kaivelen lankavarastojani. Onneksi perheessämme on yksi villasukkien suurkuluttaja, jolle saan neuloa uusia sukkia tiheään, muuten en tietäisi mihin kaikki sukat laittaisin.

Tiesitkö muuten, että sukkia ei aina tarvitse neuloa kokonaan alusta asti. Villasukkien kantapää tai varpaat on ne kohdat, jotka kuluvat ensimmäisenä rikki. Varret ovat lähes aina moitteettomat. Leikkaa varsi poikki ennen kantapäätä. Pura lankaa sen verran leikkauskohdasta, että saat yhden täyden kierroksen purettua varresta langan katkeamatta ja siirrä sen jälkeen sukka/varsi puikoille. Neulo uusi kantapää ja jalkaterä sukkaan. Säästät lankaa ja aikaa. Ekologista, eikö vaan. Tämä on näppärää etenkin pitkävartisissa kirjoneulesukissa.
 
 
 
Muistan joulun alla vähävaraisia. Vien pari kassia ruokaa valitsemalleni perheelle. Pyrin sisällyttämään kasseihin muutakin kuin jouluruokaa, pitkään säilyviä peruselintarvikkeita. Lapsille tietenkin vähän herkkuja ja mahdollisesti vaatetta, jos sellaiselle on tarve.

Tänä vuonna vein nelilapsiselle perheelle ruokakassit ja vähän hygieniatuotteita. Kokosimme työkaverini kanssa neljä kassillista tavaraa perheelle. Äidin katse kertoi kiitollisuudesta. Lämmin halaus pysyy mielessä pitkän aikaa ja se toi hyvän mielen. Ehkä siinä perheessä voitiin aloittaa joulun odotus.

Katan joulupöydän ajatuksella ja tuon siihen mielelläni elementtejä luonnosta. Nostan esille juhla-astiaston. Haluan, että joulupöytä näyttää kauniille ja tuo syöjille veden kielelle. Pöydän ääressä istutaan pitkään rupatellen. Pääosassa on kalat, toki kinkkua ja kalkkunaa ostetaan myös pienet palat. Me ei olla vuosiin paistettu kinkkua. Jossain vaiheessa todettiin, että kinkku jää meillä syömättä, joten se on turha. Sen sijaa erilaisia kaloja ostetaan reilusti.

Joulupöydästä löytyy myös muutama kaupan perinteinen joululaatikko, sekä itse tehdyt laatikot. Yleensä teen itse ainakin bataattilaatikon ja punajuurilaatikon sekä jouluruukun, johon tulee juureksia, sipuleja ja sinihomejuustoa. Viime vuosina punajuurilaatikko on ollut joulupöydän suosikki. Lapset varmistelevat etukäteen, että sitä on varmasti tarjolla. Hedelmäinen joululeipä on myös ehdoton suosikki vuodesta toiseen.

 
 
Odotan joka joulu, että valkoinen lumi peittäisi maan. Se tuo joulutunnelman. Pieni pakkanenkaan ei haittaa. Talvi on minusta kivaa aikaa, mutta tästä loputtoman pitkästä ja synkästä syksystä en pidä. Sade ja pimeys väsyttää minut. 

Oletko muuten huomannut, että talvipäivän seisaus on 4. adventtisunnuntaina 22.12. eli silloin päivä on lyhimmillään. Sehän tarkoittaa myös sitä, että päivä alkaa sen jälkeen pitenemään pikkuhiljaa. Jee. Pian on helmikuu, ja se on jo mainio ulkoilukuukausi. Mikäli helmikuulle sattuu aurinkoisia päivä, ne ovat aivan ihania (tietenkin sitä lunta pitää olla). Silloin ei malttaisi pysyä sisällä lainkaan.
 
Joulu tulla jolkottaa, mutta ei hätää. Tänä vuonna olen päättänyt olla lomalla joulusta Loppiaiseen. Aion ulkoilla ja levätä. Se on joululahja itselleni.
 
