10.9.2020

Kestävää ja käytännöllistä – poiminnat Asuntomessuilta 2020

Tämän vuoden Asuntomessut Tuusulassa kierrettiin lyhennetyssä muodossa melkein viimeisenä aukiolopäivänä. Puolet asunnoista jäi käymättä, mutta mielestäni sain riittävän hyvän kuvan nykytrendeistä ja uusista rakennusratkaisuista, joita tosin en messuilla nähnyt kovin montaa. Se johtuu varmasti siitä, että kuluneena vuonna olemme tutkineet erilaisia ratkaisuja, materiaaleja ym. erityisen tarkasti, uuden kodin rakentamisen aikana. Merkittävin huomio messuilla oli se, että kodit ovat nyt inhimillisen kokoisia. Taakse jäänyttä elämää ovat valtavan kokoiset talot. Neliöiden pienentyessä tilalle oli tullut tilojen järkevä suunnittelu ja hukkaneliöiden käyttöönotto. Toimintoja oli mietitty. 

Käytännöllisyys näkyi myös vaatehuollon ja -säilytyksen tiloissa. Niihin oli panostettu lähes jokaisessa esittelyasunnossa ja ne oli sijoitettu järkevästi kodin toimintoja silmälläpitäen. Säilytysratkaisuissa oli kivoja yksityiskotia ja perinteisistä vaatekaapeista oli monin osin luovuttu. Vaatteet saavat nyt näkyä, niinpä vaatetangot, hyllyköt ja koukut olivat reilusti näkösällä. Kiva ratkaisu oli myös kylmäkellarista ideoitu tarvikekaappi kuivatavaralle, joka oli tehty portaiden alle. Portaiden alusen hukkatila oli otettu järkevästi käyttöön.

Ekologisuus ja eettisyys korostuu sisustuksessa. Ajan hengessä kiinnitetään huomio huonekalujen ja tavaroiden alkuperään sekä ollaan kiinnostuneita materiaalien eettisyydestä. Messuilla oli vahvasti esillä myös lähialueen yritykset ja koulutusyhtymät sekä kotimaiset huonekaluvalmistajat. Oikein hyvä suunta ja kiva, että lähituotanto sekä ruoan että huonekalujen suhteen on selkeästi nousussa. Käsityön arvostus näkyy myös sisustuksessa.

Kotien värimaailma on monipuolistunut. Valkoinen-harmaa-musta linjalta oli siirrytty lämpimämpiin sävyihin: okraan ja jopa kirkkaan oranssiin. Nyt olohuoneeseen uskalletaan sijoittaa värikäs sohva tai nojatuoli katseenvangiksijaksi. Kirkkaan keltaista, vihreää ja sinistä ei ujosteltu käyttää sisustusratkaisuissa. Ehkä silmiinpistävin väri oli reipas keltainen, jota ei juurikaan ole sisustuksissa näkynyt. Suomalaisten klassinen sininenkin vilahteli muutamassa kohteessa. Vuosien jälkeen värilliset lasiesineet ja maljakot olivat myös näyttävästi esillä. Siellä täällä sisustusta oli korostettu pienillä melallisilla yksityiskohdilla. 

Messutalojen huoneita oli sisustettu näyttävästi pehmeillä luonnonmateriaaleilla. Ne ovat siis trendikkäitä edelleen: pellavaa, puuvillaa, villaa ja nahkaa. Kauniita ne ovatkin. Liputan ehdottomasti niiden puolesta, sillä valitsen itsekin mahdollisimman vähän keinokuituja sisustukseen ja vaatteisiin. Kauniit tekstiilit pehmentävät sisustusta ja tuovat kodikkuutta.

Ilokseni huomasin, että puuta oli käytetty sisustuksissa runsaammin kuin aiemmin. Siitä oli rakennettu kauniita seiniä. Puu on selkeästi tullut takaisin, etenkin tammi. Tammi yhdistettynä mustaan näyttää tosi hyvälle. Puun lisäksi rottinki on viime vuosina tehnyt näyttävän paluun Boho-henkiseen sisustukseen. Rottinkihuonekalujen suosio näkyi kesällä kauppojen kesäkalustevalikoimissa, mutta terassisisustuksen lisäksi ne näyttävät kivalle myös muissa sisätiloissa. 

Havaitsin messuilla myös sen, että huonekalujen muodot olivat pyöristyneet. Kaarevat muodot ovat nyt pinnalla. Sohvissa ja nojatuoleissa oli kaarevia muotoja ja pehmeitä verhoiluja. Kaarevuutta oli niin selkänojissa kuin istuimen etuosissa. Huonekalut olivat silti ilmavia ja selkeästi irti lattiasta kepeiden jakojen varassa tai suoraan seinälle ripustettuina. 

Suosikkikohteeni oli ehdottomasti Veljesteco sekä tilojen toimivuuden kannalta että sisustuksen. Paritalo oli rakennettu CLT:stä ja ratkaisuissa oli kiinnitetty erityistä huomiota ekologisuuden lisäksi kotimaisuuteen. Sisustuksessa oli havaittavissa  loft-henkeä sekä industrial-tyyliä. Molemmat uppoavat minuun. Kohteen terassi oli upea ja siitä sainkin meidän terassiin hyviä ideoita. Ensimmäiset kuvat ovat tästä kohteesta. 











Me oltiin hakemassa messuilta lähinnä uusia ideoita sisustamiseen. Nyt asutaan viidettä kuukautta uudessa kodissa. Kaikki ei ole vielä valmista. Suurin osa kyllä. Sisustus rakentuu pala palalta. Meille tärkeä pointti sisustuksessa on huonekalujen kestävyys sekä laadullisesti että ajallisesti. Hetken muotiheilahdukset saavat jäädä kauppaan. Kun jokaista asiaa mietitään tarkasti harkiten, niin sisustus täydentyy pikkuhiljaa. Koska tavaraa on karsittu rajusti, niin heti ei haluta täyttää nurkkia uudelleen. Liputan ekologisen sisustuksen puolesta, jossa suositaan kodin hankinnoissa sellaisia ratkaisuja, joissa kestävyys ja ympäristö otetaan huomioon. Kannatan tavaran kierrätystä sekä ympäristöystävällisten materiaalien suosimista. Meidän kaikki poistuneet huonekalut ovat menneet kierrätykseen ja toivottavasti ovat saaneet uuden elämän toisessa kodissa. 

Viime viikonloppuna me naulattiin ensimmäiset taulut seinälle. Suurin osa odottaa vielä sijoituspaikkaa, enkä ole ihan varma päätyvätkö ne koskaan seinälle. Messuilla bongasin Woodnotesin K-tuoli useammasta esittelyasunnosta – liian monesta. Olin tyytyväinen, että meidän valintamme uudeksi nojatuoliksi oli toinen. Viime viikolla nimittäin saatiin olohuoneeseen vihdoin viimein nojatuoli. Se oli pitkä prosessi. Voiton vei istumamukavuus ja sirous. Taitaa olla pari vuotta siitä, kun ensimmäisiä kertoja kierreltiin huonekalukaupoissa etsimässä nojatuolia. Silloin sitä ei löytynyt ja päädyttiin väliaikaisratkaisuna hankkimaan takkahuoneeseen Ikean Niels Gammelgaardin suunnittelema Järpen-tuoli. Kivahan se on ollutkin. Nyt yllätyksekseni huomasin, että se on aika kuumaa kamaa ja siitä maksetaan huippuhintoja. 











Luonnosta kerätään nyt ideoita myös maljakoihin: kuivakukkia, koristeheiniä, pamparuohoa, oksia, kaikki ovat hyvin trendikkäitä. Nyt kuitenkin vältetään menneiden vuosien runsasta kuivakukkakimppua (muistatko?). Muoto on tärkeä kuivakukissa ja ruohoissa. Usein pari yksinkertaista oksaa näyttää paremmalle maljakossa kuin täyteen ahdettu kimppu. Vähemmän on siis enemmän. 

Muutama viikko sitten luin mielenkiintoisen artikkelin lapsityövoiman käytöstä huonekalu- ja sisustustavaratuotannossa. Eikä kyse ole ainoastaan lapsityövoimasta, vaan siitä, että tuottajille maksetaan kunnon korvaus työstä ja työolosuhteet ovat kohtuulliset. Se jäi pyörimään ajatuksiini. Nyt en kuitenkaan enää löytänyt artikkelia mistään. Artikkelin pointtina oli se, että monet trendikkäitä pienesineitä myyvät hyvämaineiset yrityksen myyvät tuotteita, jotka ovat lapsityövoimalla valmistettuja. Aiemmin vaateteollisuudessa asiaan on kiinnitetty huomiota, mutta enpä juurikaan ole ajatellut, että myös sisustustavarat saattavat olla epäeettisesti valmistettuja. Mattojen kutomiseen olen toki yhdistänyt lapsityövoiman, mikä sinällään on harmi, koska se on erittäin raskasta työtä pienille lapsille. Jos hinta on hyvin alhainen, niin kannattaa uhrata muutama ajatus sille, onko tuote tuotettu vastuullisesti.

Iso huoli on kuitenkin se, että monet perheet ovat joutuneet turvautumaan enenevissä määrin lapsityövoimaan selvitäkseen koronaviruksen aiheuttamista taloudellisista haasteista. Se uhkaa aiheuttaa vuosien takapakin lapsityövoiman vastaisessa työssä.

Kauniita hetkiä päiviisi ja tunnelmallisia syysiltoja.

Mari

3.8.2020

Myöhäiskesän kuulumisia




Niin se kesä taas on kääntynyt elokuulle. Huomaamatta. Vuoden kahdeksanteen kuukauteen ja samalla kesän viimeiseen kuukauteen. Nyyh... Pimenevät illat ovat juurikin käsillä. Monilla myös työhön ja kouluun paluu edessä. Minulla myös. Päiviin liittyy aikataulutusta ja velvollisuuksia.

Seasonal yogassa tätä vuodenaikaa nimitetään myöhäiskesäksi. Se on minusta osuva nimi tälle vuodenajalle, jolloin roikutaan edelleen kesässä, mutta ei käännytä vielä syksyyn. Elokuu on hieman erilainen kesäkuukausi, johon liittyy keittiössä puuhailua. Sato valmistuu ja on sadonkorjuun aika. Pakastin täyttyy mansikoista, mustikoista, vadelmista, yrteistä ja toivon mukaan myös sienistä. Monet varmasti säilövät talveksi myös juureksia ja hilloja, minä ostan ne kaupasta. Meidän pieni yrttitarha pursuaa yrttejä ja pieniä tomaatteja, eikä sitten muuta.

Heinäkuu vilahti ohi loman merkeissä ihan huimaa vauhtia. En oikein edes tajua, mihin päivät katosivat. Loma teki hyvää, kuten se aina tekee. Olen levännyt. Yöunet ovat olleet tavallista sikeämpiä ja olen aamulla herännyt lintujen lauluun ja usein myös auringonpaisteeseen. Olen tuoksutellut aamun ensimmäisiä tunteja terassilla kahvikupposen kanssa. Katsellut merelle ja nauttinut hiljaisuudesta. Välillä olen kävellyt laiturille läpsyttelemään varpaita veteen. Istunut tuntikausia laiturinnokassa katsomassa joutsenperheen puuhia tai haikaran kaartelua taivaalla. Antanut tuulen puhaltaa poskillani ja tuperuttaa hiukseni kiharaiseen takkuun.

Monena päivänä (kotona ollessa) olen lähtenyt pyöräilemään. Löysin pienen metsätien, joka johtaa peltojen halki maalaismaisemaan. Siellä on lehmiä kosolti laitumella. Pellon laidassa näkyy usein metsäkauriita ja lintuja. Muistot palasivat lapsuuteen, kun pikkutyttönä syötin naapuritilan lehmiä kotipihaltani. Olen pyöräillyt nyt reittiä moneen kertaan ja aina vaan nautin maisemasta täysin rinnoin. Välillä olen pysähtynyt haistelemaan ruohon tuoksua, katselemaan kaipaamiani niittyjä tai keräämään mehukkaita metsämansikoita tai vadelmia pensaasta. Olen istunut kannonkupeessa ja katsellut taivaalla liikkuvia poutapilviä, jotka muovailevat kauniita kuvioita siniselle taivaalle.


Tuntuu, etten ole saanut aikaiseksi oikein mitään koko kesän aikana. Aika on kuitenkin kulunut siivillä ja koko ajan olen jotain pientä puuhaillut. Ehkä se on juuri lomailun tarkoituskin.

Lomaviikkoina vietimme ikimuistoisia hetkiä Saimaan rannalla Puumalassa. Yksi kesäpäivä kuntoiltiin kanoottiretkellä Siuntiossa. Melottiin intiaanikanootilla Vanhasta Pappilasta Sjundbyn linnan ohi merelle jokea pitkin (16 km). Heinäkuussa tehtiin autolla muutamia päivätrippejä lähiseudulle, kävin vähän auttamassa äitiä vaatehuoneen ja kaappien siivouksessa. Viime perjantaina kävin Helsingissä ja taas pitää todeta, että on meillä kaunis ja kiva pääkaupunki.  Lomaan on siis sisältynyt monta pientä onnen hetkeä, läheisyyttä ja iloa.








Luonnossa näkyy jo hiljentymistä ja syksyyn valmistautumista. Niinpä on aika itsekin rauhoittua kesän riennoista ja hakea tasapainoa sekä säännöllisyyttä päivään. Onneksi meille on luvattu vielä lämpimiä kelejä seuraaville viikoille, jopa hellettä.  Ensimmäiset työpäivät tuntuvat aina raskailta lomalta paluun jälkeen ja siksi koitan iltaisin tehdä jotain "akkuja lataavaa", Tykkään hakeutua illalla sohvan nurkkaan shaalin alle lukemaan kirjaa tai vaan istuskelemaan illan hämärtyessä ulos. Kehon energia on muuttumassa. Huomaatko sen itsessäsi?



Ajattelin, että otan tämän syksyn rennommin. En tiedä onnistuuko se töiden puolesta, mutta yritän kuitenkin. Aion pitää vapaapäiviä silloin tällöin ja retkiä lähiseuduille on jo suunnitelmissamme. Hetkiä lastenlapsien kanssa ja luonnossa vaeltamista (sienimetsät kutsuvat). Sellaisia suunnitelmia minulla tänään. Oletko sinä jo miettinyt tulevaa syksyä vai elätkö vielä kesää täysillä?


Kauniita hetkiä päiviisi.
Mari

7.7.2020

Kolme kesäkohdetta - kolme pulahdusta

 






Kopparnäs - Inkoo


Silmänkantamattomiin rakentamatonta rantaviivaa, kauniisti polveilevaa kalliota ja rauhaisaa metsää. Kopparnäs tarjoaa ulkoilijalle elämyksiä ja sielulle rauhaa. Alueen omistaa Uudenmaan virkistysalueyhdistys (UUVI). Omistajia ovat kaikki Uudenmaan kuntien asukkaat ja se tarkoittaa sitä, että heillä on sekä omistajien oikeus että vastuu. Paikka oli siisti ja hiljainen. Ainakin lauantaina aamupäivällä. Muutama telttakunta heräili aamu-uinnille ja aamiaiselle meidän saapuessa paikalle. Väljyyttä alueella oli kylliksi, ettei tarvinnut asettua kenenkään lähistölle, vaan saimme olla ihan omissa oloissamme.

Alue sijaitsee Helsinki-Hanko tieltä käännyttäessä Degerbyn kohdalta etelään. Pientä hiekkatietä päästää perille ja autoille on hyvät parkkitilat. Tieltä on muutama askeleen verran kallioille ja edessä aukeaa henkeäsalpaava näkymä saaristomerelle. Jo pelkästään näkymää voi jäädä ihastelemaan pitkäksi aikaa. Aaltojen liplatusta kauniina kesäpäivänä tai tyrskyjä, jotka syksyllä lyövät rantakivikkoon. Kallioalueiden lomassa on metsää ja niittyjä. Niittyjä, joita olin juuri aamulla ikävöinyt. Lapsuudessa niittyjä oli joka puolella, nyt niitä saa etsiä.

Pulahdimme uimaan kivenkoloista. Merivesi oli lämmintä ja suola tuntui iholla hyvältä. Istuimme tovin kalliolla ja kuivattelimme uimapuvut ja sen jälkeen matka jatkui.







Inkoon satama 

Matka jatkui Inkooseen. Tulimme rantaan aamutorin aikaan. Ostoskeskus Strandin edusta oli täynnä kojuja ja vilskettä. Olemme poikenneet täällä silloin tällöin, mutta nyt tuntui hyvälle, kun ihmisiä oli niin paljon liikkeellä. Toiset ahersivat veneiden parissa, istuivat rantalaiturilla ja toiset kiertelivät hiljakseen alueella.

