28.2.2020

Päätöksiä ja haikeutta





Ilmassa on lopun haikeutta. Elämme kodissamme viimeisiä viikkoja ja täytyy myöntää, että tällä hetkellä on aika haikea olo. Meidän talo on palvellut lähes yhdeksän vuotta upeasti ja olemme tykänneet kovasti kodistamme. Toiminnot ovat just meille nappiin suunniteltu. Koti tyhjenee pikkuhiljaa ja tavarat siirtyvät muuttolaatikoihin. Osa on lähtenyt jo Punaisen Ristin Konttiin ja kiertoon. Pyrimme siihen, että yhtään turhaa tavaraa ei siirretä varastoihin seisomaan.

Se mikä hieman lohduttaa, on uusien asukkaiden innostus. Olemme olleet joulukuusta asti koko ajan yhteydessä ja he ovat käyneet meillä/heillä kylässä monta kertaa. Silminnähden he ovat innoissaan uudesta kodistaan. Oikein kihisevät innostuksesta. Olen kuunnellut sivusta heidän suunnitelmiaan huonejärjestelyistä ja tulevaisuuden suunnitelmista tämän kodin suhteen. He ovat luvanneet pitää hyvää huolta talosta ja uskon siihen täysin. Talo tulee muuttumaan tunnelmaltaan toisenlaiseksi, samoin puutarha, joka saa nyt emännäkseen viherpeukalon.




Mitä tulee päätöksiin, niin uuden kodin suhteen jouduimme kesällä tekemään päätöksiä materiaalien suhteen hyvin pikaisesti. Nyt kun aikaa on kulunut ja olemme saaneet miettiä sisustusta rauhassa, olisimme voineet tehdä joitain valintoja toisin. Eniten harmittaa wc:n allaskaapit. Meidän allaskaapit on Idon ja nämä uuden asunnon kaapit eivät vedä vertoja lähimainkaan niille. Jos olisimme tajunneet keittiösuunnitelmaa tehdessä asian, niin olisi ollut järkevää jättää allaskaapit kokonaan pois toimituksesta. Oikeastaan noteerasin, että kaapit eivät ole yhtä hyvät kuin vanhat, mutta siinä huumassa en ajatellut asiaa riittävästi.

Toinen asia, jonka kanssa olemme kamppailleet pitkään, on kodinhoitotilan pesutorni. Aluksi suunnittelimme, että viemme vanhat koneet mukanamme, koska ne ovat todella hyvät. Etenkin kuivausrumpu on erinomainen. Enää ei samanlaista saa, vaan kuivausaika on ainakin tuplaantunut. Tosin energiaa kuluu nykyisissä vähemmän. Siinä kävin niin, että totesimme kaapin olevan liian matalan vanhalle tornille. Koneiden välissä on tarvikelaatikko, joka nostaa korkeutta reilulla kymmenellä sentillä. Harkitsimme koneita pitkään ja lopulta päätimme hankkia uudet vastaavat koneet. Viime sunnuntaina sitten mittailimme paikkoja ja totesimme pesutornille varatun kaapin olevan liian matalan uudellekin tornille. Mitta on tasan sama kuin tornin eli koneet eivät tule mahtumaan niille varattuun kohtaan. Onneksi keittiökaappifirma myönsi mittamokansa ja saadaan uusi korkeampi kaappi johon koneiden pitäisi mahtua. Kaapit on seinässä kiinni, joten toivottavasti tila saadaan siististi korjattua.





Joulun tienoolla koimme vähän isomman pettymyksen, kun valitsemamme katto (maalattu) näytti aivan kamalalle (70-luvun röpelökatolta). Tulimme siihen tulokseen, että emme voi elää sellaisen katon kanssa. Katto saatiin onneksi korjattua toisella materiaalilla, mutta kustannukset kaatuivat meille. Saunan kanssa olemme myös vääntäneet rakentajan kanssa kättä aika pitkään, jotta omat toiveemme on saatu vietyä läpi. Onneksi sekin näyttää nyt hyvälle ja seinät ja katto olivat valmiit viime viikonloppuna.
Koko syksyn ajan on ollut materiaalivalintoja ja päätöksiä meneillään. Toiset helppoja ja toiset vaikeampia. Kun taloudessa asuu kaksi (sisustus)nipottajaa, niin voitte arvata, että asioista on keskusteltu paljon. Onneksi olemme aika samoilla linjoilla valinnoista. Yleensä minä teen päätökset nopeasti ja mies jahkailee (hän on meidän perheen järki, minä olen tunne). Täytyy myöntää, että itsekin olisin voinut välillä jahkailla vähän pidempään. No kaikki kaikessa, kokonaisuuteen ollaan tosi tyytyväisiä ja odotamme innolla, että pääsemme muuttamaan. Olimme vielä alkuviikosta siinä uskossa, että evakkoaika on pari viikkoa, mutta nyt se näyttää venyvän pidemmäksi.



Millaisia kokemuksia sinulla on rakentamisesta? Onko kaikki mennyt kuin Strömsössä?
Mari

21.2.2020

Sormijumppaa ja villasukkakaaos

Villasukat on mun juttu. En voi lähteä minnekään ilman villasukkia. Sen lisäksi, että ne ovat aina jalassa, neulon niittä jatkuvasti. Aina kun käsillä ei ole muuta neuletta. Neulominen on muuttunut mummeleiden harrastuksesta muodikkaaksi ilmiöksi ja yhä useampi nuori tarttuu puikkoihin.



En oikein muista edes, mistä asti villasukat ovat kuuluneet vakiovarustukseen. Ainakin neuloin niitä kavereille jo nuoruusvuosina. Ehkä silloin villasukat kuuluivat enemmän saappaisiin. Jonkinmoiset tossut taisi silloin olla kotona jalassa. Olen vahvasti sitä mieltä, että villasukat ovat super käytännölliset ja yksilölliset. Itse tehtyyn neuleeseen liittyy usein lämpimiä ajatuksia, olivat ne sitten itse neulomani tai jonkun muun. Neulomieni sukkien silmukoiden ja rivien väliin kertyy monta ajatusta sukan saajalle. Sukkien neulominen on palkitsevaa, kun valmista syntyy muutamassa illassa ja on kiva nähdä omien kätten työn tulos. Kauniiden sukkien valmistuminen luo tyytyväisyyttä. Neulominen on loistava keino kehittää kädentaitoja, luoda uutta ja oppia.

Kaikkein ihaninta onkin neuloa sukat tietylle henkilölle. Pyrin tekemään silloin juuri hänelle uniikit sukat. Neulonnassa vain taivas on rajana. Sukkamalleja voi muunnella loputtomiin. Se ehkä onkin kaikkein kiehtovinta neulomisessa. Sukkalankakorini on täynnä eri värisiä lankoja. Sukan suunnittelu alkaa eri värejä yhdistelemällä ja usein jo siinä vaiheessa hahmottelen myös, teenkö kirjoneuletta, palmikoita, raitaa vai yksiväriset sukat. 




Neulominen on minulle rentoutumista ja ajatusten lataamista - mindfulnessia. Kiireisen päivän jälkeen on kiva istahtaa omien ajatusten kanssa kilisyttelemään puikkoja. Toistuva, yksinkertainen ja rutiininomainen neulominen on mieltä rauhoittavaa.Toisaalta neuloessa saa ajatukset siirrettyä työasioista muuhun, kun neulominen vaatii keskittymistä silmukoiden ja kerrosten laskemiseen tai kuvion seuraamista. Lisäksi neulominen vaatii hieman kärsivällisyyttä. Usein kuulen kysymyksen, miten jaksan keskittyä johonkin kuvioon niin pitkään. On sanottu, että neulominen on hyvää stressilääkettä. Sitä se minulle on. Koska se rentouttaa, niin sydämen syke laskee. Se lisää hyvänolontunnetta.



Neulomisella on myös muita myönteisiä vaikutuksia. Neulominen on loistava keino kehittää kädentaitoja, luoda uutta ja jopa oppia uutta. Koska neulominen vaatii keskittymiskykyä ja aivojumppaa, sanotaan, että se voi ennaltaehkäistä jopa muistisairautta. Mitä enemmän aivoja käyttää, sitä paremmin ne pysyvät terävinä. Kaiken lisäksi, se on hyvää jumppaa nivelille. Monella ikääntyvällä on nivelkipuja ja ainakin omalla kohdallani nivelkivut eivät ole siirtyneet sormiin. Ainakaan vielä.

Neulotko sinä?
Mari

18.2.2020

Ajatusten nollaamista



 

Minulle oma aika on hemmottelua. Tarvitsen aika ajoin omaa aikaa. Oma aika on hyväksi. Yksinolo rauhoittaa mieltä ja luonnossa kävely on tehokas keino palautumisessa.

