Syksyistä arkea ja pieni kisa

 

Tämäkin viikko kääntyy taas lopuilleen. Maanantaina katsoin kalenteria kauhuissani, miten tästä viikosta taas selviää. Hyvinhän se on mennyt, perjantai on jo käsillä. Viikkoon on sisältynyt paljon palavereja, kotihommia, jumppaa ja mukavaa tyhyilyä.

Viikon katkaisi mukavasti Tyhy-päivä Strömforsin ruukkikylässä Ruotsinpyhtäällä. Paikka sinänsä oli tuttu, kun olen siellä muutaman kerran aiemmin käynyt, mutta uutta oli mikroautoilu. Opas tutustutti meidät ruukkikylän historiaan, naulatehtaan toimintaan sekä kirkon rakentamisvaiheisiin. 

 

 

Iltapäivällä istahdettiin sitten mikroauton rattiin kisailemaan. Ei, en ollut koskaan ennen ajanut mikroautolla, tai ehkä kerran 30 vuotta sitten yhden kierroksen ulkoradalla. (Poikani harrasti nuoruudessaan mikroautoilua tämän hetkisten F1 sankareiden kanssa ja silloin muistaakseni kokeilin autoa kerran). Kuvassa ohitustilanne! Sisäkautta tiukka ohitus ja kaasu pohjaan etusuoralle.

Ohjaustehostin puuttui autosta - hih
 

Autoilu sujui sinänsä hyvin ja huomasin omalta kohdaltani, että kilpailuvietti pääsi aika nopeasti valloilleen. Joukkueessa oli kolme jäsentä. Ensin oli harjoitukset, sen jälkeen aika-ajot ja lopuksi itse kilpailu. Ihan niin kuin oikeissa kilpailuissa. Aika-ajoissa sijoituimme viidenteen lähtöruutuun. Minä jouduin aloittamaan kilpailun ensimmäisen osuuden. Ajoin 15 minuuttia niin kovaa kuin pääsin ja uskalsin (auto kulki 60 km/t). Osuuteni jälkeen olimme kolmantena. Jippii ja hurraa, suoritin osuuteni kunnialla. Seurauksena siitä oli kuitenkin varsin kamala olo, oksennutti ja heikotti. Äkkiä kypärä päästä ja ulos raikkaaseen ilmaan. Ehkä nopeat liikkeet, mutkittelu ja pakokaasu eivät tehneet sisuskaluilleni hyvää.

Kilpailuvietti on hurjaa. Kai se on sisään rakennettu juttu, joka ilmenee ihmisissä jo hyvin varhaisessa vaiheessa haluna kilpailla joko itseänsä kanssa tai toisia vastaan. Asetetun tavoiterajan ylittäminen tuo mielihyvää. Kilpailutilanne saa aikaan sen, että antaa kaikkensa tai jopa vähän enemmän. Ulkona oksennellessani harmitti ihan vietävästi, etten päässyt kannustamaan muita joukkueen jäseniä. Tuntui, että olin luovuttanut liian helpolla. Podiumille ei päästy, mutta tultiin kuitenkin neljänneksi.

 

 

Syksy tulee väkisin

Viikon aikana on tullut todettua monta kertaa, että syksy saapuu ihan väkisin. Sadepäivät eivät ole vielä tervetulleita, sillä meillä on ulkohommat kesken. Viikolla ei auttanut muu kuin levittää isot sadepeitteet taloon kiinni, että saamme sokkelin paikkauksen kuivaksi. Sateen sijaan kaipaan kuulakkaita ja aurinkoisia syyspäiviä. Toivon niitä viikonloppuun.

Aamut ovat viilenneet ja lämpimämpiä vaatteita on ollut pakko kaivaa esille. Olen siis tehnyt pieniä järjestelyä vaatekaapilla kuluneella viikolla. Kaivoin esille villapaidat ja pitkähihaiset puserot ja topit sekä muut kesähepeneet siirsin ylähyllyille.

Aurinko sentään pilkahtelee välillä ja lämmittää ihanasti. Yritän imeä jokaisen auringonsäteen tarkasti talteen talvea varten. Ehkä kuitenkin on aika jättää hyvästit kesälle ja keskittyä syksyiseen hyggeilyyn takkatulen ääressä.

Kuinkas sulla hurisee ja oletkos sinä kilpailuhenkinen?

Kauniita hetkiä viikonloppuusi <3

Mari