31.3.2019

Sunnuntain kaupunkikävely


 





Viime viikonloppuna oli kylmä tuuli, mutta aurinkoista. Lähdimme vaihteeksi kaupunkikävelylle Helsinkiin. Minusta on ihana kävellä pitkin katuja, vailla päämäärää ja katsella kauniita, vanhoja taloja ja rakennusten upeita yksityiskohtia. Pääkaupunkimme on aika kaunis, vaikka usein sitä vähätellään. Rakennuksista löytyy paljon koristeluja, ikkunoiden erilaisia muotoja, rappuja ja portteja. Erityisen ihastunut olen rakennusten vanhoihin tammioviin ja takorautaportteihin. Ihmettelen usein, miten taitavia käsityöläiset ovat olleet muovatessaan takorautaan kuvioita ja kierteitä. Onhan Helsinki aivan erilainen kuin vanhat Euroopan pääkaupungit, mutta silti sieltä löytyy paljon katseltavaa ja mielenkiintoista arkkitehtuuria.
 
Kävelimme Tähtitorninmäelle Ursan ohitse. Hiljaista on, vain muutama lenkkeilijä on liikkeellä ja hiekanpuhdistusauto kolistelee ohitsemme useaan otteeseen. Kävelemme meren puolelle ja näkymät ovat upeat. Kohta on aika, jolloin Vapun juhlijat kokoontuvat Ullanlinnanmäelle piknikille. Kirkkaalla ilmalla mäen päältä näkee kauas merelle. Laivat seisovat rannassa ja yksi sota-aluskin on rantautunut satamaan. Kylmä tuuli puhaltelee. Lähdemme Katajanokalle.


 
 
Katajannokan vanha vankila eli Skatta on mielenkiintoinen kokonaisuus. Paksujen tiiliseinien sisäpuolella toimii loistava ravintoja ja hotelli. Sellit on muutettu kodikkaiksi hotellihuoneiksi. Paksujen seinien sisäpuolella voi uinahtaa rauhassa, sillä seinien paksut takaa rauhalliset yöunet hotellivieraille. Vanhan vankilan käytävillä on paljon katseltavaa ja on vaikea olla ajattelematta sitä, miten vangit ovat viettäneet rakennuksessa aikaa ja millaisia ääniä vankilassa on kaikunut. Vankilan historia näkyy kaikkialla. Oikeastaan on hienoa, että mahdollisimman paljon historiaa on jätetty näkyviin muutostöissä.

 

Matka jatkuu Merikasarmin Ulkoministeriön pihojen poikki Katajannokan rantakadulle. Täällä ihmisiä on jo hieman enemmän, mutta hiljaista on verrattuna kesäiltaan, jolloin ihmismassoja on huomattavasti enemmän. Sunnuntaina päivällä suurin osa ravintoloista ja kahviloista on kiinni. Vähän kahvihammasta kolottaa, mutta jatkamme matkaa. Vanhat varastokäytössä olleet merimakasiinit ovat upeita. Olen kerran päässyt kurkkaamaan toimistoon, joka toimi Kanavarannan makasiinin toisessa kerroksessa. Se oli todella upea ympäristö työskentelyyn. Kanavarannan katutasolla toimii useita ravintola- ja kahvilayrittäjiä. Vieressä Uspenskin katedraalin upeat kupolit loistavat häikäisevästi auringonpaisteessa.

Matka jatkui tien yli Kauppatorin kupeessa sijaitsevaan merikylpylä Allas Sea Poolille. Ainoastaan yksi ainoa ihminen uskaltautui hyytävään merivesialtaaseen. Edelleenkin avantoon pulahtaminen on mielessäni, mutta se jäi tältä talvelta väliin. Ehkä kerään kesän aikana rohkeutta ja yritän ensi talvena olla rohkeampi. Lämmitetyssä altaassa oli muutama kylpijä. Siellä voisi joskus käydä kokeilemassa. Vesi on kuulemma ihan lämmintä, noin 27 asteista. Onkohan? No, ainakin altaasta pääsee saunaan lämmittelemään. Aurinkoisella terassilla ihmiset istuvat huopien alla värjöttelemässä. Vaikka aurinko paistoi, ja tuuli ei osunut terassille, niin keväinen viima oli silti kylmää.