Me olemme erilaisia. Toiset tarvitsevat enemmän omaa aikaa kuin toiset. Itse kuulun niihin, jotka väsyvät helposti hälinässä ja työelämän vaatimuksissa. Nykyisin vielä enemmän kuin nuorempana. Aina pelkkä uni ei riitä, vaan tarvitse aikaa ajatusten nollaamiseen. Luonnossa kävellessäni tunnen veren lähtevän virtaamaan ja mielen kirkastuvan. Ikävät asiat väistyvät. Voin istua kiven päällä pitkiä aikoja ja katsella merelle. Kuunnella luonnon ääniä ja tuntea raikkaita luonnon tuoksuja. Voimaantumiseen en yleensä tarvitse muuta. Kun olen yksin lenkillä, niin silloin ei tarvitse välittää siitä, haluaako toinen jatkaa matkaa tai pysähdynkö liian pitkäksi aikaa ihailemaan käkkäräisiä mäntyjä tai kuvaamaan kaislikkoa.


Nämä kuvat ovat juuri sellaiselta "omaa aikaa" päivältä. Vapaapäivältä. Lähdin kameran kanssa kävelylle merenrannalle. Aurinko yritti pilkistää pilven takaa. Edellisenä yönä oli ollut pieni pakkanen ja siellä täällä oli jäähileitä kaislikoissa. Merenpinnalle heijastuivat puut ja rakennukset. Olin paikalla yksin, vain minä. Oli aivan hiljaista ja aamupäivän aikana tapasin vain yhden ystävällisin eläkeläisen. Tuntematon nainen tervehti minua ja ihasteli upeaa ulkoilusäätä. Juttelimme puolisen tuntia kaikista maailman asioista ja taisimme piristää toinen toisiamme.



Olemme mieheni kanssa paljon yhdessä. Kävelemme usein luonnossa. Yhteinen aika on tosi tärkeää, mutta kaipaan myös omaa tilaa. Nyt kun lapset ovat aikuisia, niin omaa aikaa on helppo järjestää. Parhaita hetkiä ovatkin silloin tällöin suunnitellut vapaapäivät voimaantumiseen. Järjestän niitä säännöllisesti itselleni. Ruksaan kalenterista päiviä omaan käyttööni. Voin suunnitella päivän oman mieltymysteni mukaan, syödä missä haluan ja lähteä minne kulloinkin mieli tekee. Välillä olen kutsunut mieheni ”yllätys lounastreffeille” merenrantaan (tekstiviesti toimii hyvin: päivän paras tarjous .... ) kesken hänen työpäivänsä. Lounaan jälkeen hän lähtee takaisin töihin ja minä jatkan omilla teilläni.
 




 
Yksinolo tuntui nuorempana oudolle ja välillä jopa tuskaiselle. Nykyisin nautin omasta seurasta. Pääsen lähelle sisintäni ja tunnen itseni usein hyvin onnelliseksi. Tekemisen puute ei yleensä vaivaa, vaan keksin itselleni helposti tekemistä.
 
Toki on niitäkin hetkiä, että tarvitsen omaa aikaa jäsentämään jotain ongelmaa päässäni. Hankalat työasiat vaativat välillä syvällisempää pohdintaa. Niihinkin löytyy usein helpoimmin vastaus luonnon helmassa. Kun asioita on pyöritellyt päässään pitkään, niin usein hyvä lenkki auttaa selvittämään ajatuksia. Kummasti asiat alkavat loksahtelemaan paikoilleen.
 
Jatkuva kiire töissä sekä kännykkäviestien ja somen seuraaminen koukuttaa ja se vie paljon voimia, ainakin minulta. Hetken irtiotto luonnossa tavoittamattomissa tekee hyvää. Ennen kännykkäaikaa kukaan ei ollut tavoitettavissa 24/7, kuten tänä päivänä. Toisinaan on ihan kiva jättää kännykkä kotiin ja lähteä ulos. Taskussa viestejä kilautteleva puhelin ei ole lenkillä hyvä seuralainen.


 





 
Monen mielestä siivoaminen on ikävää. Minulle sekin on omaa aikaa ja hermolepoa. Tartun usein imuriin juuri silloin, kun olen yksin kotona. Pistän musiikin soimaan ja saan hetkessä paljon aikaiseksi. Kaiken lisäksi siisti koti tuo mielihyvää.

Kesällä istun usein terassilla ja luen. Se on myös mukava tapa rentoutua. Luonnon äänet ympärillä ja hyvä kirja. Ihan parasta nautintoa.



