Hyvää uutta vuotta!
Aatto ilta oli hieman erikoinen, kun lähdin yksin katsomaan valotapahtumaa kirkkopuistoon. Outoa, sillä kuljemme paljon yhdessä. Mies on edelleen kovassa flunssassa, eikä hän kyennyt lähtemään mukaan. Esitys oli huikea. Olen niin ylpeä kotikaupungistani. Hienoa, että tällaista järjestetään meille asukkaille. Jos viime vuoden laservaloshow oli huikea esitys, niin samaa voi sanoa nytkin näkemästäni. Yhtä hulppeaa esitystä ei luvattu, mutta se ylitti täysin odotukseni. Kuvat ovat tapahtumasta.
Toivon, että vuosi 2020 ja koko vuosikymmen tuo tullessaan paljon iloisia hetkiä sinulle ja läheisillesi. Kaikkihan me tiedämme, että aina elämä ei ole pelkkää auringon paistetta, mutta toivotaan, että alamäet ovat loivia ja lyhyitä. Tehdään vuodesta iloinen ja tapahtumarikas.
Kiire ja keskittymisen puuttuminen ohjaa monen arkea, myös minun. Koitan tänä vuonna keskittyä erityisesti siihen, että en anna kiireen viedä minua mennessään, en myöskään kätkeydy sen taakse. Aika, tässä ja nyt on tärkeä. Paha tapani on hoppuilla ja miehen täytyy usein toppuutella minua. Osaan tehdä päätöksiä nopeasti ja tiedän, mitä tahdon ja mikä on mielestäni oikea suunta, mutta myönnän, että välillä olisi hyvä nukkua yön yli. Miehen taas täytyy funtsia päätöksiä vähän pidempään ja sekin on ihan ok. Onneksi ollaan kuitenkin hyvin samoilla linjoilla asioista, vaikka toinen tulee vähän myöhässä mukaan.
Olen törmännyt tähän aika monta kertaa esimerkiksi miettiessämme kodin asioita ja ostoksia. Muistan kun olimme vuosia sitten ostamassa työhuoneeseen kirjoituspöytää. Löysin heti mieleisen, mutta sitä käytiin katsomassa kolme kertaa, ennen kuin mies totesi, että hyvä se on. Onhan se ollutkin tosi hyvä ja tykkään siitä edelleen tosi paljon (samoin mies). Samalla kaavalla on mennyt moni muu ostos. Lupaan antaa aikaa ilman, että hoputtelen. Päätöksiä nimittäin täytyy tänä vuonna tehdä vielä monta, kun uusi koti alkaa valmistumaan alkuvuonna.
Tänään käytiin raksalla kurkkimassa. Jännää, että toisaalta uusi innostaa, mutta toisaalta tuntuu haikealle jättää vanha koti. Joistakin asioista joudumme luopumaan, toisaalta hyviä, mieluisia asioita saamme uuden kodin myötä. Katse on myös tulevaisuudessa siinä mielessä, että yksi taso helpottaa asumista kun vanhenemme.
Toinen asia mihin aion keskittyä tänä vuonna on kuuntelu. Yritän opetella kuuntelemaan ihmisiä tarkemmalla korvalla. En tulkitse eleitä ja ilmeitä, vaan keskityn enemmän kuuntelemaan. Palaute on tärkeää itsensä kehittämisen kannalta. Esimiehenä yritän kuunnella enemmän alaisteni palautetta ja kannustaa heitä myös antamaan sitä herkemmin ja kehittämään toimintaa itsenäisesti. Sisäistä kuuntelua en aio myöskään unohtaa. Olen itseni kovin arvostelija ja mollaaja, mutta harjoittelen kovasti puhumaan itselleni kauniisti sekä kuuntelemaan sisintäni, sitä mikä on minulle hyväksi.
Kaunista vuoden alkua sinulle!
Teitkö muuten lupauksia uudelle vuodelle?
Mari
Oletpa hienosti saanut taltioitua värit pimeyden keskellä. Ja varmasti tosi kaunista katsottavaa livenä (vaikka toisaalta nuo ilotulitukset on kyllä alkaneet tuntua vähän ristiriitaisilta ja täällä(kin) oli selvästi vaatimattomampi kaupungin tarjoama valoshow kuin ennen, mutta oli silti. Sitä sitten paikallislehden tekstiviestipalstalla perinteisesti moititaan, kun ilmaan ammutulle rahalle olisi parempaakin käyttöä.)
VastaaPoistaYksinäinen oli myös mun uusi vuosi. Mies kun meni aamulla aikaisin töihin, ei jaksanut illalla valvoa, joten roikuin sitten itse vähän väkisin hereillä puoleen yöhön asti, että näen raketit. Joskin ihan vaan ikkunasta käsin. Ja aamulla sitten mietin, että parempi kun olisin mennyt nukkumaan ajoissa, koska väsytti, eikähän se yksinäinen valoshow niin kiva ollut.
Teillä on sitten päinvastoin nuo päätösasiat. Olen kyllä jämäkkä ja nopea päätöksentekijä muissa asioissa (töissä erityisesti), mutta kotiin liittyviä hankintoja haluan tutkailla ja miettiä perinpohjin.
