22.5.2019

Miten vuodet muuttavat




Miten olen muuttunut vuosien saatossa, vai olenko?
 
Se aika kun lapset olivat pieniä ja tarvitsivat hoivaa täyspäiväisesti on ohi. Ruuhkavuosien kiireessä oli vaikea löytää omaa aikaa ja stressi syntyi usein riittämättömyyden tunteesta, kun oli työ, koti, lasten harrastukset, kaverit ja kaikkea muutakin. Toisaalta oli helpottavaa kun sain pitää lapset siipieni suojassa turvassa. Tiesi mitä lapset tekivät ja missä olivat. Vanhemmuus on rikasta aikaa ja siihen liittyy paljon ihania muistoja. Lasten kehitysvaiheiden seuraamista, kasvamista lapsesta aikuiseksi. Ainahan he ovat minun lapsia. Muistoarkun kansi on edelleen auki.
 
Muistatko biologian kirjan kuvan, jossa oli kuvattu ihmisen elinkaari vauvasta vanhuuteen. Pieni avuton vauva kasvoi isommaksi lapseksi ja lopulta aikuiseksi, sen jälkeen selkäranka alkoi kumartumaan vanhuuden lähestyessä ja kävelykeppi ilmestyi käteen. Jostain tuo kuva tuli mieleeni ja siitä lähti tämä kirjoituksen aihe.
 
Vanhetessaan elämän arvot muuttuvat. Aika moni ikäiseni on todennut, ettei materiaan tarttuminen tuo elämään onnea, vaikka se nuorena oli tärkeässä roolissa. Onni löytyy aivan muualta. Onnellisemmat hetket sisältävät kiitollisuutta siitä mitä ympärillä on, aineettomista lahjoista ja siitä mitä elämässä saa kokea. Toinen asia minkä vanhetessa olen huomannut muuttuvan, on elämään ja ihmisiin suhtautuminen. Mustavalkoisuus ja ehdottomuus ovat kadonneet. Asioita ei ota enää liian vakavasti ja niistä voi olla myös erimieltä aiheuttamatta riitaa. Ihmisetkin ovat erilaisia ja hyvä niin. Toisen mieliksi eläminen ei ole järkevää. Ikä tuo tullessaan myös tietynlaista nöyryyttä.

Olen lukenut, että tunneäly kehittyy vanhemmiten ja kyky tunnistaa tunteiden merkitys paranee. Ongelmatilanteiden ratkaisu helpottuu tämän taidon myötä. Erilaiset näkökulmat asioihin voi hahmottaa  helpommin, kun oivaltaa, että moniin asioihin ja mielipiteisiin liittyy vahvasti tunteet. Pitääkö tuttu sanonta "vanhana viisastuu" paikkansa? Ehkä, ehkä ei. Ainakin hiljainen tieto ja elämän kokemus karttuu iän myötä. Sitä kautta ongelmiin löytyy usein ratkaisu helpommin. Minusta nuoret ja nuoret aikuiset ovat tavattoman fiksuja ja taitavia tosi monessa asiassa.




Vaikka lapset ovat lentäneet jo pois pesästä maailmalle, omille teilleen, niin äitinä kannan edelleen huolta heistä. Kunpa säilyisivät tässä maailmassa mahdollisimman pienin vastoinkäymisin ja terveenä. Siihen en usko, että kukaan selviää elämässä ongelmitta. Elämä kolhii kaikkia. Toisella kuoppia on enemmän ja toisilla vähemmän. Stressikynnys myös vaihtelee ihmisillä. Olen sitä mieltä, että onnellinen elämä rakentuu nousuista ja laskuista. Ilman niitä en minäkään olisi se ihminen, joka tällä hetkellä olen. Vaikeudet ovat kasvattaneet arvostamaan elämää ja osaan olla kiitollinen kaikesta siitä, mitä minulla tänään on.

