31.1.2019

Käsityöinspiraationi ja arvonta


Vapaa-ajalla pyrin hidastamaan elämää ja lieventämään stressiä tekemällä asioita, jotka ovat voimaannuttavia. Käsitöiden parissa tunnen rentoutuvani täysin. Etenkin neulominen on ollut aina mielipuuhaa. Se on minulle jonkinlaista meditaatiota. Neulomisessa on kaikkein parasta se, kun näkee käsissään syntyvän jotain konkreettista. Luovuuden voi päästää valloilleen. Monesti käykin niin, että lähtökohtana on malli, mutta se muuttuu työn edistyessä aivan toisenlaiseksi.

Mummo opetti minut alakoululaisena neulomaan. Vastentahtoisesti, sillä ensin olisi pitänyt opetella virkkaamaan. Se ei kuitenkaan tuntunut samanlaiselta kuin neulominen. Vuosien aikana on syntynyt monia villapaitoja, villatakkeja, pipoja, sukkia ja lapasia. Ensin itselle ja myöhemmin lapsille. En lainkaan väitä, että olisin superhyvä neuloja, sillä neulominen on minulle ensisijassa terapiaa. En kaipaa haasteellisia ja vaikeita malleja.

Neulominen ei aina ole ollut trendikästä, mutta nykyisin nuoret ovat tosi kiinnostuneita käsitöistä, jopa miehet. Neulomisen on todettu olevan hyväksi myös terveydelle ja sen sanotaan pitävän aivot terävinä. Yllättävää on se, että neulominen parantaa myös motoriikkaa. Ensi lukemalta se kuulosti hassulle - miten muka? Neuloessa istutaan ja vain kädet liikkuvat. Neulominen stimuloi nimittäin aivojen eri alueita samaan aikaan. Otsalohko säätelee tarkkaavaisuutta ja suunnittelua, päälaenlohko vastaa aistihavainnoista ja pikkuaivot mahdollistavat sen, että käsien liikkeet ovat tarkkoja ja oikein ajoitettuja eli ei tämä ihan huono harrastus ole.

Olen joskus kirjoitellut siitä, että minulla on nivelrikko, ei tosin käsissä vaan varpaissa. Neulominen estää myös nivelreumaa ja jännetulehduksia. Älä pelästy, en neulo varpailla, mutta niin väitetään, että nivelet pysyvät terveinä kun ne saavat liikettä.

Mistä ideoita?

Käsityöideoita etsin käsityölehdistä, Instagramista ja Pinterestistä. Netti onkin ehtymätön aarreaitta. Etenkin Pinterestissä on hyviä malleja esimerkiksi naisten neuleista. Seuraan myös käsityöaiheisia blogeja, joissa on hyviä tekniikkaohjeita ja inspiroivia malleja. Välillä innostun askartelemaan kotiin jotain, etenkin juhlapyhien alla saatan punoa kranssin tai ommella uudet tyynynpäälliset. Ompeleminen on viime aikoina jäänyt kuitenkin vähemmälle, mutta joskus aiemmin ompelin paljon vaatteita itselleni ja lapsille. Lukioaikoina jopa kylän nuorille muotipaitoja ja farkkukasseja vanhoista farkuista.

Olen jo jonkin aikaa etsinyt kivaa makrame seinävaatteen ohjetta. Ehkä sellainen löytyy ja pääsen tutustumaan solmimisen maailmaan. Ryijyt ovat myös palanneet suomalaisiin koteihin takaisin. Niitä myydään kirppiksellä kovaan hintaan ja vanhat perinneryijyt menevät kuin kuumille kiville. Itsenäni kiinnostaa enemmän hillityt väriyhdistelmät. Kuvassa oleva ryijy on minusta kaunis ja sellainen voisi sopia myös meille.

Toisinaan saan tilauksen neuleesta ja silloin etsin vanhoista lehdistä ja somesta soveltuvaa ohjetta tilaajan toiveisiin. Kuvan perusteella on helpompi tehdä. Joskus täytyy soveltaa kahta eri ohjetta tai tehdä luovasti omalla ohjeella. Näppituntumaa on sen verran, että yksinkertaisen mallin pystyn
suunnittelemaan itse. Neuletiheys kannattaa kuitenkin aina tarkistaa. Olen huono tekemään mallitilkkuja (pitäisi tehdä 10x10 cm tilkku), joten tarkistan tiheyden muutaman kierroksen jälkeen esimerkiksi mittaamalla johonkin vanhaan neuleeseen. Usein silmukkatiheyden näkee kuitenkin jo silmukoita luotaessa ja toisinaan lasken silmukat aiemmin tehdystä neuleesta, jossa on suunnilleen saman paksuinen lanka.


Villasukkia välitöinä

Kun muuta neulottavaa ei ole, kudon villasukkia. Villasukka kirjoja ja lehtiä ostan silloin tällöin. Parhaimmat ideat löytyvät kuitenkin somesta. Toisinaan taas  teen sukkia varastoihin kertyneistä villalangoista. Katson, mitkä langat sopivat yhteen ja kehittelen niistä mallin. Tällä hetkellä on menossa lankavarastojen tyhjentäminen tai ainakin vähentäminen. Onneksi jouluna sain monet sukkaparit ja lapaset sujautettua pakettiin.