On jäänyt mieleen mm. meidän taannoinen uuden kylppärin rakentaminen ja se kuinka meinasin tulla hulluksi, kun mietin laattavalintoja isoon tilaan. Oli kaikenmaailman Laattapisteen ja Pukkilan ja ihan kaikkien kuvastot jo hiirenkorvalla kunnes päätin, että nyt menen paikalliseen RTV:n myymälään ja laatat on löydyttävä sieltä. Mitä enemmän valikoimaa, sitä hullummaksi menee. Ja yllättäen sieltä löytyi kolmekin hyvää vaihtoehtoa, jotka halusin poikkeuksellisesti esitellä miehelle, kun en osannut itse päättää (ei yleensä ole kiinnostunut osallistumaan valintoihin mitenkään, vaan jättää sen mieluummin mulle). Mentiin liikkeeseen ja näytin, että "tässä on ensimmäiset, joita mietin", johon mies vastasi, että "Ne on hyvät, otetaan ne". "Etkö halua edes nähdä niitä kahta muuta??" "En. Tykkään näistä". No eipä siinä sitten mitään. Meni monen viikon valvomiset ja valintastressi ihan hukkaan :), mutta selvästi valinta osui nappiin, koska ei vielä 13 vuoden jälkeenkään kyllästytä yhtään.
Mulla ei ole mielessä lupauksia, mutta sellaisia asioita kuitenkin, joita haluaisin tänä vuonna toisaalta karsia ja toisaalta lisätä. Kunhan saan jäsenneltyä ajatuksia, voi olla, että kirjoitan ne blogiin. Ehkä. Suunnitelmallisuus blogin suhteen ei oikein ole mun juttu ja yleensä kaikki mitä suunnittelen mielessäni tekeväni, jää tekemättä.
Jotenkin kutkuttava ajatus se teidän uusi koti. Vähän niinkuin olisi itsekin muuttamassa, vaikka sellaista ei olekaan näköpiirissä (paitsi että aina välillä näen unta uudesta, tyhjästä kodista, jota alan mielessäni kalustamaan).
Kaunista, valoisaa ja onnentäyteistä Uutta Vuotta vielä tätäkin kautta Mari <3
Hei Annukka. Ihanaa kun käyt jättämässä kommentteja. Niitä on kiva lukea. Yleensä en tee uudelle vuodelle lupauksia, koska ne eivät kuitenkaan pidä. Yritän kuitenkin muistuttaa itseäni tekemään asioita paremmin ja toivottavasti muistan muistuttaa itsenäni niistä riittävän usein, etten pääse lipsumaan.
PoistaJoskus vuosia sitten päätin, että teen joka viikko jotain, mistä todella nautin, siis ihan itselleni. Se saattoi olla ihan pienikin juttu, mutta joka ilahdutti viikkoani. Lasten ollessa pieniä, se oli hyvä keino antaa itselle pieni hetki aikaa. Vähän samanlaista ajattelin nyt, kun kirjoitin ajasta. Luonto on mulle tärkeä latautumispaikka (kuten taitaa olla sinullekin). Työpäivät vaan tuppaa olla kiireisiä, kun olen valmis aina ottamaan uusia hommia vastuulleni (on niin kivoja töitä :). Tulevana vuonna aion vähentää kiirettä tietoisesti ja antaa aikaa keskittyä vain tiettyihin asioihin. Minulla aloitti uusi työntekijä vuoden alussa ja jaan hänelle osan töistäni. Jee!
Jään odottamaan kirjoitustasi lisäyksistä ja karsimisista. Ehkä välillä on hyvä tehdä tilipäästöstä tärkeistä ja vähemmän tärkeistä asioista. Mulla on sama juttu, että suunnitelmallisuus puuttuu blogista. Luonnoksia on blogissa riittämiin, enkä niitä ilmeisesti koskaan julkaise. Jutut tänne syntyy yleensä hetken mielijohteesta ja silloin kun on hetki aikaa kirjoittaa. Olis varmaan fiksumpaa tehdä edes jonkinlainen suunnitelma ja noudattaa sitä, eikä haahuilla sinne tänne. Kun päässä pyörii monia asioita, niin välillä ne vaan pitää työntää tänne blogiin. Hih.
Muutto on kyllä jännä juttu. Tunteet vaihtelevat: jänskättää, mietityttää, pelottaa, että on tehnyt vääriä valintoja. Uusi koti on pienempi kuin tämä, sekin mietityttää. Miten mahdumme sinne? Toisaalta luonto sekä meri on lähellä ja se saa joka kerta mut rauhoittumaan, kun käyn raksalla. Kävin tänään kävelyllä tontin lähitienoilla ja laitan kuvia maisemista kohta. Ehkä kevään aikana saatte kyllästymiseen asti kuulla meidän uudesta kodista, sillä pikku hiljaa se alkaa tuntumaan todelliselta. Olen vielä yrittänyt pidätellä siitä kirjoittamista.
Nautihan auringonsäteistä, mikäli se sattuu paistelemaan <3 Ainakin täällä tänään vilahteli.
Upeita kuvia ja nuo valot on mahtavia. Itse ammuin kaverin ja hänen vanhempien kanssa raketteja. Hyvää alkanutta vuotta sinulle Mari.
VastaaPoistaKiitos paljon. Näin saatiin vuosi vaihdettua ja vuosikymmenkin. Nyt kohti uusia tuulia. Oikein ihanaa vuotta sinulle ja paljon ihania hetkiä päiviisi <3
Poista