Lapset ovat minulle kaikki kaikessa. He kulkevat jo omaa polkuaan, haluan silti kulkea tiiviisti heidän rinnallaan liikaa tungeksimatta. En päästä naruja vielä kokonaan irti. Koitan olla puuttumatta heidän elämäänsä, arvostelematta heidän tekemiään ratkaisuja, mutta olen tavoitettavissa kun he minua tarvitsevat. Yritän myös olla avuksi heidän perheidensä arjessa. Olen ymmärtänyt myös sen, että oma näkemykseni asioista ei ole aina se oikea. Asioita voi katsoa muustakin suunnasta. Minun elämänarvot ovat omiani ja muilla ihmisillä on omansa. Niiden ei tarvitse olla samanlaiset.

 
Lapsiperheen arki on välillä yhtä kaaosta ja jotta pyörät pyörivät, niin tukijoukkojen apu on tärkeää. Olen itse saanut omalta äidiltäni apua, silloin kun lapset olivat pieniä ja arki kolmen tenavan kanssa oli kiireistä. Toivon, että minusta on myös apua lapsilleni. Haluan olla lähellä lapsenlapsiani. Toivon, rakentavani heihin tiiviin ja lämpimän yhteyden. Teen heidän kanssaan ihan tavallisia asioita, tarjoan kokemuksia ja tuon ripauksen historiaa tarinoiden muodossa. Moni tarina onkin heistä ollut kiinnostava ja niitä joutuu ketomaan aina uudelleen ja uudelleen.
 
Yritän tuoda lastenlasten elämään asioita, jotka eivät välttämättä tule heidän vanhemmilleen mieleen. Keräämme metsämansikoita heinän varteen, teemme nokat vaahteran siemenistä, käymme katsomassa lehmiä ja lampaita, veistämme pajupillejä ja kaarnaveneitä, talvella leikimme lumella, rakennamme lumiukkoja ja -lyhtyjä, käymme teatterissa, konserteissa ja museoissa, askartelemme ja välillä hassuttelemme oikein kunnolla. Koitan yökyläilyllä miettiä aina jotain yhteistä tekemistä, ettei tarvitsisi tuijotella kännykän pelejä.




Seison vapaapäivänä lempipaikassani merenrannalla. Olen yksin. Katson lintujen kaartelua veden päällä ja kuuntelen niiden kirkumista. Elämää on jo paljon takana ja mielessä on monta asiaa, jonka olisi voinut tehdä toisin. Nyt ollaan kuitenkin tässä. Olen huojentunut siitä, että olen aina tehnyt asiat siinä hetkessä parhaan ymmärrykseni mukaan ja rehellisesti sydäntäni kuunnellen. Katson nyt elämää laiturilta eteenpäin. Olen onnellinen.

Vaikka ryppyjä on ilmestynyt silmäkulmiin ja huulien ympärille, ne ei haittaa. Alan muistuttamaan ulkonäöltä enemmän ja enemmän omaa nuorekasta äitiäni. Voisiko meitä kohta luulla siskoiksi? En tiedä. Ikänäön kanssa on ollut ongelmia jo vuosia, mutta kun silmälaseja on joka puolella kotia, niin pärjää hyvin. Notkeus on kadonnut kehostani ja välillä liikun nivelrikkoni kanssa kuin puu-ukko. Selviän kuitenkin. Vähän aikaa kun veryttelen, niin pääsen vauhtiin ja pystyn liikkumaan normaalisti. Paikallaan olo jäykistää nivelet.

Haluan liikkumalla haastaa itseäni. Päätin, että aina kun on mahdollista, pyöräilen 12 kilometrin työmatkan (mummopyörällä). Nautin kesäpäivien pitkistä pyörälenkeistä, kävelyistä luonnossa ja Lapin hiihtolenkeistä. En halua jäädä paikoilleen. Saan liikunnasta ja luonnosta valtavasti voimaa jaksamiseen ja se on tärkeä osa elämää. En tavoittele suuria urheilusuorituksia, vaan rauhallista liikuntaa lempeästi nautiskellen.




