29.5.2019

Katukuvaus tallentaa tarinaa ja tunnelmaa




Linssivääristymä maasta kuvattaessa, mutta halusin jättää sen näkyviin.

Valokuvaus on mielenkiintoinen harrastus ja se vie helposti mukanaan. Haluaisi oppia jatkuvasti uutta ja sitähän valokuvauksessa riittää. Kun lähtee nollasta, niin koko ajan on paljon asioita, joita ei ole tiennyt olevankaan. Ostin ensimmäisen kamerani pari vuotta sitten ja nyt tie on kulkenut automaattiasetuksista jo muihin kameran säätöjen kokeiluihin.

Pääasiassa olen kulkenut kamerani kanssa kävelyreiteilläni luonnossa ja kuvannut kauniita maisemia. Kuvia, joihin olisin täysin tyytyväinen ei ole kertynyt montaakaan. Parin viime viikon aikana olen käynyt katukuvauskurssilla, jonne ilmoittauduin heti saatuani ensimmäisen järeämmän kameran synttärilahjaksi. Halusin haastaa itseni. Hirvitti, mutta päätin kokeilla, sillä katukuvat kiehtovat minua. Arkipäiväiset asiat tallentuvat kuvaan mielenkiintoisina pysähtyneinä hetkinä.

Katukuvaus on vanha kuvauslaji

Kaduilla kuvaaminen eli street on yksi vaikeimmista valokuvauksen alalajeista, jossa keskitytään kuvaamaan urbaania ympäristöä. Sommittelu on tärkeä osa kuvassa. Kurssin aluksi saimme opettajalta alustuksen katukuvauksen historiaan. Ensimmäiset katukuvat ovat 1800-luvun lopulta eli valokuvauksen alku ajoilta. Katsoimme historiallisia kuvia Henri Cartier Bressonilta, Eugene Atgetilta, Robert Frankilta ja monilta muilta sekä muutamia tuoreimpia esimerkkejä. Upeita ja osin hyvin taiteellisiakin. On ennenkin osattu ottaa hienoja katukuvia. Katuvalokuvauksen sivustoja löytyy netistä useampia, joista löytyy paljon aiheeseen liittyviä kuvia, mm. täältä www.helsinkistreet.fi ja täältä www.street-photographers.com. Klassinen katukuvaus on dokumentaarista ja estetisoivaa, katukuvaa juuri sellaisena kuin se siinä hetkessä on, kaunista, kiinnostavaa ja koskettavaa.



Oodi
Ihmisvilinässä kulkiessa kieltämättä silmä havannoi erikoisia yksityiskohtia ja kiinnostavia ihmisiä. Katukuvauksessa kaikkia visuaalisesti kiinnostavia kohteita kannattaa tallentaa kameran muistikortille, oli sitten katseen kohteena kaunis arkkitehtuurinen rakennus, hiljaisia katuja, valoja ja varjoja. Mielestäni onnistunut kuva kertoo tarinaa ja viestii tunnelmaa. Olen huomannut, että onnistuneen kuvan huomaa usein vasta jälkeen päin, siksi kannattaakin kuvata paljon erilaisia kohteita eri suunnista.


Henkilökuvia 
Ihmisten kuvaaminen

Ihmisten kuvaaminen on haastavaa. En ole juurikaan kuvannu ihmisiä, ainakaan niin, että he erottuisivat selkeästi kuvista. Ehkä juuri siksi ensimmäiset henkilökuvat oli vaikea ottaa. Se oli yksi katukuvauskurssin kuvausaiheista. Jotenkin arkailen mennä kamerani kanssa vieraan ihmisen eteen ottamaan kuvaa. Olen toki tottunut kysymään aina luvan kuvaamiseen sellaisesta kohteesta ja ihmisestä, jotka koen kuvattavan henkilökohtaiseksi asiaksi, kuten koira, auto, myymälä.

