Aurinkoinen päivä - Korkeasaari Zoo

Lauantai aamu ja pikkuisia yökylässä, lisäksi aamu aukesi auringonpaisteeseen, niin eihän silloin voi muuta kuin pakata lapset autoon ja lähteä Korkeasaareen. Voitte arvata, ettei vastalauseita tullut lapsilta. Reppuun pakattiin vähän evästä ja lämmintä kaakaota. Kylmä viima puhalsi ja heilutteli puiden latvoja, joten päälle lämpimät ulkoiluvaatteet ja sitten menoksi.

Pieni oppaamme ohjasi meidät ensimmäisenä kissalaaksoon. Karttaa tutkittiin tarkasti. Amurinleopardi ei ollut läheskään leopardin kokoinen, mutta oli ärhäkkäällä tuulella. Lasin takaa se ärähteli lapsille, niin että jokainen astui oitis pari askelta taaksepäin. Leijona katseli meitä hetken aikaa ja alkoi sen jälkeen raapia lasia kiivaasti ja nousi takajaloilleen lasia vasten.  Hetken meitä tujotettuaan leijona heitti meille High fiven.

Kuningasmerikotka levitti komeat siipensä silmiemme edessä ja lenteli häkissä ympäriinsä esitellen lentotaitoaan. Wau. Ilves istui korkealla puuhun rakennetussa majassaan, korvan tupsuja heilutellen ja katsellen Korkeasaaren elämää ylhäältä käsin. Vai olisiko nauttinut kevätauringon lämmittävistä auringonsäteistä.

Enpä muista koskaan, että kaikki kissaeläimet olisivat olleet näin virkeitä ja aktiivisia. Kerrankin näimme kissat ihan läheltä, tosi läheltä. Ihmisiä oli kohtuullisen vähän ja senkin vuoksi eläintarhassa oli kiva katsella eläimiä ihan rauhassa. Muutamat väylät oli suljettu, niissä ei ollut talvikunnossapitoa, mutta se ei lainkaan haitannut meitä. 

Punaturkkinen pikkuinen panda kiipeili häkissään iloisesti ja välillä se nakerteli jotain syötävää itselleen. Puut olivat lumessa ja ehkä hieman jäässä, panda liukasteli niiden päällä ja meillä riitti jännitettävää,  pääseekö se toiselle puolelle vai tippuuko alas puun rungolta. Toinen pikkupanda torkkui mökissään, eikä viitsinyt näyttäytyä meille. Välillä se vaihtoi kylkeä, siinä kaikki.

Kamelin kaksi kyttyrää oli paljon pulleammat kuin kesäkuumalla, joka tarkoittaa sitä, että ravintoa on riittänyt talven aikana riittävästi. Kyttyröissä ei ole vettä, kuten usein luullaan, vaan ylimääräinen ravinto varastoituu sinne rasvana. Kamelien talviturkki oli vielä upean paksu.  Viereisessä häkissä villisiat kinastelivat äänekkäästi keskenään ruuasta. Iso emäpossu ajoi äristen pienemmät pois ruokakipolta.

Tropiikin kosteus hämärsi kameran linssin lähes kokonaan. Onneksi sain muutaman kuvan tropiikin rehevyydestä.  Tropiikissa vilisti erilaisia jyrsijöitä, kilpikonnia, laiskiaisia ja agutteja. Minua kiinnosti kuitenkin enemmän tropiikin rehevyys ja bamburakennelmat. Kilpikonnat olivat myös kivoja.

Kun eläimiä oli katsottu parin tunnin ajan niin kaikkia alkoi kiinnostamaan, mitä eväsreppuun oli pakattu, se nostettiin evästaukomajan pöydälle ja eväät kaivettiin esille. Kuuma kaakao maistui hyvälle ja porkkanat sekä hedelmät katosivat vauhdilla. Ikkunan takana myskihärkä hankasi irtoavaa talviturkkiaan läheiseen puuhun ja toinen vesihanaan. Taisi mahan alusta kutista kovin.

Korkeasaari on varmasti monen lapsiperheen kesäkohde, mutta suosittelen vierailemaan siellä myös talvella. Vaikka osa eläimistä on talviunilla, niin monet eläimet olivat liikkeellä ja paljon virkeämpiä kuin kesähelteellä, jolloin ne vain loikoilevat jossain häkin perällä varjossa ja niistä näkee vain vilauksen kaukaa. Koska meri on auki ja tuuli puhaltaa saareen suoraan mereltä, niin lämmintä kannataa laittaa päälle riittävästi.

Korkeasaaren Ravintola Karhu oli auki, samoin sitä vastapäätä oleva sisätilan eväspaikka. Tilassa on myös mikroaaltouuni ja vesipiste. Meidän valitsema kylmä evästaukomaja oli omien retkieväiden syöntiin ihan passeli. Jätskit käytiin syömässä Ravintola Karhussa kiipeilyjen jälkeen. Saaren etelärannan kota on vapaassa käytössä. Grillissä paloi tuli ja makkarat paistuivat pienille vieraille. Itselle ei tullut mieleen, että saaressa olisi voinut grillata jotain, mutta ensi kerralla sitten. Myös Karhu ravintolan edessä oli useita ulkogrillejä aivan rannan tuntumassa. Hiiliä ei tarvitse kantaa mukana, koska ne Korkeasaari tarjoaa vierailleen.

Kotimatkalla lapset nukahtivat takapenkille käsistä toisiaan pidellen.  Ihana kevätauringon päivä, josta jäi taas monta kaunista muistoa. 

Kiitos rakkaat A&V!

Mari