10.12.2020

Villasukkakotoilua

Tänään joulukuisena aamuna, kuten niin monena aamuna tällä viikolla, herään taivaanrannan upeaan värikylläisyyteen. Keltaista, oranssia, vaaleanpunaista. Kurkistan ulos vähän väliä aamutoimien lomassa, ja joka kerta taivaan väri on muuttunut, kunnes se vaalenee ja vaalenee. Jostain pilkistää aurinko. Välillä niin pikaisesti, ettei sitä edes kunnolla ehdi havaitsemaan. Taivas on upea, vaikka värikkyys taivaalla häviää pian. Nämä hetket saa pimeyden tuntumaan vähäpätöiseltä. 


Oikeastaan tykkään tästäkin vuodenajasta. Saan käpertyä sohvan nurkkaan villasukat jalassa, neuloa tai lukea - olla vaan. Kääntyä sisäänpäin, silti lamaantumatta. Pohtia syvemmin maailman menoa ja elämää. Muistella niitä ihania hetkiä, joista olen saanut nauttia. Nauranut välillä vedet silmissä. Vuosien varrella olen todennut, että on turha pyristellä syksyn pimeyttä vastaan. Se on ja pysyy, eikä se häviä valittamalla. 

Olen kuunnellut pehmeää chill out -musiikkia työpäivän lomassa. Pianomusiikki sopii tähän hetkeen mielestäni hyvin. Spotifyssä on hyviä soittolistoja. Jostain syystä en vielä halua kuunnella joululauluja, niiden aika tulee myöhemmin. 

Yritän karsia päivistä pois kaiken sellaisen, mikä ei ole välttämätöntä, sen sijaan sisällyttää siihen kivoja juttuja mahdollisimman paljon. Yritän ymmärtää omat pelkoni ja asioihin liityvät riskit, mutta en panikoi. Suhtaudun asioihin maltilla ja mahdollisimman järkevästi. On asioita joihin voin vaikuttaa ja niitä, joihin en voi. Pyrin muistuttamaan itseäni näistä asioista tänä poikkeuksellisena aikana. 

Jos päässä on välillä ajatukset käyneet kovilla kierroksilla, niin on myös kädet. Olen syksyn aikana neulonut paljon, tosi paljon. Poikkeuksellisesti muutakin, kun villasukkia. Minusta on ilmeisesti tulossa meiden kotinurkkien "puikkomummo", sillä niin monta tilausta on tullut naapuristosta. Ostin itselleni langat islantilaisneuleeseen viikkoja sitten, mutta täytyy ensin hoitaa muut neulomukset alta pois ja vasta sitten aloittaa oma neule. Toivottavasti pusero valmistuu kuitenkin keväthangille. Monta neulemallia olisi kiva toteuttaa, mutta katsotaan miten aika riittää kaikkeen. 

Kotona viihdytään mukavasti kotoillen. Marraskuun lopulla virittelin ekaa kertaa jouluvaloja tai kausivaloja, kuten minä niitä kutsun, tämän uuden kodin terasseille ja havupuihin (itse asiassa ollaan asuttu jo puoli vuotta täällä). Jännää, kun edellisessä kodissa laitoin valot aina samoihin paikkoihin, niin nyt piti miettiä, mihin ihmeeseen valoketjut asennan. Löytyi niille lopulta paikka. Pikkuinen joulukuusi tuotiin viikonloppuna myös terassille ja tuossa keittiön ikkunan takana se tuulessa nyt heiluu. Parin kuperkeikan jälkeen se oli sidottava terassilautoihin kiinni (merellä tuulee aina).


Tänä vuonna joulukranssit jäi tekemättä, mutta eilen löysin kivan, riittävän yksinkertaisen kranssin kukkakaupasta. Tiesin, että Kauniaisissa on monia kehuja saanut kukkakauppa Home in Garden, mutta en ollut koskaan aiemmin käynyt siellä. Kotimatkalla äidin luota poikkesin kauppaan ja mikä ihanuus puoti oli. Yllätyin. Lisäksi palvelu oli todella ystävällistä.

Kaiken kaikkiaan, täällä kaikki hyvin. Joulu tulla jolkottaa ja se tietää myös parin viikon lomaa. Odotan, että pääsen tekemään piiiiitkiä lenkkejä päiväsaikaan, en muuta.

Sinulle ystäväiseni, toivottelen rattoisaa joulunodotusta, ellemme tapaa ennen joulua!

Lämmöllä Mari <3