Ensimmäinen kuvausohjeemme oli kuvata paljon. Se olikin ohjeista kaikista helpoin. Meitä ohjeistettiin myös menemään lähelle kuvattavaa ja ottamaan kontaktia sekä etäännyttämään itsensä kuvaustilanteessa. Jos siihen ei ole tottunut, se onnistuu parhaiten pysähtymällä ja kuvaamalla ohitse liikkuvia ihmisiä. Kuvaustehtävissä tuli myös hyödyntää heijastuksia, kerrostumia ja korkeuseroja. Henkilökuvauksen lisäksi vaikeinta oli kuvien sommittelu kiireessä sekä taustan huomioiminen. Kun löysin mielenkiintoisen kuvauskohteen, niin keskityin vain kuvaamaan kohdetta ja tausta jäi huomioimatta. Kuvista tuli liian sekaisia ja niissä oli liikaa tavaraa. Katukuvauksessa oleellista onnistuneen kuvan tallentamisessa on yksinkertaisuus ja selkeys, jotta tunnelma ja sanoma saadaan esille.


Heijastuksia
Asetukset valmiina

Kävelin kuvauspäivinä kymmeniä kilometrejä kaupungilla etsien hyviä kuvauskohteita. Se ei ehkä ole paras keino täydelliseen kuvaan. Parempi vaihtoehto on sen sijaan etsiä hyvä tausta, pitää kamera valmiina oikeilla asetuksilla ja odottaa kunnes mielenkiintoinen henkilö ilmestyy kuvakulmaan. Silloin saat kuvan silmänräpäyksessä. Kameran asetuksiin en mene sen enempää, koska uskon, että moni muu on siinä paljon etevämpi kuin minä. Sen verran kuitenkin kerron, että kuvasin omat kuvani Canonin AV ja M -toiminnoilla. Itseäni kiinnostaa myös oudot ja erilaiset kuvakulmat. Matalalta, lähes maasta kuvattaessa ja korkealta lintuperspektiivistä kuvattaessa voi saada hienon kuvan. Katukuvauksessa on enemmän kyse tilanteen taltioinnista kuin tekniikasta ja siksi siitä ei siis enempää.


Sähköpotkulauta
Oikealla peilin kautta kuvattu kaupunkinäkymä
Missä saa kuvata

Kurssilla saimme myös ohjeistusta siitä, missä saa kuvata ja miten kuvia saa julkaista. Pääperiaate on, että yleisölle avoimissa, julkisissa tiloissa (kaduilla, kirjastoissa, puistoissa…) saa kuvata ihmisiä. Juna ja lentokone eivät ole julkisia paikkoja. Myös kauppakeskuksissa ja kaupoissa saa kuvata, ellei sitä ole erikseen kielletty. On kuitenkin kohteliasta pyytää lupa aina ennen kuvaamista. Kadulta ei saa kuvata kenenkään pihaan tai ikkunasta kenenkään kotiin sisään.

Yleisluontoisia ihmisjoukoista otettuja kuvia saa julkaista vapaasti yksityisen henkilön omaan käyttöön (esim. blogi, IG), mikäli se ei loukkaa kohteen yksityisyyttä tai henkilöä ei esitetä epäsuotuisassa valossa. Selkeästi kuvassa pääosassa esiintyvältä kuvattavalta on pyydettävä lupa ja on kohteliasta myös kertoa, miksi kuvaa ja mihin. Jos kuvattavavia on ryhmässä vaikka kolme tai enemmän, ei lupaa tarvita. Alle 18-vuotiaiden kuvaamiseen tarvitaan aina huoltajan lupa, joko suullinen tai kirjallinen. Ryhmämuotokuviin tarvitaan myös lupa jokaiselta kuvattavalta. Kaupalliseen tarkoitukseen julkaistavaan kuvaan tarvitaan aina lupa.



Mitä opin

Kurssi oli hyvä ja silmiä avaava. Kun lopuksi katsoimme jokaisen kurssilaisen neljä kuvaa, opettajan kommentein, niin itse opin siinä monta asiaa, jotka omista kuvista puuttui. Tämä oli harjoitus ja vaikka jossain vaiheessa tuli pieni paniikki omista kuvista, niin päätin kuitenkin jatkaa kuvaamista kaduilla. Ehkä pahinta on se, että tällaisissa tilanteissa alkaa vertaamaan itseään taitavampiin. Tuntui siltä, että kaikki muut olivat lähes ammattilaisia valokuvauksessa. Seuraavaksi aion kokeilla liikkeen kuvaamista ja tosiaan jatkaa ihmisten kuvaamista ihmisvilinässä. Nyt on hieman enemmän tietoa siitäkin.





