K A S T E H E L M I . b

  Viime viikonloppuna oli kylmä tuuli, mutta aurinkoista. Lähdimme vaihteeksi kaupunkikävelylle Helsinkiin. Minusta on ihana kävellä pitkin katuja, vailla päämäärää ja katsella kauniita, vanhoja taloja ja rakennusten upeita yksityiskohtia. Pääkaupunkimme on aika kaunis, vaikka usein sitä vähätellään. Rakennuksista löytyy paljon koristeluja, ikkunoiden erilaisia muotoja, rappuja ja portteja. Erityisen ihastunut olen rakennusten vanhoihin tammioviin ja takorautaportteihin. Ihmettelen usein, miten taitavia käsityöläiset ovat olleet muovatessaan takorautaan kuvioita ja kierteitä. Onhan Helsinki aivan erilainen kuin vanhat Euroopan pääkaupungit, mutta silti sieltä löytyy paljon katseltavaa ja mielenkiintoista arkkitehtuuria.   Kävelimme Tähtitorninmäelle Ursan ohitse. Hiljaista on, vain muutama lenkkeilijä on liikkeellä ja hiekanpuhdistusauto kolistelee ohitsemme useaan otteeseen. Kävelemme meren puolelle ja näkymät ovat upeat. Kohta on aika, jolloin Vapun juhlij

Kuinka paljon keittiössäsi kuluu tuorekelmua? Minulla ainakin kuluu paljon, sillä suojaan lähes kaikki kulhot tuorekelmulla mitä jääkaappiin laitan. Tai siis suojasin, kunnes törmäsin mehiläisvahakääreisiin joulun alla. Halusin ehdottomasti kokeilla, miten ne toimivat säilytyksessä. Nyt eväskäärö ja yksi kulhon päälle laitettava käärö on ollut käytössä muutaman kuukauden ja hyvältä vaikuttavat. Kääreillä voi suojata juuston, leikkeleet, puolikkaan melonin tai kulhon jääkaapissa. Kuviollisesta puuvillakankaista tehdyt kääreet ovat lisäksi oikein kauniita. Mehiläisvahakääröt ovat muovikelmuun kyllästyneelle kestävä vaihtoehto. Ruohonjuuressa  on myytävänä eri kokoisia mehiläisvahakääreitä ja eväskääreitä. Napillinen eväskäärö on näppärä eväsleipien kuljettamisessa. Siinä on kiva puunappi, jolla eväspaketin saa kietaistua hyvin kiinni. Mikä mehiläisvahaliina  tai -käärö oikein on? Mehiläisvahaliina on luomupuuvillakangasta, joka on kyllästetty mehiläisvahalla. Kun kangas kä

Kevätaurinko ja pieni pakkanen saa viihtymään ulkona pitkiä aikoja, niin ettei malta edes sisälle tulla. Meren jäällä on upea kävellä tai hiihdellä vaikka koko päivä. Tämä vuosi on ollut poikkeus. Täällä etelässä ei jäälle ole ollut menemistä koko talvena. Eikä aurinkokaan ole näyttäytynyt kuin muutamana päivänä viime viikkoina. Olen jo kuukauden katsellut matkoja, pois tästä loskasta. Sopivaa ajankohtaa työkuvioista irtautumiseen ja matkaa ei vaan ole löytynyt. Kalenterit menee ristiin reissukaverin kanssa. Onneksi tänään paistaa ihanasti aurinko. Kuva: @ goodiosampsa Kun matkakuume äityy oikein pahaksi (kuten tällä hetkellä), niin olen valmis tyytymään vähään, kunhan on ranta, aurinkoa ja pyöräilymahdollisuus (tästäkin voin luopua). Olen kiemurrellut tuskissani nyt useamman viikon. Tämä on ehkä verrattavissa miesten autokuumeeseen. Sitten sain reissu-unelmahaasteen  Sopusointuja  blogin Maaritilta. Käy lukemassa hänen reissu-unelmat linkin takaa. Ihania unelmia ja mielenkii

Nykyisin jää aika vähän aikaa lukemiseen, vaikka se mieluinen harrastus onkin. Arki-iltoina, työpäivän jälkeen selaillen lehtiä. Romaaneja luen eniten lomilla. Kirja kuuluukin vakiovarusteisiin laukkua pakatessa. Kesällä luen myös paljon terassilla iltaisin, kun aurinkoa on laskemassa ja ilta viilentymässä. Välillä istun yömyöhään terassilla torkkupeiton alla ja luen. Arki-iltana saatan lukea sängyssä ennen nukahtamista, mutta minulla on vähän huono tapa juuttua lukemaan puoleen yöhön. Kirjaa ei malta jättää kesken. Leppoisaa iltalukemista oli Michelle Obaman kirja Minun tarinani. Itse asiassa luin sen juuri loppuun. Se on mielenkiintoinen tarina entisen presidenttiparin elämän varrelta. Michellen lapsuudesta, aviomiehen tapaamisesta ja valmistautumisesta valtion päämiehen tehtävään ja kaiken loppumisesta sekä totuttelusta tavalliseen elämään ilman palvelusväkeä. Kirja on kirjoitettu selkeästi ja mielikuvat heidän elämästä tulevat selkeinä kuvina kirjaa lukiessa. Aloitin kirja