17.2.2019

Viikko kuvina






Aurinko pilkisti pilven takaa useampaan otteeseen viikolla. Sehän tietää sitä, että on pakko päästä ulos kävelylle. Lataamaan akkuja. Auringon vaikutus on ihmeellinen, jo pieni lenkki auringossa tekee hyvää aivoille ja kropalle. Talvi painaa jo aika lailla päälle, joten aurinko tuli kuin tilauksesta esiin.

Aika usein kävelylenkit suuntautuvat meren rannalle. Taisi olla tiistai, kun lähdimme hieman aiemmin töistä, jotta ehdimme kävelylle ennen auringonlaskua. Auto parkkiin ja lenkille rantaraitille. Matkalla on kiva Nokkalan majakka, jossa tykkään käydä cappuccinolla.






Lauantaina lenkki suuntautui Lauttasaareen. Muistelimme, että viime vuonna samoihin aikoihin kävelimme jäällä saman lenkin, mutta nyt ei jäälle ollut mitään asiaa. Monena vuonna olemme käyneet kevättalvella luistelemassa ja hiihtämässä meren jäällä. Muutama pilkkijä oli kuitenkin uskaltautunut poraamaan reikiä, huh. Olen tosi arka lähtemään jäälle. Jään täytyy olla tosi paksu, että uskallan. Nyt rannat ovat monin paikkoihin aivan sulia. Ajatelkaa helmikuun puoliväli ja meri lyö laineita rantaan.

Rantapoluilla oli tosi liukasta, joten piti kävellä kieli keskellä suuta. Pari vuotta sitten kaaduin jäiseen lätäkköön, jonka pinnalla oli pakkaslunta ja se on jättänyt jälkeensä vähän pelkoja. En haluaisi kaatua enää uudelleen.






Sunnuntaina lähdimme Kaivopuistosta liikkeelle. Aurinko oli houkutellut monet muutkin ulos, sillä väkeä oli hurjan paljon. Uunisaaren sillalle oli vaikea mahtua mukaan. Aurinko paistoi upean häikäisevästi. Vaikka tuuli puhalsi osin avoimelta mereltä, ilmassa oli kuitenkin kevään tuntua. Aurinko lämmitti jo ihanasti.








Taas kerran molemmilla viikonlopun lenkeillä ihailin ihmisiä, jotka uskaltavat pulahtaa avantoon. Lauttasaaren kärjessä oli yksi avanto ja toinen Uunisaaressa. Haaveilen siitä, että joskus olisin niin rohkea, että uskaltaisi mennä avantoon. Se on niin kiehtovaa, mutta vaikea toteuttaa. Hyvä jos kesällä uskallan mennä veteen. Sekin on minulle vaikeaa. Voin kuvitella, että avantouinnin jälkeen veri virtaa kropassa kohisten. Se tekisi varmasti hyvää minulle, sillä palelen melkein koko ajan. Avantouinti saa kuulemma mielihyvähormonit hyrräämään ja nivelkivut lievenemään. Hieman mietityttää se, että avantouinti laskee verenpainetta. Millainen vaikutus sillä mahtaa olla, sillä verenpaineeni on tosi alhainen. Mitä jos pyörryn avantoon? Heh. Kertokaa, jos teillä on kokemuksia avannosta.







Hesassa on kiva käydä vaihteeksi kävelyllä. Yllättävää oli kun kävellessäni Kaivopuistossa takaa tulikin mies suksilla ohi. Huomasin kyllä ladut, mutta en uskonut, että joku hiihtää jäisillä laduilla Helsingin keskustassa. Hetken päästä huomasin hevosen, jolla oli reki perässä. Olisi siis päässyt rekiajelulle pääkaupungin keskustassa.

Ihailen aina talojen julkisivuja, takorautaportteja, paksuja tammiovia ja koristeita. Nämä kuvien aidat ja ikkunasuojat on seppä joskus aikoinaan takonut käsin tosi paksusta raudasta. Aivan mieletöntä käsityötä, jota en koskaan lakkaa hämmästelemästä.



Kaunista viikkoa sinulle!
Mari

6 kommenttia:

  1. Ihania kevättalven kuvia <3.

    Meri on mulle vieras elementti ja vähän (paljon) pelottavakin, mutta näissä kuvissa se näyttäytyy ystävällisenä ja lempeänä.

