20.2.2019

"Kato mua silmiin ja sano mulle mitä sä näät"

 

Sanotaan, että on kohteliasta katsoa silmiin. Aina se ei ole kuitenkaan helppoa, vaan olo voi tuntua vaivaantuneelta. Välillä tilanteet ovat hankalia ja katsekontaktia tulee välteltyä. Toisaalta toisen ihmisen pistävä tuijotus suoraan silmiin saattaa hämmentää, jolloin oma katse kääntyy sivuun. Otsikon lainaus on Reino Nordinin biisistä, joka soi yhtenä päivänä autoradiostani. Lause jäi pyörimään mieleeni ja aloin pohdiskelemaan pienessä päässäni silmiin katsomisen merkitystä ja vaikeutta.

Mitä viestit katseella?

Silmiin katsominen on välillä rankkaa. Olin nimittäin lapsena erittäin ujo ja sen vuoksi aihe on kiinnostanut minua. Katsekontakti ja sanojen muodostaminen kytkeytyvät toisiinsa ja siksi ihminen usein kääntää katseen sivuun puhuessaan ja miettiessään mitä sanoo. Pohtiessani ratkaisua johonkin kinkkiseen ongelmaan, hahmotan asian paremmin katsoessani esimerkiksi kaukaisuuteen tai yhteen paikkaan. Vai onko tämä vain tapa? Tiedän, että se voi tuntua keskustelukumppanista katseen välttelyltä, vaikka oikeasti se ei ole sitä. Joskus katseen välttely voi olla myös vallankäytön väline, sillä viestitään toisen väheksymistä.

Teimme kerran yhdessä koulutuksessa harjoituksen, jossa toinen osapuoli kertoi tarinaa ja kuulijan piti vältellä koko ajan katsomasta kertojaa silmiin. Oli tosi vaikea kertoa juttua luonnollisesti. Sen jälkeen tehtiin niin, että kuulija sai osallistua nyökkäilemällä, katsomalla kertojaa ja myöntelemällä lyhyesti. Tuntui jo paljon helpommalle.

Sivulle katsominen voi viestiä myös siitä, ettei puhuja ole kiinnostunut sinusta. Kiireessä näin tulee tehtyä huomaamattaan, kun joku asia on kesken ja toinen tulee keskeyttämään työsi, silloin ei heti pysty nostamaan katsetta. Katseen välttelyn taustalla voi olla myös paniikkihäiriö, ujous tai sosiaalisten tilanteiden ahdistus. Valitettavasti tällaiset tilanteet ymmärretään toisinaan väärin.

On selvää, että luennoitsijan pitää katsoa yleisöön. Jos se on vaikeaa, voi katsoa viimeisen yleisörivin taakse. Huomaan usein esitellessä asioita kokouksessa, että oma katse kiinnittyy muutamaan ihmiseen vuorotellen ja se voi olla kuulijoille kiusallista.

Katseella on siis valtava merkitys viestimisessä. Välillä ei tule edes ajateltua asiaa sen enempää, mihin katsoo ja miten. Katse saattaa joskus jopa kumota puhutun viestin.



Silmät ovat sielun peili

Oletko koskaan istunut kokouksessa, jossa puheenjohtaja kysyy, kuka olisi vapaaehtoinen tehtävään. Yleensä siinä vaiheessa kaikki tuijottavat papereitaan, tänä päivänä läppäreitään. Jos joku osallistuja nostaa hieman päätään ja katsoo puheenjohtajaa, juttu on selvä, tehtävä nakitetaan hänelle. Suora katse vetää puoleensa.

Ihmiset viestivät silmillään tiedostamattaan. Katsomalla silmiin hyväksyvästi, avaamme mahdollisuuden kohtaamiseen. Taitavat aivomme osaavat päätellä silmänräpäyksessä, ketä kannattaa lähestyä. Vaisto pelaa hyvin. Ihminen vaistoaa tuntemattomassa seurassa pikaisesti henkilön, jonka kanssa kannattaa aloittaa vuorovaikutus ja hän kävelee tämän ihmisen vierelle. Hymy kutsuu myös tuntemattoman ihmisen vuorovaikutukseen. Onko tuttua?