Välillä tarvitsen hinausapua ja meripelastusta, kun omat taidot eivät riitä. Tämän päivän tietokone ja some keskeisessä maailmassa on toisinaan vaikea pysyä mukana. Tarvitsen niissä lasteni apua. Onneksi heiltä voi kysyä kaikkein tyhmimpiäkin kysymyksiä. Nauramme yhdessä töppäyksilleni. Yritän pysyä kuitenkin ajan hengessä mukana, oppia uutta ja olla kiinnostunut uusista asioista. Olen aina ollut valmis kokeilemaan uusia juttuja. Oppiminen on ehkä hidastunut, mutta kyllä vanhakin voi omaksua uutta. Vanhasta poisoppiminen on kuitenkin hankalampaa.

Vapaa-aika on tässä kohtaa elämää rauhallisempaa ja seesteisempää, vaikka joskus on hoppua yllin kyllin. Huomaan, että työ vie osan mehuista ja arki-iltaisin olen aika väsynyt. Silloin on helppo lösähtää sohvan nurkkaan. Parempi olo tulee kuitenkin siitä, jos saa itsensä liikkeelle. Nyt kun illat ovat valoisia ja pitkiä, niin lähteminen on helpompaa ja illalla ehtii tekemään vaikka mitä kivaa. Työ on edelleen tärkeä osa elämääni ja siitä on joskus vaikea irrottautua. Toisinaan päivät venyvät ja ajatukset pyörivät työasioissa pitkään. Vapaa-ajalla syntyvät usein tärkeimmät oivallukset ja ratkaisut työhön liittyviin ongelmiin. Kun saa hieman etäisyyttä työpöydästä, niin kokonaiskuva hahmottuu selkeämmin.

Olen kunnossa ja terve, mutta silti mietin välillä vanhuutta. Mitä jos sairastun vakavasti, jos en saakaan elää sellaista vanhuutta, josta unelmoin. Totuushan on, ettei elämää voi hallita, joten siihen ei kannattaisi tuhlata liikaa aikaa. Voimme kuitenkin tehdä valintoja, jotka ovat meille hyväksi. Sellaisia, joilla on positiivinen vaikutus elämäämme ja terveyteemme.


Nämä ovat valintoja, jotka yritän pitää mielessä, jotta pysyn mahdollisimman hyvässä kunnossa pitkään.
 
- liikun säännöllisesti ja monipuolisesti
- nukun riittävän pitkät yöunet (nukahtaminen on välillä vaikeaa)
- syön ravinteikasta ja terveellistä ruokaa
- aktivoin aivojani uusilla asioilla
- vältän stressiä
- etsin asioista positiivisuutta
 
Tänään on loppuelämän ensimmäinen päivä.

Kiitollisena siitä, että juuri sinä olet siellä.
 
Mari

17.5.2019

Kaikki alkoi Damista

 
Vietin huhtikuun lopulla kivan viikon Amsterdamissa esikoisen perheen kanssa. Matkasta tarkemmin täällä. Meillä oli suunnitelmissa tutustua muutamaan mielenkiintoiseen paikkaan. Osa toteutui, mutta pari jäi seuraavaan kertaan. Yksi niistä oli erittäin suosittu pienen pieni ravintola: The Avocado Show ja toiseksi belgialaiset vohvelit jäivät syömättä. Aina kun tulimme hyvään vohvelipaikkaan oli pikkuisen lounas syömättä tai olimme juuri nousseet ruokapöydästä. Eipä nämä puutteet juurikaan haitanneet, sillä matka oli muuten aivan upea ja ihana.
 
Matkan jälkeen seuraavana viikonloppuna tuli yllätys. Sain nimittäin synttärilahjaksi kirjan: The Avocado Show. Mitä, onko ravintolasta tehty kirja? Joo on, ja se on täynnä mitä ihanampia ohjeita avokadoista. Ravintolan perustajat ovat kirjoittaneet oman tarinan kirjaksi. Sen kuinka epävarmoin odotuksin he lähtivät perustamaan ravintolaa hullun idean pohjalta. Idea osoittautui kuitenkin toimivaksi. Sana uudesta ravintolasta kiiri eteenpäin ja pian asiakkaat jonottivat tunti kausia päästäkseen ravintolaan. Varauslistan purku kesti viikon. Varauksia oli yht´äkkiä 22 000 ja paikkoja vain 45.
 