    Jäälle en mene minäkään, jos on pienintäkään epävarmuutta jään kestävyydestä. Ja tänä talvena ei ole täällä meilläkään ollut asiaa edes matalan järven jäälle, mikä on sinällään sääli, koska jäällä hiihtäminen kevätauringossa on mukavan leppoisaa. Ei tarvi könytä mäkiä ylös, eikä arkana vellihousuna aurailla alas :).

    Kävin jonkun aikaa säännöllisesti avannossa. Kokeneet opetti, että ensin mennään avantoon, ja sitten vasta saunaan. Ja viimeiseksi taas avantoon. Eli justiin päinvastoin kuin olisin voinut kuvitella. Mutta oli sydänystävllisempää noin. Ei vaan toteutuneet mun kohdalla ne luvatut vaikutukset mm. parantuneista yöunista, vaan kävi justiin toisinpäin. Koska avantouinti ajoittui iltaan (olisko ollut jotain seitsemän-kahdeksan pintaan), kävin sen jäljiltä jotenkin ylikierroksilla, enkä nukkunut sitäkään vähää. Mutta sitä veden kylmyyttä ei kyllä kannata pelätä. Mitä kylmempi ulkoilma, sitä sopivammalta vesi tuntuu. Toisin kuin jossain kylpylän kylmäaltaassa, kun kylpylän sisälämpötila on hirmu korkea ja kontrasti altaan veteen nähden on paljon, paljon suurempi kuin avanto-oloissa.

    Mulla on myös ollut aina matala verenpaine, mutta nyt kun olin tässä taannoin yhdessä pikku operaatiossa, toimenpiteen suorittanut lääkäri epäili, että mun verenpaine oliskin korkea ja kehotti menemään tarkistukseen. Jännitin sitä mittausta niin paljon, että paineet nousi kyllä ihan siitä hyvästä oikeasti korkealle. Lepopulssikin oli reippaasti yli 100... Sovittiin uusintamittaus, mutta sen kanssa kävi ihan samoin, vaikka kuinka koitin olla rauhallinen. Eli nyt en oikeasti tiedä, mikä mun tilanne on. Voi kuulemma iän myötä kohota, vaikka kuinka olis ruokailut ja liikunnat kohdillaan. Eilen ei ainakaan ollut askelista pulaa. Oli niin nätti aurinkoinen päivä ja illalla piti oikein pariin kertaan katsoa ranneketta, joka näytti mun liukastelleen 23.600 askeleen verran. Ei tuntunut yhtään niin paljolta, mutta kun mietin lenkit uudelleen, niin kyllä se varmasti paikkansa piti.

    Aurinkoista mieltä Mari <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meri on täällä Espoossa lähellä ja se on ollut aina jonkinlainen rauhoittumisen paikka minulle. Ehkä juuri sen vuoksi, että se on niin voimas ja mahtava. Rannalla tosin enimmäkseen. Eri vuodenaikoina meri näyttää ja tuoksuu erilaiselta.

      Ihailen tosiaan ihmisiä, jotka uskaltautuvat avantoon. Siitä on tullut eräänlainen pakkomielle minulle. Joskus vielä rohkaistun niin paljon, että ylitän kylmän pelkoni.Tuo verenpaine juttu on tullut siitä, kun olen mennyt saunasta uimaan ja takaisin saunaan, niin on alkanut pyörryttämään. Uskon, että neuvosi on juurikin oikea avantoon menon suhteen. Olen askeleen lähempänä avantoa, kun Lapista kotiutumisen jälkeen kävin saunasta hangessa pikaisesti pyörähtämässä.

      Millaisella rannekkeella mittaat askeleet? Se olisi hyvä hyötyliikunnan mittari, en vaan halua isoa ranneketta tai ehkä siihen tottuisi. Kuntosali on nyt kuulunut viikottaiseen ohjelmaani ja siitä olen tosi iloinen. Upeaa viikkoa sinulle <3

      Poista
    2. Mulla on nyt reilut 2 vuotta ollut liki yötäpäivää ranteessa (välillä toki täytyy ladata) kaunis valkoinen Polar Loop Crystal, jonka sain mieheltä joululahjaksi. Ei häiritse yhtään, vaan on ihan kuin kädessä ei oliskaan mitään. Se on tosi kiva ja palkitseva. Mitään varsinaista sporttikelloa en edes haluaisi. Liian hallitsevia mulle.

