Myöhäiskesän kuulumisia

Niin se kesä taas on kääntynyt elokuulle. Huomaamatta. Vuoden kahdeksanteen kuukauteen ja samalla kesän viimeiseen kuukauteen. Nyyh... Pimenevät illat ovat juurikin käsillä. Monilla myös työhön ja kouluun paluu edessä. Minulla myös. Päiviin liittyy aikataulutusta ja velvollisuuksia.

Seasonal yogassa tätä vuodenaikaa nimitetään myöhäiskesäksi. Se on minusta osuva nimi tälle vuodenajalle, jolloin roikutaan edelleen kesässä, mutta ei käännytä vielä syksyyn. Elokuu on hieman erilainen kesäkuukausi, johon liittyy keittiössä puuhailua. Sato valmistuu ja on sadonkorjuun aika. Pakastin täyttyy mansikoista, mustikoista, vadelmista, yrteistä ja toivon mukaan myös sienistä. Monet varmasti säilövät talveksi myös juureksia ja hilloja, minä ostan ne kaupasta. Meidän pieni yrttitarha pursuaa yrttejä ja pieniä tomaatteja, eikä sitten muuta.

Heinäkuu vilahti ohi loman merkeissä ihan huimaa vauhtia. En oikein edes tajua, mihin päivät katosivat. Loma teki hyvää, kuten se aina tekee. Olen levännyt. Yöunet ovat olleet tavallista sikeämpiä ja olen aamulla herännyt lintujen lauluun ja usein myös auringonpaisteeseen. Olen tuoksutellut aamun ensimmäisiä tunteja terassilla kahvikupposen kanssa. Katsellut merelle ja nauttinut hiljaisuudesta. Välillä olen kävellyt laiturille läpsyttelemään varpaita veteen. Istunut tuntikausia laiturinnokassa katsomassa joutsenperheen puuhia tai haikaran kaartelua taivaalla. Antanut tuulen puhaltaa poskillani ja tuperuttaa hiukseni kiharaiseen takkuun.

Monena päivänä (kotona ollessa) olen lähtenyt pyöräilemään. Löysin pienen metsätien, joka johtaa peltojen halki maalaismaisemaan. Siellä on lehmiä kosolti laitumella. Pellon laidassa näkyy usein metsäkauriita ja lintuja. Muistot palasivat lapsuuteen, kun pikkutyttönä syötin naapuritilan lehmiä kotipihaltani. Olen pyöräillyt nyt reittiä moneen kertaan ja aina vaan nautin maisemasta täysin rinnoin. Välillä olen pysähtynyt haistelemaan ruohon tuoksua, katselemaan kaipaamiani niittyjä tai keräämään mehukkaita metsämansikoita tai vadelmia pensaasta. Olen istunut kannonkupeessa ja katsellut taivaalla liikkuvia poutapilviä, jotka muovailevat kauniita kuvioita siniselle taivaalle.

Tuntuu, etten ole saanut aikaiseksi oikein mitään koko kesän aikana. Aika on kuitenkin kulunut siivillä ja koko ajan olen jotain pientä puuhaillut. Ehkä se on juuri lomailun tarkoituskin.

Lomaviikkoina vietimme ikimuistoisia hetkiä Saimaan rannalla Puumalassa. Yksi kesäpäivä kuntoiltiin kanoottiretkellä Siuntiossa. Melottiin intiaanikanootilla Vanhasta Pappilasta Sjundbyn linnan ohi merelle jokea pitkin (16 km). Heinäkuussa tehtiin autolla muutamia päivätrippejä lähiseudulle, kävin vähän auttamassa äitiä vaatehuoneen ja kaappien siivouksessa. Viime perjantaina kävin Helsingissä ja taas pitää todeta, että on meillä kaunis ja kiva pääkaupunki.  Lomaan on siis sisältynyt monta pientä onnen hetkeä, läheisyyttä ja iloa.

Luonnossa näkyy jo hiljentymistä ja syksyyn valmistautumista. Niinpä on aika itsekin rauhoittua kesän riennoista ja hakea tasapainoa sekä säännöllisyyttä päivään. Onneksi meille on luvattu vielä lämpimiä kelejä seuraaville viikoille, jopa hellettä.  Ensimmäiset työpäivät tuntuvat aina raskailta lomalta paluun jälkeen ja siksi koitan iltaisin tehdä jotain "akkuja lataavaa", Tykkään hakeutua illalla sohvan nurkkaan shaalin alle lukemaan kirjaa tai vaan istuskelemaan illan hämärtyessä ulos. Kehon energia on muuttumassa. Huomaatko sen itsessäsi?

Ajattelin, että otan tämän syksyn rennommin. En tiedä onnistuuko se töiden puolesta, mutta yritän kuitenkin. Aion pitää vapaapäiviä silloin tällöin ja retkiä lähiseuduille on jo suunnitelmissamme. Hetkiä lastenlapsien kanssa ja luonnossa vaeltamista (sienimetsät kutsuvat). Sellaisia suunnitelmia minulla tänään. Oletko sinä jo miettinyt tulevaa syksyä vai elätkö vielä kesää täysillä?

Kauniita hetkiä päiviisi.

Mari

Kolme kesäkohdetta - kolme pulahdusta

 

Kopparnäs - Inkoo

Silmänkantamattomiin rakentamatonta rantaviivaa, kauniisti polveilevaa kalliota ja rauhaisaa metsää. Kopparnäs tarjoaa ulkoilijalle elämyksiä ja sielulle rauhaa. Alueen omistaa Uudenmaan virkistysalueyhdistys (UUVI). Omistajia ovat kaikki Uudenmaan kuntien asukkaat ja se tarkoittaa sitä, että heillä on sekä omistajien oikeus että vastuu. Paikka oli siisti ja hiljainen. Ainakin lauantaina aamupäivällä. Muutama telttakunta heräili aamu-uinnille ja aamiaiselle meidän saapuessa paikalle. Väljyyttä alueella oli kylliksi, ettei tarvinnut asettua kenenkään lähistölle, vaan saimme olla ihan omissa oloissamme.

Alue sijaitsee Helsinki-Hanko tieltä käännyttäessä Degerbyn kohdalta etelään. Pientä hiekkatietä päästää perille ja autoille on hyvät parkkitilat. Tieltä on muutama askeleen verran kallioille ja edessä aukeaa henkeäsalpaava näkymä saaristomerelle. Jo pelkästään näkymää voi jäädä ihastelemaan pitkäksi aikaa. Aaltojen liplatusta kauniina kesäpäivänä tai tyrskyjä, jotka syksyllä lyövät rantakivikkoon. Kallioalueiden lomassa on metsää ja niittyjä. Niittyjä, joita olin juuri aamulla ikävöinyt. Lapsuudessa niittyjä oli joka puolella, nyt niitä saa etsiä.

Pulahdimme uimaan kivenkoloista. Merivesi oli lämmintä ja suola tuntui iholla hyvältä. Istuimme tovin kalliolla ja kuivattelimme uimapuvut ja sen jälkeen matka jatkui.

Inkoon satama 

Matka jatkui Inkooseen. Tulimme rantaan aamutorin aikaan. Ostoskeskus Strandin edusta oli täynnä kojuja ja vilskettä. Olemme poikenneet täällä silloin tällöin, mutta nyt tuntui hyvälle, kun ihmisiä oli niin paljon liikkeellä. Toiset ahersivat veneiden parissa, istuivat rantalaiturilla ja toiset kiertelivät hiljakseen alueella.

Ostoskeskus Strand rakennettiin entisen ralliautoilijan toimesta noin 13 vuotta sitten Inkoon sataman kupeeseen. Ostoskeskus on viehättävä pieni keidas, josta löytyy ravintolan ja kahvilan lisäksi mm. vaatteita, sisustusta, Alko ja hyvinvointipalveluja. Rauhaisaa ja mukavaa.

Me istahdimme hetkeksi lounaalle Ravintola Sågenin terassille. Palvelu oli ystävällistä ja ruoka oli maistuvaa. Aurinko paistoi ihanasti ja oli kesäisen lämmintä. Ihana kesäpäivä. Kävimme vielä koreja myyvän torikauppiaalta kysymässä, löytyisikö häneltä puisia voiveitsiä. Meidän veitset kaipasivat uusimista. Löytyi ja myös sauna- ja pulloharja. Tulee aina niin hyvä mieli, kun voi tukea pieniä paikallisia yrittäjiä.

Matka jatkui ja pulahdimme Fiskarsiin mennessä pienessä tien vieressä olevalla uimapaikalla (kuva yllä). Minäkin pulahdin   t a a s  uimaan. Vesi oli lämmintä ja kirkasta. Viime kesänä pysähdyimme samaisessa paikassa. Satoi vettä kaatamalla ja oli kylmä. Nyt kaikki oli toisin.

 

 

Fiskars

Sitten päivä jatkui Fiskarsin ruukkialuelle. Ruukkikylä on todella kaunis. Historiallisesta ruukista löytyy niin uniikkia muotoilua kuin taidetta. Alueen ravintola- ja kahvilapalvelut ovat laajentuneet entisestään viime vuosina.

Googlailin alueen historiasta tietoja ja Visit Raseborgin sivuilla kuvaillaan näin alueen historiaa: ”Fiskarsin rautaruukki perustettiin vuonna 1649, kun hollantilainen Peter Thorwöste sai oikeuden rakentaa Fiskarsinjoen varrelle masuunin ja kankirautavasaran. Vesivoima piti kylän elävänä ja ennen pitkää ruukkiin perustettiin pajoja ja muita verstaita, jotka nykyään on kunnostettu eri alojen taiteilijoiden ateljeiksi ja studioiksi. Kankiraudasta valmistettiin mm. nauloja, lankaa, veitsiä, kuokkia ja raudoitettuja pyöriä. Lisäksi Fiskarsissa valmistettiin valutavaraa, kuten patoja ja paistinpannuja.”

Saapuessaan Fiskarsiin ensin ohitetaan upeita vanhoja puutaloja. Tekisi mieli kurkkia jokaista vähän tarkemmin. Talojen jälkeen aukeaa ruukin raitti komeine vanhoine tuotantorakennuksineen. Katsottavaa on niin paljon molemmin puolin kyläraittia, ettei auton kyydistä ehdi kaikkea huomaamaan. Kyläraitin korkeimmalla kohdalla on komea kellotorni, jonka aito Könnin-kello on mitannut aikaa jo yli 170 vuotta. Alueelta löytyy myös museo ja taidenäyttelyitä, käsityöläispuoteja ja pieniä pajoja.

Fiskars on mainio päiväretken kohde. Täältä löytyy tekemistä koko päiväksi kaiken ikäisille. Mukavan piknikin voi nauttia joen varressa veteen laskeutuvien oksien siimeksessä. Leikkipuistosta lapsia ei meinaa saada liikkeelle ja kuumalla ilmalla jalkoja voi käydä viilentämässä matalassa purossa, joka laskee hiljakseen alueen toisella laidalla.

Kotimatkalla vielä kolmas pulahdus Puujärveen Karjalohjalla. Yleisellä uimarannalla oli paljon perheitä, mutta löytyi vielä pieni suojainen paikka meillekin. Järvi on kirkasvetinen ja hiekkapohjainen. Metsän läpi kuljetaan kauniille hiekkarannalle (alla kuva). Lämpöasteet oli jo tässä vaiheessa päivää nousseet lähelle 30 astetta, joten pariin kertaan käytiin viilentämässä ihoa, että jaksetaan kotiin asti.

Kesäterveisin

Mari

Kesän tuulahduksia

 

 

 

Viimeiset viikot ovat ilmojen puolesta suosineet. Ulkoa ei malttaisi lähteä lainkaan sisälle. Olen istunut aamusta lähtien terassilla. Välillä pöydän ääressä ja välillä portailla merelle tuijotellen. Yötkin olen nukkunut makkarin ovi raollaan. Aamulla herään lintujen lauluun ja siihen kun aurinko langettaa ensisäteet terassille. Välillä meren pinta on paksun usvan peitossa, kuten tänä aamuna. Yölämpötila oli alhaisempi kuin merivesi ja siitä johtunee paksu usva. Kauriit hyppelevät aamuisin tuossa rantakaislikossa. Melkoiset kilvanjuoksut meneillään.

 

En muista koska minulla olisi ollut tällainen hinku lomalle. Yleensä loma tulee aika yllättäen ja odottamatta. Nyt olen jo pari viikkoa odottanut loman alkamista. Työt sujuvat ihan mallikkaasti ja stressaamatta kotikonttorilla, mutta kaipaan aikaa ilman velvoitteita. Lomasuunnitelmia ei edellisten vuosien tavoin ole juurikaan tehty. Katsotaan sitten ajallaan, mitä tehdään ja minne mennään.

 

Huomionarvoista sen sijaan on se, että on vielä kesäkuu ja olen käynyt uimassa. Se on saavutus, sillä viime kesänä en käynyt lainkaan uimassa, edellisenä ehkä kerran. Nyt tein päätöksen, että tänä kesänä uidaan. Todentotta, ei se vesi edes ollut kylmää. Pohjasta kyllä, mutta pinnasta lämmintä. Käytiin tuossa vieressä olevalla järvellä. Siinä ei ole yleistä uimarantaa ja harvojen ihmisten tiedossa, joten siitä oli hyvä lähteä.

 

Eilen istuttiin terassilla ja katseltiin merelle. Kysyin mieheltä, osaako hän ajaa vesijettiä?

Kuulemaa vähän sama kuin ajaisi lumikelkkaa.

Minä: Ok. Meneekö kyydissä nenään vettä?

Mies: jos kaatuu niin menee.

Minä: pysyykö siinä hyvin kyydissä?

Mies: Joo, ellei kovasti kurvaile.

 

Sitten laitetaan mietintämyssyyn, jospa kesällä lähdetään vähän cruisailemaan. Ehkä, ehkä ei. Vesille tekee joka tapauksessa mieli, vaikka mun nenässä on joku kummallinen ominaisuus. En osaa sukeltaa, niin ettei nenään mene vettä. Kun vettä tulee kasvoille, vedän ne henkeen. Mua ei siis saa työntää laiturilta veteen - voin hukkua (hih).

 

Innostuksissani laitoin kesäkukkia ja oliivipuut kasvamaan jo toukokuussa. Sen jälkeen tuli pakkasta, lunta ja rakeita ja luulin menettäneeni kaikki kukat. Olen hellinyt ja hoivannut niitä ja onneksi virkosivat muutamaa laventelia lukuun ottamatta.

 

Halusin pihalle kasvatusaltaan. Etsittiin mustaa ja löydettiinkin vihdoin viimein. En sitten kuitenkaan ostanut sitä, koska iso rottinkikori narukahvoilla näytti lopulta kivammalle.  Laitoin siihen terttutomaatteja ja yrttejä kasvamaan. Kesäkurpitsaa ei enää löytynyt mistään. Se olisi kiva lisä yrttitarhassa.

 

Meidän nurmikko on ollut yksi murhe. Rakentaja kylvi ekan nurmen, joka ei sitten koskaan lähtenyt itämään. Itse levitettiin uudet siemenet lannoitteen kera ja ollaan kasteltu reippaasti joka ilta. Eilen saatiin vihdoista viimein leikata nurmikko ekan kerran. Nyt se näyttää hyvälle.

 

Sormet jo syyhyävät istuttamaan kasveja pihalle, mutta pakko vielä hillitä innostusta. Maalailen mielikuvissani, millaiselta piha voisi näyttää. Tilasin pihasuunnitelman hortonomilta, joten odotellaan nyt sitä. Muuten käy niin, että ostan kaikkea kivan näköistä, välittämättä siitä, mitkä kasvit aurinkoisella pihalla viihtyvät. Toivottavasti saan sinne havuja, heiniä ja vähän kukkasia. Yksinkertaista ja selkeää.

 

Terassin toinen pää ammottaa vielä tyhjillään. Ollaan etsitty sinne kuumeisesti kivoja tuoleja. Sellaisia, joissa olisi kiva juoda aamukahvia tai lukea kirjaa illalla. Koska terassilla ei ole katosta, se asettaa kalusteille tiettyjä vaatimuksia. En kaipaa isoja aurinkolavereita, sillä vanhan kodin aurinkotuolit myytiin muutossa, kun niillä ei ollut juurikaan käyttöä. Veivät paljon tilaa ja olivat hankalat liikutella terassilla.  Kiva tuoli ja rahi voisi toimia meillä paremmin. Toivottavasti loppukesästä saamme rakentaa lasituksen terassin toiseen päähän. Siinä olisi kiva istuskella syysiltoina tuulen suojassa (merellä tuulee).

 

Terassipöydän tuolit toimii hyvin auringossa istuessa. Vastakkain aseteltuina asento on ihan passeli. Näin ollaan istuttu monta iltaa. Välillä on levitetty viltti ja tyynyjä terassille. Ihan hyvä sekin vaihtoehto.

 

 

Sain eilen äidin puutarhasta ihanan Pionin maljakkoon. Kukka on kaunis. Äidin pihalla on kolme valtavaa pensasta, jotka kukkivat tällä hetkellä runsaasti. En raaskinut katkaista kun yhden itselleni. Ehkä laitan syyskesästä kasvamaan hennon vaaleanpunaisen Pionin meidänkin pihalle. Viihtyvät kaiketi myös auringossa.

 

Toinen lempikukkani on lilja. Ostin muutaman oksan Juhannukseksi keittiön pöydälle. Harmi vaan, että kukat alkavat jo nyt tippumaan.

 

Yritän opetella juomaan vettä enemmän päivän aikana. En tiedä koska opin, sillä se vaan unohtuu toisinaan. Koska vesiputkista tulee lämmintä vettä, laitoin jääkaappiin vesipullon ja työnsin sinne yrtin oksan. Lakritsiyrttiä. En tiedä onko sillä parempaa nimeä, mutta lakulle tuoksuu. Silloin kun vesi maistuu tosi pahalle (maistuu välillä), juon laimeaa raparperimehua. Se on raikasta.

 

 

Millaisia tuulahduksia sinun kesäpäivääsi kuuluu?

 

Mari