Novita-lehti on tullut minulle vuosi kausia. Lehti ilmestyy 5 kertaa vuodessa aina vuodenaikojen vaihtuessa. Joka kerta kun lehti kolahtaa postilaatikkoon, niin sormet talkavat syyhyämään. Lehdessä on kivoja malleja, joiden vaikeusaste on osoitettu palloilla ja lyhenteet avattu selkeästi. Lehden tilaaja saa lankatilauksista Novitan verkkokaupasta 15 %:n alennuksen. Hyvä lehti.

Laine on uusi neulojien laadukas Pohjoismainen neule & lifestyle-lehti. Se on uusin innostuksen lähteeni. Heidän Instagram sivuillaan on toinen toistaan ihanampia ohjeita, juuri sellaisia joista tykkään. Yksinkertaisia, selkeitä neuleita, joissa on aina jokin juju. Nettisivuilla on myös mielenkiintoisia tarinoita ihmisille, joille neulominen on intohimo. Teksti ja ohjeet ovat englanniksi. Laineen ohjeet löytyvät Ravelrystä.

Garnstudio Drops  monipuoliselta ohjesivustolta löytyy ohjeita joka lähtöön Dropsin langoille: naisille, miehille, lapsille ja kotiin. Katson usein malleja, joita käytän ohjeellisesti. Dropsin lankoja on paljon. Suosikkejani ovat pehmeät alpakka ja merinovillalangat.


Langoista mieluisimmat ovat luonnon kuidut: villa, puuvilla ja pellava. Yllä olevan torkkupeiton neuloin paksusta puhalletusta langasta. Sen heikkoutena on paino ja nyppyyntyminen eli se ei ole käytössä kovin hyvä, siksi siirsin sen työ-/vierashuoneeseen.

Ellei neulominen tunnu omalta, niin en suosittele neulomisen aloittamista haastavasta neuleesta. Piposta ja kalaliinasta on helppo aloittaa tai laatikkomallisesta neuleesta. Kotona sohvan toisessa päässä istuu ihminen, joka jatkuvasti kummeksuu, miten ihmeessä minulla ei mene hermot, kun väsään kolmella langalla kuvioita. Hän ei voi ymmärtää, miten langasta saa sukat aikaiseksi. Olisi mielenkiintoista kuulla, oletko sinä koukussa neulomiseen?


Kuten aiemmin kirjoitin, niin lankavarastojen tuhoaminen on meneillään. Neuloin Dropsin Airista pehmeän pipon yhdelle lukijalleni. Pipo on superkevyt, koska lanka on puhallettua merinovillaa. Pipo on kauniin tumman punainen ja neuleessa ja hento vinokuvio. Hiukset pysyvät hyvässä kuosissa tämän pipon alla. Arvon voittajan 10.2.2019.

Kerro siis kommenteissa, kuka tarvitsee uuden pipon talven tuiskuihin?

Arvonta on suoritettu.
Onnea Riiti!

Mari

27.1.2019

Omat siivousrutiinit - miten koti pysyy siistinä





Millaiset siivousrutiinit sinulla on? Luin innostavan Kotonasi bogin kirjoituksen turhien tavaroiden karsimisesta ja kaappien järjestelemisestä. Kon Marit ja ostokäyttäytymisen muuttaminen on ollut esillä vahvasti viime aikoina. Yksi sun toinen on julistanut vuodenvaihteessa, että lopettaa turhien tavaroiden hankkimisen ja ostolakkoja on julistettu. Keskustelu ilmastonmuutoksesta on varmasti monen päätöksen takana.

Kannan huolta ilmastosta ja haluan kantaa omalta osaltani korteni kekoon kierrättämällä, lajittelemalla roskat ja miettimällä tarkkaan millaisia tuotteita ostan. Pyrin myös pitämään tavaramäärät kurissa.

Kirjoitin siivousjuttuja täällä. Eilen kävimme ostamassa höyrypesurin, jolta testataan lähiviikkoina kodin perussiivouksessa, kaapin ovissa, kaakeleissa ja kylpyhuoeessa. Niistä myöhemmin. Keskityn nyt siihen, miten meillä on ratkaistu tavaroiden säilytys.

Kotimme on kahdessa kerroksessa ja alakerrassa sijaitsee suurin osa säilytystilasta: tilava varasto, kodinhoitohuone ja eteisen kaapistot. Yläkerrassa keittiönkaappien lisäksi on vaatteille säilytystilaa ja lipasto ja tv-taso, joissa on usein käytettyjä tavaroita ja papereita.


Järjestyksenpito on kaiken a ja o

Järjestyksenpidon tärkein asia on, että jokaiselle tavaralle on oma paikkansa ja kaikki laitetaan käytön jälkeen takaisin paikoilleen. Tavarat on järjestelty toiminnoittain oikeille paikoilleen, joten erillisiä tavaroita ei kulkeudu asunnossa ympäriinsä. Tässä varmasti auttaa se, että minua ja miestä häiritsee, jos tavarat eivät ole paikoillaan. Parasta järjestetyssä kodissa on se, että tavarat löytyvät aina.

