Siirry pääsisältöön

Perustuksilla

 
 
 
Välillä elämässä sattuu yllättäviä asioita ja pian huomaat olevasi täydessä pyörityksessä mukana. Näin kävi kesällä. Olimme etsineet tonttia pitkään, johon voisimme rakentaa yhteen tasoon pienen omakotitalon meille loppuelämäksemme. Ottaisimme nykyisestä asunnosta parhaat puolet mukaan. Ei mitään turhaa, vain kaikki tarpeellinen. Samanaikaisesti katsastimme ahkerasti valmiita asuntoja.
 
Vaatimuksena meillä oli olohuone ja keittiö yhteen tilaan. Reiluhko makkari ja lapsenlapsille vierashuone, joka voisi samalla olla työhuone. Isot varastotilat, kodinhoitotila ja kylpytilat. Vielä yksi tärkeä: kaksi wc:tä, yksi minulle ja yksi hänelle.
 
Kuinka ollakaan Juhannuksen alla meillä oli kaksi vaihtoehtoista kohdetta tarkastelussa ja mietimme olisiko niistä jompikumpi meidän koti. Toinen niistä herätti enemmän kiinnostusta sijaintinsa vuoksi. Kävimme katsomassa paikkaa ja neuvottelimme rakennuttajan kanssa tiiviisti mahdollisuudesta tehdä haluamiamme muutoksia asuntoon. Ihastuimme tontin ympäristöön. Aina kun kävimme tontilla, niin rauha laskeutui päälleni. Tontti on merenrannalla, ei ihan kiinni siinä, mutta ikkunoista näkyy meri ja vastaranta. Tontin vierestä lähtee kaislapolku. Se on ihana.
 
Kaupat tehtiin ja kesällä tontilla näytti tältä (kuva alla) kun perustukset oli muurattu. Kävimme useasti ihastelemassa muurausten päällä maisemia. Tivasin mieheltäni, kuinka paljon lattia vielä nousee tästä tasosta ja miltä korkeudelta katson valmiissa kodissa sisältä merelle. Miten aurinko paistaa pihalle ja kuuluuko linnun laulua.



 
Yllä oleva kuva on otettu vastarannalta ja siellä meidänkin talo on kerrostalojen alapuolella rannassa. Olohuoneen näkymä on satamaan ja kerrostaloille. Pimeässä, valojen heijastuessa meren pintaan, näkymä on huikea. Silloin voi kuvitella olevansa ulkomailla. Se tuo mieleeni näkymän, kun lentokone laskeutuu yöllä merenrantakaupunkiin. Se on niin kaunis näkymä. Kauneimpia mitä tiedän. Ihailisin sitä lentokoneesta vaikka kuinka pitkään, kun merellä näkyy laivojen liikkeet ja satamissa valot.

 


Vähän tylsiä kuvia katseltavaksi, kun talossa on vain ristikoita ja levyjä, eikä oikeastaan muuta. Meille jokainen uusi seinä on kuitenkin ihastuksen aihe. Kun kodin näkee aluksi vain paperilla, niin seinien noustessa pystyyn kaikki alkaa konkretisoitumaan. Välillä tila näyttää suurelta ja välillä taas kovin pieneltä. Monta kertaa ollaan mittailtu seinien pituuksia ja soviteltu huonekaluja tiloihin. Mietitty olemmeko sijoittaneet sähköpistokkeet oikeisiin paikkoihin ja monia, monia muita asioita.

Uuden kodin huoneratkaisu on lähes samanlainen kuin meidän yläkerta nyt. Saunan, kylpyhuoneen ja kodinhoitohuoneen tiloista jouduimme tinkimään. Tosin tässä kodissa ne tilat ovat melko tilavat. Tämän nykyisen talon rakentaja sanoikin joskus meille, että "talon tilankäyttö on tuhlailevaa". Täällä ei neliöistä ole tingitty. Ehkä pärjäämme pienemmillä neliöillä, kun oleskelutilat ovat kuitenkin saman kokoiset kuin nykyisessä asunnossa.




 
Muutama viikko sitten sisäseinät sekä katto oli levytetty ja maalattu. Kaikki näyttää jo valmiimmalle. Sähkötyöt ovat vielä vaiheessa. Kalusteet tulevat 2-3 viikon kuluttua. Nyt alkaa rakentamisessa sellainen vaihe, jolloin nähdään, miten valitsemamme materiaalivalinnat ovat onnistuneet. Se jännittää valtavasti.

