Viimeiset viikot ovat ilmojen puolesta suosineet. Ulkoa ei malttaisi lähteä lainkaan sisälle. Olen istunut aamusta lähtien terassilla. Välillä pöydän ääressä ja välillä portailla merelle tuijotellen. Yötkin olen nukkunut makkarin ovi raollaan. Aamulla herään lintujen lauluun ja siihen kun aurinko langettaa ensisäteet terassille. Välillä meren pinta on paksun usvan peitossa, kuten tänä aamuna. Yölämpötila oli alhaisempi kuin merivesi ja siitä johtunee paksu usva. Kauriit hyppelevät aamuisin tuossa rantakaislikossa. Melkoiset kilvanjuoksut meneillään. En muista koska minulla olisi ollut tällainen hinku lomalle. Yleensä loma tulee aika yllättäen ja odottamatta. Nyt olen jo pari viikkoa odottanut loman alkamista. Työt sujuvat ihan mallikkaasti ja stressaamatta kotikonttorilla, mutta kaipaan aikaa ilman velvoitteita. Lomasuunnitelmia ei edellisten vuosien tavoin ole juurikaan tehty. Katsotaan sitten ajallaan, mitä tehdään ja minne mennään. Huomionarv
Kertomuksia karanneista ajatuksista