Säilytystilan puute on melko yleinen kommentti, kun paikat eivät ole kunnossa. Olen tästä eri mieltä. Pieniinkin säilytystiloihin saa mahtumaan uskomattoman määrän tavaraa, jos ne järjestellään järkevästi. Ensin täytyy tehdä pysyvä päätös järjestää koti niin, että se tuottaa iloa. Minusta ei ole järkeä laittaa paikkoja järjestykseen, jos viikon päästä kaikki on taas epäjärjestyksessä ja tavaroita etsitään ympäri kotia.

Yleisin virhe on, että järjestellään kotia huone kerrallaan. Kon Marin oppien mukaan parempi tapa on kerätä kaikki saman lajin tavarat yhteen paikkaan. Samalla on helppo karsia ylimääräiset tavarat. Säilytettävien ja karsittavien tavaroiden valintakriteerinä kannattaa punnita sitä, tuottaako esine iloa. Jos olet epävarma, kannattaa siirtää tavara puoleksi vuodeksi syrjään ja ellet ole kaivannut tavaraa puolen vuoden aikana, se joutaa pois.

Itselläni on tapana siivota paikkoja säännöllisesti, vaatekaapit keväällä ja syksyllä. Samalla laitan kierrätykseen sellaiset vaatteet, joita en ole käyttänyt edellisenä kautena. Samalla kaappeihin tulee tilaa.




Kaikki alkaa eteisestä

Kodin oven avatessa ensimmäisenä on edessä eteinen. Siitä on hyvä aloittaa järjestely. Itse en suosi sitä, että tavarat työnnetään kaappeihin "piiloon". Haluan, että kaikki kaapit ovat hyvässä järjestyksessä. Minusta koreissa on helpoin pitää tavarat paikoillaan. Koreilla kaapin yleisvaikutela pysyy siistinä. Meidän eteisessä on isot liukuovikaapit, joiden takana on tanko päällysvaatteille ja ylä- ja alapuolella hyllyt. Ylähyllyllä säilytetään isoissa kangaskoreissa ulkoiluvaatteita, pyöräilykypärät, hanskat ym. urheiluvaatteet. Ylimmälle hyllylle mahtuu sellaiset tavarat, joita tarvitaan harvemmin. Liukuovikaapiston toisessa puolessa on vetokorit. Niissä pipot, kaulaliinat, hanskat ym. pysyvät järjestyksessä.

Järjestelen vetokorit säännöllisesti. Etenkin kaulaliinat vaativat uudelleen viikkausta melko usein. Pipot ja hanskat pysyvät aika hyvin oikeilla paikoillaan. Näin talvella etuosassa on lämpimmät hanskat, jotka keväämmällä siirrän korin takaosaan.

Eteinen pysyy siistinä, kun kengät laitetaan kaappiin pois ovensuusta. Minun kengät ovat kaapissa kahdella hyllyllä ja miehen kenkälaatikossa istuimen alla.


Olohuoneessa viihdytään

Kaukosäätimelle ja lehdille on oma paikkansa, samoin minun kutimelle. Pöydillä on koriste-esineitä, mutta juuri muuta tavaraa ei niille lasketa. Olohuone pysyy aika helposti siistinä, kun sinne ei kanneta muista huoneista tavaraa tai jos jotain tuodaan ne viedään takaisin omille paikoilleen.

Sohvan tyynyt ja koristetyynyt kaipaavat kerran viikossa pöyhimistä, jotta ne näyttävät siisteiltä. Se tapahtuu yleensä samalla kun imuroin ja pyyhin pölyt. Vaikka meitä on vain kaksi, niin pölyä kertyy sen verran, että kerran viikossa on imuroitava paikat puhtaaksi.


Rauhallinen makuuhuone

Petaan sängyn joka aamu ennen kuin lähden töihin. Siihen ei kulu aikaa kuin hetki kun suoristan lakanat, pöyhin tyynyt ja levitän päiväpeiton osalle sänkyä, asettelen muutamat koristetyynyt sängylle ja heitän torkkupeiton rennosti sängyn reunalle ja huone näyttää siistiltä. Mies taas aukaisee vuoteet illalla.

Vuodevaatteet vaihdan viikon tai kahden välein. Kesällä useammin talvella voi mennä kaksikin viikkoa. Samalla kun vaihdan lakanat tuuletan peitot ja tyynyt sekä ravistan pölyt pois. Silloin tällöin imuroin myös patjat. Pesen vuodevaatteet 60 asteessa valkoiset ja kirjavat erikseen, kuivatan lakanat kuivurissa ja mankeloin puhtaat lakanat heti liinavaatekaappiin. Ihan parasta on mennä saunana jälkeen puhtaisiin mankeloituihin lakanoihin.