Huomaan, että hosun kuvien kanssa liikaa. Kun tilanne on päällä, niin tausta, tarkennus, sommittelu ja valon suunta ei aina ole kohdallaan. Pitäisi olla kärsivällisempi. Myös kuvien rajaukseen sain monta hyvää neuvoa kurssilta. Käytän itse paljon sitä, että asetun kyykkyyn kuvaamaan ja haen erilaisia kuvakulmia, mutta sitä voisi käyttää vielä monipuolisemmin. Kuvan terävyysalueen kokeiluja täytyy myös alkaa harrastamaan enemmän. Etsiä sitä kautta erilaisia tunnelmia. Valotusaikojen kokeilut olisivat myös hyödyllisiä. Paljon eväitä siis sain ja nyt alkaa kokeilut käytännössä.




Oletko sinä kuvannut kaduilla tarinoita tai tunnelmia?

Rauhaisaa helatorstaita ja sen jälkeistä viikonloppua
 (Ihanaa, mulla on perjantaina vapaapäivä).

Mari

Ps. Näitä kuvia saa kommentoida rehellisesti.  Uskon siihen, että saamalla palautetta tekemisestään, oppii parhaiten <3

26.5.2019

Ihmeellinen inkivääri

Kauniisti käpertyvä inkiväärin juurakko on yksi suosikkijuuri, niin ulkonäöltään kuin maultaan. Sen maku on voimakas ja se saa joskus suun mitä ihmeellisimpiin irvistyksiin. Uskon sen parantavaan voimaan ja etenkin siihen, että se auttaa jäykkiin niveliin. Olen käyttänyt juurakkoa teessä, leivonnaisissa ja ruuassa mausteena, sekä suolaisissa että makeissa. Joskus popsin makean nälkään inkiväärimarmeladia.

Viime aikoina olen vallan innostunut inkiväärishotista, jossa on paljon puhdasta inkiväärimehua. Tujakka shotti piristää ja kiihdyttää aineenvaihduntaa. Aluksi puistatti juoda pieni pullollinen vahvan makuista nestettä. Parin kerran jälkeen opin, että on parempi ottaa shotti pohjanmaan kautta, kuin hörppiä pieniä kulauksia. Nyt aamushotti menee jo ihan mallikkaasti alas ilman irvistelyjä. Pieniä inkiväärishottipulloja myytiin Amsterdamin terveysputiikeissa. Sieltä shotti-innostus lähti.


 
Kaunis juurakko
 
Inkivääri on todennäköisesti kotoisin Aasiasta, varmuudella sitä ei kuitenkaan tiedetä. Jo ammoisina aikoina inkivääriä käytettiin lämmittämään ja pehmittämään vatsaa sekä huonovointisuuteen.
Inkivääri sisältää A-, C- ja E-vitamiinia, lisäksi sinkkiä, rautaa ja kaliumia. 

Monet kuorivat inkiväärin pinnasta kuoren tarkasti pois.  Kun juurakko on joka suuntaan kiemura ja poukkoileva, niin välillä kuoren irrottaminen on hankalaa, ilman että osa juuresta lähtee mukaan. Kätevämmin kuoriminen käy lusikan tai hedelmäveitsen reunalla rapsuttaen, jolloin kuori lähtee kevyemmin pois.  Inkivääriä voi lisätä esimerkiksi teehen kuorineen, mutta ruokaan se on parempi kuoria. Yleensä käytän juurta, en jauhetta. Ainoastaan granolaan ja kakkuihin laitan jauhetta. Inkiväärin ulkonäkö on kivan muodokas ja valitsen kaupasta aina mahdollisimman monimuotoisen yksilön.