Pienestä kaakelinpalasesta täytyy yrittää hahmottaa, miltä se näyttää seinässä sekä keittiökalusteiden piirustuksista, miten ne istuvat tilaan. Alakuva on otettu meidän makkarin ovelta olohuoneeseen ja keittiöön päin. Peräseinälle tulee keittiön kaapit. Ei saareketta, vaikka toisaalta se olisi ollut kiva. Sellainen oli alkuperäisessä keittiössä, mutta poistimme sen ja suunnittelimme keittiön itse toisin. Näin saatiin enemmän kaappitilaa ja tasoa. Yhtenäisen tilan sisustaminen olisi myös ollut hankalampaa, jos keittiön edessä olisi ollut saareke. Ikkunoiden takana on aika hulppea terassi. Sen kalustamista mietitään ensi kesänä. Ajatuksia siihenkin on jo virinnyt.



Tältä näyttä auringonlasku etupihan puolelta katsottuna. Vieressä on golf-kenttä ja sen reunalla olevien puiden taakse aurinko laskee. Ympäristössä on paljon kivoja lenkkipolkuja ja niihin tutustutaan ihan varmasti heti, kunhan päästään muuttamaan. Lähellä on myös pieni, piilossa oleva järvi, jossa ollaan käyty monesti uimassa, etenkin silloin, kun meillä oli vielä koira. Merenrannan laiturille taas pääsee tontin vierestä.

Pikkuhiljaa totutellaan ajatukseen uudesta kodista ja sen ympäristöstä. Kävimme syksyllä lapsenlapseni kanssa katsomassa paikkaa ja hänen kommenttinsa oli: tää on ihan landella.

Terkuin Mari

Kommentit

  1. Voi että miten kauniille paikalle teidän uusi koti nousee! Ja golfkenttäkin vieressä... Olispa ihana voida heittää bägi kotiovella selkään ja siirtyä siitä kentälle joutumatta kulkemaan autolla minnekään. Ja ihan varmasti tulisi istuskeltua terassilla ja seurailtua pelaajien lyöntejä, jos sattuu joku väylä sopivasti kohdalle. (Olen kertonutkin, että miehen kanssa molemmat pelataan ja on meille rakas kesäharrastus).

    Mutta kenttääkin ihanammat on nuo muut maisemat. Ja näkymä teidän isojen ikkunoiden läpi. Ihan tässä iskee melkein kateus (positiivinen sellainen) ja muuttohalut, mutta täytyy nyt vaan pysyä realistina.

    Se on jännä, miten pelkät perustukset näyttää aina niin tavattoman pieniltä ja itse ainakin jalkamittailen, että onkohan nyt varmasti tullut mitat oikein (teen töitä talojen parissa). Mutta heti kun alkaa seinät nousta pystyyn, tila hahmottuu ihan eri tavalla.

    Hyvällä tavalla jännittäviä aikoja elätte. Ja kiva päästä seuraamaan tätä kautta mukana <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annukka. Tuntui hassulle kirjoittaa tämä ensimmäinen postaus aiheesta. Nyt se on kuitenkin tehty. Yritän olla hehkuttamatta liikaa innostustani. Muistan teidän golfharrastuksen. Meillekin vitsailtu, että onko golf meidän tuleva eläkeharrastus. Saas nähdä. Muutaman kerran olen käynyt kiertämässä kentän, mutta vielä ei isompi innostus ole syttynyt. Näkymä on kuitenkin kiva ja pallojen poksahtamisia on kiva kuunnella. Onneksi kenttä on hyvin hoidettu ja silmälle nautinto.

      Onhan tämä muutto iso asia, ainakin minulle, jolle koti on hyvin tärkeä. Odotan sitä hetkeä, kun ikkunoiden edestä saa repiä muovit pois. Hetki on vielä toppuuteltava itseään. Kivaa on myös se, että asunto on yhdessä tasossa.

      Sulla on varmasti mielenkiintoinen työ. Rakentaminen ja sisustus on aina kiinnostanut minua. Tämän projektin aikana olen huomannut myös sen, että toisille on paljon helpompi suunnitella kuin itselle. Epävarmuutta on paljon enemmän. Onneksi olemme kuitenkin miehen kanssa monista asioista samaa mieltä, eikä riitoja tule materiaaleista. Tosin hän tarvitsee aina pienen mietintäajan (kuten kirjoitin aiemmin) ja kaikki menee hyvin.

      Nauti viikonlopusta ja toivottavasti silmäsi kirkastuu maailmaan ja riepaleet katoavat pian <3

      Poista
  2. Nyt kun näin nämä kuvat, niin hahmotin paikkanne paremmin. Täältä meiltä on melkein näkymät sinne teille, jos kaataisi noi puut molemmilta rannoilta. Tiedätkö, me mietittiin jossain vaiheessa muuttohommaa kentän sille laidalle missä on navetan päälle rakennettu asuntoja. Mutta siis sen kohteen viereen. Se oli tosin ihan alustavaa pähkäilyä, mutta jäi sille tielleen ja nyt siihen onkin noussut ihan toinen projekti.
    On varmasti ihan mielettömän hyvä ratkaisu tuo yhden tason asuminen, etenkin kun ikää tulee lisää ja muutenkin. Talo näyttää kivalta ulospäin jo nyt ja terassi on ihanan iso.
    Mekin mietittiin aikoinaan saareketta (ja lampun paikatkin on katossa), mutta onneksi jätettiin se tekemättä, sillä se pienentää tilantuntua huomattamasti.
    Kiinnostavaa seurata projektianne!

    Mukavaa uutta viikkoa sulle Mari <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Maarit ja kiitos. Kiva lukea sun kommentti ja ihan hassua, että asutaan kohta vastakkaisilla rannoilla. Navetan päälle on rakenteilla talo. Ollaan ihmetelty, miksi se ei etene. Siitä tulisi kuvan perusteella upea. Puolalainen rakentaja on jättänyt hankkeen vaiheeseen. Siinä vieressä on myös kivan näköisiä taloja. Eilen illalla käveltiin alueella ja todettiin, että ne ovat oikein kotoisan oloisia.

      Ainakin tässä vaiheessa ollaan tyytyväisiä yhteen tasoon. Kolme edellistä asuntoa on ollut kahdessa tasossa, mutta kun lapset asuivat vielä kotona, niin se oli hyvä ratkaisu. Nykyisessäkin se toimii, kun oleskelutilat on ylhäällä. Mun nivelrikko ei aina oikein tykkää rapuista.

      Monen monta asiaa on pohdittu kesän ja syksyn aikana. Asunnon plussia on tosiaan iso terassi. Pihaakin on juuri sopivasti. Tykkään myös ympäristöstä kovasti ja pääsen näppärästi Rantaraitille lenkille. Pikkuhiljaa ollaan kuitenkin valmiita luopumaan nykyisestä asunnosta, vaikka se onkin kova paikka.

      Keittiö on mulle tärkeä. Sen pitää toimia ja astiat täytyy mahtua kaappeihin. Alkuperäinen keittiösuunnitelma oli niukahko. Muitakin muutoksia on tehty aika paljon, että on saatu asunnosta meille sopiva. Ihanaa viikkoa myös sinulle <3

      Poista
  3. Wau, miten upea paikka ja todellakin nuo näkymät isoista ikkunoista <3 Ja todellakin ideaalilta kuulostavat tilat - juuri noin ajattelisin meidänkin seuraavan asunnon. Ollaan kaksitasoisessa nyt ja se todellakin toimi erinomaisesti teinien kanssa, jotka saivat yläkerran haltuunsa. Ikää kun tulee lisää (ja kremppaa samalla ikävä kyllä), niin yksitasoinen olisi tarpeen...
    Uuden asunnon hankkiminen on inspiroivaa! Ilolla seuraan teidän projektia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Celia. Tykkään paikasta tosi paljon ja tietenkin noiden ikkunoiden näkymästä. Odotan, että saan kantaa tuolin terassille ja juoda siellä aamukahvia. Ympäristössä on myös aika kivat lenkkimaastot.