Makuuhuoneessa meillä on vaatekaapit, jossa on sekä tankoja että hyllyjä. Järjestelen hyllyt säännöllisesti, koska neule- ja teepaitakasat tarvitsevat säännöllistä järjestelyö. On kiva kun hyllyt ovat järjestyksessä. Myös näissä kaapeissa on veto- ja irtokoreja, jotta järjestys säilyy.


Tehokas kodinhoitohuone

Pyykkihuolto hoituu hyvällä pesukoneella ja kuivausrummulla, jotka on sijoitettu päällekkäin. Pestyt pyykit on helppo nostaa suoraan kuivuriin. Energiaa säästämme sillä, että  jokapäiväinen vaatepyykki kuivataan pyykinkuivaustelineessä. Onneksi pyykki kuivuu nopeasti kodinhoitohuoneessa, illalla levitetyt pyykit ovat aamulla kuivia.

Likapyykki lajitellaan meillä valkoisiin ja kirjaviin. Pyykkiä ei kerrytetä turhaan. Olen tarkka siitä, että valkoisten kanssa ei pestä kirjavia vaatteita. Haluan, että valkoiset vaatteet pysyvät valkoisina ja mustat mustina. Pyykki pestään sille soveltuvalla pesuaineella. Meillä mies pesee lähes kaiken pyykin, minä asettelen kuivat vaatteet kaappeihin ja mankeloin.

Kodinhoitohuoneessamme on paljon kaappeja ja hyllyjä ja olen siitä onnellinen. Sinne mahtuu kaikki liinavaatteet, miehen paidat ja muita tekstiilejä. Pesuaineille ja muille pyykkihuollon tarvikkeille on oma kaappinsa. Kodinhoitohuoneessamme on myös maljakot, lasipurkkeja, kynttiläjalat ym. mitä ei pidetä koko ajan näkyvillä. Minulla on pari kaappia omille käsitöilleni ja askarteluille. Miehellä kaappi lampuille, pattereille, johdoille ym. Säilytettäviä vanhoja lehtiäkin siellä on useita nippuja. Ne käydään säännöllisesti läpi ja viedään vanhimmat paperinkeräykseen. Kodinhoitohuoneessa on myös siivouskaappi.



Kylpyhuone ja wc:t

Kylpyhuoneen peseminen ei ole mielipuuhaani, mutta onneksi mies on hoitanut pesun pitkävartisella harjalla ja pesusienellä. Kaakeli seinät ja lattia on kuitenkin helppo puhdistaa etikkaa sisältävällä pesuaineella, sillä vesi on täällä Espoossa kalkkipitoista. Mustaan ammeeseen jää helposti kalkkitahroja, joten se on pyyhkäistävä puhtaaksi useasti, ellei se ole ollut käytössä.

Vessojen altaat ja pöntöt täytyy ehdottomasti olla puhtaat. Ne tulee siivottua usean kerran viikon aikana. Siinä olen tarkka. Haluan myös, että hana on aina kirkas. Pyyhkäisen sen useasti puhtaaksi käsien pesun yhteydessä, samalla pyyhkäisen altaan ja sen ympärillä olevan tasokin. Peilin pyyhin viikkosiivouksen yhteydessä, jos siinä on jälkiä. Käsipyyhkeiden kanssa olen myös tarkka, ne eivät saa näyttää likaisille. Vaihdan ne heti, jos niissä on likatahroja.

Meillä on kaksi vessaa, joten olen itse majoittunut yläkertaan ja mies alakertaan. Molemmissa on reilut vetolaatikot, joihin saan hyvin mahtumaan kaiken kosmetiikan ja korut lokeroihin. Vieressä on myös kaappi, jossa pullot ja purkit ovat järjestyksessä.


Keittiö on kodin keskipiste

Siisti keittiö antaa vaikutelman koko asunnon siisteydestä. Tasoilla ei saa olla liikaa tavaraa ja ne mitkä siinä on, pitää olla järjestyksessä ja paikoillaan. Meillä ei ole tapana kerätä tiskialtaaseen astioita, ne laitetaan suoraan koneeseen. Mustissa tasoissa näkyy valitettavasti roskat ja tahrat, joten ne pyyhin päivittäin, usein monesti päivässä. Ruuanlaiton jälkeen pyyhin  heti tasot puhtaaksi, on nimittäin kiva syödä, kun keittiö on  siisti.

Meillä on melko niukasti keittiönkaappeja. Välillä mietin onko niin, vai onko meillä liikaa astioita. Käytän astioita monipuolisesti. Kipot ja kulhot ovat monenlaisessa käytössä. Minusta on kiva kattaa pöytä kauniisti ja sitä varten tarvitsen erilaisia kattausastioita. Onneksi kaikki astiat kuitenkin mahtuvat kaappeihin kun niillä on selkeä järjestys. Erityisen tyytyväinen olen keittiön vetolaatikkoihin, joihin mahtuu paljon kuivaruokaa, säilykkeitä ja astioitakin. Tason alla olevat leveät laatikot ruokailuvälineille, kauhoille ja mausteille ovat superhyvät.