Allas Sea Poolin rakennus on muodoltaan mielenkiintoinen. Mielestäni se on kaunis puurakennus, samoin kuin rannan toisella puolella sijaitseva Löyly. Sea Pool on rakennettu suomalaisesta kuusipuusta. Hienoa, että kotimainen raaka-aine on kelpuutettu tällaiseen rakennukseen.

Sea Poolin vieressä pyörii hitaasti maailmanpyörä. Tällä kertaa ei lähdetty uhmaamaan korkeanpaikankammoa, vaan käveltiin reilusti maanpinnalla kohti Wanhaa Satamaa.

Kesän hitiksi taitaa muodostua sähköiset potkulaudat. Niitä näkyi jo useampia katukuvassa. Helsingin asfaltoiduilla kaduilla niillä liikkuminen onkin varmasti näppärää tai ainakin nuorisolle. Itse en taida lähteä taiteleimaan niillä, tyydyn mieluummin polkupyörään ja omiin jalkoihin.

 
 
 







 
Matkalla ihastelin Grand Marinan kaarevia ikkunoita ja vanhoja tiiliseiniä. Upeita rakennuksia. Tuollainen vanha tilli vetoaa minuun, se näyttää tosi kauniille. Yksi upea pärekattokin bongattiin matkalla. Aika jännää, että Helsinki oli niin hiljainen, vaikka oikeastaan ilma oli mitä mainioin. Wanha Satama oli myös ihan kuollut, ei mitään liikettä alueella. Ehkä jos siellä olisi ollut joku tapahtuma, niin väkeä olisi varmasti ollut liikkeellä runsaasti.




 
Tässäpä nämä viime viikonlopun muistelmat. Tänään on tihkutellut vettä, joten ulos ei ole tehnyt mieli. Toivotaan, että aurinko taas pilkahtelee ensi viikolla.
 
Upeaa sunnuntai iltaa ja alkavaa viikkoa!
 
Mari

28.3.2019

Näin teet mehiläisvahakääreitä (DIY)

Kuinka paljon keittiössäsi kuluu tuorekelmua?

Minulla ainakin kuluu paljon, sillä suojaan lähes kaikki kulhot tuorekelmulla mitä jääkaappiin laitan. Tai siis suojasin, kunnes törmäsin mehiläisvahakääreisiin joulun alla. Halusin ehdottomasti kokeilla, miten ne toimivat säilytyksessä. Nyt eväskäärö ja yksi kulhon päälle laitettava käärö on ollut käytössä muutaman kuukauden ja hyvältä vaikuttavat. Kääreillä voi suojata juuston, leikkeleet, puolikkaan melonin tai kulhon jääkaapissa. Kuviollisesta puuvillakankaista tehdyt kääreet ovat lisäksi oikein kauniita. Mehiläisvahakääröt ovat muovikelmuun kyllästyneelle kestävä vaihtoehto.


Ruohonjuuressa on myytävänä eri kokoisia mehiläisvahakääreitä ja eväskääreitä. Napillinen eväskäärö on näppärä eväsleipien kuljettamisessa. Siinä on kiva puunappi, jolla eväspaketin saa kietaistua hyvin kiinni.


Mikä mehiläisvahaliina  tai -käärö oikein on?

Mehiläisvahaliina on luomupuuvillakangasta, joka on kyllästetty mehiläisvahalla. Kun kangas käsitellään mehiläisvahalla, siitä tulee vesitiivis.

Mehiläisvaha on luonnollinen ja täysin lisäaineeton, mieto ja hoitava vaha luonnon omista antimista. Se on sekoitus kasvien hunajan aineosia, joita mehiläiset käyttävät pesäkennojensa rakennusaineena suojaamaan kosteuden poistumisen hunajasta. Mehiläisvaha on bakteereja tappavaa ja siksi mehiläisvahaliina auttaa pitämään ruuan tuoreena jääkaapissa pidempään. Mikä parasta, se on ekologinen vaihtoehto tuorekelmulle.  Sen lisäksi sitä voi käyttää uudelleen vuosia.

Liina puhdistetaan jokaisen käyttökerran jälkeen haalealla vedellä, johon voi lisätä  tarvittaessa hiukan astianpesuainetta. Älä käytä kuumaa vettä, sillä se sulattaa mehiläisvahan ja liina on sen jälkeen käyttökelvoton. Liinaa ei voi myöskään laittaa tiskikoneeseen.

