Päätöksiä ja haikeutta

Ilmassa on lopun haikeutta. Elämme kodissamme viimeisiä viikkoja ja täytyy myöntää, että tällä hetkellä on aika haikea olo. Meidän talo on palvellut lähes yhdeksän vuotta upeasti ja olemme tykänneet kovasti kodistamme. Toiminnot ovat just meille nappiin suunniteltu. Koti tyhjenee pikkuhiljaa ja tavarat siirtyvät muuttolaatikoihin. Osa on lähtenyt jo Punaisen Ristin Konttiin ja kiertoon. Pyrimme siihen, että yhtään turhaa tavaraa ei siirretä varastoihin seisomaan.

Se mikä hieman lohduttaa, on uusien asukkaiden innostus. Olemme olleet joulukuusta asti koko ajan yhteydessä ja he ovat käyneet meillä/heillä kylässä monta kertaa. Silminnähden he ovat innoissaan uudesta kodistaan. Oikein kihisevät innostuksesta. Olen kuunnellut sivusta heidän suunnitelmiaan huonejärjestelyistä ja tulevaisuuden suunnitelmista tämän kodin suhteen. He ovat luvanneet pitää hyvää huolta talosta ja uskon siihen täysin. Talo tulee muuttumaan tunnelmaltaan toisenlaiseksi, samoin puutarha, joka saa nyt emännäkseen viherpeukalon.

Mitä tulee päätöksiin, niin uuden kodin suhteen jouduimme kesällä tekemään päätöksiä materiaalien suhteen hyvin pikaisesti. Nyt kun aikaa on kulunut ja olemme saaneet miettiä sisustusta rauhassa, olisimme voineet tehdä joitain valintoja toisin. Eniten harmittaa wc:n allaskaapit. Meidän allaskaapit on Idon ja nämä uuden asunnon kaapit eivät vedä vertoja lähimainkaan niille. Jos olisimme tajunneet keittiösuunnitelmaa tehdessä asian, niin olisi ollut järkevää jättää allaskaapit kokonaan pois toimituksesta. Oikeastaan noteerasin, että kaapit eivät ole yhtä hyvät kuin vanhat, mutta siinä huumassa en ajatellut asiaa riittävästi.

Toinen asia, jonka kanssa olemme kamppailleet pitkään, on kodinhoitotilan pesutorni. Aluksi suunnittelimme, että viemme vanhat koneet mukanamme, koska ne ovat todella hyvät. Etenkin kuivausrumpu on erinomainen. Enää ei samanlaista saa, vaan kuivausaika on ainakin tuplaantunut. Tosin energiaa kuluu nykyisissä vähemmän. Siinä kävin niin, että totesimme kaapin olevan liian matalan vanhalle tornille. Koneiden välissä on tarvikelaatikko, joka nostaa korkeutta reilulla kymmenellä sentillä. Harkitsimme koneita pitkään ja lopulta päätimme hankkia uudet vastaavat koneet. Viime sunnuntaina sitten mittailimme paikkoja ja totesimme pesutornille varatun kaapin olevan liian matalan uudellekin tornille. Mitta on tasan sama kuin tornin eli koneet eivät tule mahtumaan niille varattuun kohtaan. Onneksi keittiökaappifirma myönsi mittamokansa ja saadaan uusi korkeampi kaappi johon koneiden pitäisi mahtua. Kaapit on seinässä kiinni, joten toivottavasti tila saadaan siististi korjattua.

Joulun tienoolla koimme vähän isomman pettymyksen, kun valitsemamme katto (maalattu) näytti aivan kamalalle (70-luvun röpelökatolta). Tulimme siihen tulokseen, että emme voi elää sellaisen katon kanssa. Katto saatiin onneksi korjattua toisella materiaalilla, mutta kustannukset kaatuivat meille. Saunan kanssa olemme myös vääntäneet rakentajan kanssa kättä aika pitkään, jotta omat toiveemme on saatu vietyä läpi. Onneksi sekin näyttää nyt hyvälle ja seinät ja katto olivat valmiit viime viikonloppuna.

Koko syksyn ajan on ollut materiaalivalintoja ja päätöksiä meneillään. Toiset helppoja ja toiset vaikeampia. Kun taloudessa asuu kaksi (sisustus)nipottajaa, niin voitte arvata, että asioista on keskusteltu paljon. Onneksi olemme aika samoilla linjoilla valinnoista. Yleensä minä teen päätökset nopeasti ja mies jahkailee (hän on meidän perheen järki, minä olen tunne). Täytyy myöntää, että itsekin olisin voinut välillä jahkailla vähän pidempään. No kaikki kaikessa, kokonaisuuteen ollaan tosi tyytyväisiä ja odotamme innolla, että pääsemme muuttamaan. Olimme vielä alkuviikosta siinä uskossa, että evakkoaika on pari viikkoa, mutta nyt se näyttää venyvän pidemmäksi.

Millaisia kokemuksia sinulla on rakentamisesta? Onko kaikki mennyt kuin Strömsössä?

Mari