Varasto järjestykseen

Meillä on alakerrassa iso lämmin varasto, johon rakensimme runsaasti hyllyjä tähän taloon muuttaessamme. Laitoimme lattialle myös kokolattiamaton. Se on ollut todella hyvä ratkaisu. Kaikki tavarat pysyvät järjestykseaaö: työkalut, urheiluvälineet, matkalaukut ym. Ulkovarastossa säilytetään sellaisia tavaroita, jotka kestävät kylmää.


Miten teillä pidetään paikat kunnossa?

Taidan olla "siivousfriikki". Viihdyn kodissa, joka on siisti ja kodikas. Kun kaapit ovat järjestyksessä, niistä on kiva ottaa tavaroita ja ne löytyvät helposti - siitä tulee hyvä mieli.


Olisi kiva kuulla miten teillä järjestellään paikkoja?

Mari

25.1.2019

Tunteiden peili


Oletko herkkä? Luin Suvi Bowellan kirjaa Ihana herkkyys. Kirjassa kerrotaan siitä, kuinka tunteet tarttuvat. Herkkä ihminen voi uuvuttaa itsensä kohtaamisilla, koska hän nappaa toisten tunnetilan hyvinkin herkästi itselle. Kuulostaako tutulle?
 
 
Mistä tämä johtuu?
 
Tunteet syntyvät kehon ja aivojen yhteispelinä. Ihmisen perustunteet (ilo, viha, pelko, suru) sijoittuvat vartalon alueella rintakehään, joten ne heijastuvat siitä sydämeen sykkeeseen ja hengitykseen. Siksi tunteet rasittavat kehoamme. Stressi, uupumus ja väsymys taas tuntuvat enemmän pään alueella.
 
Aistin herkästi ihmisten tunnetilat, myös kehossani. Toiset ihmiset imevät voimat tyhjiin vaativuudellaan ja negatiivisella asenteellaan. Heidän kanssaan on vaikea olla pidempiä aikoja. Toisista ihmisistä taas saa valtavasti voimaa, ja jo lyhyen tapaamisen jälkeen olo on energinen. Tunnistin tämän asian jo vuosia sitten. Havaitsin, että  joidenkin ihmisten kanssa kommunikointi vei voimia kohtuuttomasti. Olin tapaamisen jälkeen aivan loppu ja tuntui kuin minut olisi imetty kuiviin. 

Narsistin itsekeskeisyys on herkälle ihmiselle kaikkein vaikeinta. Kun elämä ja keskustelu pyörii ainoastaan oman navan ympärillä, alkaa väistämättä miettimään, miten tilanteesta pääsee luistamaan karkuun.  Lopputulema kohdallani oli, että päätin keskittyä enemmän ihmisiin, jotka voimaannuttavat minua kuin niihin, jotka vievät kaikki voimani. Ratkaisu on ollut erinomainen, vaikka muutamat ihmiset ovatkin ratkaisustani loukkaantuneet.

Olen oppinut luottamaan omiin tuntemuksiin. Välillä on vaikea selittää itsellekin, miksi jokin asia vaivaa ja on ristiriidassa tuntemusten kanssa.  Näkymättömät sarvet alkavat kutista kun kaikki ei ole hyvin.

Tunnetilan aistimuksiin liittyy läheisesti myötätunto ja empatia. Pystyn hyvin asettumaan toisen ihmisen kiputilaan tai sisäiseen tuskaan sekä peilaamaan hänen tunteitaan. Koen maailman kauheudet voimakkaasti ja haluaisin auttaa niin monessa asiassa. Tuska huonosti kohdelluista lapsista ja puhtaan luonnon häviämisestä tuottaa huolta jatkuvasti. Hesarissa olikin artikkeli, jossa todettiin tämän kaltaisen huolen olevan jo melkein kansantauti, joten en ole tuskani kanssa yksin. Onneksi olen jalat maassa elävä ja vaikka tunteet välillä vievät laidasta laitaan ja rinnasta ahdistaa, pohja on vakaa.
 

Aivojen peilisolut

Suvi Bowellanin mukaan "tieteellinen selitys tunteiden aistimukselle löytyy peilisoluista. Aivoistamme löytyy tunteiden peilaamiseen erikoistuneita soluja, jotka saavat meidät myötäelämään toisten kokemuksia ja tunteita. Ollessamme vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa, peilisolumme aktivoituvat ja välittävät tietoa tuon toisen henkilön kokemuksista. Aivojemme tunnekeskus saa ärsykkeen ja samaistumme toisen kokemukseen."

Nykyisin ajattelen niin, että tunnetilojen aistiminen on vahvuus, vaikka se toisaalta on hyvin raskasta. Vastakohtana olen tavannut ihmisiä joiden tunneskaala on pieni ja empatia puuttuu kokonaan. Hänelle suuri menetys tai ilo ei tuota juuri minkäänlaisia tunteita. En missään tapauksessa haluaisi elää niin. Tunteideni kanssa tunnen eläväni koko keholla rikasta elämää.

Jotta jaksaa kantaa tunnetaakkaa, on tärkeää erottaa omat ja toisten tunteet sekä ymmärtää oma herkkyys. Siinä on ollut elämän aikana opettelemista.Kirjoitin erityisherkkyydestä aiemmin täällä. Nykyisin puhun avoimesti herkkyydestäni.  Jännää on myös se, että puolisoni on samalla tavalla tunteiden aistija kuin minä ja tuntemukset ovat lähes poikkeuksetta meillä samoja.