Haastoin hieman itseni ja päätin tehdä itse liinoja. Kävin ostamassa puuvilla kangasta ja pesin sen pariin kertaan. Mehiläisvahapaloja tilasin luomulaatuisena Lahtisen Vahavalimosta. Kaikki muut tarvikkeet olivatkin kotona valmiina.

Mehiläisvahakääreiden tekeminen ei ole vaikeaa, eikä tarvikkeitakaan tarvita paljon. Samalla vaivalla kannattaa tehdä useampi kääre, vähän eri kokoisten rasioiden peitteeksi. Mieti, mitä astioita yleensä peität kelmulla ja kuinka suuria paloja repäiset rullasta. Kääreen täytyy ylettyä hyvin astian reunojen yli, että se pysyy hyvin paikoillaan.

Tarvikkeet:

Luomu mehiläisvahaa (ei saa sisältä torjunta-aineita tai lääkeaineita)
Tiivistä puuvilla- tai pellavakangasta 
Raastin
Leivinpaperia
Pyyhe (joka saa tahriintua)
Silitysrauta
(Harkkosakset)

Luomulaatuinen puuvillakangas on tähän paras, mutta sellaista oli vaikea löytää. Tähän käy myös vanha, moneen kertaa pesty lakanakangas. Älä osta mehiläisvahaa askarteluliikkeestä, sillä se on tarkoitettu askarteluun, ei ruokaan. Se on huonolaatuisempaa kuin luomu mehiläisvaha.

Tee näin:

1.  Pese kangas hyvin, mielellään useampaan kertaan, jotta kankaan värjäyksessä käytetyt myrkyt häipyvät.
2.  Leikkaa puuvillakankaasta sopivan kokoisia paloja (astioihin joita yleensä käytät ruuan säilyttämiseen). Halutessasi voit kuvioida reunat harkkosaksilla.
3.  Suojaa kuumuutta kestävä alusta puuvilla- tai pellavapyyhkeellä (tein tämän silityslaudalla)
4.  Laita leivinpaperi pyyhkeen päälle
5.  Levitä leikkaamasi puuvillakangas leivinpaperin päälle ja silitä se sileäksi.
6.  Raasta mehiläisvahaa tasaisesti kankaan päälle.
7.  Laita kankaan ja raasteen päälle toinen leivinpaperi ja silitä varovasti raudan keskilämmöllä.


Raastoin mehiläisvahan karkealla terällä, mutta raaste sulaa nopeasti ja leviää hyvin kankaalle. Jos kankaassa näkyy kohtia, joissa ei ole vahaa, ripottele niihin vähän raastetta ja silitä uudelleen kunnes liina on kokonaan kyllästetty vahalla. Älä tee useaa kerrosta, koska muuten liinasta tulee liian paksu ja tönkkö. Nosta varovasti vahaliina jäähtymään hetkeksi liinan tai pyyhkeen päälle.

Liina on nyt valmis!




Jos teet tämän silityslaudalla, muista suojata lauta hyvin, ettet jatkossa pilaa silitettäviä vaatteita. Jos vahaa tulee liikaa, niin että voipaperi on ihan tahmea, peitä silloin mehiläisvahaliina talouspaperilla ja silitä uudelleen. Talouspaperi imee ylimääräisen vahan. Puhdista lopuksi kuuma silitysraudan pohja silittämällä talouspaperia.


Kun liina alkaa näyttämään epäsiistiltä ja ruttuiselta, sen voi elvyttää leivinpaperin päällä uunissa (n. 70 asteessa pari minuuttia).

Oletko sinä kokeillut mehiläisvahakääreitä?

Mari

22.3.2019

Kymmenen reissu-unelmaani & blogihaaste

Kevätaurinko ja pieni pakkanen saa viihtymään ulkona pitkiä aikoja, niin ettei malta edes sisälle tulla. Meren jäällä on upea kävellä tai hiihdellä vaikka koko päivä. Tämä vuosi on ollut poikkeus. Täällä etelässä ei jäälle ole ollut menemistä koko talvena. Eikä aurinkokaan ole näyttäytynyt kuin muutamana päivänä viime viikkoina. Olen jo kuukauden katsellut matkoja, pois tästä loskasta. Sopivaa ajankohtaa työkuvioista irtautumiseen ja matkaa ei vaan ole löytynyt. Kalenterit menee ristiin reissukaverin kanssa. Onneksi tänään paistaa ihanasti aurinko.

