Lomapäivistä parhaimpia ovat ne, jolloin pääsen luontoon kävelemään. Talvi näyttää synkältä ilman lunta. Tammikuun ensimmäisinä päivinä ihastelin merimaisemaa korkean kallion päältä. Ei näytä kovin talviselta. Yleensä kävelen Rantaraitin vastarannalla. Tänään katselin kuitenkin maisemia toisesta suunnasta.
Minulla on tapana muistuttaa itseäni unelmoinnin tärkeydestä. En halua lopettaa unelmoimasta. Mottoni on: muista unelmoida, sillä ne saattavat toteutua. Näin on käynyt monta kertaa. Unelmat, joiden en koskaan ajatellut toteutuvat, ovatkin ykskaks toteutuneet. Asetan itselleni tavoitteita ihan arkisissakin asioissa, ilman niitä minun on vaikea elää. Viime vuonna keittiön liitutaululla oli lista toiveita, pieniä ja vähän isompia: hiihtoreissu Lappiin, uudet lakanat, valaisin, koti, tontti. En edes muista kaikkia. Yksi toisensa jälkeen sain yliviivata toiveita, koska ne toteutuivat pikkuhiljaa. Asiat vain loksahtivat paikoilleen.
Olemme etsineet tonttia monta vuotta. Sopivaa ei kuitenkaan löytynyt. Muutto yhteen tasoon on ollut mielessä, ensinnäkin siksi, että vanhenemme (mun nivelkrempat), toiveena oli myös päästä lähemmäs luontoa. Nykyisen asunnon sijainti menetti merkityksensä, koska työpaikka ei enää ole kävelymatkan päässä.
Vanha koti on myyty ja pikkuhiljaa pakkailemme tavaroita muuttolaatikkoihin. Uutta kotia olemme suunnitelleet juhannuksesta lähtien. Aluksi suunnittelua tehtiin paperilla pohjapiirustuksiin ja myöhemmin olemme viikoittain seuranneet rakennusprojektia työmaalla. Lähes kaikki on tehty meidän toiveidemme mukaan lattiasta kattoon, hanoista saunan lauteisiin. Tässä vaiheessa jännittää, tuliko tehtyä oikeita valintoja. Yritimme siirtää nykyisen asunnon toimivimmat kohdat uuteen. Kompromisseja jouduttiin kuitenkin tekemään.
Olen pidätellyt innostusta uudesta kodista täällä blogin puolella, mutta nyt kun päästiin vuoden vaihteen yli ja muutto häämöttää keväällä, niin saatte kuulumisia täälläkin. Kunhan paikat alkavat vähän jäsentymään, niin saan muutakin kuvattavaa kuin paklatut seinät ja valetut lattiat. Ensimmäisenä kuvia lähimaastosta ja maisemista.
Kiipesin läheiselle korkealle kalliolle ihastelemaan merimaisemaa ja kävelin tontin reunasta lähtevällä kaislapolulla. Ihastuin kaislapolkuun jo kesällä. Sieluni silmin näin itseni aamukahvikuppi kädessä kävelemässä kaislapolulla kesäaamuisin, vailla kiirettä mihinkään, lintujen sirkutellessa ympärillä ja merituulen puhaltaessa hellästi.
Ehkä on liian aikaista puhua kesästä. Ensin eletään tämä talvi (vai onko vielä syksy, ehkä tulikin jo kevät, kun lunta ei näy missään ja ruoho vihertää). Kunpa tänne etelään saataisiin vähän pakkasta ja lunta, niin talvi alkaisi näyttämään talvelta. Pieni jäähile oli kuitenkin meriveden pinnalla, mutta tänä talvena ei liene mitään asiaa jäälle kävelemään tai hiihtämään. Tähän aikaan olemme käyneet monena vuonna luistelemassa tai hiihtämässä jäällä.
Viikko on taas lopuillaan ja pitkä viikonloppu edessä. Sitten alkaakin taas arkinen aherrus. Nämä välipäivien lomat ovat tehneet hyvää. Sinulle toivotan mukavaa viikonvaihdetta rentoutumisen merkeissä.
Kiitos, että kuljet kanssani!
Mari
Miten kauniita kuvia! <3 Uusi koti on aina jännittävä asia, saati kun sen on saanut suunitella itse.
VastaaPoistaKiitos Riitta. On kyllä aika jännät ajat. Ihastus ja epävarmuus vuorottelevat. Välillä mietityttää, tuliko tehtyä oikeat materiaalivalinnat ja miltä ne näyttävät paikoilleen asennettuina. Välillä taas ihan onnensa kukkuloilla ihastuksesta. Sinulle toivottelen kivaa viikonloppua ja aurinkoa päiviisi.
PoistaHei taas! Täällä lueskelen vähän jälkijunassa, sillä olen yrittänyt olla vähän pois laitteiden ääreltä. Eihän se aina onnistu, kun tähän blogihommaan on lähtenyt. Kommentoinkin jo uudempaa kirjoitusta ja nyt tulin mielenkiinnosta lukemaan lisää projektistanne.
VastaaPoistaKotipaikkanne on ihanasti meren äärellä ja se alue on niin rauhallinen - ajattele miten hienoa on lähteä sieltä liikkeelle luontoon, suoraan pihalta. Tai - kuten haaveilet, kahvikupin kanssa aamukäppäilylle!
Mukavaa maanantaita sinulle!
Kiitos Maarit. Vastauskin tulee vähän jälkijunassa, kun kommenttisi oli mennyt odottelemaan julkaisua. Ihastuin paikkaan ihan ensimmäisenä. Kävimme joskus pari vuotta sitten ajelemassa alueella ja pysähdyttiin tontin viereen. Sanoin miehelleni, että tähän minä haluan muuttaa. Hän vastasi, että on liian kallis paikka. Heh, ja nyt ollaan muuttamassa. Haaveilen juuri siitä, että kun jään eläkkeelle, on monta eri lenkkiä valittavana tai mennä vain laiturille kaloja narraamaan. Kiitos Maarit kun taas jaksoit kommentoida <3
PoistaIhania luontokuvia. Meilläkin on puolisoni kanssa ollut jo vuosia toiveena päästä lähemmäs luontoa. Tuttavapariskuntamme ostivat juuri aivan ihanan tontin pääkaupunkiseudulta, mutta kuitenkin ihan luonnon keskeltä. He aloittavat oman unelmakotinsa rakentamista heti kun luontoselvitys tontille on valmistunut.
VastaaPoistaHei Tuula. Kiitos kun jätit kommenttia, niitä on aina kiva lukea. Täällä luonnon helmassa on nyt kesä vietetty ja tuntuu ihanalle. Tuntuu kuin olisi kauempana maalla. Olen vuosi kaivannut lapsuuden niittyjä, nyt niitä on täällä sekä erilaisia eläimiä ja lintuja (kunpa vaan tunnistaisi niitä). Ihanaa loppukesää ja kirpakoita syyspäiviä. Voi hyvin!
Poista