Vapaa-ajalla pyrin hidastamaan elämää ja lieventämään stressiä tekemällä asioita, jotka ovat voimaannuttavia. Käsitöiden parissa tunnen rentoutuvani täysin. Etenkin neulominen on ollut aina mielipuuhaa. Se on minulle jonkinlaista meditaatiota. Neulomisessa on kaikkein parasta se, kun näkee käsissään syntyvän jotain konkreettista. Luovuuden voi päästää valloilleen. Monesti käykin niin, että lähtökohtana on malli, mutta se muuttuu työn edistyessä aivan toisenlaiseksi. Mummo opetti minut alakoululaisena neulomaan. Vastentahtoisesti, sillä ensin olisi pitänyt opetella virkkaamaan. Se ei kuitenkaan tuntunut samanlaiselta kuin neulominen. Vuosien aikana on syntynyt monia villapaitoja, villatakkeja, pipoja, sukkia ja lapasia. Ensin itselle ja myöhemmin lapsille. En lainkaan väitä, että olisin superhyvä neuloja, sillä neulominen on minulle ensisijassa terapiaa. En kaipaa haasteellisia ja vaikeita malleja. Neulominen ei aina ole ollut trendikästä, mutta nykyisin nuoret ovat tosi kiinnost
Kertomuksia karanneista ajatuksista