  
"Minä tunsin itseni niin onnelliseksi, etten edes pelännyt tämän hetken menevän ohi.
Voisin tehdä mitä tahansa enkä kumminkaan tee yhtään mitään. Voi miten hauskaa on tehdä ihan mitä haluaa."
 
 - Muumipappa -

Kauniita hetkiä toivotellen

Mari

14.2.2020

Sisusta valolla

Lenkkeilimme viime viikolla illansuussa pimeillä kujilla. Ei katuvaloja. Tuntui ihmeelliselle kävellä ihan pimeässä. Ennen (lapsuudessa) se ei ollut yhtään ihmeellistä. Viime talvena Rukan lomalla, havahduimme iltakävelyllä käsin kosketeltavaan hiljaisuuteen ja tähtitaivaaseen. Täällä pääkaupunkiseudulla ei edes näe tähtiä juuri koskaan, kun kaupungin valot heijastelevat taivaalle. Milloin sinä olet nähnyt viimeksi tähtien loistavan taivaalla kirkkaina?

Jäin miettimään valon merkitystä elämässämme: valon tai oikeastaan valaistuksen määrää ja kuinka se tunkeutuu joka puolelta silmiimme. On liikennevaloja, mainosvaloja, laseria ja lediä, näyttöpäätettä ja kännykkää. Koko ajan vilkkuu jossain.

Lapsena ei kotikadulla ollut valoja. Pääkatu oli valaistu harvakseltaan, mutta ei sivukatuja. Syksyisin kuljin pilkkopimeässä kotiin. Välillä pelotti, mutta pimeys oli ihan luonnollista. Kun muistelen lapsuudenkotiani, niin eihän sielläkään valaistukseen kiinnitetty samassa määrin huomiota, kuin nykyään. Lukulaput meillä lapsilla oli kirjoituspöydän vierellä ja kattovalaisimet, mutta ne olivat mitä olivat. Enkä muista, että meille olisi ostettu koskaan uusia valaisimia. Kun oikein pinnistelen muistiani, niin olohuoneessa taisi olla kristallikruunu ja keittiön pöydän päällä joku roikkuva lamppu. No, ehkä oli hankittu silloin, kun muutettiin. Taisin olla 10 vanha.

Kuvat: Ellos


Ellos Home Aidan kattovalaisin
 
Ellos Rafael kattovalaisin


Ellos Home Cole seinävalaisin
 
Toista on tänään. Sisustuksessa kiinnitetään huomiota valaistukseen ja valaisimiin. Ei pitäisi kuitenkaan unohtaa, että ikkunoista paistava päivänvalo on kaikkein luonnollisin valo. Se on valaistuksen perusta ja on luonteeltaan miellyttävää. Huoneissa erilaiset valaistusolosuhteet vaihtelevat, toiseen paistaa ilta-aurinko ja toisessa taas aamulla on valoisampaa. Varjot lankeavat myös eri tavalla eri huoneissa. Pelkkä luonnon valo ei totisesti riitä meille pimeinä aikoina, vaan sen lisäksi tarvitaan erilaisia valonlähteitä sekä tunnelmaa luomaan, että työskentelyyn.

Valaisimilla saadaan asuntoon viihtyisyyttä ja toimivuutta. Välillä halutaan ehkä vähän hämärämpää tunnelmaa ja toisinaan taas tarvitaan valoa enemmän. Trendivalaisimia esitellään muiden sisustustrendien lomassa. Someen niitä kuvataan ahkerasti. Voisin nimetä puolen tusinaa trendivalaisimia, joita näkee jatkuvasti kuvissa. Minuun sillä on käänteinen vaikutus. En halua, että kodissani on valaisin, joka on hetken trendi-ilmiö.


Ellos Home Oxford kattovalaisin


Ellos Home Miquel kattovalaisin
 
Monen asiantuntijan antama neuvo valaistukseen on, että huoneessa tulisi olla useampi valaisin. Kattovalaisin ei riitä. Valon tarpeeseen vaikuttaa tietenkin se, mihin huonetta käytetään ja mitä siellä tehdään. Tarkempaan työskentelyyn tarvitaan tehokkaampaa valaistusta. Pöytälamput ja lukulamput antavat hyvän lisän kattovalaistukselle. Epäsuora valaistus tekee kodikkaan vaikutuksen huoneeseen.