Kuopukseni avec oli tulossa syömään meille ja oli selvää, että teen uudesta keittokirjastani jotain syötävää meille. Ohjeet ovat toinen toistaan herkullisempia. Se mikä on hyvä, niin mikään resepti ei ole vaikea toteuttaa. Tarvitaan vain muutamia raaka-aineita. Nuorethan tykkäävät hampurilaisista, siksi valitsin niiden kanssa tarjottavaksi uunibataatit mozzarellalla ja avokadoilla. Jälkiruoaksi tein avokadovohveleita.
 
Miten sinä kuorit avokadon? Olen aina halkaissut avokadon ja kovertanut hedelmän lusikalla. Kirjassa opastetaan kuorimaan avokado kuten banaani. Kuori todella lähtee hienosti tällä tavalla. Kirjassa opetetaan myös avokadoruusujen teko. Ruusuja on käytetty monessa ohjeessa. Ruusut syntyvät helposti kun puolikkaan avokadon leikkaan hyvin ohuiksi (parin mm) siivuiksi. Sen jälkeen siivut venytetään jonoksi ja kääritään rullalle ruusukkeeksi. Tein kaiken työpöydällä, sillä alusta täytyy luistaa. Kun ruusu on valmis, helpoiten sen nostaa oikeaan paikkaan ohuella lastalla. Harjoitteluversioksi näistä tuli ihan mukiinmeneviä.
 

 
Valitsin uunibataateiksi pieniä luomu bataatteja. Ne olivat uunissa noin tunnin. Kokeilin kypsyyttä tikulla. Kun bataatit olivat kypsiä, halkaisin kuoren veitsellä ja muotoilin hieman sisustaa lusikalla leveämmäksi, että kuori avautui ja siihen mahtui täytteet: tomaatteja, pestoa, buffalo mozzarellaa ja päälle avokadoruusukkeet. Koristelin annokset mini tomaateilla, basilikan lehdillä ja iduilla.
 
Vinkiksi: nämä kannattaa tehdä laakealle alustalle esimerkiksi puualustalle. Kun tein nämä vuoassa, niin ne oli hankala nostaa siitä lautaselle rikkoutumatta.
 

 


Hampurilaisiin grillasin (tai oikeasti tyttäreni poikaystävä) jauhelihapihvit. Ihan perinteiset. Hampurilaisiin laitettiin lisäksi grillattua munankoisoa. Jokainen sai rakentaa mieleisensä hampurilaisen lisäten mausteeksi: punasipulia, pestoa, tsatsikia (itse tehty), juustoa tai hummusta ja rukolaa. Fazerin uudet Street Food briossi hampurilaissämpylät toimivat hyvin grillissä.

 
 
Arkena töiden jälkeen tällaisen aterian valmistamisessa tulee melkoinen kiire. Kaikki tämä tapahtui vajaan kahden tunnin sisällä. Tarkemmat viilaukset jäi tekemättä. Toki nuorista sain apua, kun mies oli vielä töissä. Kun pistää oikein hösseliksi, niin saa ihmeitä aikaan. Tosin keittiö oli tämän jälkeen aika kaaoksessa. Kameraa en ehtinyt kiireessä ottaa esille, vaan nappasin kuvat kännykällä.
 
Jälkkärit paistettiin hetken päästä, kun ruoka oli hieman laskeutunut ja keittiö siivottu. Sain nimittäin lapsilta vohveliraudan äitienpäivälahjaksi (Minua on hellitty vähän liikaa viime aikoina). Nyt voin paistella belgialaisia vohveleita kotonakin. Avokadovohveleiden ohje on myös keittokirjasta, jota hieman muutin. En nimittäin löytänyt kaupasta kookosjogurttia. Käytin vohvelitaikinassa kookosmaitoa. Muuten taikina oli perustaikina, hieman lettutaikinaa tukevampi. Lisäsin taikinan joukkoon yhden murskatun avokadon ja sitruunaa.
 