Tunteikasta viikonloppua sinulle!

Mari

 kuvat: Tarkett kuvapankki

21.1.2019

Lapin kuulumisia






Viime viikko oli blogihiljaisuutta. Olin pakannut lumilomalle läppärin mukaan ja oli tarkoitus kirjoitella muutama juttu Lapista. Kuinkas ollakaan, niin en avannut läppäriä yli viikkoon. Hyvä ehkä sinänsä, sillä ruutuaikaa tulee ihan liiaksi arjessa ja välillä on hyvä nollata aivot ihan kokonaan.




Asuimme kelomökissä Rukalla. Sama mökki on tuttu monien vuosien takaa ja joka talvi palaamme uudelleen. Välillä mukana on ollut ystäviä tai lapsia perheineen, mutta nyt olimme aivan kahdestaan. Lähes kaikki ympärillä olevat mökit olivat tyhjillään eli saimme olla ihan rauhassa. Kaamosaika loppui juuri viikonloppuna, kun olimme lähdössä takaisin etelään. Päivät olivat koko viikon vähän hämäriä ja aurinko ei noussut puidenlatvoja korkeammalle, se paistoi vain ihan hetkisen näyttäytyessään. Nyt tuntuu, että täällä etelässä on tosi valoisaa ja kirkasta, etenkin kun sunnuntaina aurinko paistoi erityisen upeasti.





Loman ajankohdasta vielä sen verran, että keväällähän Lapissa on mitä parhaimmat ilmat: aurinkoa ja lämpöasteet maltilliset, mutta.... turisteja on myös paljon. Se ei oikein houkuta minua ja siksi valitsen ajankohdan ennen hiihtolomia ja pääsiäisen sesonkiaikaa. Haluan päästä laduilla hiihtämään ihan yksikseni (tai miehen kanssa). Nautin metsän hiljaisuudesta, lumisista puista ja eläinten jäljistä maassa. Hiihtelen hiljakseen. Katselen ympärilleni ja kuuntelen hiljaisuutta. Kaiken hulinan keskellä on voimaannuttavaa olla hetki hiljaisuudessa ja ladata akkuja.

Kaikkia Rukan hiihtoreittejä ei oltu vielä ajettu latukoneella, mutta ihan riittävästi niitä oli tarjolla. Reittien varrella on kivoja kahvi- ja nuotiopaikkoja, joissa voi välillä levähtää. Useasti jätimme auton Uuttusuon kahvilalle, josta pääsi latuja pitkin moneen suuntaan.






Yksi parhaista pysähtymispaikoista on Lammintupa. Kodikas kahvila hiihtoreitin varrella. Joka päivä on tarjolla maukkaita lämpimiä munkkeja ja leivonnaisia. Jos nälkä yllättää hiihtäessä, niin tarjolla on myös kotiruokalounas paikallisista raaka-aineista. Pihalla on satoja huskyjä, joiden kanssa voi lähteä jännittävän vauhdikkaalle ajelulle. Pihalla oli muutaman viikon ikäisiä suloisia pentuja. Jos vetokoirat eivät sytytä, niin ahkion kyydissä voi nauttia rauhallisemmasta poroajelusta. Toinen, hieman pienempi kahvila löytyy Uuttusuon ja Lammintuvan puolesta välistä. Se on nimeltään Korpikahvila. Siellä emme tällä kertaa pysähtyneet, mutta munkit ovat edellisten kertojen perusteella taattua laatua.


Rukalla rakennetaan uutta Ruka Valleyn aluetta. Gondolihissillä pääsee tunturin yli toiselle puolelle Rukan kylään. Pitihän sitä käydä kokeilemassa ja huikeat maisemathan sieltä näkyi, kun hissi kuljetti meitä puiden latvojen yläpuolella. Tunturissa sattui samaan aikaan olemaan valofestarit ja valotaide valaisi rinteitä upeasti. Illan päätteeksi, hieman kylmissämme, menimme  Ravintola Kuksaan tunturin juurelle. Lämmikkeeksi valitsimme ensin "Lemmenjuomaa" listalta. Ruuaksi minulle siikaa ja miehelle poroburgeri.



Posion vierailu kuuluu vakiona jokaiseen Rukan reissuun. Hiihdon jälkeen suuntasimme auton puolilta päivin kohti Posiota. Matkalla meidät yllätti pari poroa, jotka tallustivat tiellä eikä lähestymisemme häirinnyt niitä lainkaan. Pentik-mäellä valmistetaan keramiikkaa, taide-esineitä ja kynttilöitä. Galleriassa on esillä Lapin taiteilijaseuran ryhmänäyttely ja museossa Muistoja Maalta, vanhoja esineitä, työkaluja ja asusteita. Mielenkiintoista katsottavaa ja tuttuja esineitä lapsuudestani.



