Viikonloppujen merkitys on kasvanut viime aikoina elämässäni. En tiedä mistä johtunee, mutta odotan viikonloppuja ihan valtavasti. Onkohan se tämä ikä, kun voimat alkavat hupenemaan, vai mikä? No, joka tapauksessa olin järjestänyt itselleni vapaapäivän perjantaiksi, jotta saan vetää henkeä yhden päivän normaalia viikonloppua pidempään. Aika tietenkin on mennyt kuin siivillä.
Perjantaina kävin äitini luona siivoamassa ja järjestelemässä keittiön kaappeja. Vieläkö teillä laitetaan kaappeihin hyllypaperit? Ei meillä, mutta äidillä laitetaan. Ensinnäkin hyllypaperia ei löydy kaupoista ihan helpolla, Sen valmistus on lähes lopetettu. Clas Ohlsonilta sitä kuitenkin vielä löytyy ja jopa kahta eri kuosia. Äidin kaapit on ihan modernit ja eivät hyllypapereita kaipaa, mutta kun ne on aina paperoitu, niin nytkin. Kaikkiin alakaappeihin siis puhtaat marmorikuvioiset hyllypaperit. Kaapit pestiin kauttaaltaan ja iso osa asioista, jotka eivät enää ole olleet käytössä, vietiin kierrätykseen SPR:n Konttiin. Ihan ehjiä, hyviä asioita. Toivottavasti ne saavat hyvän uuden elämän jossain toisessa kodissa.
Iltapäivällä tapasin poikani ja hänen puolisonsa sekä suloistakin suloisimman lapsenlapseni. Nuori neitokainen oli menossa ensimmäisiin karatekilpailuihin parin viikon kuluttua. Jännää! Pizzapöydän ääressä tarinoitiin ja naurettiin. Ah, näistä lasten tapaamisista saan voimaa valtavasti. Sain myös hieman apua tietokoneongelmissa. Vaikka työssäni käytän jatkuvasti tietokonetta, niin silti törmään aika usein vapaa-ajalla tilanteisiin, joista en selviä yksin. Onneksi lapset auttavat auliisti. Se mikä on ihanaa, niin minun ei tarvitse arkailla kysyä heiltä "tyhmiä kysymyksiä". Välillä taidan kuitenkin saada makeat naurut aikaan. Sellaista se elämä vaan on, en ole elänyt lapsuutta, saati nuoruutta tietokoneiden kanssa. Ennen oli paperi ja kynä sekä manuaalinen kirjoituskone (myöhemmin sähköllä), joten kymmensormijärjestelmä on hyvin hallinnassa. Lankapuhelin oli ruokailuhuoneessa ja siinä ei voinut kaikkien kuullen lörpötellä salaisia asioita kavereiden kanssa. Välillä ihmetyttää, mitä kaikkea ihmiselämän aikana ehtii tapahtumaan. Lapsuudesta tähän ikään on ehtinyt tapahtua valtavan paljon kehitystä.
Lauantaina lähdimme Hesaan katselemaan pääkaupungin elämänmenoa ja poikkesimme syömässä. Mies sai valita tällä kertaa ruokapaikan. Hänellä on ollut viikkokausia kamala kebabhimo, joten se oli nyt pakko tyydyttää. Minä valitsin kuitenkin falafelit kebabin sijaan. Kaupungilla oli hiljaista, johtuen tihkusateesta. Ajelimme hiljaa kaupungin kapeita katuja ja katselimme ympärillä olevia rakennuksia. Joo, tämä on meidän kummallinen harrastus.
Sunnuntaiaamuna heräsin formuloihin. Pitkä odotus on päättynyt ja kisat alkoivat vihdoinkin, joten joka toinen viikonloppu meillä jännitetään kädet hikoillen. Miehelle kisat ovat kaikki kaikessa. Olen hengessä mukana, vaikka en niin fanita kilpailuja. Onhan suomalaiskuskien menestystä toki mukava katsoa.
Aamupäivällä siivosin kodinhoitohuoneen pari kaappia. Heitin vähän tarpeettomia tavaroita pois ja samalla kone pyöritti pyykkiä puhtaaksi ensi viikkoa varten. Nyt uunissa on mustikkapiirakka, joka tuoksuu ihanalle. Pakastimesta on lähes kaikki marjat syöty. Mustikkaa tuli viime kesänä hamstrattua reilusti, joten sitä riittää vielä kesään asti, ellei nyt ihan villiinnytä syömään niitä. Olen yrittänyt viime aikoina terästäytyä syömään entistä terveellisemmin. Kasvisten määrää on vaikea lisätä, mutta smoothieen saa upotettua ison määrän kasviksia ja näin päivän kasvissuositukset täyttyvät helpommin. Onko sinulla vinkkejä, miten lisätä kasvisten määrää päivän aterioissa? Hedelmiä meillä syödään paljon, mutta puoli kiloa kasviksia on vaikea saada joka päivä. Tähän liittyen minulla odottaa pari mielenkiintoista kirjaa yöpöydällä.