 
 
 
Nyt vohvelin paistaminen alkaa sujumaan ensimmäisten kokeilujen jälkeen. Ei liian vähän eikä liikaa taikinaa, niin hyvä tulee. Huom. eikä saa kurkkia kypsyyttä liian aikaisin. Vohveleita voi koristella ihan rajattomasti marjoilla ja hedelmillä. Näissä oli viimeisiä pakastemarjoja, päärynää ja kaurakermaa. Agave- tai vaahterasiirappi olisi tehnyt hyvän tujauksen vohveleihin, mutta se oli sattunut loppumaan.
 
Näin ihana torstai ilta meillä ja tänään onkin vapaapäivä ennen viikonloppua.
 
Ihania keväthetkiä sinulle!
 
Mari

11.5.2019

Lapsen huppari




Neuloin Seiskaveikasta hupparin. Toiveena oli vihreä, reilunkokoinen neule, joten ajattelin, että huppari voisi olla kivan rento nuorelle neidolle, jota voi pitää näin kesälläkin viileämmillä keleillä. Hieman piti miettiä, miten neuleen toteutan, sillä en löytänyt valmista ohjetta huppariin. Ihan ensiksi piti saada tytön mitat eli neuleen pituus, leveys ja hiha. Niillä tiedoilla lähdin toteuttamaan neuletta.

Väritoiveena oli lempiväri - vihreä. Langaksi halusin valita mahdollisimman helppohoitoisen langan, koska lapsen puseroa saataa joutua pesemään. Novitan 7 veljestä on siihen tarkoitukseen sopiva valinta, kestää kulutusta ja saa pestä vaikka koneessa. Koska halusin myös rennonoloisen hupparin, niin en lähtenyt kikkailemaan langan kanssa, vaan vaan valitsin mahdollisimman yksinkertaisen ja simppelin langan, enkä halunnut neuleeseen mitään kuviota.

Huppari taisi olla mieluinen, kun ensin sitä odotettiin innolla ja kun vein keskiviikkona valmiin neuleen tytölle, niin olin havaitsevani muutaman iloisen varsahypyn. Oli kuulemma menossa heti seuraavana päivänä kouluun. Tuli tietenkin todella hyvä mieli.


Tässä sinulle ohje, jos innostut vaikka neulomaan samanlaisen. Pusero on itsessään ihan peruspusero, mutta hupun ja taskun kanssa jouduin hieman miettimään, miten ne toteutan. Halusin hupun reunaan nauhan ja siksi se piti ottaa huomioon silmukoita poimittaessa pääntieltä. Taskun halusin olevan napakan ja riittävän ison, ettei se ajan saatossa ala repsottamaan.

Hupparin koko 140 cm, valmiin neuleen mitat, vartalon ympärys 84, pituus 54, hiha 38

Lanka: Novita 7 veljestä 450 g ja puikot: 4-4½ sekä huppua varten lyhyt pyöröpuikko

Takakappale

Luo 85 s ohuemmille puikoille ja neulo joustinneuletta (1o1n) 5cm. Vaihda työhön paksummat puikot ja aloita sileä neule. Kun kappaleen korkeus on 36 cm ja aloita kädentien kavennukset. Päätä molemmissa reunoissa joka 2.krs 1x6 s, 1x3, 1x1 s. Kun kädentien korkeus on 18 cm, päätä molemmissa reunoissa 6 s olkaa varten ja keskimmäiset 21 s pääntietä varten. Neulo olat erikseen ja päätä joka 2.krs pääntien reunassa 1x2 s, 1x1 s ja olalla 2x7 s. Neulo toinen puoli.

Etukappale

Neulo kuten takakappale kunnes kädentien korkeus on 13 cm. Jätä pääntietä varten keskimmäiset 15 s odottamaan. Neulo ensin toinen puoli. Päätä pääntien reunassa joka 2.krs 1x3 s, 1x2 s, 1x1 s. Päätä olat samalla korkeudella ja samalla tavoin kuin takakappaleessa.