Miten sinä valmistaudut jouluun ja millaisia asioita kuuluu joulunodotukseen?
<3
 
Mari
 

4 kommenttia:

  1. Voi että. Olisinpa hoksannut lukea tämän tekstin ennenkuin äsken kirjoitin omia joulumietteitäni. Olisi ollut kiva tapa jäsentää ajatuksia sen sijaan, että kirjoitin vähän töksähtämällä sen kummemmin miettimättä.

    Meillä on kyllä niin samanlaisia ajatuksia joulusta kuin olla voi. Kaikenlainen turha on jäänyt taakse ja tärkeintä on rauhallinen yhdessäolo sillä porukalla, joka milloinkin on koossa. Sekin kun on mun mielestä tärkeää, että pystyy antamaan nuorille mahdollisuuden viettää joulua omalla haluamallaan tavalla, eikä ala vaatimaan, että pitää olla tiettyyn aikaan tietyssä paikassa. Niitäkin esimerkkejä on nähty, kun nuorenparin vanhemmat taistelee siitä, kumman luo pari tulee aattona ja kumman joulupäivänä ja jos meneekin väärinpäin, joku loukkaantuu ja nuorilla on ihan turhaan huono omatunto. Huuuh.

    Kiitos myös tuosta ihanasta leipälahjavinkistä. En olekaan sitä muistanut, mutta joskus olen tehnyt muuten vaan tuliaisiksi gluteenitonta siemenleipää, jonka olen myös käärinyt kauniisti paperiin. Se onkin hyvä idea myös jouluksi.

    Paljon oli tekstissäsi ja kuvissasi kaikkea sellaista tosi lämminhenkistä kivaa, mihin voisin tarttua, mutta nyt ei auta kuin lopettaa, koska työt kutsuu.

    Ihana postaus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Annukka, sielunsisko. Samanlaisia ajatuksia myös monesta muusta asiasta. Tuntuu tosi hyvälle, kun omat ajatukset saavat vastakaikua ja huomaa, että jossain on ihminen joka ajattelee monesta asiasta samalla tavalla. Olen tällainen oman tien kulkija, joka ei aina taivu kaikkiin kaavoihin. Yritän löytää aikaa sellaisille asioille, jotka ovat minulle tärkeitä ja jättää kaikki turhat pois. Työssä on aika hektistä ja siksi vapaa-ajalla kaipaan akkujen latausaikaa ja rauhaa.

      Kirjoitat lasten joulusta kivasti ja olen aivan samaa mieltä. Vaikka onkin ihana saada lapset koolle, niin en halua painostaa heitä viettämään joulua meidän kanssa. Ihan hyvin viihdytään kaksistaankin kotona. Tänä vuonna tosin vanhuksia (siis meitä vielä vanhempia) tulee meille jouluksi. Saas nähdä lauletaanko meidän sohvalla taas tangoa, kuten viime jouluna, ja välillä nukahdellaan istualleen.

      Käyn lukemassa sun joulumietteitä. Mun mielestä joulumielen tuo pitkälti kauniit ajatukset ja aito välittäminen. Toivottavasti kelit pakastuu ja pääsen viikonloppuna Tuomaan markkinoille tunnelmoimaan. Voi hyvin <3