Nyt on pakko lopettaa, sillä selän takana uunissa mustikkapiirakka näyttää valmiille. On myös aika aloittaa päivällisen valmistaminen. Jääkaapissa odottaa broilerin sisäfileet marinaadissa. Jos pakastimessasi on mustikoita, tässä perusohjeeni mustikkapiirakalle.
Perjantaina kävin äitini luona siivoamassa ja järjestelemässä keittiön kaappeja. Vieläkö teillä laitetaan kaappeihin hyllypaperit? Ei meillä, mutta äidillä laitetaan. Ensinnäkin hyllypaperia ei löydy kaupoista ihan helpolla, Sen valmistus on lähes lopetettu. Clas Ohlsonilta sitä kuitenkin vielä löytyy ja jopa kahta eri kuosia. Äidin kaapit on ihan modernit ja eivät hyllypapereita kaipaa, mutta kun ne on aina paperoitu, niin nytkin. Kaikkiin alakaappeihin siis puhtaat marmorikuvioiset hyllypaperit. Kaapit pestiin kauttaaltaan ja iso osa asioista, jotka eivät enää ole olleet käytössä, vietiin kierrätykseen SPR:n Konttiin. Ihan ehjiä, hyviä asioita. Toivottavasti ne saavat hyvän uuden elämän jossain toisessa kodissa.
Iltapäivällä tapasin poikani ja hänen puolisonsa sekä suloistakin suloisimman lapsenlapseni. Nuori neitokainen oli menossa ensimmäisiin karatekilpailuihin parin viikon kuluttua. Jännää! Pizzapöydän ääressä tarinoitiin ja naurettiin. Ah, näistä lasten tapaamisista saan voimaa valtavasti. Sain myös hieman apua tietokoneongelmissa. Vaikka työssäni käytän jatkuvasti tietokonetta, niin silti törmään aika usein vapaa-ajalla tilanteisiin, joista en selviä yksin. Onneksi lapset auttavat auliisti. Se mikä on ihanaa, niin minun ei tarvitse arkailla kysyä heiltä "tyhmiä kysymyksiä". Välillä taidan kuitenkin saada makeat naurut aikaan. Sellaista se elämä vaan on, en ole elänyt lapsuutta, saati nuoruutta tietokoneiden kanssa. Ennen oli paperi ja kynä sekä manuaalinen kirjoituskone (myöhemmin sähköllä), joten kymmensormijärjestelmä on hyvin hallinnassa. Lankapuhelin oli ruokailuhuoneessa ja siinä ei voinut kaikkien kuullen lörpötellä salaisia asioita kavereiden kanssa. Välillä ihmetyttää, mitä kaikkea ihmiselämän aikana ehtii tapahtumaan. Lapsuudesta tähän ikään on ehtinyt tapahtua valtavan paljon kehitystä.
Lauantaina lähdimme Hesaan katselemaan pääkaupungin elämänmenoa ja poikkesimme syömässä. Mies sai valita tällä kertaa ruokapaikan. Hänellä on ollut viikkokausia kamala kebabhimo, joten se oli nyt pakko tyydyttää. Minä valitsin kuitenkin falafelit kebabin sijaan. Kaupungilla oli hiljaista, johtuen tihkusateesta. Ajelimme hiljaa kaupungin kapeita katuja ja katselimme ympärillä olevia rakennuksia. Joo, tämä on meidän kummallinen harrastus.
Sunnuntaiaamuna heräsin formuloihin. Pitkä odotus on päättynyt ja kisat alkoivat vihdoinkin, joten joka toinen viikonloppu meillä jännitetään kädet hikoillen. Miehelle kisat ovat kaikki kaikessa. Olen hengessä mukana, vaikka en niin fanita kilpailuja. Onhan suomalaiskuskien menestystä toki mukava katsoa.
Piirakka valmiina uuniin! |
Nyt on pakko lopettaa, sillä selän takana uunissa mustikkapiirakka näyttää valmiille. On myös aika aloittaa päivällisen valmistaminen. Jääkaapissa odottaa broilerin sisäfileet marinaadissa. Jos pakastimessasi on mustikoita, tässä perusohjeeni mustikkapiirakalle.
Mustikkapiirakka
150 g voita
1 dl tummaa sokeria
(minulla oli perulaista Zucchero di Canna luomusokeria)
1 iso muna
1 1/2 dl kaurajauhoja
1 1/2 dl täysjyvävehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl kaardemummaa
Täyte:
1 prk Oatly Fraiche
vajaa 1/2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 muna
mustikoita
Tee näin: Vaahdota voi ja sokeri ja lisää muna ja kuivat aineet. Levitä taikina leivinpaperilla vuorattuun piirakkavuokaan. Kaada täyte pohjan päälle ja lisää mustikat jäisinä. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia.
