Tuskan keskellä on pakko hakeutua ulos lenkille. Lauantaina aurinko paistoi. Pakollisen kauppareissun jälkeen mietimme, minne suunnistamme kävelylle. Yritämme hakea välillä sellaisia reittejä, joissa ei olla useasti käyty. Ehdotin Siuntiossa olevaa luonnonsuojelualuetta. Sen tarkka sijainti ei ollut meillä tiedossa, joten päätimme pysytellä oman kaupungin puolella. Ajoimme rannalle Villa Rulluddenin lähistölle.
Onneksi alueella oli väljää ja saimme kävellä pihapiirissä ihan yksiksemme. Villa Rulludd on Espoon huvilamuseo ja sekin oli määräysten mukaisesti suljettu. Mikään ei kuitenkaan estänyt ihastelemasta upeaa huvila-arkkitehtuuria pihapiirissä. Alfred Kihlaman rakennutti talvihuvilansa upealle paikalle, ihan merenrannan tuntumaan, vuonna 1873. Historiallinen huvilaelämä huokui tosiaan rakennuksista ja sen ympäristöstä.
Rakennuksissa huomio kiinnittyi siihen, että toisiinsa kiinni rakennetut talot ovat tyyliltään erilaiset. Se johtuu siitä, että Alfred Kihlmanin poika rakennutti myöhemmin oman kesänviettopaikkansa isänsä huvilan viereen, ja rakennukset liitettiin myöhemmin kuistilla yhdeksi kokonaisuudeksi. Rakennukset siirtyivät Espoon kaupungille museokäyttöön 1980. En muista käyneeni alueella aiemmin. Mies tosin sanoi, että olemme käyneet pyörähtämässä pihassa pyörillä joskus.
Mänty on yksi kauneimmista puista ja minun suosikki. Upea honka kasvaa Villa Rulluddenin pihassa. Se oli upea. Kävelylenkki jatkui pitkin rantaraittia. Välillä poikkesimme rannalle katselemaan lintujen pyrähtelyjä. Meri oli tyyni ja tuntui kuin elämä ympärillä olisi seisahtunut. Oli niin hiljaista.
Monessa kodissa kuljetaan varjopuolella, on koronan aiheuttamaa sairautta, pitkästymistä, rajoitteita ja muutosta. Koitan itse muistaa myös elämän valoisat puolet ja onhan meillä monta asiaa hyvin. Ehkä monet pohtivat arvojaan tällaisena poikkeusaikana. Mikä elämässä on todella tärkeää ja minkä asettaa etusijalle? Nyt on aikaa pohtia elämää vähän syvällisemmin. Toivon, että elämän asettuessa taas normaaliin tilaan, muistamme nyt esille nousseet ajatuksemme ja opimme tästä jotain.
Niin kauan on helppoa, kun saa lähteä ulos ja liikkua siellä vapaasti, vaikka meitä uusmaalaisia rajoitetaankin. Täällä rajojen sisällä on varsin paljon mahdollisuuksia ja aina löytyy paikka, jossa on väljempää ja rauhallista. Nyt onkin hyvä syy etsiä uusia kohteita, missä ei aiemmin ole käynyt. Ajatukset siirtyvät samalla korona-ahdistuksesta johonkin muuhun.
Tänään on sunnuntai ja suunnitelmissa suunnata jonnekin päin luontoon. Pitkälle kävelylenkille. Meidän polkupyörät on varastossa, mutta ehkä pääsiäisenä lähdemme sieltä pyörälenkille. Näin suunnittelimme. Koska täällä väliaikaisessa kodissa ei ole pyörävarastoa, niin ajetaan varaston pihaan ja lähdetään sieltä lenkille.
Täällä pienessä kodissa ei juurikaan ole tekemistä. Asunto on hetkessä siivottu ja tavarat järjestelty. Ruuanlaittokin on hyvin yksinkertaista. Vähän kuin olisi matkoilla. Viikolla ehtii taas istumaan keittiön pöydän ääressä etätöissä. Ergonomia ei ole siinä kodin häävi, joten viime viikolla kannoin läppärini kylppäriin ja tein töitä seisten kylppärin pöytätasolla. Onneksi se oli juuri oikealla tasolla. Hätä keinot keksii.
Tiistaina menemme lopputarkastamaan uuden asuntomme. Toivottavasti siellä on nyt kaikki kunnossa. Virallisia tarkastuksia ja pihatöitä tehdään vielä huhtikuussa. Toivotaan, että pysymme terveinä ja saadaan muutto hoidettua sitten ajallaan. Kakkosvaiheen muutto pitäisi mennä suht helposti, sillä kaikki tavarat on varastossa pakattuna.
Aurinko paistaa, joten lähdetään ulos nauttimaan kevätilmasta!
Mitä sinulle kuuluu?
Mari