 
Inkiväärishotti on terhakoittava aamuun piristys. Aamulla se avaa silmät taatusti. Kaupasta saa pieniä luomulaatuisia inkiväärishottipulloja (kuvassa), mutta ne ovat mielestäni hintavia ja usein ne on laimennettu runsaalla mehulla, jolloin niissä on inkiväärin terveysvaikutuksia vähemmän. Kotona tehdyn shotin saa halvemmalla ja se on täyttä tavaraa. Kiireisenä aamuna heidän blenderiin inkiväärinpaloja ja vettä tai omenamehua sekä ihan vähän hunajaa - ja sekoitan. Minua ei haittaa, vaikka mehu ei ole kirkasta vaan siinä saa olla kuitua mukana. Jos aikaa on enemmän, niin fiinimmän shotin saa alla olevalla ohjeella.
 
Näin teet inkiväärishotin

70 g inkivääriä
pari ruokalusikallista hunajaa
Kuori inkivääri. Raasta se karkeaksi raasteeksi kulhoon. Lisää hunaja.

1/2 l vettä
Kiehauta vesi ja kaada se inkiväärin päälle. Sekoita ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

Siivilöi juoma ja purista puolikkaan sitruunan/limen mehu joukkoon. Säilytä jääkaapissa ja nauti aamuisin.
 
Minulla on muutama pieni pullo, johon laitan parin päivän annoksen valmiiksi. Ne on helppo siemaista aamutuimaan tai laitan juoman tiiviiseen pulloon tai lasipurkkiin. Tätä terveysjuomaa ei ole tarkoitus juoda lasillisia, pieni shotti riittää. Juomaa voi maustaa oman maun mukaan sekoittamalla inkiväärin joukkoon erilaisia hedelmiä, kasviksia ja yrttejä tai reipas inkiväärismoothie porkkanasta, omenasta, inkivääristä ja limestä, voiko aamun aloittaa paremmalla juomalla?


 
Inkivääri hidastaa ikääntymistä

Oletko kuullut, että  inkiväärin sanotaan hidastavan ikääntymistä. Jippii.. Jos se on totta, niin inkivääriä kannattaa popsia ihan kunnolla. Sen lisäksi inkivääri tehostaa verenkiertoa ja poistaa haitallisia aineita ihosoluista, ja sitä kautta vaikuttaa ihon kuntoon ja vähentää epäpuhtauksia. Inkivääri on vahva antioksidantti, joka vaikuttaa immuuni- ja ruuansulatusjärjestelmään sekä vähentää tulehdusta. Aikamoinen juuri siis.

Inkivääriä käytetään monissa luontaistuotteissa, juurikin niveliin ja hiuksiin vaikuttavissa tuotteissa. Inkiväärin sanotaan myös vähentävän pahoinvointia. Melkoinen lista hyviä ominaisuuksia ja kaikkien näiden terveysvaikutusten lisäksi, inkivääri maistuu hyvälle.


Inkivääri on hyvä kaveri kookokselle

Ruokiin lisään inkivääriä usein kookoskerman ja lime twistin kanssa. Meillä inkivääri kuuluu kanaruokiin ja se antaa kasviskeittoihin kivan säväyksen. Inkivääri mielletään syksyn ruokien mausteeksi sen tulisuuden ja lämmittävän vaikutuksen vuoksi, mutta minulla on läpi vuoden juurakonpalanen keittiössä.

Inkivääritee lämmittää

Inkivääritee on varma flunssa-aamujen pelastaja, mutta se maistuu myös muulloin. Se sopii kiireisen päivän jälkeen stressin lievitykseen tai jos vatsa kouristelee vääränlaisesta ravinnosta, inkivääritee helpottaa.

Tee inkivääritee näin: Leikkaa inkivääristä kahden peukalon paksuinen pala, kuori ja viipaloi se.
Laita kattilaan puoli litraa vettä ja viipaleet sekaan kiehumaan. Kiehumispisteessä säädä lämpö pienemmälle ja anna hautua noin 15–30 minuuttia. Makeuta tarvittaessa hunajalla tai agavesiirapilla.

Käytätkö sinä inkivääriä? Kerrohan, missä se on mielestäsi parhaimmillaan?
 
Mari

22.5.2019

Miten vuodet muuttavat




Miten olen muuttunut vuosien saatossa, vai olenko?
 
Se aika kun lapset olivat pieniä ja tarvitsivat hoivaa täyspäiväisesti on ohi. Ruuhkavuosien kiireessä oli vaikea löytää omaa aikaa ja stressi syntyi usein riittämättömyyden tunteesta, kun oli työ, koti, lasten harrastukset, kaverit ja kaikkea muutakin. Toisaalta oli helpottavaa kun sain pitää lapset siipieni suojassa turvassa. Tiesi mitä lapset tekivät ja missä olivat. Vanhemmuus on rikasta aikaa ja siihen liittyy paljon ihania muistoja. Lasten kehitysvaiheiden seuraamista, kasvamista lapsesta aikuiseksi. Ainahan he ovat minun lapsia. Muistoarkun kansi on edelleen auki.
 
Muistatko biologian kirjan kuvan, jossa oli kuvattu ihmisen elinkaari vauvasta vanhuuteen. Pieni avuton vauva kasvoi isommaksi lapseksi ja lopulta aikuiseksi, sen jälkeen selkäranka alkoi kumartumaan vanhuuden lähestyessä ja kävelykeppi ilmestyi käteen. Jostain tuo kuva tuli mieleeni ja siitä lähti tämä kirjoituksen aihe.
 
Vanhetessaan elämän arvot muuttuvat. Aika moni ikäiseni on todennut, ettei materiaan tarttuminen tuo elämään onnea, vaikka se nuorena oli tärkeässä roolissa. Onni löytyy aivan muualta. Onnellisemmat hetket sisältävät kiitollisuutta siitä mitä ympärillä on, aineettomista lahjoista ja siitä mitä elämässä saa kokea. Toinen asia minkä vanhetessa olen huomannut muuttuvan, on elämään ja ihmisiin suhtautuminen. Mustavalkoisuus ja ehdottomuus ovat kadonneet. Asioita ei ota enää liian vakavasti ja niistä voi olla myös erimieltä aiheuttamatta riitaa. Ihmisetkin ovat erilaisia ja hyvä niin. Toisen mieliksi eläminen ei ole järkevää. Ikä tuo tullessaan myös tietynlaista nöyryyttä.

Olen lukenut, että tunneäly kehittyy vanhemmiten ja kyky tunnistaa tunteiden merkitys paranee. Ongelmatilanteiden ratkaisu helpottuu tämän taidon myötä. Erilaiset näkökulmat asioihin voi hahmottaa  helpommin, kun oivaltaa, että moniin asioihin ja mielipiteisiin liittyy vahvasti tunteet. Pitääkö tuttu sanonta "vanhana viisastuu" paikkansa? Ehkä, ehkä ei. Ainakin hiljainen tieto ja elämän kokemus karttuu iän myötä. Sitä kautta ongelmiin löytyy usein ratkaisu helpommin. Minusta nuoret ja nuoret aikuiset ovat tavattoman fiksuja ja taitavia tosi monessa asiassa.




Vaikka lapset ovat lentäneet jo pois pesästä maailmalle, omille teilleen, niin äitinä kannan edelleen huolta heistä. Kunpa säilyisivät tässä maailmassa mahdollisimman pienin vastoinkäymisin ja terveenä. Siihen en usko, että kukaan selviää elämässä ongelmitta. Elämä kolhii kaikkia. Toisella kuoppia on enemmän ja toisilla vähemmän. Stressikynnys myös vaihtelee ihmisillä. Olen sitä mieltä, että onnellinen elämä rakentuu nousuista ja laskuista. Ilman niitä en minäkään olisi se ihminen, joka tällä hetkellä olen. Vaikeudet ovat kasvattaneet arvostamaan elämää ja osaan olla kiitollinen kaikesta siitä, mitä minulla tänään on.

Lapset ovat minulle kaikki kaikessa. He kulkevat jo omaa polkuaan, haluan silti kulkea tiiviisti heidän rinnallaan liikaa tungeksimatta. En päästä naruja vielä kokonaan irti. Koitan olla puuttumatta heidän elämäänsä, arvostelematta heidän tekemiään ratkaisuja, mutta olen tavoitettavissa kun he minua tarvitsevat. Yritän myös olla avuksi heidän perheidensä arjessa. Olen ymmärtänyt myös sen, että oma näkemykseni asioista ei ole aina se oikea. Asioita voi katsoa muustakin suunnasta. Minun elämänarvot ovat omiani ja muilla ihmisillä on omansa. Niiden ei tarvitse olla samanlaiset.

 
Lapsiperheen arki on välillä yhtä kaaosta ja jotta pyörät pyörivät, niin tukijoukkojen apu on tärkeää. Olen itse saanut omalta äidiltäni apua, silloin kun lapset olivat pieniä ja arki kolmen tenavan kanssa oli kiireistä. Toivon, että minusta on myös apua lapsilleni. Haluan olla lähellä lapsenlapsiani. Toivon, rakentavani heihin tiiviin ja lämpimän yhteyden. Teen heidän kanssaan ihan tavallisia asioita, tarjoan kokemuksia ja tuon ripauksen historiaa tarinoiden muodossa. Moni tarina onkin heistä ollut kiinnostava ja niitä joutuu ketomaan aina uudelleen ja uudelleen.
 
Yritän tuoda lastenlasten elämään asioita, jotka eivät välttämättä tule heidän vanhemmilleen mieleen. Keräämme metsämansikoita heinän varteen, teemme nokat vaahteran siemenistä, käymme katsomassa lehmiä ja lampaita, veistämme pajupillejä ja kaarnaveneitä, talvella leikimme lumella, rakennamme lumiukkoja ja -lyhtyjä, käymme teatterissa, konserteissa ja museoissa, askartelemme ja välillä hassuttelemme oikein kunnolla. Koitan yökyläilyllä miettiä aina jotain yhteistä tekemistä, ettei tarvitsisi tuijotella kännykän pelejä.




Seison vapaapäivänä lempipaikassani merenrannalla. Olen yksin. Katson lintujen kaartelua veden päällä ja kuuntelen niiden kirkumista. Elämää on jo paljon takana ja mielessä on monta asiaa, jonka olisi voinut tehdä toisin. Nyt ollaan kuitenkin tässä. Olen huojentunut siitä, että olen aina tehnyt asiat siinä hetkessä parhaan ymmärrykseni mukaan ja rehellisesti sydäntäni kuunnellen. Katson nyt elämää laiturilta eteenpäin. Olen onnellinen.

Vaikka ryppyjä on ilmestynyt silmäkulmiin ja huulien ympärille, ne ei haittaa. Alan muistuttamaan ulkonäöltä enemmän ja enemmän omaa nuorekasta äitiäni. Voisiko meitä kohta luulla siskoiksi? En tiedä. Ikänäön kanssa on ollut ongelmia jo vuosia, mutta kun silmälaseja on joka puolella kotia, niin pärjää hyvin. Notkeus on kadonnut kehostani ja välillä liikun nivelrikkoni kanssa kuin puu-ukko. Selviän kuitenkin. Vähän aikaa kun veryttelen, niin pääsen vauhtiin ja pystyn liikkumaan normaalisti. Paikallaan olo jäykistää nivelet.

Haluan liikkumalla haastaa itseäni. Päätin, että aina kun on mahdollista, pyöräilen 12 kilometrin työmatkan (mummopyörällä). Nautin kesäpäivien pitkistä pyörälenkeistä, kävelyistä luonnossa ja Lapin hiihtolenkeistä. En halua jäädä paikoilleen. Saan liikunnasta ja luonnosta valtavasti voimaa jaksamiseen ja se on tärkeä osa elämää. En tavoittele suuria urheilusuorituksia, vaan rauhallista liikuntaa lempeästi nautiskellen.




Välillä tarvitsen hinausapua ja meripelastusta, kun omat taidot eivät riitä. Tämän päivän tietokone ja some keskeisessä maailmassa on toisinaan vaikea pysyä mukana. Tarvitsen niissä lasteni apua. Onneksi heiltä voi kysyä kaikkein tyhmimpiäkin kysymyksiä. Nauramme yhdessä töppäyksilleni. Yritän pysyä kuitenkin ajan hengessä mukana, oppia uutta ja olla kiinnostunut uusista asioista. Olen aina ollut valmis kokeilemaan uusia juttuja. Oppiminen on ehkä hidastunut, mutta kyllä vanhakin voi omaksua uutta. Vanhasta poisoppiminen on kuitenkin hankalampaa.

