4.10.2018

Eräänä lauantaina

 

 





 

Sataa, sataa ropisee... viime lauantaina ei satanut, vaan ilma oli mitä parhain. Lähdimme päiväkävelylle vaihteeksi Helsinkiin ja tällä kertaa auto jätettiin Munkkiniemen rantatielle. Kävelimme rantaa pitkin ohi Kalastajatorpan. Muutama kalastaja oli rannassa narraamassa kaloja ja lahden toisella puolella Tamminiemi kylpi auringossa. Samalla muistelimme kesän pyöräretkeä, kun istuimme kahvilassa syömässä Urkin voileipiä ja sitä kuinka väsyneitä olimme loppumatkasta viidenkymmenen kilometrin jälkeen.  Tällä kertaa poikkesimme Munkkiniemen kartanon puistoon. Kreiviä ei näkynyt, eikä ketään muutakaan. Tiesitkö muuten, ettei Munkkiniemen Kreivi elokuvaa kuvattukaan tässä kartanossa, vaan Herttoniemen kartanossa. Minä en.
 
Olen valtavan onnekas, kun olen saanut syntyä Suomeen. Meidän vuodenaikamme ovat mahtavia. Jos pitäisi valita yksi, niin enpä osaisi. Kaikki ovat erilaisia ja niin hienoja. Nuorempana syksy oli pitkä ja pimeä vuodenaika, mutta lasten syntymän jälkeen se on muuttunut toisenlaiseksi. Kaikki kolme lastani ovat nimittäin syntyneet syys-marraskuun välillä, joten meillä vietetään synttäreitä koko syksy. Mukaan mahtuu vielä muutaman muun perhepiiriin kuuluvan synttärit ja nimipäivät. Muutamat synttärit on jo juhlittu, mutta tiedossa on vielä kivoja juhlia.
 
Yhtenä aamuna kun olimme lähdössä töihin, mies innostui selailemaan netissä nimipalvelua, josta saa selville kuinka monta kaimaa sinulla on. Sitten kävimme kaikki lasten ja lastenlasten nimet vuorotellen läpi. Meikäläisiä oli yli 11000 ja mieheni kaimoja reilusti enemmän. Harvinaisin nimi oli kuopukseni toinen etunimi, joka on peritty isovanhemmalta. Nimirekisterissä on mukana kaikki Väestötietojärjestelmään tallennetut voimassaolevat etunimet, sekä ensimmäiset etunimet että muut annetut etunimet. Täältä pääset nimipalveluun.
 
Lämmittää, kun olet siellä!
Mari

8 kommenttia:

  1. Muistan miten hirveästi tykkäsin 'Sua vain yli kaiken mä rakastan...' kappaleesta ja Leif Wager oli niin komea. Hih, mahdoinkohan olla vähän aikuinen lapsi...?
    Onhan se ihanaa, että on neljä vuodenaikaa - toivotaan, että näin myös jatkuu tulevaisuudessa. Vuodenajoista kevät taitaa itselleni sittenkin viedä voiton muista, kaikki ihana edessä: luonnon vihertäminen, päivien piteneminen, valo, kesän odotus...
    Nyt mennään kuitenkin kohti pimeyttä, otetaan siitä parhaat palat tunnelman muodossa.
    Mukavaa torstaita sinulle!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Maarit kommentistasi. Leif Wagerin kappale on tosiaan muistissa lapsuusajalta ja tuo Munkkiniemen kreivi -elokuva tuli mieleeni heti kun kuljimme puistoalueella. Tehdään tästä syksystä paras mahdollinen. Sytytetään kynttilät ja mennään torkkupeiton alle hyggeilemään. Ihanaa viikonloppua Sinulle!

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Ihania kuvia!💜

    http://jasukuvaa.blogspot.com/

    VastaaPoista
  5. Munkkiniemen kartano on kaunis. Asuin aikoinaan aivan sen vieressä, ikkunoista näkyivät meri ja kaunis kartano puistoineen.

    VastaaPoista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös olekin. Aurinko paistoi ihanasti ja puistossa oli rauhaisaa. Nautin suunnattomasti tällaisista kävelyretkistä. Ihania syyspäiviä sinulle ja kiitos kun kävit kommentoimassa.

      Poista