Kaunista sunnuntain jatkoa!
Mari
Ihana viikonloppukuvaus <3.
VastaaPoistaJa joo, kyllä käytettiin meilläkin hyllypapereita. Kääneettiin paperin reuna hyllyn etureunan alle ja kiinnitettiin valkoisilla nastoilla :). Ja samaisilla hyllypapereilla päällystettiin myös koulukirjat ennen kontaktimuovia. Muistan, kuinka oli jotenkin juhlallista vielä lukioaikanakin valita "vuoden kuosi" kirjoihin ja päällystää huolellisesti.
Lasten tapaaminen on aina yhtä juhlaa. Lämmittää niin mieltä. Ja sulla on siellä jo seuraavaa sukupolveakin. Siitä en vielä osaa sanoa muuta kuin että näyttää kaikki isovanhemmat enempivähempi hurahtavan ihan totaalisesti, kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyy :).
Mulla oli eilen Helsinki-päivä, kun matkustin sinne tapaamaan paria ystävää. Ei tehty varsinaisesti mitään, mutta oli kiva ihan vaan istuksia viinilasin äärellä, jutella ja katsella ihmisiä (ja näin maalaisena ihmetellä, miten porukkaa riittääkin niin paljon ihan joka paikkaan..). Ja Oodissa pääsin käymään vihdoin ja viimein myös. Tykkäsin kovasti, enkä näyttänyt olevan ainut.
Leppoisaa sunnuntai-iltaa Mari <3
Hei Annukka, juurikin niin. Muistan hyvin nuo nastat ja muovipitsit kaapin reunassa. Nyt onneksi sain laittaa paperit teipillä kiinni. No, tulihan niistä siisti ja tärkeintä, että äiti oli tosi tyytyväinen kun kaapit näyttivät siisteiltä.
PoistaLapset tosiaan on elämän suola ja myös lapsenlapset. Kyllä, minulla on kaksi ihanaa pikkutyttöä, 8 vuotias Stella ja 8 kk ikäinen Hilda. Koitan olla heille läsnä niin paljon kuin ehdin. Vien isompaa tyttöä konsertteihin, teatteriin, museoon ym. ja teen ihan tavallisia asioita hänen kanssaan. Yökylään meille pääsee usein. Pienempi on vielä aika paljon kiinni äidissään, mutta toivon, että myös hänen kanssaan löytyy paljon yhteistä tekemistä, kuhan pikkuisen kasvaa.
Oodi on ollut meilläkin suunnitelmissa. Vaikka on tuossa aika lähellä, niin ei ole vielä tullut käytyä. Helsingissä on kiva käydä katselemassa ihmisiä. Espoolaisena on samanlainen tunne maalaisuudesta, kun suureen kaupunkiin menen.
Oletko jo parantuntu? Ihanaa alkanutta viikkoa sinulle! <3
Juuri mietittiin mieheni kanssa noita hyllypapereita, miksi ne tuli laitettua? Olin perinyt ajatuksen kotoani. Muutamaan ensimmäiseen asuntoon laitettiin hyllypaperit, mutta sen jälkeen se jäi. Muutettiin kotiin, jossa oli uunituore keittiö, niin ei hyllypapereita tarvinnut. Ja sen jälkeen ei ole niitä enää käytetykään. Mutta ei ole kyllä vanhempienikaan kotona hyllypapereita ollut viiteentoista vuoteen. Nyt kun avasit ajatusta, niin hyllypaperien käyttö on ollutkin varmasti hyvä idea vanhoissa keittiöissä, joihin se on tuonut siistimmän ilmeen. Vaikeahan perinnettä on muuttaa, jos on aina laittanut moiset hyllypaperit kaappeihin. Kaapit varmaan tuntuisi paljailta ilman niitä.
VastaaPoistaTäytyy vielä sanoa, että tuo mustikkapiirakka näyttää niin herkulliselle, että täytyy nyt viikonloppuna leipoa :) Aurinkoista viikonloppua sinulle!
Dunia Toropainen
https://duniatoropainen.blogspot.com/
Hei Dunia, kiitos kivasta kommentistasi. Muistelen, että vanhoissa kaapeissa oli lastulevyhyllyt ja siksi ne päällystettiin hyllypapereilla. Meillä laitettiin vielä muovinen pitsireunus hyllyn etureunaan ja nipsuteltiin lastoilla kiinni.
PoistaÄitini on 86-vuotias ja huomaan, että perinteitä on aika paljon, joita on vaikea muuttaa. Käyn äidin luona siivoamassa ja huomaan, että siivous täytyy tehdä tietyllä tavalla. Hyväksyn sen, jos se tuottaa hänelle hyvän mielen.
Mustikkapiirakka maistui herkulliselle. Tuli ihan kesä mieleen. Aurinkoa myös sinun viikonloppuusi. Kiva kun kävit vierailulla <3