Katukuvaus tallentaa tarinaa ja tunnelmaa

Linssivääristymä maasta kuvattaessa, mutta halusin jättää sen näkyviin.

Valokuvaus on mielenkiintoinen harrastus ja se vie helposti mukanaan. Haluaisi oppia jatkuvasti uutta ja sitähän valokuvauksessa riittää. Kun lähtee nollasta, niin koko ajan on paljon asioita, joita ei ole tiennyt olevankaan. Ostin ensimmäisen kamerani pari vuotta sitten ja nyt tie on kulkenut automaattiasetuksista jo muihin kameran säätöjen kokeiluihin.

Pääasiassa olen kulkenut kamerani kanssa kävelyreiteilläni luonnossa ja kuvannut kauniita maisemia. Kuvia, joihin olisin täysin tyytyväinen ei ole kertynyt montaakaan. Parin viime viikon aikana olen käynyt katukuvauskurssilla, jonne ilmoittauduin heti saatuani ensimmäisen järeämmän kameran synttärilahjaksi. Halusin haastaa itseni. Hirvitti, mutta päätin kokeilla, sillä katukuvat kiehtovat minua. Arkipäiväiset asiat tallentuvat kuvaan mielenkiintoisina pysähtyneinä hetkinä.

Katukuvaus on vanha kuvauslaji

Kaduilla kuvaaminen eli street on yksi vaikeimmista valokuvauksen alalajeista, jossa keskitytään kuvaamaan urbaania ympäristöä. Sommittelu on tärkeä osa kuvassa. Kurssin aluksi saimme opettajalta alustuksen katukuvauksen historiaan. Ensimmäiset katukuvat ovat 1800-luvun lopulta eli valokuvauksen alku ajoilta. Katsoimme historiallisia kuvia Henri Cartier Bressonilta, Eugene Atgetilta, Robert Frankilta ja monilta muilta sekä muutamia tuoreimpia esimerkkejä. Upeita ja osin hyvin taiteellisiakin. On ennenkin osattu ottaa hienoja katukuvia. Katuvalokuvauksen sivustoja löytyy netistä useampia, joista löytyy paljon aiheeseen liittyviä kuvia, mm. täältä www.helsinkistreet.fi ja täältä www.street-photographers.com. Klassinen katukuvaus on dokumentaarista ja estetisoivaa, katukuvaa juuri sellaisena kuin se siinä hetkessä on, kaunista, kiinnostavaa ja koskettavaa.

Oodi

Ihmisvilinässä kulkiessa kieltämättä silmä havannoi erikoisia yksityiskohtia ja kiinnostavia ihmisiä. Katukuvauksessa kaikkia visuaalisesti kiinnostavia kohteita kannattaa tallentaa kameran muistikortille, oli sitten katseen kohteena kaunis arkkitehtuurinen rakennus, hiljaisia katuja, valoja ja varjoja. Mielestäni onnistunut kuva kertoo tarinaa ja viestii tunnelmaa. Olen huomannut, että onnistuneen kuvan huomaa usein vasta jälkeen päin, siksi kannattaakin kuvata paljon erilaisia kohteita eri suunnista.

Henkilökuvia 

Ihmisten kuvaaminen

Ihmisten kuvaaminen on haastavaa. En ole juurikaan kuvannu ihmisiä, ainakaan niin, että he erottuisivat selkeästi kuvista. Ehkä juuri siksi ensimmäiset henkilökuvat oli vaikea ottaa. Se oli yksi katukuvauskurssin kuvausaiheista. Jotenkin arkailen mennä kamerani kanssa vieraan ihmisen eteen ottamaan kuvaa. Olen toki tottunut kysymään aina luvan kuvaamiseen sellaisesta kohteesta ja ihmisestä, jotka koen kuvattavan henkilökohtaiseksi asiaksi, kuten koira, auto, myymälä.

Ensimmäinen kuvausohjeemme oli kuvata paljon. Se olikin ohjeista kaikista helpoin. Meitä ohjeistettiin myös menemään lähelle kuvattavaa ja ottamaan kontaktia sekä etäännyttämään itsensä kuvaustilanteessa. Jos siihen ei ole tottunut, se onnistuu parhaiten pysähtymällä ja kuvaamalla ohitse liikkuvia ihmisiä. Kuvaustehtävissä tuli myös hyödyntää heijastuksia, kerrostumia ja korkeuseroja. Henkilökuvauksen lisäksi vaikeinta oli kuvien sommittelu kiireessä sekä taustan huomioiminen. Kun löysin mielenkiintoisen kuvauskohteen, niin keskityin vain kuvaamaan kohdetta ja tausta jäi huomioimatta. Kuvista tuli liian sekaisia ja niissä oli liikaa tavaraa. Katukuvauksessa oleellista onnistuneen kuvan tallentamisessa on yksinkertaisuus ja selkeys, jotta tunnelma ja sanoma saadaan esille.

