18.6.2019

Keski-ikäinen


Suurin osa keski-ikäisistä naisista nauttii tutkimusten mukaan elämästään. Mikä sitten on keski-ikä? Ainakin minusta tuntuu, että kaikki naiset ovat keski-ikäisiä nykyisin. Keskimäärin kai ajatellaan sen olevan noin 35-65 vuoden tienoilla. Toisaalta kun elämme aina vain vanhemmiksi, niin kyllä kai tuolta loppupäästäkin on lupa hieman venyä. Oletko samaa mieltä?



Mitä keski-ikä sitten tuo tullessaan? Taatusti jokainen tietää, että biologisia muutoksia: hedelmällisyys alkaa laskea, munasarjojen toiminta hiipuu, estrogeenitasot laskevat sekä niitä - ryppyjä alkaa ilmaantumaan silmäkulmiin. Tyytymättömyys itseen kasvaa. Tuntuu siltä, että kaikki valahtaa alaspäin ja hyvin usein omakuva näyttää väsähtäneeltä. Ne päivät vähenevät kun aamulla peiliin katsoessa näyttää omasta mielestään kauniille, kun hiukset kääntyivät oikeaan suuntaan, silmät loistavat ja iho näyttää kirkkaalle ja päälle löytyi kivat vaatteet.


Viimeistään siinä vaiheessa, kun lapset muuttavat pois, niin havahtuu kuinka elämä kiitää ohi. Alkaa ankara pohdinta menneestä: teinkö oikeita valintoja, olenko elänyt elämäni muille, mitä haluan, millaisia haaveita minulla on? Ovatko kaikki eletyn elämän valinnat olleet omia, vai onko kenties joku ohjannut valintoja.

Keski-iässä on vielä toinen puolikas elämästä elettävänä ja silloin onkin hyvä pysähtyä miettimään, mitä asioita voisi muuttaa jokapäiväisessä elämässä, jos kaikki ei suju toivotulla tavalla. Jokaisen arjesta löytyy asioita, joita voi parantaa, mutta silti hyvät asiat pitäisi pitää voimissaan, ettei kaikki vahingossa käänny päälaelleen.

Selitykset ja muiden syyttelyn voi jättää taakse. Katse omaan napaan on tehokkainta. Vastuun ottaminen omasta elämästä. Vielä on aikaa aloittaa uusia harrastuksia, tehdä asioita mistä on aina haaveillut välittämättä muiden mielipiteistä tippaakaan. Vapautua menneisyyden taakoista.

Olen aina ollut kova suorittamaan ja muiden mielipiteet ovat olleet tärkeitä. Halusin miellyttää kaikkia. Vanhempana olen oivaltanut, että vaikka kuinka kovasti yrittäisin, niin en voi miellyttää kaikkia kuitenkaan. Mitä teen saavutuksilla, jotka eivät ole minulle tärkeitä?

Elämä on lahja. Monesti sanat kuulee ihmiseltä, joka kamppailee viimeisien voimien kanssa elämän ja kuoleman rajalla. Miksi havahdumme vasta elämän viimeisillä metreillä? Vuosien aikana minulle on kirkastunut se, että vastoinkäymisillä on ollut valtava merkitys elämässä. Ilman niitä olisin toinen ihminen. Katkeruudesta irti päästäminen saattaa olla vaikeaa, mutta se kannattaa. Katse on suunnattava eteenpäin mielihyvää tuottavaan tekemiseen.



Kun ikä lähenee viittäkymppiä niin vaihdevuodet alkavat. Tavallisimmat vaihdevuosihäiriöt liittyvät nukkumiseen ja uneen. Yöllä on välillä hiki ja välillä palelee, uni häiriintyy. Se taas aiheuttaa sen, että päivällä on ylitsepääsemättömän väsynyt eikä oikein jaksa tehdä mitään. Lenkkeilykin jää väliin, kun ei jaksa, vaikka juuri se auttaisi vaihdevuosioireisiin. Luin äskettäin, että yöhikoiluun auttaa runsas veden juonti. Tunsin taas pistoksen, sillä olen tosi huono juomaan vettä. Vaikka kuinka yritän, juon vettä liian vähän päivän aikana. Suositus on juoda siis puhdasta vettä, ei kahvia, ei teetä eikä varsinkaan mitään sokeripitoista juomaa. Ne pahentavat oireita.

Samassa artikkelissa kerrottiin, että yrteistä salvia on hyväksi yöhikoiluun. Salvia, jota en juurikaan osaa käyttää kuin ani harvassa ruuassa. Kun googlailin salvian terveysvaikutuksia, niin hämmästyin, sehän onkin varteenotettava yrtti. Salvia on myös tehokas tulehduksien ehkäisijä. Sattumalta samoihin aikoihin löysin grillisiikaohjeen, jossa siian vatsa työnnetään täyteen salviaa. Aion kokeilla ohjetta juhannuksena. Salviaa ei voi syödä riittävästi yrtteinä hikoilun vähentämiseksi, joten pillerit on otettava käyttöön, mm. Menoforce Strong sisältää salviaa. Salvian lisäksi magneesium rahoittaa hikoiluoireita.


Usein hyvät asiat lähtevät liikkeelle pienin muutoksin. Silloin muutoksesta syntyy paras hyöty. Terve itsekkyys on hyvästä. Naisena meidän tulee arvostaa itseämme ja pitää itsestämme huolta. Muistathan sinäkin!



