30.8.2017

Vaali elämän jälkiä sinussa


Ennusteen mukaan nyt syntyvistä tyttölapsista joka toinen elää jo satavuotiaaksi. Tällä hetkellä naisten eliniänodote on Suomessa 84 vuotta, kun se 1900-luvun alussa oli noin 50 vuotta. Melkoista nousua - vai mitä?  Ehdimme siis kokea monenlaisia asioita elämämme aikana. Jättää osan elämänkokemuksistamme taakse ja kantaa sisällämme ne kaikki ihanimmat muistot ja kokemukset. Kuoriudumme vuosien mittaan kuin sipuli ja jäljelle jää mehevä sisus. 100 vuotta - se on pitkä aika, pitkä historia kuten suomineidolla. Toivottavasti se on monelle naiselle tervettä ja elinvoimaista aikaa, täynnä elämyksiä ja onnea. Olen päättänyt elää 100 vuotiaaksi ja siksi haluan pitää omasta hyvinvoinnistani hyvää huolta.



Ravinnon parantuminen ja ruokavalikoiman monipuolistuminen vaikuttaa myönteisesti elinikäämme. Nykyinen trendi puhtaan ja ravinteikkaan ruuan puolesta on tietysti hyvä juttu ja pitkään ikään vaikuttavien telomeerien suojeleminen liikunnan avulla ja stressitön elämäntapa tuo lisävuosia nykytiedon mukaan.

Ihmiset istuvat aivan liian pitkiä aikoja, niin töissä kuin vapaa-ajalla. Iän karttuessa ihmisten liikkuminen vähenee, vaikka erityisesti silloin liikkumista tulisi lisätä ja kiinnittää siihen enemmän huomiota, jotta vanhetessa liikuntakyky säilyy hyvänä. Aktiivinen seniori pysyy paremmassa kunnossa, kuin sohvan nurkkaan lamautunut. Tätä pohdin jo aikaisemmin täällä

Runsas istuminen lyhentää elinikää. Istuminen on yhteydessä sydän- ja verisuonisairauksiin sekä kakkostyypin diabeteksen riskiin. Tunnustan, että minunkin on välillä todella vaikea nousta pehmeältä sohvalta ylös, mutta silloin on vain pakotettava itsensä liikkeelle. Mielestäni elämä on balanssissa silloin, kun syö hyvää, puhdasta ruokaa ja herkuttelee välillä hyvällä omallatunnolla, liikkuu ja ulkoilee riittävästi sekä suo riittävän pitkät yöunet itselleen.


Kolme- tai nelikymppinen kokee ikäkriisiä ja miettii, mitä on elämässään saanut aikaan, onko oikealla tiellä ja mitä haluaisi vielä saavuttaa elämässään. Tänä syksynä monessa blogissa on pohdittu ikääntymistä. Se on ymmärrettävää ja niin olen minäkin tehnyt. Tosiasiassa tuossa iässä ollaan vasta hädin tuskin elämän puolessa välissä ja aikaa on vielä vaikka mihin. Meidän täytyy luottaa, että elämä kantaa oikeaan suuntaan. Tärkeää on sen sijaan pitää itsestä hyvää huolta. Ruuhkavuosissa unohdamme itsemme, ajattelemme enemmän lastemme ja muiden hyvinvointia ja teemme asioita vain siksi, koska kuvittelemme, että niin täytyy tehdä. Emme osaa pysähtyä ja kysyä itseltämme: mitä minä haluan?

Iän mukanaan tuoma seesteisyys ja varmuus on asia, jonka olisin toivonut omaavani jo kolmekymppisenä - tämä sisäinen viisaus, mutta nuoruusvuosien ulkokuori. Iän mukana mustavalkoisuus on loiventunut ja uskallan olla enemmän oma itseni kaikkine rosoineni.

Vaali säröjä

rosoja,

elämän jälkiä sinussa.
 
Siinä - keittiön liitutaululla - se on lukenut jo monta kuukautta, enkä malta pyyhkiä sitä pois. Muistaakseni poimin sen Hidasta Elämää -sivustolta. Yleensä mietelauseet vaihtuvat tiheästi, mutta tässä on jotain, mikä puhuttelee minua erityisesti. Vastoinkäymisistä, epäonnistumisista, monista itkuista ja onnen hetkistä on tullut se ihminen, mikä tänä päivänä olen. Elämän varrella kohdatut vaikeudet ovat jääneet taka-alalle. Nyt tämä hetki on tärkeä - elämän jälkineen.


 
Elän haaveillen ja unelmoiden. Haaveilen jatkuvasti jostain asiasta, isosta tai pienestä. Tein sopimuksen itseni kanssa vuosikymmeniä sitten, että minulla on lupa haaveilla, vaikka kuulin ihmisten torjuvan ajatukseni haaveista höpöhöpö juttuina. Minulla on oltava päämäärä, mitä kohti kuljen. Harvoin ajattelen, etten pystyisi toteuttamaan unelmaani, mutta sitä useammin teen suunnitelmaa, miten saavutan unelmani - etsin vaihtoehtoja unelman toteuttamiseksi, kuunes löydän oikean tien. Näin moni mahdottomalta vaikuttanut unelma on elämässäni toteutunut yksi kerrallaan. Päästä siis sinäkin mielesi valloilleen, älä aseta itsellesi rajoja tai esteitä, joita ei todellisuudessa ole edes olemassa.

 
Vuosituhannen vaihteessa tein maailmanympärimatkan ja se jätti jäljen minuun, haaveilin pääseväni joskus uudelleen turkoosien vesien rannoille. Haave alkoi kutkuttamaan enemmän pyöreiden synttäreiden lähestyessä. Pitkään matka tuntui mahdottomalle toteuttaa, se kiikasti monesta eri asiasta. En luopunut unelmastani ja vajaa kuukausi ennen juhlapäivää matkaliput oli ostettu pitkälle lentomatkalle ja heräsin synttäriaamuuni Mauritiuksen paratiisisaarelta. Se oli onnellinen hetki ja se tunne on kirjattu facebookiin juhlapäivänäni näin:
 
Kannattaa unelmoida, koska ne voivat toteutua.
Namaste.

♡  Mari


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti