22.5.2020

Höyhensaarilla - rauhallinen makuuhuone



 
 
Tiedämme hyvin, miten tärkeä uni on ihmiselle. Hyvinvointi kärsii heti, jos yöunet jäävät liian lyhyeksi. Sanonta Nuku hyvin - voi paremmin, pitää täysin paikkaansa. Poikkeusolot ovat tuoneet mukanaan monelle stressiä, liittyen työhön ja vapaa-aikaan. Stressiin liittyy nukkumattomuus oleellisesti. Huonojen yöunien seurauksena vastustuskyky heikkenee ja olet herkemmin vaarassa sairastua. Pidä siis huoli itsestäsi.

Olivatpa univaikeudet, tilapäisiä tai pitkäaikaisia, niin aina niissä on muita sivuoireita. Liian lyhyet unet vaikuttavat jaksamiseen ja vireystasoon. Väsymystä on verrattu jopa lievään humalatilaan. Aivot eivät toimi ja ajatukset katoavat. Ainakin minulle tämä on tuttua.

Olen aina ollut huono nukkuja. Nukahdan illalla huonosti ja herään herkästi jokaiseen rasahdukseen. Pari vuotta sitten työstressit ym. huolet veivät yöunet lähes totaalisesti. Kuukauden valvomisen jälkeen osasin onneksi mennä lääkäriin. Olin aivan poikki. Onneksi kierre saatiin silloin katki melko nopeasti. Parin viikon sairausloman jälkeen olisin halunnut lähteä takaisin töihin, mutta onneksi lääkäri puhui minut ympäri. En todellakaan tajunnut, kuinka väsynyt oikeasti olin.

Tiedän, että itseään ei voi pakottaa nukkumaan, vaikka kuinka yrittää hokea iltaisin: nuku - nyt on pakko nukkua, että aamulla jaksaa herätä. Lampaita tai portaita saa laskea loputtomiin, eikä uni vaan tule. Moni turvautuu lääkkeisiin, mutta on muitakin keinoja löytää unitasapaino. Erilaisia keinoja on lehdet pullollaan. Jos uniongelmat alkavat vaivata, niin kannattaa etsiä itselle sopivimmat apukeinot. Kirjoitin aiemmin nukahtamista helpottavista keinoista täällä. Ensiksi kannattaa tarkistaa makkari, sänky ja rytmitys.



 
Oletko huomannut lähipiirissäsi vireystason laskua tai nukahtelua sohvalle? Moni ei tunnista tai tunnusta väsymystä. On tärkeää näyttää tehokkaalta. Osaatko muuten itse arvioida omaa nukkumistasi? Tiedätkö tarkkaan kuinka monta tuntia olet nukkunut yöllä? Minä en aina. Ehkä joskus on ollut tunne, ettei ole nukkunut koko yönä yhtään, mutta tosiasiassa olen kuitenkin torkkunut jossain välissä. Eikä siitä ole mitään kuvaa, kuinka kauan. Sen kuitenkin tiedän, että tarvitsen kunnon yöunet. Noin 7-8 tuntia tuntuu sopivalle.

Nyt on ollut ihana jakso nukkumisessa, sillä olen nukahtanut illalla nopeasti ja nukkunut koko yön sikeästi heräämättä ukkoseen, räntäsateeseen taikka mihinkään muuhunkaan. Mieskin ihmettelee, kun en ole herännyt. Unen laatukin on ilmeisesti ollut hyvää, sillä olen tuntenut itseni virkeäksi koko päivän. Pidän päivärytmistä hyvää huolta. Menen aina lähes samaan aikaan nukkumaan, oli sitten arki tai viikonloppu. Uskon, että sillä on nukkumisen kannalta suotuisa vaikutus.

Unesta noin 20 prosenttia pitäisi olla ns. REM-unta eli syvää unta, joka on luonnollisesti unen tärkeämpää osaa. Uni kulkee normaalisti noin puolentoista tunnin jaksoissa. Nukahtaessa uni on kevyempää ja sitten vaivutaan syvempään uneen ja sitten taas kevennetään. Näitä jaksoja pitäisi olla hyvin nukutun yön aikana kolmesta neljään. Jos joutuu heräämään kovin aikaisin aamulla kellon soittoon, olo on usein tokkurainen, se johtuu siitä, että syvä uni painottuu usein aamuyöhön.

Hyvästä unesta on tosiaan viimeaikoina puhuttu ja kirjoiteltu paljon. Uni on tärkeää aivoille sekä koko keholle. Aivot puhdistuvat nukkuessa. Olet varmasti huomannut, kuinka hyvien yöunien jälkeen aivot toimivat. Saat paljon aikaiseksi ja kaikki sujuu iloisin mielin. Keho tuntuu kevyeltä.

Ehkä näistä poikkeusoloista löytää jotain hyötyä myös nukkumisen suhteen, vaikka nämä koittelevatkin monia aika rankasti. Etätöissä töihin siirtyminen käy näppärästi. Pieni stressi poistuu, kun ei aamulla tarvitse jonottaa ruuhkaliikenteessä tai etsi parkkipaikkaa. Ainakin itseäni on helpottanut se, että aamulla ei tarvitse lähteä tietyllä kellonlyömällä töihin, jotta välttyy suurimmalta ruuhkilta työmatkalla.
 

 
 
Uniongelmieni vuoksi halusin meidän makuuhuoneesta mahdollisimman rauhallisen paikan nukahtaa. Sänky vaihdettiin jo muutama vuosi sitten uuteen ja se tuntuu siltä kuin kellahtaisi pilvelle. Vuodevaatteet ovat myös tärkeä osa nukkumista ja nukahtamista. Puhtaiden lakanoiden väliin on ihan sujahtaa. Meillä on myös untuvapeitteet, talvella paksummat ja kesällä ohuemmat. Molemmilla on myös kaksi tyynyä, toinen korkeampi (muotoileva) ja toinen matalampi (untuva).

Makuuhuoneessamme on reilusti tilaa. Odotan niitä aurinkoisia kesäaamuja, kun pääsen suoraan makkarista terassille. Viime viikolla laitettiin vanhat olohuoneen verhot makuuhuoneeseen. Sinne ne mielestäni sopivat erinomaisesti. Makkariin tuli hieman beach house -tunnelmaa. Rakennusvaiheessa tehtiin muutamia muutoksia huoneeseen, koska sen viereen haluttiin kunnolliset tilat vaatteille. Vaatekaappien tangot ja korit mietittiin tarkasti etukäteen. Pohjana oli vanahan asunnon kaapit ja niistä hahmottelin, kuinka monta metriä tankoa tarvitaan ja kuinka paljon koreja.

Walk-in-closetissa on myös yksi kiva "herkku". Olen hieman vanhanaikainen ja mankeloin kaikki liinavaatteet. Halusin säilyttää mankelin. Se laitettiin kaappiin piiloon, johon mahtui hyvin vielä silityslauta ja ompelukone. Vihdoinkin ompelukone on sellaisessa paikassa, mistä se on helppo ottaa käyttöön. Ompelutaso nousee näppärästi ylös. Käytössä se on osoittautunut oikein toimivaksi.

Kaikki tavarat eivät vielä ole löytäneet paikkaansa ja työkaluja lojuu vielä siellä täällä (myös sängyn alla). Enköhän kohta saa kaikki järjestykseen ja työkalutkin voi viedä varastoon. Täällä liikkuu vielä työmiehiä. Keskiviikkona työmiehiä meni ja tuli. Säädettiin ilmastointia, lämmitystä ja ovia. Pikkuhiljaa kaikki menee eteenpäin.
 

 
 





Taulut ovat vielä asentamatta seinille. Täytyy hetki katsella tyhjiä seiniä, ennen kuin poraillaan reikiä. En oikein hahmota vielä, mitä taulu mihinkin laitetaan. Kaikki kaikessa, olen erittäin tyytyväinen makkariin ja uskon, että olemme tehneet hyviä muutoksia sen suhteen.

Millainen nukkuja sinä olet?
Toivotaan, että lupailtu lämpö ja aurinko toteutuu viikonloppuna :) 
Mari

15.5.2020

Kotona




Tiedätkö sen tunteen, kun kaikki loksahtaa paikoilleen ja levollisuus valtaa mielen. Sisäinen rauha. Viime kesästä asti on ollut aikamoista hulinaa kodin rakennuksen kanssa. Nyt kaikki on ohi (huoh). Välillä tuntuu hieman epätodelliselle, että ollaan täällä - omassa kodissa.
 
Kaikki ei ole mennyt helpoimman kautta ja matkalla on ollut monta mutkaa. Välillä on saatu vääntää oikein kunnolla rakentajan kanssa, että ollaan saatu toteutettua toiveitamme. Toisinaan taas on huomattu, että toiminnallisuus ei ole kohdillaan ja sitten tuli kiire lisätä muutamaan kohtaan senttejä ja käännettiin ovia toisin päin. Viime juhannuksen jälkeen aloitimme projektin vauhdilla. Ensimmäiseksi piti päättää seinämuutokset ja keittiö. Kaikella oli kiire. Työpäivän jälkeen nostimme pohjapiirustukset pöydälle ja aloimme ideoimaan. Asunnon pohja ei nimittäin täysin vastannut tarpeitamme ja keittiö oli liian pieni. Käsky kävi rakentajalta, että ulkoseiniin ei saa muutoksia. Harmi, sillä kodinhoitohuoneessa olisi ollut pieni ikkuna paikallaan.
 
Pyhitimme yhden makuuhuoneista vaatehuoltoon ja kodinhoitoon. Meidän makuuhuoneen viereen tuli walk-in-closet, johon saatiin mahtumaan molempien vaatteet, siivous, vaatehuolto (mankeli, silitys, ompelu) ja liinavaatteet. Näiden kahden makuuhuoneen välissä oli alkuperäisissä piirustuksissa vaatehuone, joka meiltä poistettiin. Näin saatiin meille iso makuuhuone tai siis saman kokoinen kuin vanhassa kodissamme.

Ikkunan läpi



 
Vaikka päivät ovat kuluneet lähinnä laatikoiden purkamisessa ja tavaroiden laittamisessa paikoilleen, niin nämä maisemat rahoittavat mieltä. Olen istunut aamuisin terassin rappusilla kuuntelemassa lintujen laulua ja katsomassa merelle, kun purjeveneet lähtevät lipomaan rannan toisen puolen satamasta. Näky ikkunasta on aamulla ja illalla erilainen riippuen säästä ja auringosta. Vaikka piha on vielä laittamatta ja nurmikko ei ole vielä itänyt, niin näky takapihalta on ihana.
 
Silloin kun kävimme katsomassa paikkaa ekan kerran ihastuin ihan täysillä viereiseen kaislapolkuun. Se lähtee ihan meidän tontin nurkalta. Minulla on jokin selittämätön ihastus pitkospuihin ja tällaisiin puupolkuihin. Kettu on kuljeskellut muutaman iltana meidän pihalla. Aluksi pelästyin sitä, etten uskalla enää mennä kaislapolulle (piti googlettaa ketun elintapoja), mutta sittemmin totesin, etten taida olla sen pääasiallista ruokaa. Ehkä se tyytyy pienempiin elukoihin, joten olen uskaltanut kävellä kaislojen seassa päivittäin. Henkäillyt ihastuksesta ja katsellut merelle (hieman kurkkinut näkyykö kettua kaislojen seassa).
 
Eilen kävin tontin vieressä olevalla yleisellä laiturilla. Se oli talven aikana vaurioitunut, mutta nyt se oli korjattu. Kiva niin.  Eilen kävin myös pyöräilemässä ekan kerran. Poljin sillan toisella puolella postiin ja vastatuulessa takaisin kotiin.





Ensi tunnelmat kodista ovat hyvät. Tämä tuntuu kodilta. Tilaa on vähemmän kuin vanhassa, mutta nyt ei enää tarvitse juosta rappuja ylös ja alas. Kodinhoito ja saunatilat ovat pienemmät, mutta kun ne on järkevästi suunniteltu, niin eiköhän niihin kaksi ihmistä mahdu tai siis ollaan mahduttu hyvin saunanlauteille ja molemmilla on kuitenkin omat suihkut ja vessat.
 
Saunan kanssa meillä olikin aikamoinen vääntö rakentajan kanssa. Emme millään tahtoneet saada toiveitamme läpi. Nyt se on kuitenkin sellainen kuin toivoimme. Löylytkin on oikein hyvät. Kodinhoitohuoneessa oli ongelmia pesutornin kanssa. Vanha torni ei mahtunut sille varattuun tilaan. Ostimme uuden ja totesimme, ettei sekään mahdu, kunnes huomasimme, että keittiösuunnittelija oli mitoittanut kaapin väärän korkuiseksi. Torni on nyt paikoillaan, mutta yläkaapista puuttuu vielä ovi. Suunnittelijan toinen moka oli walk-in-closetin kaappien mitoituksessa. Onneksi itse huomasimme, että ikkunan vieressä oleva kaappi oli niin lähellä ikkunaa, niin ettei ikkuna mahdu aukeamaan.
 
Yhteistyö keittiöyrityksen kanssa ei saa meiltä ruusuja. Olemme tyytyväisiä keittiöön, mutta ellemme itse olisi olleet valppaina ja suunnitelleet keittiötä itse, niin ei se varmasti täyttäisi toiveitamme toimivuuden kannalta. Muutamat kohdat odottaa vielä korjausta keittiössä, mutta keittiötoimittajalla ei näytä olevan kiire korjata niitä, vaikka ne haittaavat jonkin verran asumista.

Aika tutuksi on tullut sanonta: ei onnistu! Lopulta moni asia on kuitenkin onnistunut, kun ollaan oltu tiukkoina. Halusimme tästä kodista meidän oloisen ja toimivan.




Vanhat kiikarit on olleet ahkerassa käytössä. Monta vuotta ne olivat kaapissa piilossa, mutta nyt ne on nostettu olohuoneeseen. Kiikarilla on tähyiltu lintuja ja veneitä. Nyt kun kirjoitan tätä, niin mies huusi katsomaan, kun pihan vieressä juoksi kauris golfkentälle päin. Eläimiä siis riittää täällä landella.
 

 
Ihanaa viikonloppua sinulle. Toivottavasti saadaan hyvät ulkoiluilmat.
Nyt lumi- ja räntäsateet saisivat loppua.
 
Mari

13.5.2020

Eräänä kauniina päivänä






Taas kerran olimme kävelyllä muutama viikko sitten ja siltä reissulta otin nämä keväiset kuvat. Juuri ennen muuttoa. Jännitystä oli ilmassa ja teki hyvää päästä tuulettamaan ajatuksia luonnon helmaan. Aurinko paistoi, mutta kirpakka tuuli puhalsi. Kuljeskelimme ympäriinsä, vailla varsinaista päämäärää. Haistelimme kevättä!

Ostimme take-away kahvit ja pulla, istuimme rantakivellä ja nautimme. Ei kiirettä mihinkään. Oli vain aikaa ja paljon ajatuksia. Odotuksia tulevista viikoista. Tiesimme, että seuraavat viikot ovat työntäyteisiä ja nyt oli hyvä hetki ladata akkuja.

Nämä kuvat olivat jääneet blogiin roikkumaan vailla tekstiä. 











Rauhattomuus on  nyt tipotiessään ja mieli on rauhaisa ja olo levollinen. Muutto on nyt ohi ja kaikki tavarat alkavat löytämään paikkansa. Olen ollut lomalla pari viikkoa ja hyvä niin, sillä muuten paikat olisivat vielä aivan sekaisin. Remppamiehiä on ravannut meillä harvasen aamu, katsomassa hanaa, säätämässä valoja ja kaikkea muutakin. Välillä on asennettu hälyttimiä ja liukuovia. Puuhaa on siis riittänyt. Aina välissä olen istahtanut terassin rappusille ihailemaan maisemaa ja kuuntelemaan lintujen laulua. 








Seuraavaksi laitan teille muutamia kuvia meidän uudesta kodista ja maisemista.  Lupaan tehdä sen ennen kuin lomani loppuu. 

Kettu on jolkotellut pihamaalla monena iltana ja hetken jo surin, etten uskalla mennä kaislapolulle kävelemään. Googlasin ketun tavoista ja reviiristä, lopulta päädyin siihen, ettei se taida minua syödä. Ehkä kaislikosta löytyy sille hiirulaisia.

Onnea ja iloa!

Mari