      Meidän kaikki lapset ovat lentäneet omilleen ja mummin ja vaarin luona käy yökylässä vain lapsenlapset, kun vanhemmilla on menoa. Meillä on ollut heille paikka, jota toimii arkena työhuoneena. Alettiin miettimään pari vuotta sitten yksitasoratkaisua, kun nivelrikko välillä vaivaa minua ja onhan se muutenkin parempi ratkaisu, kun ikää tulee lisää koko ajan ;)

      Ollaan aika innoissamme rakennusprojektista, mutta toisaalta kovin haikein mielin jätetään nykyinen asunto. Se on ollut meille tosi hyvä. Tässä vielä jännitetään, kuinka pitkäksi aikaa joudumme evakkoon, ennen kuin uusi valmistuu. Kiva, kun piipahdit täällä jättämässä komenttia. Ihania päiviä sinulle <3

      Poista

Lähetä kommentti

Otan ilomielin vastaan kommentteja, kysymyksiä ja ajatuksia.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pehmeä karkkineule

Vaatekaappini värikirjo on melko suppea: mustaa, harmaata, valkoista. Muutama väripilkku sieltä sentään löytyy ja mieluisampia ovat keväällä neulomani neulepuserot. Puseroiden idea lähti houkuttelevan pehmeistä ja ihanan värisistä langoista. Lankana on Dropsin  Brushed Alpaca Silk Drops design   -lanka. Puseron kappaleet ovat suorat ja neule syntyi nopeasti isoilla puikoilla. Tämän neuleen osaa aloittelijankin toteuttaa itselleen syksyksi. Neule lämmittää juuri sopivasti, eikä ole liian paksu. Näistä tuli niin kivat neuleet, että keväällä vaalenpunainen ja fuksianpunainen  neule oli minulla melkein vuorotellen päällä mustan nahkahameen kanssa. Tiesitkö muuten, että Adlibriksestä  voit tilata lankaa samalla kuin tilaa kirjoja. Neuleen langat on tilattu sieltä. M kokoiseen neuleeseen meni 5 kerää ja mikä hienoa, niin yhden neuleen hinnaksi tuli kokonaista 10 €, voitko uskoa? Pidän kovasti hieman lyhyemmistä hihoista, jos haluat pidemmän puseron ja pidemmät hihat, niin tilaa yksi

Helppo pataleipä

Pataleipä on saanut nimensä siitä, että se paistetaan kypsäksi valurauta- tai keraamisessa padassa. Rapeakuorinen ja sisältä kuohkea pataleipä valmistuu vaivaamatta ja ilman rasvaa ja siksi vasta-alkajakin onnistuu tämän leivän leipomisessa, helpommaksi ja yksinkertaisemmaksi leivän leipominen ei tule. Nostatusaika on pitkä, joten leivän valmistus kannattaa aloittaa jo edellisenä päivänä.  Herkullisen maun salaisuus piilee pitkässä kohotusajassa. Padassa valmistuva leipä on rapea, kuohkea ja ihanan mehevä. Taikinan pohjaan voit käyttää vettä tai juuresmehua ja rouheutta leipään saat pähkinöistä, siemenistä, kuivahedelmistä tai vaikka oliiveista ja jauhoja voit vaihdella mielesi mukaan. Säilyttääksesi leivässä kuohkean rakenteen, älä vaivaa taikinaa lainkaan, silloin taikinan ilmakuplat eivät rikkoonnu ja herkutteluhetki on taattu. Tämä ohje on mukaeltu Sikke Sumarin NamiNamaste -keittokirjasta. Pataleipä Ainekset 5 dl vehnäjauhoja 2 dl kokojyväjauhoja (vaihtele

Neulekämmekkäät

Tässä nopea neulevinkki huhtikuun lopun räntä- ja lumisateisiin, vaikka varmasti odotatkin lämmintä kevättä ja auringon paistetta. Olen sitä mieltä, että voitaisiin jo heittää näille kylmille keleille hyvästit. No, kyllä kesä kohta tulee ryminällä kun ilmat alkavat lämpiämään vapun jälkeen. Minulla on vanha villatakki, jota käytän kevättakkina, mutta siinä on 2/3 hihat ja ranteet palelevat, jos alla on kevyt pusero. Niinpä ajattelin neuloa irralliset jatkeet ranteiden suojaksi. Sellaisia sormellisia kynsikkäitä en halunnut, joten minun tarpeeseeni kämmekkäät voisivat olla paremmat. Kämmekkäitä voisi myös käyttää sormikkaiden päällä lisälämmittiminä. Lankakorista löytyi villatakin väriin sopivaa  Novita Nalle lankaa.   Näiden neulominen on superhelppoa ja ne valmistuivat nopeasti. Luo langalla 44 aloitussilmukkaa ja jaa kullekin puikolle 11 s. Neulo resoriin 1 oikein 1 nurin noin 1 cm (tai kiertäen oikea silmukka = ota oikea silmukka takareunasta, niin saat hieman eri