6.5.2019

Hanami kirsikkapuisto



Hanami on Japanin merkittävin vuotuinen juhla, jota vietetään silloin kun kirsikkkapuut kukkivat. Varmasti jokainen yhdistää Japanin ja kirsikankukat toisiinsa. Tiesitkö, että Hanami tarkoittaa ”kukkien katselemista”. Kirsikkapuiden kukinta kestää vain muutaman päivän ja jos haluaa nähdä kauniin kukkaloiston, on paikalle kiiruhdettava oikeaan aikaan. Täyskukintaa kutsutaan nimellä ”mankai”.

Suomen suurin kirsikkapuisto on tiettävästi Roihuvuoressa, jonne Suomessa asuvat japanilaiset ja japanilaisyritykset ja -yhdistykset ovat lahjoittaneet kaikki siellä kasvavat puut. Puistossa on yli 200 puuta. Aloite puiston rakentamisesta lähti Helsingissä asuvalta Norio Tomidalta ja ensimmäinen kirsikkapuu istutettiin puistoon 2007.
 

 

Kukinnan ollessa huipussaan japanilaiset kokoontuvat piknikille kirsikkapuiden alle syömään ja juhlimaan. Muutkin, kuin japanilaiset, voivat osallistua Roihuvuoren Hanami juhlaan. Yleensä juhla ajoittuu toukokuun puolenvälin molemmin puolin ja tänä vuonna sitä vietetään sunnuntaina 19.5.2019. Juhlassa on tanssiesityksiä, ikebanaa, origameja, teetaidetta ja budo-esityksiä. Hyvä mahdollisuus tutustua japanilaiseen kulttuuriin.

Buddhalaisuudessa kirsikankukka symbolisoi katoavaisuutta. Kirsikankukka on myös samuraiden symboli. Kukinta kuvataan näin: ”se kypsyy, puhkeaa kukkaan, loistaa hetken ja putoaa”. Kuten ihmiselämä. Kukkaloiston jälkeen kukan terälehdet tipahtavat puusta kirsikankukkasateena, jota kutsutaan ”hanafubukiksi”. Jos sattuu oikeaan aikaan paikalle, näky on varmasti henkeäsalpaavan kaunis.
 

 


Kävimme viikonloppuna katsomassa, millaiselta kirsikkapuistossa näyttää. Arvelimme, että puut eivät vielä olisi täydessä kukassa, mutta koska aurinko paistoi upeasti lauantai aamuna ja teki mieli lähteä ulos, vaikkakin ilma oli kylmä ja kolea, niin päätimme lähteä puistoon kävelylle. Talvitakki, pipo ja hanskat piti kaivaa uudelleen esille talvivarastosta, jotta tarkenisimme. Aurinko lämmitti, mutta tuuli oli kylmä.

Puistossa oli japanilaisia kuvauttamassa itseään kirsikkapuiden alla. Olihan se kaunista. Viikon takaisella Amsterdamin matkalla, emme nähneet kuin muutaman kirsikkapuun kukassa, vaikka kävimme Amsterdame Bosissa niitä erityisesti etsimässä. Kukinta oli kuulemma jo ohi. Roihuvuoressa kaikki kukat eivät vielä olleet auenneet ja varjoisampien puiden kukat olivat vielä nupullaan. Uskon, että Hamamin aikaan puisto on upeimmillaan.

Roihuvuori on minulle tuntematonta paikkaa. Vähän paikkoja kierrellessä piti myöntää, että täälläkin näyttää ihan kivalle. Aika kodikkaan oloista, varsinkin nuo meren läheisyydessä olevat alueet. Ehdotinkin, että tänne voisi tulla pyöräilemään kesän aikana ja katsomaan paikkoja vähän tarkemmin. Miehen mielestä, on kuulemma liian pitkä matka meiltä kotoa. No, ainahan voi hypätä junaan pyörän kanssa ja lähteä pyöräilemään Hesasta käsin. Tiesitkö muuten, että pyörän voi ottaa junaan? Minä en, tai en tiennyt ennen viime viikkoa. Tämä tieto antoi taas monta uutta mahdollisuutta, miten pääkaupunkiseudulla voi liikkua ja löytää uusia päiväretkikohteita pyöräillen.


Ajaessamme Roihuvuoreen väenpaljous yllätti meidät Viikissä. Arvelimme, että oli koittanut aika, jolloin lehmät päästettäisiin laitumille. Ihmisiä oli teiden varsilla valtavia määriä. Totesimme arvauksemme oikeaksi, kun illalla katsoimme uutisia. Lehmät kirmasivat päästessään vapauteen. Sitä iloa oli hauska katsella.

Kirsikkapuistosta matkamme jatkui Aurinkolahteen ja Vuosaareen. Meillä oli tarkoitus lähteä lenkkipolulle Uutelan ulkoilualueelle. Kuten moni varmasti on huomannut, käymme eri puolilla pääkaupunkiseutua kävelyllä viikonloppuisin. On kiva tutustua erilaisiin paikkoihin. Uutelan luontopolut eivät olleet entuudestaan tuttuja, mutta olimme kuulleet tuttavilta, että sinne kannattaa mennä. Luontopolku on kahdeksikon muotoinen ja kumpikin kierros on noin 2,5 km pitkä. Jos haluaa olla oikein aktiivinen, niin luontopolulla on rasteja, jotka sisältävät alueen luontoon liittyviä tehtäviä.




Sitten kaikki muuttui hetkessä. Kävellessämme Vuosaaren rannalla, alkoi hissukseen satamaan räntää. Kaukana merellä näkyi valkoinen seinämä, joka lähestyi uhkaavasti rantaa. Jatkoimme matkaa Uutelaan ja pysäköidessämme autoa, sade yltyi. Taivaalta tuli yht´äkkiä valkoisia ”rättejä”. Näky oli uskomaton. Aivan valtavia hiutaleita leijaili maahan. Siinä vaiheessa lämmin kalakeitto houkutti enemmän Kahvila Kampelassa, kuin lähteminen luontopolulle. Luontopolku jäi siis tällä kertaa käymättä, mutta jäädään odottamaan lämpimämpiä kesäpäiviä. Otetaan silloin uusiksi.
 
Täältä saa herkullista kalakeittoa.

Millainen viikonloppu sinulla on ollut?

Mari

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti