30.4.2019

Suvaitsevainen Amsterdam





Amsterdam on kuuluisa suvaitsevaisuudestaan ja vapaamielisyydestään sekä kanaaleistaan. Joka kevät tulppaanit houkuttelevat turisteja vierailulle kaupunkiin. Onhan Hollanti tulppaanimaa. Pieni, mutta hurmaava kaupunki vei sydämeni heti ensinäkemältä. Ilmapiiri on leppoisa. Kanaaleita pitkin lipuu hiljakseen isompia ja pienempiä veneitä, kaduilla vilistää polkupyöriä ja ihmisiä. Talot ovat kallellaan vähän sinne tänne. Portaat ja asuntojen sisäänkäynnit ovat kutsuvia.

Kanaaliristeilyllä saa helposti käsityksen kaupungista ja siinä näkee kaupunkia vesiltä päin. Jokiristeilylle pääsee joka puolelta kaupunkia ja kanavabussin kyydissä voi siirtyä näppärästi paikasta toiseen vesireittejä pitkin. 





Ihmisiä tosiaan vilisee kaduilla. Turistien lisäksi myös paikallisia asukkaita on  reilusti yli miljoona. Asukkaista kolmasosa on Euroopan ulkopuolelta tulleita. Vapaamielisyys näkyy kaupunkikuvassa. Persoonallisuus saa näkyä ja se tuo värikkyyttä katukuvaan, homot kävelevät rohkeasti käsikädessä, coffee shopin ovet ovat auki täysikäisille ja punaisten lyhtyjen alueella ihmiset kävelevät arkailematta. Päiväsaikaan kaduilla oli hiljaista ja turvallista kävellä, mutta varmasti meno kiihtyy iltaa kohti. Alue syntyi aikoinaan siihen kohtaan, jossa merimiehet purkivat lastiaan maihin.

Amsterdamin maaperä on vanhaa suoaluetta. Talot ovat kallellaan ja niitä on tuettu paaluttamalla hiekkamaahan asti, jopa 13 metrin syvyyteen. Kun ajan saatossa paalutukset ovat mädäntyneet, niin talot ovat vajonneet joistain kohdista. Toisaalta talojen vinouden syyksi on esitetty myös sitä, että ne on rakennettu aikanaan tahallaan vinoiksi kanavalle päin, että tavarat saatiin helpommin nostettua vinssillä yläkerroksiin. Vinssejä ja köysiä näkyi monien talojen katonrajassa.

Talot ovat hyvin kauniita. Päätykolmiot ovat kadulle päin, mikä tekee katukuvasta yhtenäisen ja kauniin. Asuntoihin noustaan parin portaan kautta suoraan kadulta. Ikkunat ovat katutasossa, eikä niitä ole peitetty verhoin. Ulko-ovet ovat koristeellisia, usein mustaksi maalattuja ja takorautakaiteista saa tukea portaita noustessa.

Amsterdamin arkkitehtuuri on muutenkin persoonallista, uskaliasta, mutta kaunista. Upeita rakennuksia on kaikkialla.  Eye Film Museon vaalea rakennus kohoaa upeana kanaalin rannassa päärautatieasemaa vastapäätä. Aivan vieressä A´Dam Lookout komplekissa on Over the Edge, maailman korkein keinu, joka on noin 100 metrin korkeudessa rakennuksen reunalla. (Huh, en mennyt siihen). Mikäli keinu ei houkuta, niin kaupungin maisemia voi katsella näköalatasanteelta.

Anne Frankin talon edustalla oli jatkuva jono. Madame Tussaudsin valtava museorakennus ja vahakabinetti torin laidalla kutsuu turisteja katsomaan niin kuninkaalisia kuin viihdemaailman kuuluisuuksia. Lapsiperheille kiva kohde on Repley´sin Belive It or Not -museo. Siellä voi tutustua eriskummallisiin esineisiin ja oudoista materiaaleista rakennettuihin taideteoksiin sekä tutustua muiden maiden erikoisiin kulttuureihin. Päivä kuluu kuin siivillä erilaisia ihmeellisyyksiä ihmetellen.







Miljoonakaupungista huolimatta, Amsterdamissa on myös useita puistoja. Amsterdamse Bosissa vietimme yhden aamupäivän. Harmi, että sattui sateinen päivä ja ihmisiä oli vähänlaisesti liikkeellä. Alue on valtavan iso ja aurinkoisena päivänä alueelta kannattaakin vuokrata polkupyörä tai kanootti ja lähteä seikkailulle. Kirsikkapuut olivat ehtineet tiputtaa kukkansa ja ne jäi tällä kertaa näkemättä. Merkittävimpiä puistoja kaupungissa ovat Oosterpark, Vondelpark, joissa asukkaat viilettävät kovaa vauhtia polkupyörillä läpi puiston, useimmat taisivat olla työmatkapyöräilijöitä.

Amsterdam on tunnettu pyöräilykaupunki ja sen asukkaat suosivat tätä ekologista kulkutapaa joka puolella kaupunkia. Tosiasiassa pyörällä liikkuu kaupungin kapeilla kaduilla näppärämmin kuin autolla. Välimatkat kaupungissa ovat kohtuullisen lyhyitä. Kaistat on hyvin erotettu pyöräilijöille ja jalankulkijoille. Polkupyörillä matkustaa joskus jopa kolme henkilöä: äiti keskellä ja lapset molemmin puolin istuimissa. Silmiin pistävää oli myös se, etten koko matkalla nähnyt kenelläkään pyöräilykypärää. Sen sijaan aika monta "läheltä piti" tilannetta, kun pyöräilijät olivat törmätä jalankulkijaan eli varovainen täytyy kaupungissa olla.















Amsterdamin ravintolatarjonta on runsasta. Jokaiselle löytyy varmasti sopivaa syötävää. Hollantilaisen ruuan lisäksi tarjolla on mm. intialaista, nepalilaista, kiinalaista, ranskalaista ja italialaisia ravintoloita. Hinnat ovat suurin piirtein samalla tasolla kuin Suomessa. Erikoisruokavaliota noudattaville löytyy myös maittavaa syötävää hieman etsien. Pienet vegaaniravintolat tarjoavat erinomaisia annoksia ja aamun voi aloittaa vaikka pienellä inkiväärishotilla smoothieputiikista. Parhaat lomaherkut löytyvät vohvelipuodista, herkulliset Stroopwafel-vohvelit näyttivät kerrassaan ihanille. Harmi vain, että osuimme aina vohtelipuodin eteen silloin kun lounas oli syömättä tai juuri lounaan jälkeen. Niinhän siinä sitten kävi niin, että vohvelit jäivät tältä matkalta syömättä, kun päivät loppuivat kesken.

Muistatko vielä punaisen pyöreän vahakuorisen juuston? Se tuli mieleen, kun kävimme juustomuseossa ja -puodeissa maistelemassa ihania juustoja. Tryffelijuusto oli taivaalliseen hyvää hillodipillä. Amsterdamissa kannattaakin ainakin yhtenä iltana tilata juustolautanen viinilasillisella koko seurueelle ja viettää rauhallinen herkutteluhetki. Me nautimme juustolautasen sateisena iltapäivänä Kimpton De Witt hotellissa. Nam, se oli ihanaa.






Asuntolaivat ovat myös yksi Amsterdamin nähtävyys, joka pitää itse nähdä. Elämä sujuu kelluvassa kodissa, kuin missä tahansa. Vanhat rahtilaivat ovat mukautuneet monien ihmisten kodeiksi kanavien varrelle. Monissa on vielä jäljellä vanhat kansirakenteet, mutta osasta niiden tilalle on rakennettu uusi enemmän taloa muistuttava kerros. Asuntolaivoissa on viemäröinti ja kaikki muut mukavuudet. Terasseilla kukkivat kesäkukat ruukuissa. Kaupunkilomaan Amsterdamin majoituspalvelut tarjoavat matkailijoille yöpymismahdollisuutta asuntolaivoissa.


Keukenhof on 32 hehtaarin suuruinen tulppaanipuisto Lissen kunnassa. Keukenhof on kansainvälinen ja riippumaton näyttelyalue kukkien viljelyalalle. Tulppaaneja ja muita sipulikukkia on yli seitsemän miljoonaa ja puistopolkuja 15 kilometriä. Sain lahjaksi vierailun Keukenhofiin ja tiesin, että tulppaaneja on paljon, mutta silti alueelle sisään astuessa näkymä oli henkeäsalpaavan kaunis. Alue on rakennettu erittäin taidokkaasti: vesiaiheita, kivikkoja, puita, pensaita ja nurmikkoa hyvässä kombossa. Levähdyspaikoilla on penkkejä ja puistossa on kahviloita ja myymälöitä matkamuisto-ostoksille. 

Puisto on auki maalis-huhtikuun ajan. Lähes 100 näytteilleasettajaa toimittaa alueelle tulppaanisipulit. Maisema-arkkitehdit suunnittelevat alueen syksyllä ja istuttavat oikean väriset tulpaanit ryhmiin, niin että kaikki on keväällä valmista tulppaanien kukinta-aikana. Tulppaanien lisäksi puistossa on  myös lapsille katsottavaa: eläimiä, kiipeilytelineitä, vesiaiheita ja kukista rakennettuja mielenkiintoisia alueita. Vietimme puistossa lähes kokonaisen tulppaanintuoksuisen päivän. Kahdeksan vuotias jaksoi hyvin olla kiinnostunut rakennelmista ja illalla aikuiset väsyivät ensimmäisenä.





Nämä valkoiset tulppaanit piti myös ikuistaa, koska ne ovat lempivärini kukissa. Tässä valtavassa väriloistossa ne kuitenkin menettivät hieman kauneuttaan, eivätkä tulleet niin upeasti esiin kuin monet muut tulppaanit. Oli kerrottuja, valtavan suuria, pieniä, yksivärisiä ja monivärisiä.






Puutarhassa myös muutama hauska yksityiskohta. Hippi-teemalla oli rakennettu kivoja yksityiskohtia, joita voisi vaikka toteuttaa mukaellen kotonakin. Kaikesta vanhasta käyttämättömästä tavarasta voi tehdä istutusaltaita kasveille ja kukille, jopa vanhat farkut tai vinyylilevyt käyvät tähän, jos niitä raaskii hyödyntää istutuksen reunuksiin.





 Löytyihän se aito, vanha tuulimyllykin vihdoin viimein. 

Ihanaa vappua toivottelen teille matkamuisteloiden lomassa!

Mari


23.4.2019

Tunnetko kehotyyppisi?

Oletko koskaan testannut mikä kehotyyppi olet? Ihmisillä on tapana laittaa toimintatapamme persoonallisuuden tai pinttyneiden tapojemme piikkiin. Me kaikki olemme erilaisia persoonallisuuksia. Ayurveda on maailman vanhimpia luontoislääketieteitä. Ayur merkitsee elämää sanskriitin kielellä ja Veda tarkoittaa tietoa. Näiden "elämäntiedon" oppien mukaan jokaisella ihmisellä on oma hallitseva kehotyyppi eli dosha. Kehotyyppi vaikuttaa siihen, millaisille sairauksille itsellä on taipumuksia ja toisaalta millaiset asiat pitävät sinut hyvinvoivana. Näillä selittyy myös ihmisten persoonallisuuteen liittyvät erot. Toiset ovat nopealiikkeisiä ja toimeliaita, kun taas toiset ovat tyynen rauhallisia.



Sanooko sana dosha sinulle mitään? Ne ovat elimistön käynnissä pitäviä aineenvaihduntavirtoja.  Useimmilla ihmisillä on yksi hallitseva dosha, joka on peritty vanhemmilta. Doshia on kolme. Kevyt vata, tarmokas pitta ja vakaa kapha.

Doshat liittyvät myös olennaisesti joogaan ja sen myötä ravintoon. Jooga perustuu hyviin elintapoihin. Jooga ei anna valmiita vastauksia, vaan se kannustaa tutkimaan sisintään ja etsimään  omaa polkua. Väärät ruokatottumukset ja ympäristötekijät saattavat häiritä tasapainoa ja meille tulee huono olo niin henkisesti kuin fyysisesti: unettomuutta ja levottomuutta. Kuten niin monessa muissakin ruokasuuntauksessa, niin ayurvedankin mukaan punaista lihaa tulisi käyttää vain vähän ja ruokavaliossa pitäisi suosia tuoreita kasviksia, viljaa, maitotuotteita, kalaa ja siipikarjaa. Kyse ei kuitenkaan ole mistään kasvis- tai vegeruokavaliosta, vaan olennaista on syödä oman doshan mukaisesti.


Ayurvedan mukaan terveys kohenee rutkasti vaihtamalla ruokavaliota oman kehon vaatimaan suuntaan. Muista kuitenkin se, että elämäntapamuutokset pitäisi tapahtua hitaasti, noin neljännes kerrallaan. Kaikki kuntoon kerralla ei ole oikea tapa. Muutos aloitetaan korvaamalla 25 % sopimattomista ruuista omalle doshalle sopivammalla ruualla ja siitä etenet pikku hiljaa oikeaan suuntaan. Ayurvedassa minua viehättää se, että jyrkkiä kieltoja ei ole, vaan ne perustuvat enemmän järkeen. Tasapaino on tärkein tavoite.

Kaivoin pitkästä aikaa esille Joogaa kaikille -oppaan, jota olen lukenut iltaisin. Kirjasta löytyy paljon tietoa aloitteleville ja kokeneille joogaharrastajille. Tähän kirjoitukseen olen poiminut niistä muutamia, jotka koskevat ravintoa ja kehon hyvinvointia. Kun pääsiäisen aikana on tullut mässäiltyä kaikkea epäterveellistä, niin nyt on taas aika palata ruotuun. Kehon tasapainoa häiritsee myös se, että en ole käynyt joogatunneilla lähes neljään kuukauteen. En pääse samaan tulokseen yksin kotona joogatessani. Jooga on ollut pitkään osa elämääni. Kiinnostuin joogasta jo lukioaikoina. Silloin ei ollut joogakouluja ja harrastus perustui lähinnä kirjasta opittuihin asioihin ja asanoihin.



Tunnen kehossani "väärän" ruuan vaikutuksen helposti. Kaikki ei ole tasapainossa, jos olen syönyt mitä sattuu. Keho ei voi hyvin, nukun huonosti, tulee levoton olo ja huolestun asioista liikaa, samalla iho kuivuu ja vatsa turpoaa. Säännöllinen ja terveellinen ruoka on hyvinvointini perusta. Jos menee useampi päivä, etten syö kunnollista lämmintä ruokaa, niin olo on omituinen. Jos sinua kiinnostaa, mikä kehotyyppi olet, niin netistä löytyy erilaisia testejä, joilla voit testata oman doshasi, onko se vata, pitta vai kapha.

Olen vata ja tunnistan Vatalle määritellyt persoonallisuuspiirteet (fyysisesti aktiivinen, ahkera, hosuva). Huomaan myös, että unohdan välillä syödä, kun keskityn johonkin tekemiseen. Etenkin työpäivänä saatan huomata, että ruokatunti on mennyt ohi ajat sitten. Tasapainottavia ruokia vatalle ovat: kana, kala, äyriäiset, riisi, kaura, bataatti, avokadot, banaani, hunaja, sitrukset, suolaton voi, merisuola ja kerma. Kaikkia muita paitsi kermaa syön mielelläni ja nämä Vatalle sopivat ruuat kuuluvatkin tärkeimpänä osana ruokavaliotani. Tasapainoa heikentäviä ruokia taas ovat: peruna, pavut, ohra, keräkaali, idut, päärynä, omena, hiilipaolliset juomat ja voileipäkeksit. Näistä kahta viimeisintä en syö koskaan, muita rajoitetusti. Pavuista tykkään ja miellän kaalin ja idut terveelliseksi, siksi syön niitä joskus.

Pitta on persoonallisuudeltaan nopeaälyinen ja teräväkielinen sekä kunnianhimoinen ja hänelle tasapainottavia ruokia ovat: kalkkuna, kikherneet, riisi, vehnä, kookos, okra, parsakaali, kesäkurpitsa, kukkakaali, mango, päärynä ja vihreät lehtivihannekset. Pittan tulisi välttää punaista lihaa, paistettua ruokaa, ruskeaa riisiä, tomaattia, etikkaa, jogurttia, hapankermaa, valkosipulia, chiliä ja papaijaa, jotka horjuttavat pittan doshan tasapainoa.

Tyyntä ja harvoin ärtyvää kaphaa tasapainottaa: ruusukaali, munakoiso, tattari, linssit, omenat, papaija, granaattiomena, mausteet ja vihreät lehtivihannekset. Kun taas kala ja äyriäiset, liha, juusto, vehnä, tomaatti, sokeri, kookos, appelsiinit, peruna, bataatti, jäätelö ja jogurtti horjuttavat sinua, jos doshasi on kapha. 


Yleisiä ayurveden ohjesääntöjä on muutamia ja ne ovat varmasti tuttuja kaikille jo ennestään. Juo aterialla huoneenlämpöistä vettä. Kylmä vesi häiritsee ruuansulatusta. Syö lounaalla päivän pääateria ja vähennä kahvin juontia. Vältä eineksiä, roskaruokaa, punaista lihaa, valkoisia jauhoja ja sokeria sekä alkoholi- ja virvoitusjuomia.

Suomessa on useita ayurveda-hoitajia, joilta saa apua ruokavalioon sekä lihaksia rentouttavaa hierontaa. Kiinnitätkö sinä huomiota mielitekoihin? Ne eivät ole luonteenheikkouksia, vaan kehon tapa kertoa, että kaikki ei ole balanssissa. Ainakin minä uskon näin. Kun doshat ovat tasapainossa, niin mieliteot heikkenevät ja kehosi kertoo, mitkä ruoka-aineet ovat sinulle hyväksi.

Tunnetko sinä oman kehotyyppisi?
Mari

19.4.2019

Kiipesin korkealle

 

 
 
Kiipesin korkeuksiin katselemaan kalliojyrkänteeltä kaunista kuvaa kaukaisuuteen. Kello kävi kuutta. Katseeni kiisi kauemmas kultaista kuvajaista kohti. Kiitin kokemastani. Kaikki kirkastui kotvassa, kun kiire kariutui kaukaisuuteen, keskityin kokemaani. Kevyt katse kiertää kauan kuusissa, kauniissa kukissa, kallioseinämässä. Kerrassaan kaunista. Käppäilin kauemmas kalliolta kohti kävelytietä, kohti kaislikkoa. Kaivoin kassistani kameran kuvatakseni kevään kirjoa. Kuiva kaarnan kuori karisi kivikkoon, kolusin kiviä pitkin korkeammalle. Kiusaus kävellä koko kevään kauemmas, kohti kaukaisuutta kotikaupungissani. Kaikki kiisi kovaa kyytiä kesään. Käsitykseni keväästä kääntyi kesään. Kuinka kauniissa kaupungissa kasvan ja kehityn. Kunnioitan kaikkea kotiseutuuni kuuluvaa. Kaunis kiitos!



 
Olin luovan kirjoittamisen opissa yhtenä iltana viime viikolla. Kokemus oli pysähdyttävä. En koe olevani hyvä kirjoittaja, mutta haluaisin oppia kirjoittamaan vapaasti ja kuvaavasti. Vapaaseen tekstiin ei työurani ole koulinut minua, sillä raportit, toimintakertomukset, esityslistatekstit ovat virallisia ja luovuutta ei niissä voi laittaa kovin runsain mitoin peliin. Virkamiestyyli on aika karmeaa. Yhden illan koulutuksessa ei ehditä paljon käydä asioita, mutta joitakin vinkkejä sain kurssilta matkaani. Suurin oppi kurssista oli, että pitää antaa sanojen tulla ja päästää irti kontrollista, virheistä välittämättä. Pilkut, oikeinkirjoitus, saati väärät lauseenrakenteet eivät haittaa. Kirjoittaessa ei saa ajatella liikaa, vaan kirjoittaa kaunistelematta mitä tulee mieleen. Me suomalaiset olemme kuulemma huippuja häpeämään omia kirjoituksiamme. Lisäksi  monella on aikamoinen kynnys antaa kirjoitelmia toiselle luettavaksi. Kirjoitellaan pöytälaatikkoon tai päiväkirjaan.

Aikoinaan pihtasin tämän blogin ensimmäisiä kirjoituksia pitkään. Mieli teki julkaista, mutta en uskaltanut. Sitten painoin eräänä päivänä rohkeasti nappia ja ajattelin, ettei siellä kukaan kuitenkaan käy, ihan sama onko ne näkyvissä vai ei. Olin ihan kauhuissani, kun huomasin, että joku oli käynyt lukemassa juttuni. Kuka? Apua, jos se onkin joku tuttu. Jatkossakaan en saanut mitään tietoa lukijoista, ainoastaan pelkkiä lukuja vierailuista. Päätin kuitenkin epäröiden jatkaa kirjoituksiani, vaikka hirvitti.




 
 

Kurssilla oli yllättävää myös se, että opettaja Emmi kehotti kirjoittamaan käsin paperille tai vihkoon. Se tuntui aluksi ajan hukalle. Tietokoneella kirjoittaessa kuulemma tarkkailee koko ajan tuotettua tekstiä kriittisesti ja alkaa vaistomaisesti editoimaan edellä kirjoitettua tekstiä. Ajatus ei silloin juokse vapaasti. Kuulostaa järkevälle. Kun teksti on ensin paperilla, niin puhtaaksikirjoittamisessa se editoidaan, ja sen jälkeen ehkä moneenkin kertaan. Tätä juttua kirjoittaessani en noudattanut Emmin ohjetta, koska tämä syntyi hetken mielijohteesta kun siirsin kuvia tietokoneelle. Lupaan kuitenkin kokeilla ohjetta.

Toinen hyvä vinkki oli miettiä ensin asian otsikot ja vasta sen jälkeen tuottaa teksti. Pätee niin luovaan kirjoittamiseen kuin asiatekstiin. Näin kirjoituksen rakenne pysyy loogisena, eikä pomppoile asiasta toiseen, kuten minulla usein tuppaa käymään.






 
Illan ensimmäinen kirjoitustehtävänä oli kirjoittaa 3 minuutin ajan mietteitä kurssille osallistumisesta, käyttäen K-kirjaimella alkavia sanoja. Huh, se tuntui aluksi tosi vaikealle (tein harjoituksen uudelleen ensimmäisessä kappaleessa - huomasitko?) Kurssin harjoituksessa oli pistettävä töpinäksi, koska aikaa oli vähän. Kun kolme minuuttia oli kulunut, kirjoitus luettiin vierustovereille ääneen. Huh! Meidän ryhmässä oli kolme henkilöä ja aluksi hirvitti lukea typerä juttu toiselle. Pakko se oli tehdä, koska olin tullut kurssille oppimaan. Kirjoitelma kuulosti kuitenkin ihan järkevälle kun itse kuuli kirjoitetut sanat ääneen puhuttuna. Kaikki kolme juttua samasta aiheesta olivat tyystin erilaisia ja eri tyylillä kirjoitettuja. Vaikka aihe oli sama, niin jokainen kirjoitti siitä omalla luovalla tavallaan. Luovuushan on sitä, että teet asiat omalla tavallasi, välittämättä muista ja muiden arvosteluista. Me kaikki olemme luovia. Opettajan mukaan keskitymme liikaa siihen, mitä lukija kirjoituksesta ajattelee ja millaista arvostelua se saa.


 



Harjoituksia tehtiin illan aikana yhteensä 10 eli aika randomina kirjoitettiin erilaisista aiheista ja poikkeavilla ohjeistuksilla: kirje hyvälle ystävälle, vihakirje, peloista paljastamatta itse pelkoa, sukulaiselle, aamusta, muistan ja en muista. Kaikkia kirjoituksia ei toki enää luettu kaverille, se rajoittui pariin ensimmäiseen, jotka eivät olleet niin henkilökohtaisia. Voin kyllä ihan rehellisesti sanoa, että ei noita omia harjoituksia voi kenellekään näyttää tai välit olisivat ihan varmasti poikki joidenkin kirjoitusten perusteella. Tunteet tulivat kirjoittaessa voimakkaasti pintaan. Ehkä kirjoittamisessa onkin juuri se, että siihen voi purkaa tunteitaan. Onko teistä joku kirjoittanut koskaan kirjettä ex-ystävälle suutuspäissään, kaikista niistä asioista, jotka ovat ottaneet päähän. Varmaan aika moni, mutta harvempi on ehkä lähettänyt kirjettä.


Kirjoittaminen on minulle tärkeä, mutta samalla tuskallisen vaikeaa. Tuskan taustalla on myös varmasti kouluaikojen ainekirjoituksen arvostelut, kun kokeen sain aina takaisin punaisella kuulakärkikynällä merkittynä, koska minulla oli koululaisena vaikea tunnistaa kaksoiskonsonantit. Jonkinmoinen lukihäiriö kaiketi.

If I waited for perfection
I would never write a word.
- Margaret Atwood -
 
Millaisia kokemuksia sinulla on kirjoittamisesta ja mitä ajatuksia se herättää?

Kaunista pääsiäistä – kiva kun olet siellä <3
  
Mari