Kevään merkit

 

Viikonloppuna tuntui ensimmäistä kertaa k e v ä ä l l e.  Ilma oli niin lämmin, että takki oli pakko avata kävelylenkillä. Pipokin on nyt jätetty talvivarastoon. Lauantaikävely alkoi Munkkiniemen Cafe Tarinasta. Olipa kiva istua aurinkoisella terassilla cappuccinolla ja porkkanakakulla, ilman kiirettä. Aurinko lämmitti ihanasti.

 

Muutaman askeleen päässä kahvilasta löysin ensimmäiset kevätkukat. Krookukset ja kevättähdet kukkivat rinteessä risujen ja syyslehtien lomassa. Maa on vielä kohmeessa, mutta muutama crokus oli puskenut itsensä terhakkaana näkyviin ja loisti värikkäänä muuten harmaassa maassa.

 

Taivas oli sininen ja vain muutama kevyt harsopilvi oli taivaalla. Tuoksu oli keväinen ja linnut sirkuttivat puissa. Kevään nopea muutos tapahtuu niin kovaa vauhtia, että ei voi muuta kun ihmetellä. Joka kevät tuntuu sitä, että kevät tulee aina vähän varkain. Etenkin tänä keväänä olen ollut talvimoodissa ja vasta pari viikkoa sitten havahduin kevääseen. Ykskaks huomasin, että päivät ovat pidentyneet hurjasti. Vihreys valtaa alaa ja kaikki näyttää niin kirkkaalle. Valon määrä energisoi.

 

Hopeapajun oksat näyttivät siltä kuin pajunkissat poksahtaisivat. Kuoret olivat revenneet voimalla ja karvaiset kissat puskivat itsensä esiin. Iso puu oli täynnä pajunkissoja, joissa kuoret olivat kiinni. Munkkiniemen rannasta oli karsittu vanhoista puista huonokuntoisia oksia ja muutama kokonainen puu. Yksi upea runko oli jätetty rantatörmälle, ehkä jätskinsyöjille istuskelua varten. Kiitos siitä. Meri oli vielä tällä puolella jäässä. Ilmeisesti rantaan eivät aallot lyö ja se hidastaa jään sulamista, kun taas esimerkiksi Kaivopuiston ranta on lähes jäätön.

 

Puun turvonneet silmut ovat valmiina kehittymään lehdiksi. Niitä on kiva tutkia. Muistelen, että luin joskus, että puiden silmujen puhkeamisen voi ennustaa laskemalla kevätpäivän tasauksesta (tänä vuonna 20.3.) lähtien plusasteisten päivien lämpötilat yhteen. Kun summa lähentelee 250, niin on lehtien puhkeamisen aika. Totta vai tarua - en tiedä. Jos näin on, niin se ei juurikaan näy keväässä, vaan tuntuu siltä, että hiirenkorvat kehittyvät muutaman aurinkoisen ja lämpimän päivän seurauksena.

 

 

Rannan nurmikolla meitä tuli tervehtimään kolmen kuukauden ikäinen mäyräkoiran pentu. Niin utelias ja vilkas. Pentu ei yhtään arkaillut, vaan oli heti kaveria meidän kanssa. Ehkä se ei ollut ihan tottunut olemaan valokuvamallina, mutta kamera sitä kiinnosti kovasti. Muutama kuva kuitenkin taltioitui kameralle.

 

Torpanrannan terassi oli täpö täynnä ihmisiä. Kevättä vastaanottamassa. Totta tosiaan rannan tuntumassa olisi maistunut lasillinen skumppaa kevään kunniaksi. Täällä voi syödä myös maistuvan lounaan. Viikon lounaslista lötyy FB:sta. Katsoin, että ihan maistuvan tuntuisia keittoja on tällä viikolla tarjolla. Tänne voisikin tehdä ensimmäiset pyöräretken. Pyörät ovat vielä talvisäilytyksessä, mutta eiköhän kohta ole aika ottaa ne käyttöön. Hieman arkailen asfaltin päällä olevia hiekkoja, koska mutkissa ja jarrutuksessa hiekka saattaa luistaa alta. 

 

Munkkiniemen rannassa on mielenkiintoisia taloja, englantilaistyylisiä. Valitsin niistä jo yhden meille. Alhaalla olisi työhuone, josta pari porrasta ylöspäin ja ollaan pihalla. Yläkerrassa olisi oleskelutilat, josta terassin kautta laskee rautaportaat suoraan ulos. Vanhaa tiilipintaa ja puuta.

 

Sunnuntaina kävin pitkällä metsälenkillä rattaita työnnellen. Etsin hiljaisia metsäpolkuja, kuuntelin lintujen viserrystä ja nautin auringosta. Iltapäivällä asennettiin loput keittiön kaapinovat paikoilleen ja pesin osan ikkunoista. Nyt puolet ikkunoista on pesty ja toinen puoli (hankalammat ikkunat) odottaa pesua ehkä ensi viikonloppuna.

Tällaisin kevätmiettein elettiin viikonloppua!

Millainen viikonloppu sinulla oli?

 

Mari