Kuva: @goodiosampsa

Kun matkakuume äityy oikein pahaksi (kuten tällä hetkellä), niin olen valmis tyytymään vähään, kunhan on ranta, aurinkoa ja pyöräilymahdollisuus (tästäkin voin luopua). Olen kiemurrellut tuskissani nyt useamman viikon. Tämä on ehkä verrattavissa miesten autokuumeeseen.

Sitten sain reissu-unelmahaasteen Sopusointuja blogin Maaritilta. Käy lukemassa hänen reissu-unelmat linkin takaa. Ihania unelmia ja mielenkiintoinen teksti. Voisin yhtyä moneen Maaritin unelmaan.

Lähes kaikki matkani ovat olleet jollain tavalla unelmamatkoja, sillä en muista sellaista matkaa, joka olisi ollut täysi pettymys. Aina on löytynyt upeita paikkoja, jotain kivaa ja hyviä kokemuksia. Turistikohteista en oikein välitä ja siksi yritän etsiä paikkoja, joissa kohtaan tavallisia ihmisiä ja elämää. Tykkään kulkea omia polkuja.

Reissu-unelmahaasteessa vastataan kymmeneen määriteltyyn kategoriaan: paikka, tapahtuma, kotimaan kohde, kaupunki, maa, saari, extreme, majoitusmuoto, luontokohde ja ruoka & juoma.

Yritän unohtaa tämän hetkisen matkakuumeen ja keskittyä pidempiaikaisiin unelmiin, sillä niitäkin on. Muutama haave on ollut mielessä useita vuosia, mutta jostain syystä ne ovat jääneet toteuttamatta. Monta unelmaa on myös jo toteutunut. Olen sitä mieltä, että kannattaa unelmoida, sillä ne saattavat toteutua. Näin kävi silloin, kun kovasti toivoin pääseväni pyöreitä viettämään jollekin saarelle turkoosien aaltojen keskelle tai kun haaveilin maailmanympärimatkasta. Vaikka haaveet näyttivät vaikeilta toteuttaa, niin ne kuitenkin onnistuivat lopulta.

Tässä siis lista unelmistani ja toivon kovasti, että kun kirjoitan haaveeni tänne, niin ainakin osa niistä toteutuu.


Kuva: @goodiosampsa

1. Paikka - Toscana

 
Unelma, joka on elänyt mielikuvissani ainakin 15 vuotta ehkä jopa 20. Tämä on nimenomaan sellainen unelma, josta minulla on hyvin vahva mielikuva. Kuvittelen itseni Toscanan maisemiin, enkä edes tiedä pitääkö mielikuvani paikkaansa.

Pyöräilen Toscanan kumpuilevissa maisemissa kukkamekko päällä ja kesähattu hiuksillani kapeaa hiekkatietä, pyörällä, jonka etutangossa on rottinkinen kori. Viinitarhalla tarhuri tarkastelee satoaan ruutupaidassaan ja lippalakki päässään. Asun viinitilalla tunnelmallisessa kiviseinäisessä huoneessa. Huone on hieman hämärä, mutta aurinko paistaa vinosti sisälle huoneeseen. Päivällä pääsen viinitilalle keräämään viinirypäleitä muiden tilalla työskentelevien kanssa. Tilan omenapuutarhassa tuoksuvat omenat, joita kerään koriin. Oi, tuolla pellolla kasvaa laventelia. Taitan muutaman oksan huoneeni pöydälle maljakkoon.

Käytössäni on rouheinen, hieman kulahtanut avolava-auto. Sellainen pieni söpö, kaksi paikkainen, jossa ikkunat voi pitää auki ajaessa. Suuntaan rannikolle, jossa tuuli vilvoittaa polttavia auringonsäteitä. Rento musiikki soi autoradiosta. Iltapäivällä istahdan rantaravintolan rottinkituolille, maistelen merenantimia, ehkä cacciuccoa (kala-äyriäispata) ja paikallista viiniä. Aurinko saa laskeutua taivaanrannan taa, sillä aikaa kun nautin ateriastani. Kiire ei ole minnekään.

Kaiken tämän nautiskelun jälkeen suuntaan matkani pariksi päiväksi Firenzeen. Piipahdan museoissa, katselen historiallisia rakennuksia ja kävelen pitkin kaupungin katuja. Matkalla täytyy tietenkin nähdä Pisaan kalteva torni.


Kuva: @goodiosampsa

2. Tapahtuma

 
En oikeastaan koskaan matkusta minnekään minkään tapahtuman vuoksi. Etsin lomallani enemmän rauhallista ympäristöä, en niinkään ihmismassoja ja hulinaa. Tunnelma on paljon tärkeämpää.

Ensi kuussa ajaudun "vahingossa" isoon tapahtumaan. Varasimme nimittäin matkan Amsterdamiin, emmekä huomanneet, että juuri silloin on Kings Day. Asia selvisi vasta kun olimme varaamassa hotellia. Ihmettelimme, kun kaikki hotellit oli täynnä ja hinnat katossa. Sielläpä sitten juhlitaan Kingiä muiden mukana. Onneksi matkaan sisältyy tämän tapahtuman lisäksi paljon muuta mukavaa.

Kuva: @goodiosampsa
 

3. Kotimaan kohde

 
Lappi on yksi mielipaikkani ja sinnehän unelmoin joka talvi, koska täällä etelässä on yleensä niin huonot hiihtokelit. Rauhallisuus ja hiljaisuus vetää myös Lappiin. Joskus toivon vielä näkeväni revontulet. Vaikka olen käynyt lukuisia kertoja Lapissa, niin koskaan en ole nähnyt revontulia.

Unelmani on, että joskus pääsen ruska-aikana vaeltamaan tuntureille. Maiseman kauneus ja värikylläisyys on kaunista, eikä mäkäräiset häiritse enää syksyllä. Ruska nousee syyskuun alkupuolella, kun valo hiipuu ja ilmat kymenevät. Kasvien lehtivihreä kulkeutuu lehdistä oksiin, runkoon ja juuriin. Jäljelle jää vain kasvin väriaineet, jotka hehkuvat lehdissä upeasti. Mitä kovemmat yöpakkaset ja kuivempi syksy, sitä värikkäämpi ruska on.

4. Kaupunki

 
Amsterdam on tosiaan ensi kuussa matkakohteena. Olen monen monta kertaa vaihtanut lentokonetta Amsterdamissa, mutta en ole koskaan päässyt tutustumaan kaupunkiin. Nyt siihen on vihdoin mahdollisuus, kun yksi unelmamatkani toteutuu. Mukana on hyvät oppaat, jotka tuntevat kaupungin hyvin sekä sen nähtävyydet ja parhaat ruokapaikat. Odotan tietenkin näkeväni valtavia tulppaanimeriä kaupungissa. Toivottavasti tulppaanit kukkivat.


Kuva: @goodiosampsa
Unelma kaupunkikohteen valinta oli vaikea, sillä Euroopassa on monta kivaa kaupunkia. Erityisen mukavia muistoja minulla on Barcelonasta ja siellä olisi kiva vierailla taas uudestaan. Se on kaupunki, jossa riittää tekemistä ja katsottavaa: Gaudin suunnittelemat mielikuvitukselliset rakennukset, Picassoa ja Dalia.

Kaupungin keskellä avautuva kävelykatu Las Ramblas, jonka varrelta löytää monenlaista katsottavaa ja vahakabinetissa kohtaa monta tuttua hahmoa. Barcelonan viehätys on kaupunkiympäristön lisäksi sen hiekkaranta, joka avautuu kaupungin laidalla Las Ramblan päässä. Kaupungilla kävellessä, voit poiketa rantaan kahville tai istuskelemaan rantakiville. Kaupunki on myös aina vihreä, siellä on paljon puistoja ja kasvillisuutta. Tunnelma on rento. Polkupyörällä pääsee näkemään kaupunkia laajemmin. Eläintarha on myös yksi mielenkiintoinen vierailukohde.

Goottilaisen kaupunginosan kapeilla ja mutkaisilla kaduilla kävelet kuin labyrintissä. Sokkeloita joka puolella. Sieltä löytyy myös Picasson museo sekä paljon menneiden aikojen historiaa. Barcelonassa on erinomaiset ostosmahdollisuudet.
 
Kuva: @goodiosampsa

5. Maa

 
Unelma Perun matkasta on syntynyt vasta viime vuosina, kun olen kuunnellut poikani tarinoita maasta ja katsonut upeita kuvia eri puolilta Perua. Perusta on muotoutunut mielikuva inkakulttuurin, uskomattomien vuoristonäkymien, laamojen ja espanjalaisvaikutteisten kaupunkien maana. Haluaisin päästä vaeltamaan vanhoja inkapolkuja vuoristomaisemiin. Titicacajärven kelluvat kaislasaaret olisi myös kiva nähdä. Mielikuvissani istun veneessä, joka lipuu hiljaa Amazon-jokea pitkin virran vietävänä. Sademetsästä kantautuu eläinten ääniä, hieman pelottaa (käärmeet, hämähäkit), mutta uteliaisuus saattaa voittaa. 
 
Kuva: @goodiosampsa
Kuva: @goodiosampsa
Kuva: @goodiosampsa
Kuva: @goodiosampsa
Perun matkalla olisi ehdottomasti myös päästävä Machu Picchun jylhille vuorimaisemille. Ehkä en ihan huipulle uskaltaisi kiivetä, vaikka sieltä varmasti avautuu henkeäsalpaavan kauniit maisemat. Korkeanpaikankammo nimittäin astuisi kuvioihin jossain vaiheessa. Pääkaupunki Lima kuuluisi myös ehdottomasti matkaohjelmaan, vaikkakin siellä on taatusti vilskettä ja hälinää.

6. Saari

 
Tämä onkin vaikea. Thaimaan ja Kreikan moni saari on tuttu, mutta mikä olisi unelmareissun kohteena oleva saari. Siinä täytyisi olla jotain todella erikoista, jotta se erottuu tavallisesta lomasaaresta. Kun luonto on lähellä sydäntäni, niin valitsen unelmasaareksi Galápagossaaren.
Poikkeuksellinen luonto ja valtavan laaja kirjo eläimiä. Haluaisin nähdä mm: jättikilpikonnia, erikoisia lintuja, pingviinejä. Kuuleman mukaan ne ovat melko kesyjä, eivätkä kaihda valokuvaamista.

Galápagossaarilla on myös maailman parhaat sukellus- ja snorklaus paikat. Merileijonien ja jättiläiskilpikonnien parissa snorklaaminen olisi  taatusti unohtumaton kokemus. Sukeltamaan en uskaltaisi, mutta snorklaamaan kylläkin.


Kuva: @goodiosampsa

7. Extreme

 
Tuossa edellä jo hieman sivusin extremelajia (kiipeily), johon toivoisin minulla olevan rohkeutta enemmän.  Korkeat paikat ovat siis ehdottomasti out, vaikka olenkin viime vuosina pyrkinyt uhmaamaan korkeanpaikankammoani, uskaltautumalla kamaliin paikkoihin.

Kiinnostavinta extremeä olisi kuitenkin vapaaehtoistyö esimerkiksi Afrikassa. Unelma on kulkenut mukana vuosikausia. Erityisesti jonkun paikallisyhteisön tukeminen, jossa pääsisin auttamaan paikallisen yhteisön saavuttamaan omavaraisuuden. Lasten koulutus ja hyvinvointi on lähellä sydäntäni ja voisin auttaa lastenhoidossa tai koulun rakentamisessa tai viljelyssä.


Kuva: Kilroy

8. Majoitusmuoto

 
Matkoillani majoitun kaikista mieluiten rauhallisiin Villoihin tai Spa-hotelleihin. Yritän etsiä aina rauhallisen paikan, jossa ei ole paljoa hälinää ja liikenteen melua. Sauna ja hieronta on aina plussaa hotelleissa. Majapaikan vaatimukset tietenkin riippuvat paljon matkakohteesta, kaupungeissa se on yleensä hotelli, muualla mielellään jotain muuta.

Kuva: rantapallo/Innovation Norway/CH - visitnorway.com

9. Luontokohde

 
Norjan vuonot on täydellinen luontounelma. Toivottavasti se toteutuu pian. Norjan matkoiltani on jäänyt mieleen juuri huikea luonto, korkeat vuoret ja upeat vuonot. Talot ja pihat ovat niin kauniita Norjassa. En voi lopettaa ihastelemasta niitä. Haaveena on lähteä autolla kiertelemään Norjan kapeita pikkuteitä, vuoren rinnettä ylös ja alas. Istua vuonojen rannalla katselemassa huikeita maisemia. 
  

10. Ruoka & juoma

 
Italialainen ruoka maistuu aina: herkullista ja yksinkertaista. Arvostan laadukkaita paikallisia raaka-aineita ja ruuanvalmistuksessa kunnioitetaan perinteitä ja se valmistetaan rakkaudella, niin se ei voi olla muuta kuin hyvää ryyditettynä satokauden kasviksilla. Vaikka pasta ei ole terveydellisesti paras mahdollinen, niin se maistuu minulle. Hyvän ruuan kanssa nautin mielelläni lasillisen viiniä.