      Poista
  2. Kiva että innostuit sittenkin kirjoittelemaan :) Monta monta asiaa ajatellaan samalla lailla.
    Meilläkin siivotaan sen verran ahkeraan vuoden mittaan ettei ole mitään järkeä tehdä suursiivousta, senkin ajan voi lukea kirjaa, hih. On ollut sellainenkin joulu, ettei olla edes imuroitu ennen joulua vaan olen vetänyt öljyliinalla lattiat aatonaattona. Kenenkään joulumieli ei ole siitä heikentynyt, päinvastoin. Emäntäkin on ollut leppoisampi eikä nääntynyt työtaakan alle. Oikeastaan on ihan huippua huomata miten vähällä sen suhteenkin voi selvitä.
    Minäkin kierrätän kauneimmat lahjapaperit, ympäri vuoden. Just yhtenä päivänä katselin, että sekin loota pitäisi käydä läpi ja säästää parhaimmat.
    Mitä kautta olet löytänyt näitä perheitä, joita avustat? Olen itsekin joskus miettinyt, mutta se on jäänyt kun ei tiedä kenen puoleen voisi kääntyä. Se on niin kaunis ajatus ja kiitollisuus sekä hyvä mieli varmasti parhaita lahjoja itsellesi.
    Olen aikoinaan kutonut valtavasti, jopa mekkoja ja villapaitoja joskus kaksikymppisenä, sekä lapsille sukkia ja muuta kun he olivat pieniä. Monesti olen myös kaivannut sitä, mutta sormien nivelrikko on estänyt sen puuhan. Nyt ne ovat tosi hyvässä kunnossa ja voisi taas viritellä taitojaan. Ja - en ole tosiaankaan edes ajatellut tuota sukkahommaa - mutta kun sanot, niin niinhän se menee. Voi ei!
    Minäkin olen suunnitellut että pitäisi mennä äidin kanssa keskustaan katsomaan joulua, Espalla kävely ja glögit Kappelissa virittävät kivasti joulutunnelmaan.
    Mukavaa joulunodotusta ja otetaan rauhallisesti <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maarit haasteesta. Olipa sitä kiva kirjoittaa. Aiemmin minäkin hosuin joulun alla ihan turhaan, joulu tulee vähemmälläkin tekemisellä. Itse asiassa juuri kuten kirjoitat, niin emäntäkin on vielä voimissaan jouluaattoiltana.

      Mä olen tosi kiitollinen siitä, että myös lapsenlapset ajattelevat kierrätystä ja koittavat ehkäistä roskaisuutta teoillaan. Syksyllä pakkasin Stellan (9v.) synttärilahjan vanhaan hattulaatikkoon ja se olikin hänelle tosi tärkeä ele. Tulee niin hyvä mieli.

      Olen auttanut vähävaraisia jo monena jouluna ja etsin autettavia FB Apuna Ry Avustus- ryhmästä (suljettu ryhmä). Aina sieltä löytyy joku autettava, jolle haluan tarjota apua. Monet antavat rahaa, mutta jotenkin itse haluan kokea ja nähdä kiitollisuuden autettavan kasvoilta. Minusta ruoka-avun toimittaminen perille sisältää enemmän ajatusta ja tunnetta kuin tilisiirto. Kauppaostoksilla tulee mietittyä sellaisia raaka-aineita, joista on piedemmäksi ajaksi apua perheelle. Auttaminen on syvällä minussa. Mieskin sanoo, että annan vaikka paidan päältäni, jos joku sitä tarvitsee. Se kuvaa minua hyvin.

      Kaivahan puikot esille, sillä luin joskus, että kutominen on hyväksi nivelille ja ehkäisee nivelrikkoa. Minä olen kutonut 6-vuotiaasta asti. Mummo opetti ensin virkkaamaan, mutta halusin oppia kutomaan ja siitä asti olen kalisuttanut puikkoja. Minulla on myös nivelrikko, mutta sormet ovat säilyneet vielä toistaiseksi.

      Toivottavasti viikonloppuna olisi vähän pakkasta ja kuivaa, niin suuntaamme kaupungin jouluun. Vesisateessa ei oikein pääse joulutunnelmaan. Kiitos, kun kävit jättämässä taas kommentin, näitä on niin palkitsevaa lukea. Ihanaa joulunodotusta myös sinulle <3

      Poista

Otan ilomielin vastaan kommentteja, kysymyksiä ja ajatuksia.