Ole vapaa ja nauti elämästä!
Mari

2 kommenttia:

  1. No vähän on itselläkin sellainen olo, että onko sitä ikinä minkään muun ikäinen ollutkaan kuin keski-ikäinen :). Ja mitä se edes loppupeleissä tarkoittaa?

    Mulla on jotenkin sellainen ajatusmalli, että olen päättänyt antaa väistämättömien muutosten olla liikoja vaikuttamatta elämään. Ajattelen, että jos nyt sattuu yöllä olemaan hiki (mikä ei tokikaan ole kivaa), niin sitten vaan on. Voi tosin olla sitäkin, että olen tottunut liikkumaan sen verran paljon, että hiki tulee muutenkin tämän tästä, joten ei ole niin maatakaatava juttu. Ja koska olen aina ollut herkkäuninen ja huono nukkumaan, en huomaa eroa siinä, onko unet huonontuneet entisestään vai pysyneet vaan yhtä kehnoina kuin ennenkin. Mutta jos jonain yönä yllätänkin itseni nukkumasta poikkeuksellisen hyvin ja olo on aamulla yllättäen virkeä, muistan kyllä iloita ja olla siitä kiitollinen.

    Myöskään mitään mennyttä en mieti sillä mielellä, että olisinko voinut, tai olisiko pitänyt tehdä jotain toisin. Ja jos olisinkin, olisiko se johtanut enempään onnellisuuteen tai ylipäätään sellaiseen lopputulokseen, johon näin jälkikäteen kuvittelen sen johtaneen. (No okei, jos nyt voisin peruuttaa taaksepäin tilanteeseen, jossa miettisin ammatinvalintaa ihan tosissani, tietäisin, tai ainakin luulen tietäväni, mikä olisi ollut se omin juttuni, mutta sen suhteen on nyt myöhäistä, joten parempi kun ei sitäkään mieti).

    Peilaan varmaan elämääni kaikkein eniten omien poikieni kautta, ja saamani palautteen perusteella uskon tehneeni oikeita asioita ja olen niistä todella onnellinen ja vähän salaa ylpeäkin, koska ei läheskään aina ollut itselle se helpoin tie, vaan piti pysyä periaatteilleen jämäkkänä ja luottaa siihen, että loogisuus ja päättäväisyys lopulta palkitsee, vaikka siinä hetkessä ei ehkä kiitosta sen enempää kuin ymmärrystä poikien suunnalta tullutkaan..

    Lasten poismuuton jälkeisestä haikeudesta kun on päässyt yli, musta tuntuu, että tässä elämänvaiheessa ehkä parasta on se, että kaikki aika (töiden ulkopuolella) on omissa käsissä ja voin käyttää sen ihan siihen, mihin itse haluan. Ei tietenkään tarkoita itsekkyyttä silti, vaan sellaista vapautta, jota ei silloin ollut, kun piti/sai huolehtia muistakin.

    Rypyt ei mua haittaa, mutta jos jotain voisin toivoa, niin se olis iho, joka ei jää ikuisesti kuopalle, jos nyt vaikkapa aamuisin nojaa kylppärissä peilipöydän laatikoiden vetimiä vasten (että pääsisi lähemmäksi peiliä) niin että reisiin jää vetimen muotoiset montut, joiden palautumista ennalleen on näköjään turha odotella :). Samoin kuin omaa palautumista seuraavan parin päivän sisällä, jos joskus tulee valvottua poikkeuksellisen myöhään..

    Ihan vilpittömästi olen oman historiani takia kiitollinen jokaikisestä päivästä ja vuodesta, jonka saan elää. Ja jokainen ikä on sillä hetkellä se paras ikä, koska on myös ainut :). Ja vaikka nuoruusvuosiin palaaminen ei omalla kohdalla todellakaan houkuttaisi, olen niin kiitollinen, kun saan elää nuorten ihmisten kanssa samassa elämässä. Välillä ihan sydän pakahtuu, kun miettii, että heillä on vielä koko elämä edessään.

    Nautitaan kesästä ja juhannuksesta ja elämästä Mari <3. Kiva kirjoitus jälleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annukka kivasta kommentista. Samoilla linjoilla mennään edelleen. Eiköhän meillä kaikilla ole ollut/ja on omat alamäkemme ja ylämäkemme. Tärkeintä on mitä jää jäljelle. Olet aivan oikeassa, että lapsista peilautuu onnistumiset. Nyt tuntuu, että kiitosta tulee lähes päivittäin. Tuntuu ihan mielettömän ihanalle kun se tulee kaikista rakkaimmilta.

      Kun lapset ovat omillaan, niin on todellakin niin, kuten kirjoitat, että saa olla omillaan. Tehdä mitä lystää tai olla tekemättä. Yleensä mieskin on samoilla linjoilla kanssani. Välillä kylläkin toppuuttelee, kun saatan innostua kaikista jutuista heti (tarttee vähän miettimisaikaa).

      Kieltämättä muutamia muutoksia itsekin toivoisin tähän vanhenemiseen. Rypyt ei haittaa, mutta jos voisin, niin palauttaisin varpaiden nivelet ennalleen. Mua raivostuttaa välillä olla niin kankea, kun lähden liikkeelle. Onneksi kuitenkin vetreydyn aika pian. En jää voivottelemaan sitäkään. Liikun just niin paljon kun haluan ja pyrin tekemään kaikkea mitä ennenkin.

      Nautitaan... ja ihanaa juhannusta Annukka<3

      Poista