Vapaa-aika on tässä kohtaa elämää rauhallisempaa ja seesteisempää, vaikka joskus on hoppua yllin kyllin. Huomaan, että työ vie osan mehuista ja arki-iltaisin olen aika väsynyt. Silloin on helppo lösähtää sohvan nurkkaan. Parempi olo tulee kuitenkin siitä, jos saa itsensä liikkeelle. Nyt kun illat ovat valoisia ja pitkiä, niin lähteminen on helpompaa ja illalla ehtii tekemään vaikka mitä kivaa. Työ on edelleen tärkeä osa elämääni ja siitä on joskus vaikea irrottautua. Toisinaan päivät venyvät ja ajatukset pyörivät työasioissa pitkään. Vapaa-ajalla syntyvät usein tärkeimmät oivallukset ja ratkaisut työhön liittyviin ongelmiin. Kun saa hieman etäisyyttä työpöydästä, niin kokonaiskuva hahmottuu selkeämmin.

Olen kunnossa ja terve, mutta silti mietin välillä vanhuutta. Mitä jos sairastun vakavasti, jos en saakaan elää sellaista vanhuutta, josta unelmoin. Totuushan on, ettei elämää voi hallita, joten siihen ei kannattaisi tuhlata liikaa aikaa. Voimme kuitenkin tehdä valintoja, jotka ovat meille hyväksi. Sellaisia, joilla on positiivinen vaikutus elämäämme ja terveyteemme.


Nämä ovat valintoja, jotka yritän pitää mielessä, jotta pysyn mahdollisimman hyvässä kunnossa pitkään.
 
- liikun säännöllisesti ja monipuolisesti
- nukun riittävän pitkät yöunet (nukahtaminen on välillä vaikeaa)
- syön ravinteikasta ja terveellistä ruokaa
- aktivoin aivojani uusilla asioilla
- vältän stressiä
- etsin asioista positiivisuutta
 
Tänään on loppuelämän ensimmäinen päivä.

Kiitollisena siitä, että juuri sinä olet siellä.
 
Mari

17.5.2019

Kaikki alkoi Damista

 
Vietin huhtikuun lopulla kivan viikon Amsterdamissa esikoisen perheen kanssa. Matkasta tarkemmin täällä. Meillä oli suunnitelmissa tutustua muutamaan mielenkiintoiseen paikkaan. Osa toteutui, mutta pari jäi seuraavaan kertaan. Yksi niistä oli erittäin suosittu pienen pieni ravintola: The Avocado Show ja toiseksi belgialaiset vohvelit jäivät syömättä. Aina kun tulimme hyvään vohvelipaikkaan oli pikkuisen lounas syömättä tai olimme juuri nousseet ruokapöydästä. Eipä nämä puutteet juurikaan haitanneet, sillä matka oli muuten aivan upea ja ihana.
 
Matkan jälkeen seuraavana viikonloppuna tuli yllätys. Sain nimittäin synttärilahjaksi kirjan: The Avocado Show. Mitä, onko ravintolasta tehty kirja? Joo on, ja se on täynnä mitä ihanampia ohjeita avokadoista. Ravintolan perustajat ovat kirjoittaneet oman tarinan kirjaksi. Sen kuinka epävarmoin odotuksin he lähtivät perustamaan ravintolaa hullun idean pohjalta. Idea osoittautui kuitenkin toimivaksi. Sana uudesta ravintolasta kiiri eteenpäin ja pian asiakkaat jonottivat tunti kausia päästäkseen ravintolaan. Varauslistan purku kesti viikon. Varauksia oli yht´äkkiä 22 000 ja paikkoja vain 45.
 
Kuopukseni avec oli tulossa syömään meille ja oli selvää, että teen uudesta keittokirjastani jotain syötävää meille. Ohjeet ovat toinen toistaan herkullisempia. Se mikä on hyvä, niin mikään resepti ei ole vaikea toteuttaa. Tarvitaan vain muutamia raaka-aineita. Nuorethan tykkäävät hampurilaisista, siksi valitsin niiden kanssa tarjottavaksi uunibataatit mozzarellalla ja avokadoilla. Jälkiruoaksi tein avokadovohveleita.
 
