Pysähtyminen

Heipähei! Lomakuukausi jäi taakse ja päivät kuluvat taas arkisesti työpaikalla. Tänä vuonna oli erityisen vaikea lähteä töihin loman jälkeen. Liekö syynä ollut se, että kunnostimme kotia lähes koko loman ajan. Maalipensseli on ollut kädessäni lähes joka päivä. Ihanaa on se, että omien pikku kätösien tuloksen näkee heti. Kivaa katsottavaa. Se ihmetyttää, kun alkaa tarkastelemaan omaa kotiaan tarkemmin, niin löytää pieniä kolheita joka puolelta, joihin ei ole kiinnittänyt sen suurempaa huomiota. Niin se vaan on, että asumisen jäljet näkyvät vuosien kuluttua, jos ei paikkoja pidä kunnossa.

Sama pätee myös itseensä. Terveellinen ruoka, lepo ja liikunta on tärkeä osa hyvinvointia. Jos jostain jää paitsi pitkäksi aikaa, niin se alkaa tuntumaan kropassa. Maalausasennot ovat välillä hieman haastavia. Kurkotuksia, pallille nousua, alas askellusta, venymistä ylös ja sivulle ja välillä taas kyykyyn. Toisaalta oikein tehokasta jumppaa. Kun kävin viime viikolla hieronnassa, niin täytyy sanoa, että se tuntui taivaalliselle. Sain kokovartalohieronnan lisäksi lymfahoitoa takareisille ja se sai toden totta kudosnesteet liikkeelle. Lymfahieronta poistaa imunesteen kierron häiriöitä, kuten turvotusta. Hieronnalla edesautetaan kudosten pakkaantuneita nesteitä liikkeelle. Kevyet liikkeet, mutta tehokasta oli.

Yleensä kiertelemme kesällä Suomea ympäriinsä, mutta tänä kesänä ei käyty kuin asuntomessuilla Kouvolassa. Kesä tuntui vähän hassulta. Onneksi lepuutimme työtahtia Viron lomalla, joka oli mielestäni ansaittu. Pyöräilimme Pärnussa ja kävimme kylpylässä lillumassa. Mieskin sai kasvo-, vartalo- ja jalkahoitoa. Hih. Pitkiä iltakävelyjä Pärnun hiekkarannoilla ja kauniiden puistojen ihailua. Pärnussa ihanaa on rennon tunnelman lisäksi se, ettei siellä ole roskia kaduilla ja puistoissa. Takaisin päin tullessa olimme pari päivää Tallinnassa. Sopivasti matkalle sattui myös loman aurinkoisimmat ja lämpimimmät päivät.

 

Työn alkaminen sai aikaan minussa jonkinlaisen lamaannuksen – pysähtymisen. Ensimmäiset päivät ovat kuluneet oudosti, enkä ole saanut juuri mitään aikaiseksi. Tarttuminen töihin on ollut hankalaa. Sen lisäksi työpaikalla on kylmä, siis todella kylmä. Ehkä boosti alkaa, kun ensi viikon kalenterimerkinnät lähestyvät. Minulle ei oikein sovi hidas työtahti, sillä en tahdo saada silloin oikein mitään tehtyä. Pieni paine on parempi. Tai siis sopiva, koska tiedän, että kohta olen siinä tilanteessa, että töitä on enemmän kuin mitä ehtisin tekemään.

Nyt pitäisi osata ottaa työn alku rennosti ja suoda itselle pieni pysähdys. Nauttia kiireettä kahvista työkavereiden kanssa ja jutustella hetki vailla kiirettä.

Millaisin tunnelmin sinä aloitat työt loman jälkeen?

Mari