Mathildedal eli Matildan ruukki

Mathildedalin ruukkikylän idyllisyys on mykistyttävä. Lähdimme tutustumaan ruukkikylään Hesarin jutun innoittamana ja niin olivat monet muutkin tehneet (otaksun), sillä ihmisiä oli liikkeellä tosi paljon. Mathildedal eli Matilda sijaitsee Teijon kansallispuiston kupeessa ja kannattaa kurvata sen kautta Salosta pääkaupunkiseudulle ajaessa. Aamupäivällä kävimme Salon torilla ja kaupunkikävelyllä ja siitä kurvailimme kohti Matildaa. Tie kapeni vähitellen ja lähestyessämme Matildaa ensimmäinen ihastuksen paikka oli Teijon kaunis kirkko tien varressa.

 

Ruukkikylä oli eläväinen. Yrittäjyys näkyi ruukkikylässä ja pieniä putiikkeja oli siellä täällä. Vanhat rakennukset huokuivat historiaa ja ympäristö oli lempeän rauhallinen auringon paistaessa lämpimästi ja puiden varjostaessa välillä kulkijaa. Kauneutta ja rosoisuutta oli joka puolella, mihin katseensa loi.

 

Käsityöperinne elää täällä voimakkaasti, kehräämö ja sen puoti sekä Ruukin kutomo olivat ensimmäisenä meitä vastassa. Myynnissä oli ihanan pehmeitä alpakkatuotteita: huiveja, shaaleja, sukkia  ja lapasia. Lanka- ja kudontahullu meinasi aivan seota täällä.  

Pienen puron varressa pyöri iso ratas, joka pirskoi vettä iloisesti. Täällä on eletty aikoinaan vilkasta ruukkielämää, jonka voi nähdä silmissään, kun katselee vanhoja esineitä ja työvälineitä, jotka on tuotu pihalle. Ei voi muuta kuin ihmetellä, kuinka kaikki on muuttunut yhden ihmiselämän aikana.

 

Marinassa joku korjaa veneensä varustusta. Täällä veneilijät voivat käydä saunassa, tankata veneensä ja viettää mukavan päivän merielämän lomassa. Vierasvenesataman ravintolan terassilla istuu väkeä syömässä ja juomassa. Iloinen puheensorina kantautuu rantaan. Meri tuoksuu ja istahdamme hetken rannassa ennen kotiin lähtöä. 

 

Lomaterveisin

Mari