Kartano kotiseudullani

 

Ajelimme viime viikolla kauppaan vähän mutkien kautta ja päädyimme Espoonkartanon alueelle, jossa koski kuohusi komeasti. Ehdotin, että tulemme joku päivä kävellen katsomaan paikkaa tarkemmin. Olemme olleet yksissä häissä kartanossa ja kerran olen ollut kokouksessa kartanon tiloissa. Muuten alue on vieras, vaikka olen ikäni asunut ihan lähistöllä. Sunnuntaina aurinko paistoi ja oli juuri sopiva hetki piipahtaa kävelyllä kartanon alueella. Otin kameran mukaani, siinä toiveessa, että saisin kosken kuohuista muutaman kuvan.

Hieman harmitti, kun en muistanut alueen historiaa tarkemmin. Minun pitäisi paljasjalkaisena espoolaisena tietää alueen historia vähän paremmin. Muistin kouluajoilta, että luokallani oli tyttö, jonka sukujuuret olivat kartanossa ja sen, että silloin sen omisti Ramsayn suku. Piti siis googlettaa tietoja kartanosta ja sen historiasta, sillä onhan Espoon kartanomiljöö mielenkiintoinen kokonaisuus Espoon laidalla.

 

 

 

Kovin paljoa ei tietoa löytynyt, mutta Wikipedia ja kotiseutuaktivisti Tony Hagerlundin historiakirjoituksista jotain sentään löysin. Tässä siis muutama asia kartanon historiasta. Kartanon maa-alueet ovat ulottuneet aikoinaan myös Kirkkonummen puolelle. Kartanon omistus on vaihtunut moneen kertaan vuosien aikana ja 1914 se siirtyi perheyhtiön omistukseen sekä nykyisin osakeyhtiölle.

Kartanon päärakennus on rakennettu 1681, mutta sittemmin se tuhoutui. 1700-1800-luvun vaihteessa oli tarkoitus rakentaa uusi kaksikerroksinen päärakennus siipirakennuksineen. Päärakennusta ei koskaan rakennettu, mutta siipirakennukset valmistuivat. Myöhemmin läntinen siipirakennus restauroitiin ja siihen rakennettiin pylväskuisti, samalla talo rapattiin eli lähes tällaisena kartanorakennus on käsittääkseni nykyisinkin.

 

Kartanon alueella on päärakennuksen lisäksi monta pienempää rakennusta, puu- tai hirsirunkoisia taloja sekä tiilirakennuksia. Osassa asutaan yhä edelleen. Vanha Espoonkartanon navetta on käsittääkseni se, jossa Espoon ratsastustalli on toiminut vuoteen 2016 asti. Harmi, että sen toiminta on päättynyt. Siellä ovat molemmat tyttäreni saaneet ensimmäiset kosketukset hevosiin ja käyneet ratsastuksen alkeiskurssilla.

Kartanon iso puutarha on kukoistusvuosinaan ollut varmasti upea. Nyt nurmikolla näkyy vain tarkkarajaiset puistokäytävät ilman kukkaistutuksia. Nurmialueen takaa johtaa kiviportaat kukkulalle. Niitä ylös astuessa heräsi kysymys, mitä kukkulan päällä on ollut: rakennus vai huvimaja?

 

 

 

Gumbölenjoki virtaa alueen läpi. Kosken rannalla on ollut mylly sekä saha. Silta on nimetty sahan mukaan Sågbroksi. Kuninkaantie ylittää joen vanhan myllyn kohdalla. Joen yli menevää siltaa pidetään Suomen vanhimpana kiviholvisiltana. Itseasiassa luulin, että joen nimi on Mankinjoki, mutta kartasta tarkistettuani, sen nimi olikin Gumbölenjoki. Ihmettelin nimeä, sillä lapsena tässä Mankinjoessa käytiin uimassa, silloin kun merenrannalle ei jaksettu polkea.

 

 

Tänä päivänä kartanossa voi viettää juhlia sekä kokouksia. Catering palvelusta voi tilata tilaisuuteen tarjoilun. Kartanon kauniissa ympäristössä silmä lepää ja siksi se soveltuu hyvin myös virkistyskäyttöön. Vaikka kartano on suhteellisen hyvässä kunnossa ja puutarha siistitty, niin eihän se samalaisessa kunnossa ole kuin joskus parhaina vuosinaan. Voin kuvitella kuinka kaunis puutarha ja piha on ollut joskus. Kosken kuohut olivat katsomisen arvoiset ja sain niistä räpsittyä aikamoisen määrän kuvia.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Millainen Espoonkartanon alue sitten tulevaisuudessa on, sitä en osaa edes kuvitella, sillä vuosituhannen alussa rakennusyhtiö osti Ramsayn suvulta merkittävän maa-alueen Espoonkartanon maista. Tämän vuoden alussa alueen kaava on saanut lainvoiman. Tänne kartanon maille on tarkoitus rakentaa uusi asuinalue. Espoonkartanon alue on kulttuurihistoriallinen alue, joten toivottavasti aluetta ei pilata liialla rakentamisella.

 

Ihana kohde. Täytyypä käydä tutustumassa myös muihin kotikaupungin kartanoihin kesän aikana.  Omaa kotikaupunkia sekä naapurikaupunkeja on kiva käydä tutkimassa.
 

Iloista viikkoa!

Mari