Runon ja suven päivä
Tänään 6. heinäkuuta vietetään Eino Leinon päivää sekä runon ja suven päivää. Eino Leino, maamme ehkä tunnetuin runoilija on vuosikymmenten aikana pysäyttänyt useita lukijoita. Leino ei ollut ainoastaan runoilija, hän kirjoitti myös aikanaan sanomalehteen etenkin pakinoita, romaaneja, näytelmiä, esseitä sekä suomensi ulkomaista kirjallisuutta.
"Mä lykkään purteni
laineillen
ja järven poikki sen ohjaan
ja lasken salmia saarien
tuon pienen poukaman pohjaan.
ja järven poikki sen ohjaan
ja lasken salmia saarien
tuon pienen poukaman pohjaan.
Ja rannalla lahden tyynen sen
on tuoksuva tuomilehto,
koti peippojen, kerttujen keväisten
ja laulujen, tuoksujen kehto.
on tuoksuva tuomilehto,
koti peippojen, kerttujen keväisten
ja laulujen, tuoksujen kehto.
Mut varjossa lehdon vilppahan sen
on neitonen tummatukka,
mun leppäkerttuni keväinen,
mun lauluni, lempein kukka."
on neitonen tummatukka,
mun leppäkerttuni keväinen,
mun lauluni, lempein kukka."
Eino
Leino
Eino Leinon oikea
nimi oli Armas Einar Leopold Lönnbohm. Hän syntyi Oulunjärven rannalla
Paltamolla 1878. Leinon koti oli melko köyhä, mutta sivistynyt. Leino aloitti
runojen kirjoittamisen jo hyvin varhain, jo 10-vuotiaana niitä kertyi
pöytälaatikkoon. Myöhemmin Leino kuului Suomen kulttuurielämän keskeisiin
henkilöihin ja hänen tavaramerkikseen muodostui keppi, viitta ja lierihattu.
"Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.
Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie."
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie."
Kommentit
Lähetä kommentti
Otan ilomielin vastaan kommentteja, kysymyksiä ja ajatuksia.