Pyrin aina matkoilla maistamaan paikallisia ruokia, niin ulkomailla kuin kotimaassa. On kiva maistella uusia makuja. Hyvä ruoka on tärkeä osa matkaa.


Haastan mukaan seuraavat viisi blogia:

Lady of The Mess


Kerro omista reissu-unelmistasi 10 kategorian alle. Lisää oman juttusi linkki Kohteena maailma  -blogin 
Kymmenen reissu-unelmaa -jutun kommentteihin.

Kopioi nämä lyhyet säännöt oman postauksesi loppuun ja haasta viisi bloggaajaa mukaan kertomaan reissu-unelmistaan.
 
Millaisia reissu-unelmia sinulla on?
 
Mari

19.3.2019

Mitä luen?


Nykyisin jää aika vähän aikaa lukemiseen, vaikka se mieluinen harrastus onkin. Arki-iltoina, työpäivän jälkeen selaillen lehtiä. Romaaneja luen eniten lomilla. Kirja kuuluukin vakiovarusteisiin laukkua pakatessa. Kesällä luen myös paljon terassilla iltaisin, kun aurinkoa on laskemassa ja ilta viilentymässä. Välillä istun yömyöhään terassilla torkkupeiton alla ja luen. Arki-iltana saatan lukea sängyssä ennen nukahtamista, mutta minulla on vähän huono tapa juuttua lukemaan puoleen yöhön. Kirjaa ei malta jättää kesken.


Leppoisaa iltalukemista oli Michelle Obaman kirja Minun tarinani. Itse asiassa luin sen juuri loppuun. Se on mielenkiintoinen tarina entisen presidenttiparin elämän varrelta. Michellen lapsuudesta, aviomiehen tapaamisesta ja valmistautumisesta valtion päämiehen tehtävään ja kaiken loppumisesta sekä totuttelusta tavalliseen elämään ilman palvelusväkeä. Kirja on kirjoitettu selkeästi ja mielikuvat heidän elämästä tulevat selkeinä kuvina kirjaa lukiessa. Aloitin kirjan Lapin lomalla. Joka ilta kun mieheni tuli nukkumaan, hän kysyi, mitäs Obamalla on nyt tapahtunut? Sain kerrata kaiken lukemani. Kirja on täynnä hauskoja yksityiskohtia presidenttiparin elämästä.




Yöpöydän laatikossa on muutamia kirjoja, joita selaillen jatkuvasti. Niistä löytyy aina jotain uutta, vaikka olen ne lukenut moneen kertaan läpi. Yksi niistä on Pippa Laukan Hyvinvoiva nainen. Kirjasta pitää tarkistaa jatkuvasti joitain asioita tai sitten vaan selailla asioita satunnaisesti. Kirjassa kerrotaan, miten nainen voi ylläpitää terveyttään ja hyvää oloaan läpi elämän. Siihen kuuluu oleellisena osana terve järki. Kun ikää tulee, niin miten säilyttää iän mukanaan tuomat muutokset säilyen kuitenkin hehkuvana ja tasapainoisena. Perusasiat ovat varmasti monelle tuttuja. Pippa tarkastelee hyvinvointia, terveyden, liikunnan ja ravinnon näkökumasta kehon muutoksissa. Kirjasta löytyy paljon myös sellaista tietoa naisen kehosta, mitä en aikaisemmin ole tiennyt, kuten telomeereistä, jotka ovat pitkän iän salaisuus. Kantasoluista on myös hyvää tietoa naisille.


Toinen on Katri Syvärisen Löydä elämän taika on kaunis ja koskettava tarina Katrin omasta elämästä. Loppuunpalamisesta ja noususta uuteen tasapainoiseen elämään. Kuinka ylisuorittajan rajat tulevat jossain vaiheessa vastaan. Suuntaa ja tottumuksia on vaikea muuttaa, mutta se on mahdollista. Uuvuttavista uskomuksista voi päästää irti, jolloin edessä on helpompi elämä. Siitä voi ja saa nauttia. Elämässä voi oppia toteuttamaan omia unelmia, joita toivottavasti jokaisella on. Katrin viisaat sanat: "Mieti, mitä haluat ja raivaa rajoittavat uskomukset mielestä. Voit olla täydellisen epätäydellinen ja silti riittävä. Elämän taika löytyy sinussa."