Opimme lukemaan kasvojen ilmeitä hyvin varhaisessa vaiheessa. Pieni vauva osaa tulkita vanhempiensa tunteita kasvoilta, onko niissä iloinen hymy vai vihainen ilme. Suoraan katsovista kasvoista tulkinta on helpointa. Ihmisten välillä on kuitenkin eroja. Toiset tulkitsevat tunteita paremmin kuin toiset. Siitä voit lukea täältä lisää. Yleisesti kai naisia pidetään parempina ilmeiden tulkitsijoina kuin miehiä.


Hymy näkyy silmistä

Tunnistatko aidon hymyn? Silmistä näkyy, onko hymy aito vai päälle liimattu, opeteltu. Aito hymy on ihana kohdata. Tuntuu kivalle, kun kaupassa asioidessa saa ystävällisen aidon hymyn henkilökunnalta. Hymy nostaa suupielet ylöspäin. Silmien ympärillä olevat lihakset supistuvat ja poskipäät nousevat. Vaikka suu olisi peitettynä hymy näkyy. Sen kuulee myös äänestä. Tunnistatko puhelimessa hymyileekö ihminen?

Sähköinen asiointi, chat ja muut tekniset apuvälineet on otettu käyttöön asioinnin nopeuttamiseksi ja tehostamiseksi. Siinä asiakas ei tule nähdyksi eikä kohdatuksi. Kukaan ei katso silmiin asiakaskohtaamisessa, ainoastaan sanat vaihtuvat osapuolelta toiselle.

Sano mulle mitä sä näät?
Mari

2 kommenttia:

  1. Mun miehellä on just sellainen tapa, että saattaa katsoa "ohi", kun puhuu jollekulle, ja olen hälle siitä sanonut, että tuntuu mun mielestä vähän hassulta, kun mies itse kuitenkin aina korostaa jostakusta muusta puhuessaan, että "On tosi rehti tyyppi, kun katsoo aina suoraan silmiin". Mutta selitykseksi sain sen, että hänen on helpompi keskittyä siihen, mitä aikoo sanoa silloin, kun ei samaan aikaan ole suorassa katsekontaktissa kuulijaan.

    Lukioaikoina olin illat ja viikonloput töissä yhdellä elintarvikekioskilla, ja yhtenä iltana paikallisen pankin johtaja tuli paitsi ostoksille, myös tarjosi mulle samalla käynnillä kesätyöpaikkaa heillä pankissa. Menin ihan hämilleni, mutta sinne pankkiin sitten kuitenkin päädyin, ja jälkikäteen sain kuulla, että syy siihen, miksi kyseinen pankinjohtaja oli ajatellut mun olevan hyvä työntekijä, oli se, että hänen mukaansa katsoin aina niin hymyilevästi asiakasta suoraan silmiin. Tiedostamaton juttu itselle, mutta pakko sanoa, että palkitsi :). Ja totta sekin, että myös puhelimen välityksellä hymyn "kuulee".

    Ihanaa aurinkopäivää sinne!

    VastaaPoista
  2. Se tuntuu tosiaan kivalle kun puhuja katsoo silmiin. Paljonhan se riippuu tilanteesta ja henkilöstä. Itselläni voisi myös olla tsemppaamisen paikka silmiin katsomisessa. Yleensä katson silmiin, mutta huomaan itsekin, että välillä on jostain syystä hallitse sitä ja yleensä syynä on kiire. Minua "vaivaa" myös tuo sama kuin miestäsi keskittyessäni.

    Uskon, että olet Annukka juuri tuollainen ihminen kuin kuivailit ja se on ihanaa. Mun mies tuijottaa välillä vähän liikaakin. No, hyvä niin.

    Kaupassa tulee tosi iloiseksi, kun myyjä katsoo silmiin ja hymyilee aidosti. Se on mun mielestä parasta asiakaspalvelua.

    Ihanaa aurinkoa myös sinne!

    VastaaPoista