16.8.2019

Tää tunne



Pari päivää sitten mielessä oli jokin juttu, mistä piti kirjoitella tänne blogiin. Silloin ei ollut aikaa eikä inspistä ja nyt se ei tule millään mieleen, ei vaikka kuinka pinnistelen. Joten mennään sitten niitä - näitä kirjoituksella tällä kertaa.
 
Työt tosiaan alkoivat viime viikolla ja olen ollut ihan hukassa siitä lähtien. En saa aikaiseksi oikein mitään. En edes tämän blogin päivittämistä (tosin en kesälomallakaan). Ehkä tästä taas päästään rytmiin, kun antaa itselle aikaa palautua normaaliin päiväjärjestykseen.
 
Meidän pihalla on aistittavissa jo syksyä. Kuivia lehtiä tippuu puista, nurmikko kuivuu ja kukat alkavat näyttämään jo tosi kulahtaneilta. Eilen olisi pitänyt vähän nyppiä kukkaistutuksia, mutta töiden jälkeen istahdin terassille aurinkoon, enkä päässyt siitä ylös pariin tuntiin. Onko teillä samanlaisia väsähtämisen merkkejä loman jälkeen?
 
Onneksi kuitenkin nousin vihdoin ja viimein tuolistani ja lähdimme rannalle kävelylle. Oletko muuten huomannut, että auringon valo on jo keltaista. Ei enää yhtä kirkasta kuin keskikesällä. Siitäkin huomaa, että ollaan kääntymässä syksyn puolelle. Syksy - loppu kesä - varhaissyksy - myöhäiskesä? Miksi sinä kutsut tätä aikaa, jolloin kesä on lopuillaan ja syksy vasta tekee tuloaan. Viime vuosina minä olen nimittänyt sitä myöhäiskesäksi joogaopettajani innostamana. Seasonal Yogan yksi vuodenaika on myöhäiskesä. Minusta se kuvaa hyvin tätä aikaa.
 
Seasonal Yogan mukaan, keskikesän energiahuipun jälkeen tapahtuu luonnollinen rauhoittuminen. On aika palata omaan keskustaan pohtimaan ja tunnistamaan omaa elämää. On aika ravita itseä. Tiedostaa mitä syöt, ajattelet, luet, katsot, kuuntelet ja puhut. Keskittyä hetkeksi itseensä.




Jos muut kukat repsottaa, niin raparperi pukkaa uusia varsia ja lehtiä koko ajan. En ehdi kuluttamaan niitä niin paljoa kuin uusia tulee. Etanan paholaiset yrittävät tuhota lehtiä, minkä ehtivät, ne ovat napostelleet lehdet täyteen reikiä. Toinen herkkukeidas etanoille on yrtit. Vaikka yritän sanoa niille, että ne on mun, ei heidän. En taida saada yhtään yrttejä pakkaseen tänä vuonna.
Katkoin viikonloppuna muutaman varren ja leivoin niistä helppoja muffineita vieraille. Näiden muffineiden leipomiseen ei mennyt kauaa aikaa ja ne paistuivat siinä sivussa, kun imuroin sekä ojentelin sohvan tyynyjä ja shaaleja. Niistä tuli aika hyviä. Ohje on alla.



Tänään mieltä on painanut yhden työkaverin puolison pois meno, josta kuulin aamulla tavatessamme. En saa sitä mielestäni. Kun kaksi ihmistä jakaa kaikki asiat kymmeniä vuosia, niin miltä tuntuu menettää kaveri rinnaltaan. Millainen arki koittaa toisen poismenon jälkeen? Mistä löytää sunnan elämälleen? Tyhjyys on läsnä päivissä ja syvä kaipaus. Jotenkin uusi elämä olisi pystyttävä rakentamaan pala kerrallaan uudelleen. Kun ajattelen ystävääni, niin kieltämättä itku on tullut silmään pitkin päivää. Kunpa osaisi lohduttaa surussa.


Raparperimuffinnit

(1 muffinipelti)

Pilkoin aluksi 5 ohutta raparperin vartta pieniksi paloiksi kulhoon ja ripottelin päälle vähän sokeria. Annoin tekeytyä sen aikaa kun tein taikinan.

Vispaa vaaleaksi vaahdoksi:
2 kananmunaa
vajaa 1 dl sokeria tai pari rkl hunajaa

Lisää:
3,5 dl jauhoja (sekoitin täysjyvävehnää, perunajauhoja, kauraa-ja mantelijauhoa)
1 tl leivinjauhetta ja
vaniljasokeria maun mukaan

Sulata 1½ dl voita ja lisää taikinaan

Pyöräytä nopeasti kaikki ainekset sekaisin.

Kaada taikina muffinivuokiin ja painele päälle kourallinen raparperinpalaoja.
Pursota vielä juoksevaa hunajaa raparperipalojen päälle. Laita uuniin noin 15 minuutiksi 200 asteeseen.