Kolmas vakkarikirja on Mats-Eric Nilssonin Aitoa ruokaa. Selailen kirjaa aika ajoin ja palauttelen mieleeni kirjassa kerrottuja viisaita näkökulmia ruuasta, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että noudatan tarkasti kaikkia kirjassa kerrottuja asioita omassa elämässäni. En ole ehdoton ruokani suhteen ja voin välillä lipsua tilanteen mukaan. Kirja kertoo väärentämättömästä ruuasta tai se on oikeastaan opas puhtaaseen ja turvalliseen ruokaan. Vaikka elämme Suomessa, jossa luonto on vielä puhdasta ja elintarviketeollisuutta valvotaan tarkasti, niin ruuan mukana saadaan elimistöön paljon lisäaineita ja muuta mössöä, jota elimistömme ei tarvitse. Kaikki on lopulta kiinni itsestämme - mitä itse haluamme.

Nyt lukulistalla on pari tosi mielenkiintoista kirjaa, ja odotan sitä hetkeä, että voin paneutua niihin oikein kunnolla ajan kanssa. Ensimmäinen uusi kirja on Olli Postin kirja Supermarket Survival, jossa hän toteaa, että trendien mukaan ei kannata elää, sillä ne muuttuvat. Tärkeämpää on syödä omien päätösten mukaan ja valita puhdasta, ravitsevaa ruokaa. Jokainen ihminen on erilainen ja kaikille ei sovi kaikki. Itse olen Ollin oppien kanssa täysin samaa mieltä, kun elimistössä on joku vajaus, niin se osaa kyllä pyytää sitä mieliteoilla ja tässä en tarkoita karkkia tai shipsejä tai mitään muutakaan epäterveellistä höttöruokaa. Minulla ainakin on kausia, jolloin voin ahmia pähkinöitä, avokadoja tai omenoita vaikka kuinka paljon. Kirjassa todetaan, että länsimainen tehotuotettu teollisuusruokaa nauttiva ihminen elää ravinnevajauksessa ja siksi nälkä iskee jatkuvasti. Kun ruoka on rikasta ja oikeanlaista, kylläinen olo pysyy kauan ja vointi on vireä. Kirja ei hae täydellisyyttä, vaan ohjaa oikeisiin valintoihin ihan tavallisessa supermarketissa.


Hain juuri postissa Maria Boreliuksen kirjan Hyvinvoinnin vallankumous - tulehdusta ehkäisevä elämäntapa. Piti heti selailla kirjan sivuja ja lukea sieltä täältä katkelmia. Kirja on tutkimusmatka kirjoittajan omaan elämänmuutokseen. Hänellä oli hieman yli 50 vuotiaana tuntemuksia, joihin hän etsi ratkaisua. Aika samanlaisia kuin mitä monella ikääntyvällä naisella on. Mielessä pyörii vanheneminen ja väsähtäminen, kun ei enää jaksa yhtä paljon kuin nuorena. Menetetty nuoruus voi synnyttää alakuloa.  Harmittaa, kun kasvoihin ilmestyy ryppyjä ja vatsamakkarat suurenevat. Oma kroppa tuntuu kulahtaneelta. Marialla oli lisäksi nivelkipuja, selkäongelmia sekä vaihdevuosi- ja suolistovaivoja, joihin ei löytynyt selkeää syytä, siksi hän lähti tiedonhankintamatkalle ja tuloksena on siis tämä kirja. Kirja sisältää vinkkejä uuden, valoisan tulehdusta ehkäisevään elämäntapaan. Kiinnostuin kirjasta kun itse etsin tietoa hiljaisesta tulehduksesta ja sen vaikutuksesta sairauksiin, etenkin niveliin ja väsymykseen. Kirja avaa silmät omaan itseemme viiden kohdan yksinkertaisilla ohjeilla. Ehkä opin taas jotain uutta, luettuani kirjan kokonaan.

Millaisia kirjoja sinä luet ja onko hyviä suosituksia?

"Se mitä on takanamme
ja se mitä on edessämme
ovat pikkuasioita verrattuna
siihen, mitä on sisällämme."
- Henry Stanley Haskins -

Haleja ja ihanaa, että olet siellä <3

Mari