5.9.2019

Syysiltana










Sataa ja paistaa

Sellaisia ovat viime päivät olleet. Kesän kirkkaat värit haalistuvat ja luonto kellastuu pikkuhiljaa. Eilen illalla aurinko paistoi upeasti ja ilma tuntui lämpimälle. Kun lähes koko kesä on rapsuteltu kodin nurkkia, niin oli ihana päästä välillä rannalle kävelylle. Ilmaa keuhkoihin ja paljon hyvää mieltä. Pysähtelimme matkan varrella yksityiskohtien äärelle ja hengitin syvään. Kutsun tätä akkujeni lataamiseksi.

Havahduin taas siihen tunteeseen, miten paljon luonto merkitsee minulle ja kuinka paljon se antaa voimaa. Ollaan toki oltu ulkona kesälläkin, mutta tämä kesä on mennyt ohi hurahtamalla ja ulkoilu sekä kaikki muukin on jäänyt vähemmälle. Liian vähälle. Illalla totesimme, ettemme ole edes käyneet tänä kesänä veneretkellä, ei piknikillä, saati uimassa eli talviturkki on edelleen heittämättä. Taitaa olla niin, että samoilla karvoilla mennään tuleva talvikin.

Istuimme hetken rantakalliolla katsomassa kun pienet purjehtijat luovivat kotisatamaan apuvoimien kanssa. Jokainen jolla hoidettiin turvaan, osa hinaten. Pienellä purrellahan se on aloitettava, jotta voi ottaa ohjat isommasta. Niinhän se menee muussakin elämässä.

 
 

 


 
Mitä sitten ollaan tehty koko kesä?

On maalattu, hiottu, paklattu ja puunattu – siis kotia. Nyt hommat alkavat olla loppusuoralla. Pienet sokkelin rappaushommat vielä edessä ensi viikolla ja alaterassin lautojen kiinnittäminen takaisin paikoilleen ja sen jälkeen niiden petsaus. Sitten ollaan valmiita. Kodin kunnostus on ollut välillä yhtä tuskaa ja itku on meinannut tulla tullut monta kertaa. Työt ovat sujuneet paljon hitaammin kuin etukäteen ajattelimme. Onneksi nyt näyttää hyvälle ja työn tuloksia on kiva katsoa. Hommat alkoivat jo keväällä keittiön ovin vaihdolla (täällä) ovat jatkuneet koko kesän.




 



Luontoa on ollut ikävä

Toivottavasti nyt syksyllä jää aikaa ulkoilla enemmän ja nauttia luonnosta. Ihan ikävähän sitä on ollut. Meri näytti eilen parhaat puolensa auringossa, veden pinta oli tyyni ja siihen heijastui niin pilvet kuin purjeveneiden mastot.

Kettukin oli liikkeellä ja törmäsimme siihen kahdesti kävelylenkin aikana. Se jolkutteli pihojen poikki, ilmeisesti etsimässä ruokaa. Kovin laihalta repolainen näytti. Kettu istuskeli valppaana talon nurmikolla, mutta kun yleisöä kertyi paikalle enemmän, se juoksi nopein askelin piiloon. Maa-ampiaisten pesä oli myös reitin varrella. Siinä ne pörräsivät maa-aukon ympärillä. Lähelle ei uskaltanut todellakaan mennä. Onneksi joku oli laittanut varoittavan kyltin puuhun aukon viereen.



Istuimme rannalla pitkään. Nautimme hiljaisuudesta ja viimeisistä auringonsäteistä. Hämärä hiipui pian kahdeksan jälkeen ja kun aurinko laski taivaan rannan taa, alkoi tulla viileä. Köpöttelimme takaisin autolle ja kotiin. Kaunis kuva auringonlaskusta mielessä.

Syksy on ihanaa aikaa!
 
Mitä sinun syksyysi kuuluu?

Mari

2 kommenttia:

  1. Upeita kuvia (jälleen kerran) Mari!

    Mulla on kesä mennyt justiin päinvastoin eli pelkästään ulkona. Mitään en ole kotona tehnyt ja sen on kyllä näköistäkin. Niin sisällä kuin pihalla, jossa notkuvista omenapuun oksista tippuilee isoja pyöreitä omppuja maahan lintujen nokittaviksi, kun ovat hitsi vie nopeampia kuin minä. Wanna be-hilloaja ja kätevä emäntä sisälläni haluaisi tehdä sadosta vaikka mitä, mutta todellisuudessa kaikki on aloittamista vaille valmis, vaikka mielikuvissani näenkin, kuinka kellarin hyllyillä on siisteissä riveissä itsetekemääni pihlajanmarjahyytelöä, omenahilloa, - mehuja ja vaikka mitä. Ja toki olen itse tehnyt kauniisiin purkkeihin ja pulloihin myös kauniit etiketit, joihin olen huolellisella käsialalla kirjoittanut sisällöt ja vuosiluvut.. Hehhee :D. Todellisuudessa lampsin kaiken vapaa-ajan golfkentällä tai vaihtoehtoisesti istuskelen kotiterassilla lukemassa tai vaan tuijottelemassa taivasta tai lasikattoon ropisevaa sadetta. Mutta ehkä se tästä taas.

    Nostan hattua teidän ahkeruudelle. Vaikka varmasti on välillä tympinyt ja väsyttänyt, niin työssäkäyvillä ei ikävä kyllä juuri muita mahdollisuuksia isompien remppojen tekemisille ole kuin lomat. Pitäisi olla erikseen joku lakisääteinen remonttivapaa. Palkallinen luonnollisesti :)

    Toivottavasti teillä on nyt syksyllä aikaa hengähtää ja ihailla omien kätten jälkiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Annukka <3 Joo, olen seurannut sun Insta-kuvia ja ihaillut upeita maisemia, joissa olet liikkunut kesän aikana. Tuo kellariunelma on meillä sama. Minäkin haaveilen, että olisi maakellari, jossa olisi juuri kuvaamallasi tavalla hillopurkit ja mehupullot rivissä. Ehkä se on muistikuva mummolasta. Niin ja se tuoksu. Meidän omppupuuhun ei montaa omenaa tullut tänä vuonna, joten niistä ei tarvitse huolehtia.

      Olet varmasti ansainnut golfkentällä lampsimisen. Aina ei tarvitse puurtaa. Välillä on hyvä antaa aikaa ihan vaan itselleen. Eihän meidänkään koko kesä ole rempatessa mennyt. Monta asiaa on kuitenkin jäänyt tavanomaisesta kesästä tekemättä. Tuntuu, etten ole ehtinyt luontoon koko kesänä, mutta kyllä sekin aika taas tulee. Nyt on menty tämä kesä näin.

      Toivottavasti saamme vähän aurinkoa viikonloppuun. Odottelemme juuri paria pikkuviikaria tänne seuraksemme yökylään. <3

      Poista