Seili

Vierailin Seilin saarella, jolla on synkkä historia. Seilissä toimii nykyisin Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitos. Seilin saari sijaitsee Saaristomerellä Paraisten kunnassa. Matkasimme saarelle M/S Fannyllä, joka lähti Aurajoen länsirannalta.

Seilin nimi Själö, viittaa hyljesaareen ja oppaamme mukaan saari saattoi olla aikoinaan hylkeiden asuinpaikkana. Tosin hän viittasi kertomuksessaan myös toiseen vaihtoehtoon, ”seilissä olemiseen”, joka sekään ei kuulemma ole mahdoton yhtymä saaren nimeen.

Saarella nimittäin poltettiin viinaa ja alkoholia myytiin ohikulkeville laivoille. Viinan poltto-oikeus tosin menetettiin myöhemmin, todennäköisesti liian menestyksekkään liiketoiminnan seurauksena. Alaluokalle ei nimittäin ollut soveliasta harjoittaa menestyvää liiketoimintaa. 

Tässä pienessä huoneessa asustivat potilaat koko loppu elämänsä.

Saari toimi leprasairaalana ja sairastuneiden karkoituspaikkana 1600-1700 -luvuilla ja potilaita tuotiin saarelle hieman epämääräisinkin perustein. Tuohon aikaan lääkärit tunnistivat spitaalia heikosti, joten psoriasis tai märkärupi voitiin diagnosoida myös lebraksi. Spitaalisia kammoksuttiin ja pelättiin kaupungissa ja kylissä, koska taudin otaksuttiin olevan hyvin tarttuva. Saarelle sijoitettiin spitaalipotilaiden lisäksi myös muita ihmisiä, jotka olivat muulle yhteisölle vaivaksi: köyhiä, kuuroja, sokeita ja liikuntakyvyttömiä ihmisiä. Potilaat elivät suljetulla saarella, eristyneinä muusta maailmasta, kuolemaansa asti. Viimeinen spitaalinen kuoli saarella 1785. 

Myöhemmin saarelle tuotiin mielisairaita, lähinnä naisia. Kevytkenkäinen nainen, saattoi saada mielisairausluokituksen ja päätyä Seilin houruhuoneelle loppu elämäkseen. Matkaan lähdettiin vain menolipulla ja poispääsyä saarelta ei ollut, lisäksi potilaiden tuli tuoda mukanaan kertakorvauksena maksettava ylläpitomaksu sekä laudat ruumisarkkua varten.

On matkallaan aalloilla Airiston
Sofia, ryysyläinen
Kun taakseen hän katsoo niin siellä yhä on
tuttu tie joka kotiin vie
Halki synkän veen vene hiljalleen
lipuu saareen syrjäiseen
Halki synkän veen
lipuu hiljalleen
Seiliin soudetaan 

Jos määränpää edessä häämöttää
Siel' saari on tuomittujen 
Jos Seiliin ken joutuu, hän Seiliin myös jää
kuolemaan heikot soudetaan

Halki synkän veen
vene hiljalleen
lipuu saareen syrjäiseen
Halki synkän veen
lipuu hiljalleen
Seiliin soudetaan
Seiliin soudetaan

Mukana naulat ja lautaa

niistä leposijan saa

Sata on Seilissä hautaa
ja satoja vielä kaivetaan

 

- Jenni Vartiainen -

Vaikka saari tunnetaan surullisesta ja järkyttävästä menneisyydestään, niin saari on käymisen arvoinen retkikohde. Saaristomeren maisemat ovat upeat, joita kannattaa ihailla merimatkalla. Saaren perinnemaisema lehmineen ja kasvillisuuksineen tarjoaa elämyksiä vierailijalle. Vanhassa sairaalarakennuksessa voi nauttia maistuvan lounaan ulkoilun lomassa.

Saarella on neljä asuinrakennusta, leivintupa, sauna ja kirkko. Vakituisia asukkaita on kaksi. Kirkko on hyvin erikoinen sisältä – ei koristeita, ainoastaan puuseinät ja -katto. Spitaaliset rajattiin kirkon takaosaan aitauksella. Kirkon pihamaalle on pystytetty iso puuristi muistoksi kaikille saarella kuolleille.

Tämä osa kirkon perällä oli eristetty spitaalisille.

Kotimatka taittui Saaristomeren tutkimusaluksella kohti Nauvon satamaa. Järkyttävät kertomukset pyörivät mielessä vielä kotimatkallakin, vaikka aurinko paistoi lämpimästi ja syksyinen saaristomeri oli kaunis. Nauvon satama oli nyt hiljainen, mutta kesälomien aikaan se on hyvinkin vilkas turisteineen ja saariston rengastielle lähtijöineen.

Nauvon satama.

♡  Mari