Ostoskeskus Strand rakennettiin entisen ralliautoilijan toimesta noin 13 vuotta sitten Inkoon sataman kupeeseen. Ostoskeskus on viehättävä pieni keidas, josta löytyy ravintolan ja kahvilan lisäksi mm. vaatteita, sisustusta, Alko ja hyvinvointipalveluja. Rauhaisaa ja mukavaa.

Me istahdimme hetkeksi lounaalle Ravintola Sågenin terassille. Palvelu oli ystävällistä ja ruoka oli maistuvaa. Aurinko paistoi ihanasti ja oli kesäisen lämmintä. Ihana kesäpäivä. Kävimme vielä koreja myyvän torikauppiaalta kysymässä, löytyisikö häneltä puisia voiveitsiä. Meidän veitset kaipasivat uusimista. Löytyi ja myös sauna- ja pulloharja. Tulee aina niin hyvä mieli, kun voi tukea pieniä paikallisia yrittäjiä.


Matka jatkui ja pulahdimme Fiskarsiin mennessä pienessä tien vieressä olevalla uimapaikalla (kuva yllä). Minäkin pulahdin   t a a s  uimaan. Vesi oli lämmintä ja kirkasta. Viime kesänä pysähdyimme samaisessa paikassa. Satoi vettä kaatamalla ja oli kylmä. Nyt kaikki oli toisin.










 
 


Fiskars

Sitten päivä jatkui Fiskarsin ruukkialuelle. Ruukkikylä on todella kaunis. Historiallisesta ruukista löytyy niin uniikkia muotoilua kuin taidetta. Alueen ravintola- ja kahvilapalvelut ovat laajentuneet entisestään viime vuosina.

Googlailin alueen historiasta tietoja ja Visit Raseborgin sivuilla kuvaillaan näin alueen historiaa: ”Fiskarsin rautaruukki perustettiin vuonna 1649, kun hollantilainen Peter Thorwöste sai oikeuden rakentaa Fiskarsinjoen varrelle masuunin ja kankirautavasaran. Vesivoima piti kylän elävänä ja ennen pitkää ruukkiin perustettiin pajoja ja muita verstaita, jotka nykyään on kunnostettu eri alojen taiteilijoiden ateljeiksi ja studioiksi. Kankiraudasta valmistettiin mm. nauloja, lankaa, veitsiä, kuokkia ja raudoitettuja pyöriä. Lisäksi Fiskarsissa valmistettiin valutavaraa, kuten patoja ja paistinpannuja.”

Saapuessaan Fiskarsiin ensin ohitetaan upeita vanhoja puutaloja. Tekisi mieli kurkkia jokaista vähän tarkemmin. Talojen jälkeen aukeaa ruukin raitti komeine vanhoine tuotantorakennuksineen. Katsottavaa on niin paljon molemmin puolin kyläraittia, ettei auton kyydistä ehdi kaikkea huomaamaan. Kyläraitin korkeimmalla kohdalla on komea kellotorni, jonka aito Könnin-kello on mitannut aikaa jo yli 170 vuotta. Alueelta löytyy myös museo ja taidenäyttelyitä, käsityöläispuoteja ja pieniä pajoja.

Fiskars on mainio päiväretken kohde. Täältä löytyy tekemistä koko päiväksi kaiken ikäisille. Mukavan piknikin voi nauttia joen varressa veteen laskeutuvien oksien siimeksessä. Leikkipuistosta lapsia ei meinaa saada liikkeelle ja kuumalla ilmalla jalkoja voi käydä viilentämässä matalassa purossa, joka laskee hiljakseen alueen toisella laidalla.

Kotimatkalla vielä kolmas pulahdus Puujärveen Karjalohjalla. Yleisellä uimarannalla oli paljon perheitä, mutta löytyi vielä pieni suojainen paikka meillekin. Järvi on kirkasvetinen ja hiekkapohjainen. Metsän läpi kuljetaan kauniille hiekkarannalle (alla kuva). Lämpöasteet oli jo tässä vaiheessa päivää nousseet lähelle 30 astetta, joten pariin kertaan käytiin viilentämässä ihoa, että jaksetaan kotiin asti.



Kesäterveisin

Mari