En tiedä miksi Lappi lumoaa, joka kerta kun sinne menen. Hengähdys luonnon keskellä, kiireettömyys ja ihmisten aitous sekä ystävällisyys saa ainakin minut rauhoittumaan. Ohjelmaa päiville ei suunnitella etukäteen, vaan tehdään juuri sitä, mikä tuntuu kulloinkin hyvälle. Ihan parasta on kuitenkin luonto. Sen kauneutta voi tuijottaa huokaillen vaikka kuinka kauan. Yhdellä hiihtolenkillä oli puolen kilometrin pituinen nousu, sekään ei tuntunut miltään kun ihailin lumisia puita ja niiden välistä pikkuisen pilkistävää aurinkoa.




Kävin sunnuntaina hiihtämässä kotiladuilla. Olihan se ihan kivaa, mutta laduilla oli niin paljon hiihtäjiä, etten melkein mahtunut sekaan. Ihmiset ohittivat ja tulivat eteeni ladulla niin, että minun piti pysähtyä. Se ei ollut kivaa. Katselin ihmisten ilmeitä ja lopuksi totesin, että yksi ainoa ihminen tuli vastaan, jonka kasvoilla oli aurinkoinen hymy. Kukaan ei tervehtinyt, vaikka viikon aikana olin Lapissa huikannut moikat jokaiselle vastaantulijalle. Heräsi kysymys: ollaanko täällä etelässä ladulla vain suorittamassa ilman nautintoa?
Oletko sinä käynyt Lapissa ja millaisia kokemuksia sinulla on?

Mukavaa ja energistä pakkasviikkoa!
Mari



15.1.2019

Banana Bread lumipeittellä



Yksinkertainen ja helppo kakku, vaikka se onkin nimeltään leipä, syntyy helposti, jopa ilman sähkövatkainta. Tämän kakun ainekset voi pyöräyttää kulhossa puukauhalla tunturimökissä takkatulen loimutessa. Kakun perusainekset ovat yksinkertaiset ja banaanit ovat kakun perusta. Kakku ei ole myöskään liian makea. Tummuneet banaanit voi taikoa kakuksi iltateelle tai aamiaispöytään.

Banana Bread
Ainekset ovat tässä:  
  
3 kypsää banaania
3/4 dl sulatettua voita
n. 2 dl intiaani- tai muscovadosokeria
2 kananmuna
1 tl soodaa
1 tl vaniljaa
ripaus suolaa          
n. 3 1/2 dl jauhoja (vehnä-, speltti- tai grahamjauhoja)
2  rkl vastapuristettua limettimehua (laitoin puolikkaan sitruunan mehun)
1/2 prk Oatly kaura Fraiche ranskankerma
          
Lisää lopuksi taikinaan pekaani- ja/tai saksanpähkinöitä tai suklaanibsejä, kaakaota,
kuivattuja hedelmiä tai mitä vaan mieleen tulee tai jätä pois, ellet tykkää niistä.
  Tee näin:
Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen
Voitele leipävuoka tai käytä paperista vuokaa
Soseuta banaanit lautasella
Kaada kulhoon ja lisää sekaan sulatettu voi
Lisää taikinaan sooda, suola (älä jätä pois) sokeri, kananmunat ja vanilja.
Sekoita joukkoon vielä jauhot pienissä erissä
Kaada taikina leipävuokaan ja paista noin tunti
(kakku halkeilee hieman pinnasta ja se voi jäädä sisältä hieman kosteaksi)
Ota leipä uunista ja annan jäähtyä. Siivilöi päälle tomusokeria.


Heippa, lähden tästä lenkille!
Mari

8.1.2019

Mitä atoopikko pakkaa mukaan talvilomalle Lappiin?




Joka viides kärsii atooppisesta ihottumasta. Mistä tämä johtuu? Luonnollisesti siitä, että talvet ovat pitkiä ja UV-valoa on vähän sekä asunnoissa on kuiva sisäilma. Talviaika on atoopikolle kaikkein hankalin. Iho kuivuu ja se alkaa kutista. Ihon, etenkin kasvoissa ja käsissä näkyvät oireet käyvät myös itsetunnon päälle, koska ihon punoitus sekä ikävän näköinen hilseilevä iho herättää kysymyksiä ja tuijotuksia.

Aika usein myös muut huomauttavat: älä raavi! Helpommin sanottu kuin tehty. Kun iho on hankalassa vaiheessa, ei vaan voi olla raapimatta. Iho rikkoutuu helposti. Usein kutina on niin kovaa, että rikkoutuneen ihon kirvely on helpompi kestää, kuin kutina. Jo ensimmäisten oireiden ilmaannuttua hoito on aloitettava välittömästi, sillä jos iho pääsee pahaksi tai tulehtumaan, niin parantuminen on hankalaa ja pitkäaikaista.

Loppu viikolla suuntaamme nokan kohti Lapin tuntureita. Tämä atoopikko miettii muiden pakkaamisten ohella, mitä kosmetiikkalaukkuunsa laittaisi. Matkalla olosuhteet (vesi, ilmasto, huonepöly) ovat erilaisia ja iho saattaa reagoida niihin. Aurinkolomalla ihon kanssa pärjää paremmin, sillä aurinko tekee atooppiselle iholle hyvää, samoin suolainen merivesi. Se onkin yksi parhaista hoitokeinoista, kun iho on oikein huonona.


