Niin se taas meni, että täydessä työn touhussa ollaan uuden vuosikymmenen alkaessa. Muutama päivä eletty tätä vuotta ja taas mennään. Aamut ovat hankalampia, kun en millään jaksaisi herätä. Vaikka lomalla ei nukuttukaan normaalia myöhempään, niin silti ylösnousu on hidasta. Ihaninta lomalla on kuitenkin hitaat aamut. Saa käyskennellä pyjamassa aamun, joskus jopa aamupäivän. Pyjamapäivät eivät ole minua varten. Puen aina kotivaatteet päälle, vaikka en mihinkään olisi lähdössäkään koko päivänä.
Nämä ensimmäiset päivät ovat kuitenkin olleet rauhallisempia, kuin vuoden viimeiset. Se on ihanaa. Kuten lupasi (itselleni vakuutin), niin yritän rauhoittaa tahtia tänä vuonna. Katsotaan, miten onnistuu.
Muuttoon liittyvät asiat alkavat konkretisoitumaan pikkuhiljaa. Kovasti odotellaan, että saisimme tiedon virallisesta muuttopäivästä, jotta saamme asioita eteen päin omalta osaltamme. Katsotaan, joudummeko evakkoon vähäksi aikaa, jos uusi asunto ei valmistu siihen mennessä, kun tästä vanhasta täytyy luopua. Varasuunnitelma on kuitenkin jo tehty tai oikeastaan useampiakin. Valitaan sitten lähempänä parhaiten sopiva.
Kon-Maritus jatkuu edelleen alkuvuonna. Kävi jopa niin hassusti, että ajattelimme laittaa keittiön ruokailuryhmän myyntiin ajoissa, ettei se jää käteen. Uuteen asuntoon se ei sovi. Laitoin sen Toriin yhtenä päivän ja iltaan mennessä meillä ei enää ollutkaan pöytää. Keittiö näytti hurjan suurelle sen jälkeen, kun pöytä ja tuolit oli kannettu ulos. Huh. Tietenkin tuli heti mieleen, että menikö liian halvalla, kun ostajaehdokkaita ilmestyi heti neljä. No menkööt, onhan pöytää jo katsottu kahdeksan vuotta. Eniten minua ärsytti pöydän kansi, joka oli lasia. Siinä näkyi kaikki tahrat. Nahkatuolit olivat hyvä valinta aikoinaan, sillä niille on kaatunut muutama kahvi ja mustikkasoppa poikineen. Rätillä puhtaaksi ja taas olivat kuin uudet.
Hyvä mieli tuli tietenkin siitä, että ostajat olivat oikein tyytyväisiä kantaessaan kalusteet ulos talosta. Me taas pyöriteltiin vähän aikaan peukaloita, että missäs nyt syödään? Päädyttiin sitten kantamaan puutarhapöytä sisälle ruokapöydäksi ja pari tuolia sen kaveriksi. Se onkin toiminut ihan hyvin väliaikaisratkaisuna. Itseasiassa kun muutetiin tänne, niin tilanne oli ihan sama. Ilman pöytää aloitettiin, kun kalustetoimitukset oli myöhässä ja pöytä saapui vasta 3-4 viikkoa muuton jälkeen.
Keittiössä on koko joulun ajan ilahduttanut kukkakori, jonka sain työkavereiltani joulun alla kiitoksena joulujuhlajärjestelyistä. Ihan mun oloisen olivat osanneet valita. Yleensä hyasintit eivät ole suosikkejani, mutta nämä eivät ole tuoksuneet tai sitten meidän nenät ovat olleet niin tukossa flunssasta joulunpyhät, että emme ole tuoksua tunteneet. Hyvä niin. Enkä muuten ole koskaan aiemmin saanut hyasinteista nousemaan uusia kukkavanoja. Nyt sain. Sammaleet ja puinen kehikko on kaunis ja ajattelinkin säästää sen tulevaan. Ripottelin muutaman tähtianiksen ja pähkinän vielä koristeeksi.
Jouluhimotuksista jäi päälle salmiakkitaatelit. En millään pääse himostani nyt eroon. Tartutin sen jopa työkaveriini joulun alla. Maistuvat mahdottoman hyvälle. Monta kulhollista ollaan popsittu niitä. Vaikka mies aluksi ilmoitti, että hän ei välitä taateleista, niin kummasti niitä uppoaa hänenkin suuhun. Pahus, minulle jää vähemmän :). Jäikö sinulle, jokin asia joulusta päälle?
Miten sinun vuosi ja vuosikymmen on lähtenyt käyntiin?
Mari
Olen kanssa myynyt Torissa muutamaan otteeseen huonekaluja (ja autonrenkaita ja kotipunttisalivermeet...) ja nähnyt hirmu vaivan ottaakseni niistä mahdollisimman hyvät kuvat ja suunnilleen samantien kun ilmoitus on tullut näkyviin, on myös ostaja löytynyt. Siinä sitten mietin, että olikohan nyt järkeä nähdä niitten kuvien kanssa niin iso vaiva ja meniköhän nyt liian halvalla... Mutta varmaan ne on justiin ne edellytykset sille nopealle kaupanteolle :). Ja meidän nuorempi poika sanoi mulle, että "Silloin jos tavara tekee kauppansa, hinta on ollut oikea". No näinpä.
VastaaPoistaMulla on kanssa valkoisia pikkuhyasintteja ollut siitä asti lasikuistin pöydällä, kun niitä alkoi ilmestyä kauppoihin ennen joulua. En ole kastellut kertaakaan ja ne on säilyneet sellaisina nuppuisina ja lyhytvartisina, joista tykkään. Ja joku mainitsi, että valkoiset olisi sellaisia, jotka ei tuoksu lainkaan tai ainakin hyvin miedosti. En tiedä sitten, mutta kaunein ja paras yhdistelmä mun mielestä justiin se valkoinen väri ja sopiva tuokstuttomuus, ettei ala hallita tilaa.
Aivan ihanat kuvat olet ottanut asetelmasta! Värit kuin suoraan luonnosta.
Ja hehhee. Arvaa vaan kellä on pussi taateleita keittiön pöydällä? Kaakaopäällysteisiä tosin. Ensin ajattelin, että en niitä syö, kun katsoin, mistä ovat peräisin (oliskohan ollut Iranista, en ole varma) ja epäilytti vähän koostumus, mutta on kyllä aikas kivan makuisia.
Ihanaa aurinkoviikonloppua Mari <3
Kiitos Annukka taas vierailusta ja kommentista sekä kuvakehuista. Tulin vähän varovaiseksi Torin suhteen. Meillä on vielä yksi senkki ja vierassänky, jotka täytyy hävittää ennen muuttoa. En kuitenkaan uskalla laittaa niitä vielä myyntiin, jos menevät heti. Toivottavasti ei käy niin, että kun pihtaan niitä, niin jäävät käsiin loppumetreillä.
PoistaSalmiakkitaatelit on olleet tämän talven herkku. Taisin muuten itsekin ekan pussin ostaessani katsoa, mistä tulevat. Se unohtui ja nyt nappaan pussin mukaan aina kauppareissulla. Mukavaa viikkoa sinulle <3