      Minäkin olen iloinen sun kuntosalikäynneistä. Jesss <3

      Poista
  2. Te lenkkeilette laajasti ympäri Espoota ja Hesaa, meillä lenkit suuntautuu lähes aina tuohon Rantaraitille. Ollaan vissiin vähän rajoittuneita :) Lenkille tulee kuitenkin hyvin pituutta, kun lähdemme kotoa ja kävellään Laurinlahden kieppeille, 5,5 km taitaa olla aika tarkalleen. Nyt tosin lenkit on jääneet vähälle, kun iski köhä heti Thaimaasta paluun jälkeen ja nyt taitaa orastaa uusi...
    Kävin aikoinaan ahkerastikin avannossa, mutta nyt on jäänyt vähemmälle, vaikka sekin on tuossa ihan kävelymatkan päässä. Olen itse tykännyt pulahtaa reippaan kävelylenkin päätteeksi, kun veri kiertää ja on pikku hiki. Mulla on pieni kevyt reppu selässä, missä on tossut, hanskat ja pyyhe.
    Mun täytyy kertoa äidistäni, joka on 86-vuotias ja käy joka päivä Westendin rannassa siinä Länsiväylän kupeessa uimassa, niin kauan kunnes meri jäätyy. Hän riisuu ja pukeutuu laiturilla, koska koppia ei ole ja pulahtaa alasti uimaan. Siinä on meille mallia! <3
    Nyt jo pyysin äitiä mukaani tänne avantoon, joten oma pulahtamiseni taitaa olla lähellä - heti kun tämä köhä on ohi.
    Ihanaa viikkoa Mari <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, lenkkeillään laajalla sektorilla ja yritetään aina etsiä vähän uusia lenkkipolkuja. Rantaraitillakin usein. Eihän meidän lenkit ole mitään hikilenkkejä, vaan nautitaan ulkoilmasta samalla. Kameran kanssa kun liikkuu, niin pysähtelyjä on tämän tästä. Onneksi täällä on paljon kivoja paikkoja. Yleensä pysäköimme auton jonnekin, josta jatkamme kävellen parin tunnin lenkin.

      Avannosta on tullut mulle aikamoinen "pakkomielle". Tekisi hirveästi mieli, mutta rohkeus puuttuu. Minun on kesälläkin vaikea mennä uimaan. Teen sen joskus! Joka kerta kun näen ihmisen pulahtavan avantoon, jään tuijottamaan ja huokailemaan hänen rohkeuttaan. Lenkeillä katselemme kauniita taloja ja pihoja. Leikillisesti vaihdamme mielipiteitä niistä ja useasti rannan läheisyydessä olevasta talosta totean miehelleni, että tuosta pääsisi aamu-uinnille. Pieni merenrantatalo uimalaitureineen on oikeasti yksi unelmani(vaikka se ei koskaan tule toteutumaan, ainakaan täällä).

      Äitisi on rohkea! Niin ja sinä myös <3 Upeaa, että hän korkeasta iästään huolimatta on noin reipas. WAU! Sinulla on saman ikäinen äiti kuin minulla. Hänkin on virkeä, mutta hoitaa viikoittaiset uimareissut hallissa. Viime vuonna hän kävi vielä punttisalilla.

      Toivottavasti köhäsi hellittää ja pääset pian nauttimaan kevättalven aurinkoisista päivistä <3

      Poista
    2. Äitikin kävi Tapiolan uimahallissa aina siihen asti, kunnes se suljettiin. Ja suoraan sanoen olen ollut aivan raivona siitä, että alueen vanhuksilta (joita Tapiolassa on paljon) vietiin töppäilyjen takia tämäkin henkireikä ja liikuntamuoto. Hän kävi lähes joka päivä hallilla uimassa. Nyt sitten joulun jälkeen äitini kertoi, että Westendin laiturin portaat ovat rikki eikä hän pääse enää uimaan. Voit arvata, että laitoin kiukkuisen, silti kohteliaan, viestin kaupungille ja kerroin koko tämän tarinan. Portaat korjattiin seuraavana päivänä :)
      On onni, että äidilläsi on halli lähellä - se on mitä mainioin tapa liikkua ja huolehtia kunnostaan ja jaksamisestaan tuossa iässä.
      On meillä superäidit <3
      Leppoisaa tiistai-iltaa sulle <3

      Poista