Hihat

Luo 46 s ohuemmille puikoille ja neulo joustinneuletta 5 cm. Aloita oikea neule paksummilla puikoilla. Lisää hihan molemmissa reunoissa ensin joka 10. krs 8x1 s ja joka 8.krs 7x1 s = 66 s. Kun hiha on 41 cm aloita kavennukset. Päätä molemmissa reunoissa joka 2.krs 1x5s, 1x3s, 8x1 s, 2x2 s, 1x3 s. Päätä loput silmukat kerralla.



Huppu ja viimeistely

Ompele olkasaumat. Ota pääntiellä odottamaan jätetyt silmukat (aloita etukappaleen keskeltä) luo hupun molempiin reunoihin 3 silmukkaa nauhakujaa varten (=120s) pyöröpuikoille. Neulo sileää neuletta, niin että huppu jää edestä auki. Merkitse hupun keskikohtaa takaa ja lisää molemmin puolin keskikohtaa 1 s joka 6. krs. Kun hupun pituus on 30 cm, neulo kappaleet yhteen keskeltä ja taita nauhakujaan luomasi silmukat nurjalle ja ompele nauhakuja. Kiinnitä hihat miehustaan ja ompele sivut.




Tasku
Poimi paksummille puikoille etukappaleen joustimen yläpuolelta keskimmäiset 64 s. Neulo sileää neuletta ja molemmissa reunoissa 2 s:lla oikeaa. Kun olet neulonut 4 krs, kavenna reunasilmukoiden jälkeen molemmissa reunoissa joka 4. krs 4x1 s ja joka 2.krs 11x1 s. Päätä loput s:t kerralla. Ompele taskun yläreuna kiinni. Virkkaa hupun nauha ja pujota nauhakujaan. Viimeistele huppari silittämällä.

Omasta mielestäni tästä tuli tosi kiva ja näyttää oikein hyvälle lapsen päällä. Onneksi kasvuvaraa jäi myös talveksi. Neulehan on siitä kiva, ja varsinkin tällainen rento neule, että se ei jää ihan heti pieneksi. Se kasvaa hieman lapsen mukana. Nyt puikoilla on itselle beesi neule. Langat ovat odottaneet talvesta asti, että niistä syntyisi jotain. Itseasiassa ne olivat vähän unohtuneet, kun olivat poikkeuksellisessa paikassa.


Tällaisia puuhia tällä kertaa ja laitathan viestiä, jos ohjeessa on epäselvyyttä.

Mari

9.5.2019

Kartano kotiseudullani

 

Ajelimme viime viikolla kauppaan vähän mutkien kautta ja päädyimme Espoonkartanon alueelle, jossa koski kuohusi komeasti. Ehdotin, että tulemme joku päivä kävellen katsomaan paikkaa tarkemmin. Olemme olleet yksissä häissä kartanossa ja kerran olen ollut kokouksessa kartanon tiloissa. Muuten alue on vieras, vaikka olen ikäni asunut ihan lähistöllä. Sunnuntaina aurinko paistoi ja oli juuri sopiva hetki piipahtaa kävelyllä kartanon alueella. Otin kameran mukaani, siinä toiveessa, että saisin kosken kuohuista muutaman kuvan.

Hieman harmitti, kun en muistanut alueen historiaa tarkemmin. Minun pitäisi paljasjalkaisena espoolaisena tietää alueen historia vähän paremmin. Muistin kouluajoilta, että luokallani oli tyttö, jonka sukujuuret olivat kartanossa ja sen, että silloin sen omisti Ramsayn suku. Piti siis googlettaa tietoja kartanosta ja sen historiasta, sillä onhan Espoon kartanomiljöö mielenkiintoinen kokonaisuus Espoon laidalla.

