Kotona, mutta ei kuitenkaan

 

 

Terveiset täältä evakkokodista. Muuton jälkeen puolitoista viikkoa kului ensimmäisessä airbnb kodissa ja nyt ollaan oltu täällä toisessa pari viikkoa. Muutama viikko vielä jäljellä ennen lopullista muuttoa. Ajattelin vähän kirjoitella, millaista on asua kodissa, josta puuttuu lähes kaikki omat tavarat. Meillä on vain vuodevaatteet, torkkupeitot, pöytävalaisin, neulekori sekä pieni osa vaatteita.

Samaan aikaan muuton kanssa alkoi koronakriisi, ja siksi tästä evakkoajasta ei tullut sellaista kun kuvittelimme. Täällä neljän seinän sisällä on oltu aika tiiviisti. Minä vielä tiiviimmin, koska teen myös etätöitä. Kuvittelimme, että tapaamme lapsia ja muita kavereita tiiviisti ja asunnossa käydään suurin piirtein nukkumassa. Olin suunnitellut ostavani työpaikan ruokalasta meille päivällisruuat, ettei illalla tarvitse itse kokata pienessä keittiössä. Olin ostanut sitä varten jopa kannelliset kuljetusastiat.

 

Kuten kaikki tietävät korona räjähti käsiin 12.3. Se oli päivä, jolloin pakkasimme vanhan kodin tavaroita laatikkoihin ja siivottiin koti tyhjäksi. En silloin vielä osannut arvata, mitä tuleman pitää. Pakkasin mukaan (tietenkin) työvaatteita ja muutaman kotivaatteen sekä lakanat ja peitot (koska haluan nukkua omissa vuodevaatteissa). Mies ei tätä ihan ymmärtänyt, mutta hän on ollut tosin tyytyväinen, kun saa pujahtaa oman peiton alle illalla. Jotenkin täällä on myös paljon kodikkaampi olo.

Kaikki meidän tavarat on siis Pelican Storagessa. Pakattuna tiiviisti. Jos sieltä pitäisi jotain hakea, niin eipä löydy helpolla. Tosin kirjoitin laatikoiden päälle tarkasti, mihin huoneeseen ne kannetaan uudessa kodissa ja mitä ne sisältävät. Laatikot on vaan nyt pakattu varastoon 4-5 kerrokseen ja hirveästi tavaraa niiden edessä. Muistin tänne muuttaessamme, että yksi pöytälamppu oli varaston etuosassa ja se käytiin hakemassa sivupöydälle. Ette arvaakaan kuinka kiva on illalla sytyttää oma lamppu.

 

Keittiö on tosiaan aika pieni. Pieni verrattuna edellisen kotimme keittiöön. Kaapissa on astioita kahdelle eli kaksi lautasta ja ruokailuvälineet kahdelle. Jääkaappi on niin pieni, että kaupassa käydessä täytyy miettiä, mitä sinne ostaa, että kaikki mahtuu. Yksi vaatekaapin alaosa on varattiin kuivatarvikkeille, sillä ne ei mahdu kaappiin. Kun on tottunut laittamaan ruokaa monipuolisista ruokatarvikkeista, niin nyt saa miettiä tosi tarkkaan, mitä tekee ja missä. Keittiön varustus kun ei ole kovin monipuolinen.

Vaatepuoleen vielä palatakseni. Otin mukaan mekkoja ja jakkuja sekä siistiä housuja työpukeutumiseen. Niitä ei nyt sitten ole tarvittu, sillä olen käynyt vain muutaman kerran pikaisesti toimistolla. Kotivaatteita taas olisin tarvinnut vähän enemmän, sillä täällä ei ole pesukonetta. Astiat hoituu koneella, mutta pesukone oli kuulemma mennyt rikki ja se on poistettu kylppäristä. Sehän tarkoittaa sitä, että vähäiset vaatteet on pestävä jossain muualla. Osa hoidetaan nyrkkipyykillä. Onneksi on itsepalvelupesulat. Tiesitkö, että sellaisia on? Kyllä. Peseminen on helppoa: isot koneet, kuivausrummut ja systeemi toimii erinomaisesti. 30 minuuttia ja koneellinen puhdasta pyykkiä on valmista. Sillä aikaa voi käydä vaikka kaupassa. Ilman sitä olisimme pulassa.

Posti kulkee meille monen mutkan kautta. Kun se kolahtaa meidän postilooraan, on se kiertänyt vanhan osoitteen ja poste restantén kautta meille. Nämä ovat asioita, joita ei arjessa edes tule ajatelleeksi, kun kaikki sujuu ongelmitta. Ehkä tämän jälkeen osaa arvostaa toimivuutta. Itseasiassa en oikeasti ajattele niin, koska mielestäni olen aina arvostanut sitä mitä minulla on, enkä ole pitänyt mitään itsestään selvyytenä. Iloitsen pienistä yksinkertaisista asioista.

 

 

 

Asiat ehkä korostuvat, koska koti on aina ollut todella tärkeä minulle. Vaikka tässä nyt luettelen ongelmakohtia, niin meillä on kaikki hyvin. Tämä koti on tosiasiassa kiva ja erinomaisella paikalla. Luonto on lähellä, kaunis piha-alue, hiljaista ja siistiä sekä iso lasitettu parveke, jossa voi aamuisin istua aamukahvilla. Pääsiäisliljat ilahduttavat ruukussa ja aurinko paistaa lähes koko päivän ikkunoista sisälle. Yksinkertaista ruokaa tehdään joka päivä. Ei gourmet aterioita, mutta perusruokaa. Tätä kirjoittaessani valmistuu samalla pinaattikeittoa kananmunilla päivälliseksi.

Olemme ulkoilleet paljon ja tavoitteena on 10 000 askelta päivässä. Talven aikana omatunto kolkutteli jatkuvasti liian vähäisestä liikunnasta. Olen nyt seurannut puhelimen terveysapp:ista päivittäisiä askelmääriä. Viime viikkojen aikana olen pitänyt kehityskeskustelut kävelykeskusteluina. Samalla molemmat saadaan raikasta ilmaa ja liikuntaa. Sujuu ihan hyvin. Asiat tulee keskusteltua parin tunnin kävelylenkillä. Keskustelukumppani saa valita omat maisemat ja mieluisat lenkkipolut. Näin minäkin saan vaihtelua lenkeilleni. Illalla ja viikonloppuna kävellään miehen kanssa milloin missäkin.

Yritän myös tehdä joka päivä kuntokeskuksen joogaharjoituksia videolta. Se on hemmottelua, nyt kun kuntokeskukset ovat kiinni. Tarvitsen ohjausta, sillä en keskity riittävästi pelkästään itse tehtyyn harjoitteluun. Kun joku ohjaa, niin saatan jopa ylittää itseni.

Onko sinulle muodostunut uusia rutiineja poikkeusoloissa?

Miten voit?

Ihanaa pääsiäistä sinulle <3

Mari