Heijastuksia

Asetukset valmiina

Kävelin kuvauspäivinä kymmeniä kilometrejä kaupungilla etsien hyviä kuvauskohteita. Se ei ehkä ole paras keino täydelliseen kuvaan. Parempi vaihtoehto on sen sijaan etsiä hyvä tausta, pitää kamera valmiina oikeilla asetuksilla ja odottaa kunnes mielenkiintoinen henkilö ilmestyy kuvakulmaan. Silloin saat kuvan silmänräpäyksessä. Kameran asetuksiin en mene sen enempää, koska uskon, että moni muu on siinä paljon etevämpi kuin minä. Sen verran kuitenkin kerron, että kuvasin omat kuvani Canonin AV ja M -toiminnoilla. Itseäni kiinnostaa myös oudot ja erilaiset kuvakulmat. Matalalta, lähes maasta kuvattaessa ja korkealta lintuperspektiivistä kuvattaessa voi saada hienon kuvan. Katukuvauksessa on enemmän kyse tilanteen taltioinnista kuin tekniikasta ja siksi siitä ei siis enempää.

Sähköpotkulauta

Oikealla peilin kautta kuvattu kaupunkinäkymä

Missä saa kuvata

Kurssilla saimme myös ohjeistusta siitä, missä saa kuvata ja miten kuvia saa julkaista. Pääperiaate on, että yleisölle avoimissa, julkisissa tiloissa (kaduilla, kirjastoissa, puistoissa…) saa kuvata ihmisiä. Juna ja lentokone eivät ole julkisia paikkoja. Myös kauppakeskuksissa ja kaupoissa saa kuvata, ellei sitä ole erikseen kielletty. On kuitenkin kohteliasta pyytää lupa aina ennen kuvaamista. Kadulta ei saa kuvata kenenkään pihaan tai ikkunasta kenenkään kotiin sisään.

Yleisluontoisia ihmisjoukoista otettuja kuvia saa julkaista vapaasti yksityisen henkilön omaan käyttöön (esim. blogi, IG), mikäli se ei loukkaa kohteen yksityisyyttä tai henkilöä ei esitetä epäsuotuisassa valossa. Selkeästi kuvassa pääosassa esiintyvältä kuvattavalta on pyydettävä lupa ja on kohteliasta myös kertoa, miksi kuvaa ja mihin. Jos kuvattavavia on ryhmässä vaikka kolme tai enemmän, ei lupaa tarvita. Alle 18-vuotiaiden kuvaamiseen tarvitaan aina huoltajan lupa, joko suullinen tai kirjallinen. Ryhmämuotokuviin tarvitaan myös lupa jokaiselta kuvattavalta. Kaupalliseen tarkoitukseen julkaistavaan kuvaan tarvitaan aina lupa.

Mitä opin

Kurssi oli hyvä ja silmiä avaava. Kun lopuksi katsoimme jokaisen kurssilaisen neljä kuvaa, opettajan kommentein, niin itse opin siinä monta asiaa, jotka omista kuvista puuttui. Tämä oli harjoitus ja vaikka jossain vaiheessa tuli pieni paniikki omista kuvista, niin päätin kuitenkin jatkaa kuvaamista kaduilla. Ehkä pahinta on se, että tällaisissa tilanteissa alkaa vertaamaan itseään taitavampiin. Tuntui siltä, että kaikki muut olivat lähes ammattilaisia valokuvauksessa. Seuraavaksi aion kokeilla liikkeen kuvaamista ja tosiaan jatkaa ihmisten kuvaamista ihmisvilinässä. Nyt on hieman enemmän tietoa siitäkin.

Huomaan, että hosun kuvien kanssa liikaa. Kun tilanne on päällä, niin tausta, tarkennus, sommittelu ja valon suunta ei aina ole kohdallaan. Pitäisi olla kärsivällisempi. Myös kuvien rajaukseen sain monta hyvää neuvoa kurssilta. Käytän itse paljon sitä, että asetun kyykkyyn kuvaamaan ja haen erilaisia kuvakulmia, mutta sitä voisi käyttää vielä monipuolisemmin. Kuvan terävyysalueen kokeiluja täytyy myös alkaa harrastamaan enemmän. Etsiä sitä kautta erilaisia tunnelmia. Valotusaikojen kokeilut olisivat myös hyödyllisiä. Paljon eväitä siis sain ja nyt alkaa kokeilut käytännössä.

Oletko sinä kuvannut kaduilla tarinoita tai tunnelmia?

Rauhaisaa helatorstaita ja sen jälkeistä viikonloppua

 (Ihanaa, mulla on perjantaina vapaapäivä).

Mari

Ps. Näitä kuvia saa kommentoida rehellisesti.  Uskon siihen, että saamalla palautetta tekemisestään, oppii parhaiten <3