6.2.2020

Onni ei aina ole matkassa


This is your life.
Life is simple.

Voimatauluni sanat eivät aina pidä paikkaansa. Usein kylläkin. Tämä kulunut viikko on ollut hyvin haasteellinen niin töissä kuin kotona. Kummallista, että kun jokin asia menee pieleen, niin kohta jo toinenkin ja kolmas ja loppujen lopulta ollaan melkoisessa kaaoksessa.

Asiat eivät aina mene putkeen. Silloin mielessä pyörii asiat, eikä niistä tahdo päästä eroon.



Viime viikon perjantaina juuri lopetellessani työpäivää, koneen ruudulle tuli yllättävä viesti, jota en ollut osannut odottaa. Yritin selvittää asioita jo viikonloppuna, mutta eihän silloin mihinkään saa vastausta. Jatkoin heti maanantaina. Väärin ymmärrystä, suuttumusta ja loukkaantumisia. Tuntui, että kaikki kaatuu päälle samanaikaisesti. Niin kuin elämässä yleensäkin, niin moni asia selviää puhumalla. Niin nämäkin.

Tunsin itseni yhtä riutuneeksi kuin nuo kalliokilvet pakkaspäivänä. Toisaalta ihmisen kielet olivat kuin jääpuikot, jotka roikkuvat kallion kielekkeeltä alas. Tunteet purkautuvat kiukkuna ja ajattelemattomina sanoina. 



Viikonloppuna raksalla käydessämme huomasimme, että pesukoneemme eivät mahdu kodinhoitohuoneen kaappiin. Eipä tullut moinen asia edes mieleen suunnitteluvaiheessa. Seisoin paikalleen asennetun kaapin edessä ja avasin yläkaapin oven. Tajusin saman tien, että kaappi on matalampi kuin meidän nykyinen. Pesukoneen ja kuivausrummun välissä on 10 sentin tarvikelaatikko, eikä oltu huomattu ottaa sitä huomioon aiemmin.

Ensimmäisenä tuli mieleen soittaa keittiökaappifirmaan. Löytyykö korkeampaa kaappia? Ei, oikean kokoista. Yläkaapin ja tornin väliin jää rako ja lisäksi kaapin yläreuna on reilusti korkeammalla kuin muut kaapit. Hohhoijaa. Olimme viikolla juuri saaneet saunan laude ja seinämateriaalit ratkaistua rakentajan kanssa ja taas piti alkaa miettimään joku ratkaisu kodinhoitohuoneeseen. Pari viikkoa sitten pohdittiin, miten sisäkatto saadaan korjattua niin, että sen kanssa voi elää. Se näytti alussa aivan kamalalle. Onneksi se on nyt korjattu.
 
Eilen saatiin uudet keittiön tuolit. Ihan kivan näköiset olivat, mutta istuinosa oli valtavan leveä, eikä kovin hyvä istua. Päädyimme siihen, etteivät ne ehkä sittenkään ole meidän tuolit. Toivottavasti saadaan palauttaa nettiostos. Se tietää myös sitä, että on aloitettava tuolien "metsästys" alusta. Olen tänään selannut nettisivuja tunti tolkulla, löytääkseni kivat tuolit. Uskon, että oikeat löytyvät ajallaan.



Olen tänään ollut etäpäivällä kotona ja ajattelin laittaa astianpesukoneen käymään. No, ei tapahtunut mitään. Virta tulee koneelle, mutta mitään ei tapahdu. Mies onneksi lohdutti, että siellä saattaa olla joku lukko päällä. Katsotaan selviänkö pelkällä säikähdyksellä ja parilla (8) kaurapiparilla (jotka söin harmistuneena).

Vähän kallellaan täällä siis ollaan.


Katson ulos ikkunasta ja iso ilon aihe on se, että aurinko paistaa ja maassa on hitusen lunta. Kylmä tuuli puhaltaa, mutta se ei haittaa. Se on sata kertaa parempi kuin vesisade. Valoakin on jo hirmusti enemmän kuin kuukausi sitten. Kevättä kohti siis mennään.

Tiedätkös muuten mitä. Pihalla on raparperi työntämässä jo alkuja mullan läpi. Luonto on todellakin ihan sekaisin. Eikä ihme.

Iloa tuottaa myös se, että huomenna on vapaapäivä. Se on pyhitetty minulle - itselleni. Aion nauttia ulkoilmasta ja menen tyttäreni kanssa joogatunnille. Se on parasta hemmottelua. Olen kaivannut valtavasti joogatunteja ja muutakin jumppaa. Reväytin nimittäin nivelsiteeni ennen joulua, kaatuessani työpaikan parkkihallissa (varmistin heti, ettei kukaan nähnyt ;). Nilkka on ollut vähän kipeä ja lenksu, eikä sillä ole uskaltanut mennä jumppaan. Raput tuottavat vieläkin ongelmia. Kävin näyttämässä ortopedillä nilkkaa ja tiedättekös, mitä hän sanoi: jalka tulee kuntoon ja sillä kävelee vielä 50 vuotta. Joten tiedossa on pitkä ikä.

Muita ilonaiheita viikolla on ollut juttelut ja kuvat lapsenlapsista. Voi kuinka heistä tykkään. He tuottavat valtavasti iloa elämään.

Vuodatus loppukoon tähän.
Kiitos ja anteeksi.

Nauti auringosta ja vietä ihana viikonloppu <3
Niin teen minäkin.

Lämmöllä Mari

2 kommenttia:

  1. Elämä on joskus niin tätä...
    Ihana positiivisen ihmisen päällimmäinen vire sinusta ja tekstistäsi kuitenkin välittyi. Paljon onnenpipanoita kuitenkin - kaikesta huolimatta!
    Hyvää viikonloppua sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Celia, kiitos kivasta kommentista ja onnenpipanoista. Eteenpäin mennään ja onneksi murheet unohtuu pian. Yleensä asioilla on tapana järjestyä enemmin tai myöhemmin. Ihania viikonlopun päiviä myös sinulle <3

      Poista

Otan ilomielin vastaan kommentteja, kysymyksiä ja ajatuksia.