 
 
 
Kovin paljoa ei tietoa löytynyt, mutta Wikipedia ja kotiseutuaktivisti Tony Hagerlundin historiakirjoituksista jotain sentään löysin. Tässä siis muutama asia kartanon historiasta. Kartanon maa-alueet ovat ulottuneet aikoinaan myös Kirkkonummen puolelle. Kartanon omistus on vaihtunut moneen kertaan vuosien aikana ja 1914 se siirtyi perheyhtiön omistukseen sekä nykyisin osakeyhtiölle.

Kartanon päärakennus on rakennettu 1681, mutta sittemmin se tuhoutui. 1700-1800-luvun vaihteessa oli tarkoitus rakentaa uusi kaksikerroksinen päärakennus siipirakennuksineen. Päärakennusta ei koskaan rakennettu, mutta siipirakennukset valmistuivat. Myöhemmin läntinen siipirakennus restauroitiin ja siihen rakennettiin pylväskuisti, samalla talo rapattiin eli lähes tällaisena kartanorakennus on käsittääkseni nykyisinkin.

 

Kartanon alueella on päärakennuksen lisäksi monta pienempää rakennusta, puu- tai hirsirunkoisia taloja sekä tiilirakennuksia. Osassa asutaan yhä edelleen. Vanha Espoonkartanon navetta on käsittääkseni se, jossa Espoon ratsastustalli on toiminut vuoteen 2016 asti. Harmi, että sen toiminta on päättynyt. Siellä ovat molemmat tyttäreni saaneet ensimmäiset kosketukset hevosiin ja käyneet ratsastuksen alkeiskurssilla.

Kartanon iso puutarha on kukoistusvuosinaan ollut varmasti upea. Nyt nurmikolla näkyy vain tarkkarajaiset puistokäytävät ilman kukkaistutuksia. Nurmialueen takaa johtaa kiviportaat kukkulalle. Niitä ylös astuessa heräsi kysymys, mitä kukkulan päällä on ollut: rakennus vai huvimaja?

 
 

 

Gumbölenjoki virtaa alueen läpi. Kosken rannalla on ollut mylly sekä saha. Silta on nimetty sahan mukaan Sågbroksi. Kuninkaantie ylittää joen vanhan myllyn kohdalla. Joen yli menevää siltaa pidetään Suomen vanhimpana kiviholvisiltana. Itseasiassa luulin, että joen nimi on Mankinjoki, mutta kartasta tarkistettuani, sen nimi olikin Gumbölenjoki. Ihmettelin nimeä, sillä lapsena tässä Mankinjoessa käytiin uimassa, silloin kun merenrannalle ei jaksettu polkea.

 
 

Tänä päivänä kartanossa voi viettää juhlia sekä kokouksia. Catering palvelusta voi tilata tilaisuuteen tarjoilun. Kartanon kauniissa ympäristössä silmä lepää ja siksi se soveltuu hyvin myös virkistyskäyttöön. Vaikka kartano on suhteellisen hyvässä kunnossa ja puutarha siistitty, niin eihän se samalaisessa kunnossa ole kuin joskus parhaina vuosinaan. Voin kuvitella kuinka kaunis puutarha ja piha on ollut joskus. Kosken kuohut olivat katsomisen arvoiset ja sain niistä räpsittyä aikamoisen määrän kuvia.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Millainen Espoonkartanon alue sitten tulevaisuudessa on, sitä en osaa edes kuvitella, sillä vuosituhannen alussa rakennusyhtiö osti Ramsayn suvulta merkittävän maa-alueen Espoonkartanon maista. Tämän vuoden alussa alueen kaava on saanut lainvoiman. Tänne kartanon maille on tarkoitus rakentaa uusi asuinalue. Espoonkartanon alue on kulttuurihistoriallinen alue, joten toivottavasti aluetta ei pilata liialla rakentamisella.

 
Ihana kohde. Täytyypä käydä tutustumassa myös muihin kotikaupungin kartanoihin kesän aikana.  Omaa kotikaupunkia sekä naapurikaupunkeja on kiva käydä tutkimassa.
 
Iloista viikkoa!

Mari