Leivon nykyisin lähes kaikki makeat leivonnaiset kokojyvävehnä, kaura ja manteli ja perunajauho sekoituksesta. Minusta itse sekoittamat jauhoseokset ovat parempia kuin kaupan ja ainakin tietää, mitä ne sisältävät. Tulevat lisäksi paljon edullisemmiksi. Uuden jauhosatsin ostin viikolla Rekosta. Luotan suoraan mylläriltä ostamiin jauhoihin.

Olen kesän aikana yrittänyt selvittää, miksi käsivarsiin tulee pieniä näppyjä. Ne eivät näy, mutta tuntuvat. Olenko allerginen jollekin ruoka-aineelle? Olen yrittänyt jättää vehnän pois ja korvannut ne leivonnassa tuolla yllä olevalla seoksella. Toinen kokeilu on maitotuotteiden suhteen. Maitoa en ole juonut vuosiin, mutta jogurtti ja juustot ovat herkkuani. Olen välillä ollut näitä herkkuja ilman ja tarkastellut näppyjen määrää. Vielä en ole päässyt asiassa selvyyteen, joten jatkan tarkkailua.

Hummus ruisnapit

Samassa teepöydässä muffinien kassa oli suolaisena palana ruisnappeja, joiden päälle laitoin punajuurihummusta (Lidlin valmis) ja lime graavilohta sekä koristeeksi tilliä. Helppo ja nopea herkku. Nam!

Upeaa viikonloppua sinulle!

Mari

6.8.2019

Pysähtyminen



Heipähei! Lomakuukausi jäi taakse ja päivät kuluvat taas arkisesti työpaikalla. Tänä vuonna oli erityisen vaikea lähteä töihin loman jälkeen. Liekö syynä ollut se, että kunnostimme kotia lähes koko loman ajan. Maalipensseli on ollut kädessäni lähes joka päivä. Ihanaa on se, että omien pikku kätösien tuloksen näkee heti. Kivaa katsottavaa. Se ihmetyttää, kun alkaa tarkastelemaan omaa kotiaan tarkemmin, niin löytää pieniä kolheita joka puolelta, joihin ei ole kiinnittänyt sen suurempaa huomiota. Niin se vaan on, että asumisen jäljet näkyvät vuosien kuluttua, jos ei paikkoja pidä kunnossa.

Sama pätee myös itseensä. Terveellinen ruoka, lepo ja liikunta on tärkeä osa hyvinvointia. Jos jostain jää paitsi pitkäksi aikaa, niin se alkaa tuntumaan kropassa. Maalausasennot ovat välillä hieman haastavia. Kurkotuksia, pallille nousua, alas askellusta, venymistä ylös ja sivulle ja välillä taas kyykyyn. Toisaalta oikein tehokasta jumppaa. Kun kävin viime viikolla hieronnassa, niin täytyy sanoa, että se tuntui taivaalliselle. Sain kokovartalohieronnan lisäksi lymfahoitoa takareisille ja se sai toden totta kudosnesteet liikkeelle. Lymfahieronta poistaa imunesteen kierron häiriöitä, kuten turvotusta. Hieronnalla edesautetaan kudosten pakkaantuneita nesteitä liikkeelle. Kevyet liikkeet, mutta tehokasta oli.

Yleensä kiertelemme kesällä Suomea ympäriinsä, mutta tänä kesänä ei käyty kuin asuntomessuilla Kouvolassa. Kesä tuntui vähän hassulta. Onneksi lepuutimme työtahtia Viron lomalla, joka oli mielestäni ansaittu. Pyöräilimme Pärnussa ja kävimme kylpylässä lillumassa. Mieskin sai kasvo-, vartalo- ja jalkahoitoa. Hih. Pitkiä iltakävelyjä Pärnun hiekkarannoilla ja kauniiden puistojen ihailua. Pärnussa ihanaa on rennon tunnelman lisäksi se, ettei siellä ole roskia kaduilla ja puistoissa. Takaisin päin tullessa olimme pari päivää Tallinnassa. Sopivasti matkalle sattui myös loman aurinkoisimmat ja lämpimimmät päivät.




 

Työn alkaminen sai aikaan minussa jonkinlaisen lamaannuksen – pysähtymisen. Ensimmäiset päivät ovat kuluneet oudosti, enkä ole saanut juuri mitään aikaiseksi. Tarttuminen töihin on ollut hankalaa. Sen lisäksi työpaikalla on kylmä, siis todella kylmä. Ehkä boosti alkaa, kun ensi viikon kalenterimerkinnät lähestyvät. Minulle ei oikein sovi hidas työtahti, sillä en tahdo saada silloin oikein mitään tehtyä. Pieni paine on parempi. Tai siis sopiva, koska tiedän, että kohta olen siinä tilanteessa, että töitä on enemmän kuin mitä ehtisin tekemään.

Nyt pitäisi osata ottaa työn alku rennosti ja suoda itselle pieni pysähdys. Nauttia kiireettä kahvista työkavereiden kanssa ja jutustella hetki vailla kiirettä.


Millaisin tunnelmin sinä aloitat työt loman jälkeen?

Mari