Lääke- ja perusvoiteet kuuluvat atooppisen ihon tärkeimpiin hoitotuotteisiin. Ilman niitä on mahdotonta käydä suihkussa tai saunassa kotona eikä matkalla.  Löysin apteekissa myytävän Xylidermin pari vuotta sitten. Se on hyvä geelimäinen voide, joka sisältää nimensä mukaisesti ksylitolia. Se ei sisällä lainkaan rasvoja eikä emulgaattoreita, eikä väriaineita tai hajusteita. Jes! Voide soveltuu myös lapsen iholle. Geeli levittyy helposti ja kosteuttaa, ja on hyvä vaihtoehto "tönkkölle" rasvaiselle perusvoiteelle.  La Roche-Posayn voidepuikko on kätevä käyttää missä vaan. Puikolla on helppo lievittää kuivan ihon kutinaa ja se rauhoittaa kivasti. Tämä stick kulkee aina hätäapuna laukussa mukana.

Atooppisen ihon kanssa oppii elämään. Tosin välillä olisi kiva levittää iholle ihanalta tuoksuvia voiteita ja seerumeja, jotka on pakattu kauniisiin pakkauksiin. Ajan saatossa näkee tai oikeastaan tunnistaa etukäteen, mikä on iholle hyväksi ja mikä taas ei. Siksipä pakkaan Lapin lomalle mukaan tutut tylsän näköiset purnukat perus- ja lääkevoiteita sekä pehmeitä luonnonkuiduista valmistettuja vaatteita.  Color for Caren bambupuuvillainen aluskerrasto on ihanan pehmeä ihoa vasten. Sen päälle vähän lämpimämpi kerros pakkaslukeman mukaan sekä hiihtopuku. Kun neulon itselleni, niin valitsen langaksi alpakkaa tai cashmerea tai puhallettua pehmoista villaa, joka ei kutita. Fleece-tuubihuivi on osoittautunut hyväksi. Se ei kutita kaulaa, mutta suojaa hyvin tuulelta ja tuiskulta.




Kosmetiikkalaukkuun täytyy muistaa laittaa: kasvojen puhdistusemulsio (Dermosil), silmämeikin puhdistaja (Clinique) ja kosteusvoiteet. SOS päivävoide sopii kasvoilleni. Sen tuoksu on erittäin mieto ja se kosteuttaa hyvin myös talvella. Yöllä Dr. Hauschkan rasvaton yöseerumi antaa ihosolujen hengittää ja aktivoi ihon luonnollista uusiutumista. Hiuksille riittää hyväksi havaittu Sebastianin muotoilutuote pesun jälkeen. Pieni purkki mahtuu aina mukaan. Hiihtoladulla tulee monesti poikettua munkkikahville latukahviloihin ja silloin nappaan tietenkin pipon päästä. Kun hiuksissa on muotoilutuote, niin saan hiukseni ojennukseen muutamalla sipaisulla, vaikka ne olisivat olleet ihan päätä myöten pipon alla. Hiuslakka sen sijaan ärsyttää päänahkaa, varsinkin hikoillessa.


Talvilomalla saunotaan ja hikoillaan paljon ja siksi ihon kosteutuksesta täytyy huolehtia erityisen hyvin. Heti hiihtolenkin jälkeen on päästävä peseytymään, ettei hiki polta ihoa rikki. Atoopikkoja kehotetaan välttämään saunaa. Olen tästä toista mieltä, sillä sauna irrottaa kuivan ja kuolleen ihosolukon iholta (+kuorintakinnas) ja lämpö avaa ihohuokoset. Kun lämpimälle iholle levittää lääkevoiteen (jos iho on kunnossa, kosteutus riittää), niin olo helpottuu huomattavasti (kokeiltu elämän aikana satoja kertoja). Ihoöljyt ovat osoittautuneet hyviksi talviaikaan, kunhan hajusteet eivät ole liian voimakkaita. Itse käytän mielelläni ihoöljyä, jossa on kevyt, raikas tuoksu, sillä perusvoiteiden tuoksu alkaa vuosien käytön jälkeen jo tökkimään. Nyt käytössä on Life/Body&Soul 100 % luonnon öljy ja Caudalie öljy.


Hiihtoreissulla ei juurikaan tule meikattua. En ole tämän alan asiantuntija. Olen tosi onneton meikkaaja. Turhia meikkejä en siis ota mukaan. Ripsarilla, silmänrajauskynällä ja kulmavärillä ajattelin pärjätä, jos mennään ihmistenilmoille syömään. Puna poskiin syntyy hiihtoladulla.

Minun meikkaaminen arkena on muutoinkin aika simppeliä, mutta on ihana olla ihan naturaalina viikko. Vähän kosteutta iholle aamuin illoin sekä paljon kauneutta ja hehkua luonnosta.

Olisi kiva kuulla, millaisia tuotteita sinä pakkaat matkalle mukaan?
Mari