Taakse jäänyttä...

Vuosi vaihtuu ihan kohta ja on aika suunnata katse eteen päin tulevaan. Vuoden vaihde on jonkinlainen tilinpäätöksen kohta ja väistämättä tulee kelailtua, mitä kuluvana vuonna oikein tapahtui ja sattui. Paljon... iloisia tapahtumia, onnen hetkiä, rakkautta ja kauniita asioita, joista en oikein osannut edes uneksia vuosi sitten. Päällimmäisenä mielessä on kiitollisuus ja onni.

Vaikka elämässä on myös niitä surullisia ja vaikeita asioita, niin kuitenkin ne kirkkaimmat elämän helmet jäävät muistoihin päällinmäiseksi. Vuoden aikana oli monta ihanaa tapahtumaa ja viimeisimpänä niistä oli ihana joulu. Sain kaikki lapset perheineen vierelleni jouluaattona ja kun katsoin heidän toimiaan, niin suuri kiitollisuus valtasi mieleni. Kaikki on hyvin.

Tuleva vuosi on muutoksen vuosi työelämässä ja odotan sitä hieman jännittyneenä. Puoli vuotta on ollut aikaa sopeutua tilanteeseen ja olen yrittänyt parhaani listaamalla positiivisia asioita. Tuleva vuosi on myös täynnä arvoituksia, joita ei ennalta voi edes aavistaa. Odotan tulevaa kuitenkin valoisalla ja uteliaalla mielellä.

Tapanani ei ole tehdä kovin tarkkoja uuden vuoden lupauksia, vaikka kyllähän niitä tulee mietittyä näin vuoden vaihteessa. Olisi hienoa, jos saisin itseni liikkeelle entistä useammin. Haaveilen siitä, että aamulla pääsisin lenkille raikkaaseen ulkoilmaan, mutta usein kahvikuppi ja aamun Hesari vievät voiton tuossa taistelussa. Yritän kuitenkin lisätä liikuntaa tulevana vuonna. Hyvää se tekee minulle.

Haluaisin myös enemmän aikaa omille jutuille. Monta vuotta on mennyt niin, etten ole "ehtinyt" lukemaan kirjoja kuin lomilla. Toivottavasti löydän tähänkin aikaa jostain. Tämän blogin kirjoittaminen on myös jäänyt vähäiselle ja aikaa ei ole ollut riittävästi, jotta olisin voinut keskittyä tähän niin hyvin kuin haluaisin. Ensi vuodelle on jo muutama kiva juttu tiedossa. Olen tilannut kahteen lasten teatteriesitykseen liput. Nautin suunnattomasti, kun saan viettää aikaa lastenlasten kanssa ja teatterireissut ovat tärkeitä yhteisiä hetkiä.

Muutaman viikon päästä pääsen myös Lappiin. Olen odottanut sitä kovasti. Tänä vuonna ehkä vielä enemmän kuin muina vuosina. Nostan sukset ladulle ja heitän repun selkään - annan mennä. Valkoinen lumi, hiljaisuus ja rauha, se on hiihtolenkillä parasta.

Lopuksi haluan kiittää sinua siellä ruudun toisella puolella. Iso kiitos kun olet käynyt lukemassa kirjoituksiani. Olet minulle tärkeä ja ihanaa, että olet siellä. Olisi kiva kuulla sinustakin jotain ja millainen vuosi sinulle on odotettavissa.

Onnekasta ja muistorikasta uutta vuotta sinulle!

Mari