Hehkulamput ovat vaihtuneet ledeiksi ja halogeeneiksi. Kohta vanhoja hehkulappuja ei enää muista kukaan. Onneksi superkirkkaat sinistä valoa hohtavat loisteputkivalaisimet ovat suuremmaksi osaksi jääneet unholaan. Edelleen loisteputkia kuitenkin käytetään, mutta niiden värisävy on lämmin. Itseasiassa värisävyjä on useampiakin ja niillä saadaan huoneeseen pehmeää valoa, jopa päivänvalon kaltaista.

Valaisimen valinta on minusta vaikeaa. Olen vähän kranttu valaisimien suhteen. Tykkään kattoon sijoitetuista spoteista, kun taas kattokruunuja karsastan, samoin plafondeja. En tiedä miksi. Viime päivinä ollaan mietitty uuden asunnon valaisimia. Aika moni valaisin siirtyy vanhasta kodista uuteen, ehkä kuitenkin eri paikkoihin. Kattoon lisäsimme reippaasti spotteja himmentimillä. Keittiössä pöydän päällä oleva valaisin lähti jo kiertoon, koska se oli valittu juuri tähän keittiöön sopivaksi, eikä istu uuteen keittiöön. Nyt keittiön pöydän yllä komeilee vanha makuuhuoneen kruunu. (Äh, miten kirkas. Valo sattuu aamulla silmään). Olemme katselleet netistä vaihtoehtoja keittiöön, mutta sitä ”oikeaa” ei ole vielä löytynyt. Onneksi ollaan miehen kanssa aika samoilla linjoilla sen suhteen, millaista valaisinta etsitään.


Ellos Sania kattovalaisin


Ellos, Watt & Veke Spoon floor -lattiavalaisin


Ellos Victoria kattovalaisin
 
Minulle on tärkeää se, miten valo heijastelee valaisimesta. En halua, että se paistaa silmään ja mielellään se saisi heijastella kauniita varjoja seinille. Sen pitäisi kuitenkin valaista tehokkaasti ruokapöytä. Tunnelmaa saa olla myös keittiössä. Sähkösuunnitelman yhteydessä vaihdoimme kaikkiin katkaisimiin himmentimet, joilla eri huoneissa saadaan säädettyä tilanteen mukaan valon määrää. Pieni juttu, mutta käytännössä tosi tärkeä.

Tykkään siitä, että kodissani on sekä pöytä- että jalkavalaisimia, jotta saadaan himmeämpää tunnelmavaloa. Täysin kirkas koti ärsyttää näköhermojani, etenkin aamuisin. Haluan herätä hyssytellen aamuihin ja luoja, jos joku räväyttää täydet valot päälle. Onneksi sellaista ei tapahdu enää. Lapset onnistuivat pieninä joskus ärsyttämään minua tällä tempulla, kun olivat heränneet kukonlaulun aikaan ja äidille oli asiaa heti herättyä.


Miten sinä koet valon ja valaistuksen kodissasi? Kiinnitätkö siihen erityistä huomiota ja millaisia valaisinvalintoja olet tehnyt?

Jos tiedossasi on kiva valaisin keittiön pöydän päälle, vinkkaathan siitä.
 
Ps. Raksalla tapahtuu:
 parketit ja pistokkeet asennettiin viime viikolla. Väliovet tulivat eilen. Saunaa emme vielä ole päässeet katsomaan - onkohan se jo valmis?
 
Mukavia viikonlopun päiviä sinulle!
 
Mari

6.2.2020

Onni ei aina ole matkassa


This is your life.
Life is simple.

Voimatauluni sanat eivät aina pidä paikkaansa. Usein kylläkin. Tämä kulunut viikko on ollut hyvin haasteellinen niin töissä kuin kotona. Kummallista, että kun jokin asia menee pieleen, niin kohta jo toinenkin ja kolmas ja loppujen lopulta ollaan melkoisessa kaaoksessa.

Asiat eivät aina mene putkeen. Silloin mielessä pyörii asiat, eikä niistä tahdo päästä eroon.



Viime viikon perjantaina juuri lopetellessani työpäivää, koneen ruudulle tuli yllättävä viesti, jota en ollut osannut odottaa. Yritin selvittää asioita jo viikonloppuna, mutta eihän silloin mihinkään saa vastausta. Jatkoin heti maanantaina. Väärin ymmärrystä, suuttumusta ja loukkaantumisia. Tuntui, että kaikki kaatuu päälle samanaikaisesti. Niin kuin elämässä yleensäkin, niin moni asia selviää puhumalla. Niin nämäkin.