Miten sinä kuorit avokadon? Olen aina halkaissut avokadon ja kovertanut hedelmän lusikalla. Kirjassa opastetaan kuorimaan avokado kuten banaani. Kuori todella lähtee hienosti tällä tavalla. Kirjassa opetetaan myös avokadoruusujen teko. Ruusuja on käytetty monessa ohjeessa. Ruusut syntyvät helposti kun puolikkaan avokadon leikkaan hyvin ohuiksi (parin mm) siivuiksi. Sen jälkeen siivut venytetään jonoksi ja kääritään rullalle ruusukkeeksi. Tein kaiken työpöydällä, sillä alusta täytyy luistaa. Kun ruusu on valmis, helpoiten sen nostaa oikeaan paikkaan ohuella lastalla. Harjoitteluversioksi näistä tuli ihan mukiinmeneviä.
 

 
Valitsin uunibataateiksi pieniä luomu bataatteja. Ne olivat uunissa noin tunnin. Kokeilin kypsyyttä tikulla. Kun bataatit olivat kypsiä, halkaisin kuoren veitsellä ja muotoilin hieman sisustaa lusikalla leveämmäksi, että kuori avautui ja siihen mahtui täytteet: tomaatteja, pestoa, buffalo mozzarellaa ja päälle avokadoruusukkeet. Koristelin annokset mini tomaateilla, basilikan lehdillä ja iduilla.
 
Vinkiksi: nämä kannattaa tehdä laakealle alustalle esimerkiksi puualustalle. Kun tein nämä vuoassa, niin ne oli hankala nostaa siitä lautaselle rikkoutumatta.
 

 


Hampurilaisiin grillasin (tai oikeasti tyttäreni poikaystävä) jauhelihapihvit. Ihan perinteiset. Hampurilaisiin laitettiin lisäksi grillattua munankoisoa. Jokainen sai rakentaa mieleisensä hampurilaisen lisäten mausteeksi: punasipulia, pestoa, tsatsikia (itse tehty), juustoa tai hummusta ja rukolaa. Fazerin uudet Street Food briossi hampurilaissämpylät toimivat hyvin grillissä.

 
 
Arkena töiden jälkeen tällaisen aterian valmistamisessa tulee melkoinen kiire. Kaikki tämä tapahtui vajaan kahden tunnin sisällä. Tarkemmat viilaukset jäi tekemättä. Toki nuorista sain apua, kun mies oli vielä töissä. Kun pistää oikein hösseliksi, niin saa ihmeitä aikaan. Tosin keittiö oli tämän jälkeen aika kaaoksessa. Kameraa en ehtinyt kiireessä ottaa esille, vaan nappasin kuvat kännykällä.
 
Jälkkärit paistettiin hetken päästä, kun ruoka oli hieman laskeutunut ja keittiö siivottu. Sain nimittäin lapsilta vohveliraudan äitienpäivälahjaksi (Minua on hellitty vähän liikaa viime aikoina). Nyt voin paistella belgialaisia vohveleita kotonakin. Avokadovohveleiden ohje on myös keittokirjasta, jota hieman muutin. En nimittäin löytänyt kaupasta kookosjogurttia. Käytin vohvelitaikinassa kookosmaitoa. Muuten taikina oli perustaikina, hieman lettutaikinaa tukevampi. Lisäsin taikinan joukkoon yhden murskatun avokadon ja sitruunaa.
 
 
 
 
Nyt vohvelin paistaminen alkaa sujumaan ensimmäisten kokeilujen jälkeen. Ei liian vähän eikä liikaa taikinaa, niin hyvä tulee. Huom. eikä saa kurkkia kypsyyttä liian aikaisin. Vohveleita voi koristella ihan rajattomasti marjoilla ja hedelmillä. Näissä oli viimeisiä pakastemarjoja, päärynää ja kaurakermaa. Agave- tai vaahterasiirappi olisi tehnyt hyvän tujauksen vohveleihin, mutta se oli sattunut loppumaan.
 
Näin ihana torstai ilta meillä ja tänään onkin vapaapäivä ennen viikonloppua.
 
Ihania keväthetkiä sinulle!
 
Mari