29.5.2020

Kokkailua keittiössä



Ruoka-asiat ovat olleet mielessä enemmän, kuin pitkään aikaan. Mietiskelin, miten ruokatottumukset ovat muuttuneet vuosien varrella? Ainakin meillä kasvisten määrää on lisätty pikkuhiljaa ja ainaisen jauhelihan ja kanan lisäksi nykyisin valmistetaan myös kasvisaterioita sekä kevyitä keittoja enemmän. Teen jatkuvasti tuttavuutta myös tuntemattomien kasvisten kanssa. Lautasmalli on niin hyvin sisäistetty, että sitä noudatetaan lähes poikkeuksetta. Nyt keväällä pikkutomaatit ja minikurkut ovat tosi makeita ja herkullisia. Pesen niitä kippoon keittiön työpöydälle ja siitä ne katoavat aika nopeasti suuhun.

Muualla Euroopassa päivän pääateria syödään illalla, kun meillä taas lounas on tärkein ateria päivässä. Tuhti ja ruokaisa. Etätöissä ollessani lämmitän edelliseltä päivältä jääneen ruuan, mutta ellei mitään ole valmiina, niin mielelläni teen keittoa tai kokoan salaatin lautaselle. Keitot ovat hyviä ja niihin saa erilaisia makuja raaka-aineita ja mausteita vaihtamalla. Toisaalta erilaiset kasvispaistokset ovat myös herkkua. Alkuruuat eivät juurikaan kuulu päivittäiseen ateriaan, vaan enemmänkin juhlaan. Jälkiruoka taas kruunaa hyvän aterian ja teen niitä ainakin viikonloppuisin, mutta välillä myös viikolla. Sen ei tarvitse olla mitään mutkikasta, marjat tai hedelmät riittävät usein.

Marjoja meillä on pakastin pullollaan. Se johtuu siitä, että pakastimen sisältö jäi meidän vanhaan kotiin evakkovaiheen ajaksi. Ihanaa kun sai hakea marjat kotiin. Nyt niitä onkin syöty päivittäin. Uusi satokausi on ihan kohta käsillä ja nyt marjoja voi syödä säästelemättä.







Nyt kun olen päässyt omaan keittiöön ja muuttokiireet ovat ohi, niin olen nauttinut ruuanlaitosta taas pitkästä, pitkästä aikaa. Ihanaa kokkailla ja kattaa pöytä kauniisti, vaikka ollaan oltu ihan kaksistaan. Tuntuu hyvälle, että innostus ruuanlaittoon virkosi, pitkän hiljaiselon jälkeen. Olen kokeillut uusia reseptejä. Muutama ei ole saavuttanut suurta suosiota, mutta joitakin on tehty useampaan kertaan. Pullaakin täällä ehdittiin jo kaivata, mutta vielä en ole ehtinyt tehdä taikinaa (pullamiehen herkku on voisilmäpulla). Sen sijaan sämpylätaikinan ajattelin laittaa jääkaappiin ensi yöksi ja aamulla uuniin.

Tarkoitus on laittaa pihalle yrtti- ja vihanneslaatikoita, jospa siellä muutama kesäkurpitsa ja tomaatti viihtyisi. Mitään suurta viljelypalstaa en aikonut perustaa. Uudet perunat ja porkkanat ostan edelleen kaupasta. Sellaisia valmiita laatikoita katsoin valmiiksi ja niiden sijoituspaikkaa tuohon aidan vierustaan.

Aamulla mietittiin, miten tällä pihalla viljelyt onnistuvat, kun nurmelle oli taas yön aikana ilmestynyt kauriin jäljet. Niille kai kelpaa lähes kaikki vihreä. Ilmeisesti on kuitenkin joitain kasveja, joita ne eivät kelpuuta ruuakseen. Täytyy tutustua niihin tarkemmin. Pari viikkoa sitten olin huolissani, kun en nähnyt kaislikon reunassa kuin yhden kauriin kurkkimassa meitä. Sitten joukkoon liittyi toinen (sarvipää) ja huoleni "orpolapsesta" oli poissa. Nyt tosiaan mietin, miten kasvien käy, jos kauriit käyvät ne popsimassa poskeensa sitä mukaa kun ne kasvavat.