Tunsin itseni yhtä riutuneeksi kuin nuo kalliokilvet pakkaspäivänä. Toisaalta ihmisen kielet olivat kuin jääpuikot, jotka roikkuvat kallion kielekkeeltä alas. Tunteet purkautuvat kiukkuna ja ajattelemattomina sanoina. 



Viikonloppuna raksalla käydessämme huomasimme, että pesukoneemme eivät mahdu kodinhoitohuoneen kaappiin. Eipä tullut moinen asia edes mieleen suunnitteluvaiheessa. Seisoin paikalleen asennetun kaapin edessä ja avasin yläkaapin oven. Tajusin saman tien, että kaappi on matalampi kuin meidän nykyinen. Pesukoneen ja kuivausrummun välissä on 10 sentin tarvikelaatikko, eikä oltu huomattu ottaa sitä huomioon aiemmin.

Ensimmäisenä tuli mieleen soittaa keittiökaappifirmaan. Löytyykö korkeampaa kaappia? Ei, oikean kokoista. Yläkaapin ja tornin väliin jää rako ja lisäksi kaapin yläreuna on reilusti korkeammalla kuin muut kaapit. Hohhoijaa. Olimme viikolla juuri saaneet saunan laude ja seinämateriaalit ratkaistua rakentajan kanssa ja taas piti alkaa miettimään joku ratkaisu kodinhoitohuoneeseen. Pari viikkoa sitten pohdittiin, miten sisäkatto saadaan korjattua niin, että sen kanssa voi elää. Se näytti alussa aivan kamalalle. Onneksi se on nyt korjattu.
 
Eilen saatiin uudet keittiön tuolit. Ihan kivan näköiset olivat, mutta istuinosa oli valtavan leveä, eikä kovin hyvä istua. Päädyimme siihen, etteivät ne ehkä sittenkään ole meidän tuolit. Toivottavasti saadaan palauttaa nettiostos. Se tietää myös sitä, että on aloitettava tuolien "metsästys" alusta. Olen tänään selannut nettisivuja tunti tolkulla, löytääkseni kivat tuolit. Uskon, että oikeat löytyvät ajallaan.



Olen tänään ollut etäpäivällä kotona ja ajattelin laittaa astianpesukoneen käymään. No, ei tapahtunut mitään. Virta tulee koneelle, mutta mitään ei tapahdu. Mies onneksi lohdutti, että siellä saattaa olla joku lukko päällä. Katsotaan selviänkö pelkällä säikähdyksellä ja parilla (8) kaurapiparilla (jotka söin harmistuneena).

Vähän kallellaan täällä siis ollaan.


Katson ulos ikkunasta ja iso ilon aihe on se, että aurinko paistaa ja maassa on hitusen lunta. Kylmä tuuli puhaltaa, mutta se ei haittaa. Se on sata kertaa parempi kuin vesisade. Valoakin on jo hirmusti enemmän kuin kuukausi sitten. Kevättä kohti siis mennään.

Tiedätkös muuten mitä. Pihalla on raparperi työntämässä jo alkuja mullan läpi. Luonto on todellakin ihan sekaisin. Eikä ihme.

Iloa tuottaa myös se, että huomenna on vapaapäivä. Se on pyhitetty minulle - itselleni. Aion nauttia ulkoilmasta ja menen tyttäreni kanssa joogatunnille. Se on parasta hemmottelua. Olen kaivannut valtavasti joogatunteja ja muutakin jumppaa. Reväytin nimittäin nivelsiteeni ennen joulua, kaatuessani työpaikan parkkihallissa (varmistin heti, ettei kukaan nähnyt ;). Nilkka on ollut vähän kipeä ja lenksu, eikä sillä ole uskaltanut mennä jumppaan. Raput tuottavat vieläkin ongelmia. Kävin näyttämässä ortopedillä nilkkaa ja tiedättekös, mitä hän sanoi: jalka tulee kuntoon ja sillä kävelee vielä 50 vuotta. Joten tiedossa on pitkä ikä.

Muita ilonaiheita viikolla on ollut juttelut ja kuvat lapsenlapsista. Voi kuinka heistä tykkään. He tuottavat valtavasti iloa elämään.

Vuodatus loppukoon tähän.
Kiitos ja anteeksi.

Nauti auringosta ja vietä ihana viikonloppu <3
Niin teen minäkin.

Lämmöllä Mari