Kesän tuulahduksia

 

 

 

Viimeiset viikot ovat ilmojen puolesta suosineet. Ulkoa ei malttaisi lähteä lainkaan sisälle. Olen istunut aamusta lähtien terassilla. Välillä pöydän ääressä ja välillä portailla merelle tuijotellen. Yötkin olen nukkunut makkarin ovi raollaan. Aamulla herään lintujen lauluun ja siihen kun aurinko langettaa ensisäteet terassille. Välillä meren pinta on paksun usvan peitossa, kuten tänä aamuna. Yölämpötila oli alhaisempi kuin merivesi ja siitä johtunee paksu usva. Kauriit hyppelevät aamuisin tuossa rantakaislikossa. Melkoiset kilvanjuoksut meneillään.

 

En muista koska minulla olisi ollut tällainen hinku lomalle. Yleensä loma tulee aika yllättäen ja odottamatta. Nyt olen jo pari viikkoa odottanut loman alkamista. Työt sujuvat ihan mallikkaasti ja stressaamatta kotikonttorilla, mutta kaipaan aikaa ilman velvoitteita. Lomasuunnitelmia ei edellisten vuosien tavoin ole juurikaan tehty. Katsotaan sitten ajallaan, mitä tehdään ja minne mennään.

 

Huomionarvoista sen sijaan on se, että on vielä kesäkuu ja olen käynyt uimassa. Se on saavutus, sillä viime kesänä en käynyt lainkaan uimassa, edellisenä ehkä kerran. Nyt tein päätöksen, että tänä kesänä uidaan. Todentotta, ei se vesi edes ollut kylmää. Pohjasta kyllä, mutta pinnasta lämmintä. Käytiin tuossa vieressä olevalla järvellä. Siinä ei ole yleistä uimarantaa ja harvojen ihmisten tiedossa, joten siitä oli hyvä lähteä.

 

Eilen istuttiin terassilla ja katseltiin merelle. Kysyin mieheltä, osaako hän ajaa vesijettiä?

Kuulemaa vähän sama kuin ajaisi lumikelkkaa.

Minä: Ok. Meneekö kyydissä nenään vettä?

Mies: jos kaatuu niin menee.

Minä: pysyykö siinä hyvin kyydissä?

Mies: Joo, ellei kovasti kurvaile.

 

Sitten laitetaan mietintämyssyyn, jospa kesällä lähdetään vähän cruisailemaan. Ehkä, ehkä ei. Vesille tekee joka tapauksessa mieli, vaikka mun nenässä on joku kummallinen ominaisuus. En osaa sukeltaa, niin ettei nenään mene vettä. Kun vettä tulee kasvoille, vedän ne henkeen. Mua ei siis saa työntää laiturilta veteen - voin hukkua (hih).

 

Innostuksissani laitoin kesäkukkia ja oliivipuut kasvamaan jo toukokuussa. Sen jälkeen tuli pakkasta, lunta ja rakeita ja luulin menettäneeni kaikki kukat. Olen hellinyt ja hoivannut niitä ja onneksi virkosivat muutamaa laventelia lukuun ottamatta.

 

Halusin pihalle kasvatusaltaan. Etsittiin mustaa ja löydettiinkin vihdoin viimein. En sitten kuitenkaan ostanut sitä, koska iso rottinkikori narukahvoilla näytti lopulta kivammalle.  Laitoin siihen terttutomaatteja ja yrttejä kasvamaan. Kesäkurpitsaa ei enää löytynyt mistään. Se olisi kiva lisä yrttitarhassa.

 

Meidän nurmikko on ollut yksi murhe. Rakentaja kylvi ekan nurmen, joka ei sitten koskaan lähtenyt itämään. Itse levitettiin uudet siemenet lannoitteen kera ja ollaan kasteltu reippaasti joka ilta. Eilen saatiin vihdoista viimein leikata nurmikko ekan kerran. Nyt se näyttää hyvälle.

 

Sormet jo syyhyävät istuttamaan kasveja pihalle, mutta pakko vielä hillitä innostusta. Maalailen mielikuvissani, millaiselta piha voisi näyttää. Tilasin pihasuunnitelman hortonomilta, joten odotellaan nyt sitä. Muuten käy niin, että ostan kaikkea kivan näköistä, välittämättä siitä, mitkä kasvit aurinkoisella pihalla viihtyvät. Toivottavasti saan sinne havuja, heiniä ja vähän kukkasia. Yksinkertaista ja selkeää.

 

Terassin toinen pää ammottaa vielä tyhjillään. Ollaan etsitty sinne kuumeisesti kivoja tuoleja. Sellaisia, joissa olisi kiva juoda aamukahvia tai lukea kirjaa illalla. Koska terassilla ei ole katosta, se asettaa kalusteille tiettyjä vaatimuksia. En kaipaa isoja aurinkolavereita, sillä vanhan kodin aurinkotuolit myytiin muutossa, kun niillä ei ollut juurikaan käyttöä. Veivät paljon tilaa ja olivat hankalat liikutella terassilla.  Kiva tuoli ja rahi voisi toimia meillä paremmin. Toivottavasti loppukesästä saamme rakentaa lasituksen terassin toiseen päähän. Siinä olisi kiva istuskella syysiltoina tuulen suojassa (merellä tuulee).

 

Terassipöydän tuolit toimii hyvin auringossa istuessa. Vastakkain aseteltuina asento on ihan passeli. Näin ollaan istuttu monta iltaa. Välillä on levitetty viltti ja tyynyjä terassille. Ihan hyvä sekin vaihtoehto.

 

 

Sain eilen äidin puutarhasta ihanan Pionin maljakkoon. Kukka on kaunis. Äidin pihalla on kolme valtavaa pensasta, jotka kukkivat tällä hetkellä runsaasti. En raaskinut katkaista kun yhden itselleni. Ehkä laitan syyskesästä kasvamaan hennon vaaleanpunaisen Pionin meidänkin pihalle. Viihtyvät kaiketi myös auringossa.

 

Toinen lempikukkani on lilja. Ostin muutaman oksan Juhannukseksi keittiön pöydälle. Harmi vaan, että kukat alkavat jo nyt tippumaan.

 

Yritän opetella juomaan vettä enemmän päivän aikana. En tiedä koska opin, sillä se vaan unohtuu toisinaan. Koska vesiputkista tulee lämmintä vettä, laitoin jääkaappiin vesipullon ja työnsin sinne yrtin oksan. Lakritsiyrttiä. En tiedä onko sillä parempaa nimeä, mutta lakulle tuoksuu. Silloin kun vesi maistuu tosi pahalle (maistuu välillä), juon laimeaa raparperimehua. Se on raikasta.

 

 

Millaisia tuulahduksia sinun kesäpäivääsi kuuluu?

 

Mari