Terveellinen elämäntapa ja terveellinen ruoka on lähellä sydäntäni, siksi myös kiinnostus villiyrtteihin on ollut vireillä vuosia. Juttelimme niiden herkullisuudesta ystäväni kanssa hetki sitten. Luonto on täynnä herkkuja. Lueskelin villiyrteistä lisätietoa täältä. "Villeissä kasveissa on enemmän antioksidantteja, vitamiineja ja hivenaineita kuin viljellyissä, kesyissä kasveissa." Wau! Ajattelin aloittaa helpoimmasta päästä eli nokkosista ja vuohenputkista. Kävin keräämässä nokkosia tämän kirjoittamisen välissä ja ryöppäsin ja kiehautin niistä keiton (mies söi kaksi lautasellista, joten täytyy olla hyvää). Pinaattikeitto on yksi herkullisimmista keitoista, ja nokkosista se onnistuu ihan samalla tavalla kuin pinaatista. Lettuihin ja smoothieen nokkonen sujahtaa myös helposti. Mulla on kaapissa kuivattua nokkosta ja sitä olen käyttänyt lähinnä sämpylätaikinaan ja smoothieen.

Kuin sattumalta tänään torstaina Hesarissa oli juttu villivihanneksista ja niiden superterveellisyydestä.  Käyhän kurkkaamassa. Seuraavaksi lähden keräämään vuohenputkia tuonne pelloille. Nokkosia pitää myös saada säilöön, niin kauan kuin ne vielä ovat pieniä.


Keitto maistui taivaallisen hyvälle.
Tämä onkin uusi haaste tuleville vuosille. Oppia tuntemaan villiyrttejä. Toivottavasti pääsen näiden kanssa pidemmälle kuin sienien, joita uskallan kerätä vain muutamaa lajiketta, vaikka pidän sienistä tosi paljon. Kasvisyöjäksi en ryhdy, mutta kasvispainotteinen ruokavalio sopii minulle hyvin. Kasvisten lisäksi tykkään paljon pavuista, viljasta, pähkinöistä ja siemenistä.

Toinen haaste on herännyt viime viikkojen aikana, nimittäin oppia tuntemaan lintuja. Aamuisin on valtavasti lintuja tässä talomme ympärillä visertämässä, enkä tunnista laulusta juuri yhtään lintua varmuudella. Täytyy istua terassilla lintukirjan kanssa. Onnistuisko näin?


Vielä ruuasta sen verran, että tilasin keväällä itselleni kirjan: Kasvisruokaa viisaasti. Sen ohjeet ovat lähes kaikki testaamatta. Nyt on tullut aika kokeilla niitä. Ruokaohjeiden lisäksi kirjassa on viimeisintä tutkimustietoa ja suosituksia ravinnosta eri ikäisille. Kirjan kirjoittajat ovat ravitsemuksen asiantuntijoita, mutta myös hyvän ruuan ystäviä. (Eeva Voutilainen, Soili Soisalo, Anna-Liisa Elorinne: Kasvisruokaa viisaasti, Duodecim). Kirjan lopussa on tosiaan herkullisia ohjeita ja niistä on testattu vasta yksi.

Iloa päiviisi <3
Mari

2 kommenttia:

  1. Olipas taas paljon samaistumisen aiheita :). Villiyrttejä haluaisin kovasti tunnistaa ja keräillä, mutten ole vielä päässyt vuohenputkia pidemmälle.. Ja siinäkin meinasi ensimmäisellä kerralla käydä köpelösti, kun kuvittelin tuntevani kasvin ilman mitään sen kummempia ohjeita ja keräsin myrkkykeisoja, joista onneksi otin kuvan ja laitoin villiyrttiystävälleni tunnistettavaksi. Ehti onneksi hätiin ennen kuin kerkisin valmistaa perheelle myrkkypiirakkaa.

    Myös lintujen tunnistaminen on ollut ajankohtainen haave ja siihen saumaan sattui sopivasti Lidlin mainos, josta bongasin Lintukirjan, jollaisen kävin heti sieltä ostamassa. Oli kiva, kun siinä oli nimenomaan näitä meidän kotimaisia lintuja jaoteltuna sopivasti erilaisiin ryhmiin. Vielä kun oppisi tunnistamaan lintuja äänien perusteella, olisi kiva luonnossa kulkiessa tietää, kuka milloinkin laulaa.

    Ja niin paljon alkoi kiinnostaa se, mitkä kasvit eivät peuroille/kauriille kelpaa, että piti ihan käydä kuukkeloimassa asiaa. Varmaan ehdit sen jo itsekin tehdä, mutta Viherlassilan (ihana paikka) sivuilta löytyi kelpo vinkkejä ja luetttelo https://viherlassila.fi/2018/09/suojaa-puutarhasi-peuroilta/

    Mun on tullut viime aikoina syötyä kaikenlaista, mitä olen tähän saakka vältellyt, kun olen ajatellut, että voin välttelemällä paremmin, mutta nyt kun olen liikkunut tavallista enemmän, on ollut helppoa, kun ei niin tarvi niin paljon säätää ruuan kanssa, kun voi syödä huolettomammin (esim pastaa, riisiä, perunaa). Mutta kasvisten syönti mulla on ihan laiskuutta jäänyt viime aikoina vähiin. Tosi tyhmää, kun just nyt on satokausi monen kotimaisen kasviksen suhteen parhaimmillaan tai ainakin hyvällä alulla.

    Iloista kesämieltä sinne tiedän kauniiseen keittiöön, kotiin ja kaikkialle Mari <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annukka kivasta kommentistasi. Innostuin vähän villiyrteistä ja etenkin tuosta nokkoskeitosta. Nokkosia voin käydä napsimassa jopa takapihalta keittoon. Vuohenputket ovat kuulemma herkullisia. En minäkään vielä uskaltanut kerätä niitä. Pyysin vähän paremmin asiaa tuntevan ystäväni kanssani hortoilemaan, että opin tunnistamaan edes muutaman lajin tänä kesänä. Kummasti kouluajan kasvin keräilyt ovat unohtuneet ja Hesarin artikkeli on vielä lukematta läpikotaisin. Mies luki ääneen siitä muutamia kohtia sinä iltana, kun olin käynyt saksimassa nokkospuskia ja tarjonnut nokkoskeittoa. Täytyy katsoa juttu ajan kanssa.

      Mua tosiaan ärsyttää, kun linnun visertelee, enkä tunnista niitä. Ostin joitain vuosia sitten Suomen luonto-opas -kirjan, jotta voin opettaa luontojuttuja lapsenlapsille. Siinä on esitelty lintujen lisäksi, kalat, hyönteiset ja kasvit, mutta eihän siinä lintujen ääniä ole. Löysin tällaisen: https://www.lintujen-äänet.net. Aika kiva, mutta ei ainakaan mulle kovin helppo. Satakielen ainakin tunnistin ja ehkä peipon.

      Tuossa meidän kaislikossa on kurkistellut mielestäni metsäkauris. Tässä yhtenä ilta mietin kuitenkin, että mahtaako sittenkin olla valkohäntäpeura. Nyt olen muutaman illan kytännyt, että se tulisi näytille, niin pääsisin tarkistamaan asian. On kirjan mukaan pienempi. Nassu ainakin näytti ihan kauriille.

      Tässä viime päivät/viikot on taisteltu nurmikon kanssa, kun se ei lähde kasvamaan. Eilen haettiin lannoitetta ja reilu annos uusia ruohonsiemeniä. Nyt odotellaan vaan, että jotain vihreää ilmestyisi näkyviin. Rakentaja kyllä kylvi siemenet Vappuna, mutta mitään ei lähtenyt kasvamaan. Mun tuttu lupasi tehdä meille pihasuunnitelmaa ja kerroin hänelle kaurisongelman. Katsotaan, mitä hän ehdottaa. Hei - samoilla sivuilla ollaan käyty. Olihan listassa aika monta kasvia. Täytyy istuttaa pihalle paljon sipuleita ja yrttejä sekä muutama piikkipensas.

      Olen tänään menossa pitkästä, pitkästä aikaa joogaan. Keskiviikolle varasin PT ajan, jospa hän potkisi mua vähän pepulle, että saisin kuntoilut rullaamaan. Nyt kannattaa tosiaan syödä kasviksia, kun ovat parhaimmillaan. Mä olen niitä popsinut kyllä reippaasti, mutta ihan yhtä paljon kakkuja, keksejä, suklaata, Daimia, Dumleja, Turkinpippurilakuja (yleensä syön karkkia tosi vähän). Nyt on ihan ihmeellisiä himotuksia.

      Sinulle myös kesämieltä ympyröihisi <3

      Poista

Otan ilomielin vastaan kommentteja, kysymyksiä ja ajatuksia.