16.2.2018

ja mä hiihdän ...


Pääkaupunkiseudulla on ollut muutaman viikon ajan lunta maassa. Pari kertaa olen käynyt katsomassa ovatko ladut jo kunnossa, mutta sukset sain jalkaan vasta nyt. Aamulla lähdin kävelylle ja huomasin, että hiihtolatu oli ajettu kuntoon, joten ei muuta kuin kävelylenkin jälkeen kevyemmät vaatteet päälle ja sukset olalle.




Hiihto on monipuolinen laji ja sitä voivat harrastaa kaikki, huonommallakin kunnolla ja välineillä pääsee alkuun ja suksipaketteja löytyy halvalla tarjouksesta. Luonnossa liikkuminen tuo energiaa aivan toisella lailla kuin rehkiminen kuntosalilla. Tiesitkö, että kun kuntosalilla kulutat kaloreita 250-600 kcal/h, niin hiihtäen niitä kuluu 400-1000 kcal, ja samalla saat raitista ilmaa yllin kyllin ja pidät yllä myös tasapainotaitoa. Metsässä kuluu tunti jos toinenkin helposti. Lisäksi hiihdon rasitustasoa on helppo säädellä. Terveyden kannalta hiihto on mainio laji, se edistää hengitys- ja verenkiertoelimistön aerobista kuntoa, parantaa kolesterolipitoisuuksia ja sokeriarvoja sekä vahvistaa upeasti yläkropan lihaksia.

Ladulla tulee niin hyvä mieli ja siellä on kiva nautiskella metsän kauneudesta, sen hiljaisuudesta, seurata eläinten jälkiä, joita näkyy hiihtolatujen varrella ja viilettää välillä mäkeä alas vauhdin hurmassa. Nautinnollista, eikö vaan, ja liikkumalla edistät rutkasti omaa terveyttäsi ja toimintakykyäsi ja jokainen tietää varmasti, että liikunnan jälkeen tulee taivaallinen olo ja unen laatu paranee.

Olen hiihtänyt niin kauan kuin muistan. Pikkutyttönä nahkaisilla remmisiteillä ja sen jälkeen puusuksilla, joissa oli rotanloukku tai Y-siteet. Minulla oli pitkään veljeni vanhat puusukset ja mustat nahkamonot käytössä, kunnes niillä oli hankala päästä latukoneella ajetuilla laduilla eteenpäin. Siteet hankasivat latujen reunoja ja leveät sukset eivät mahtuneet laduille. Silloin ostin ensimmäiset "oikeat sukset" ja vähän ajan kuluttua myös luistelusukset. Nyt menossa on parin vuoden takaiset kevyet pitosukset.

Nuoruudessani osallistuin lähes joka sunnuntai kodin lähistöllä järjestettäviin hiihtokilpailuihin. Sitkeästi puuskutin eteenpäin ladulla, vaikka aina luisto ei ollut paras mahdollinen, välillä naapurin setä sutaisi lähtöpaikalla vähän luistoa tai pitoa pohjiin ja niillä mentiin. Usein tuloksena oli kolmas sija ja sekös minua harmitti, sillä en koskaan saanut sitä ensimmäistä palkintoa, vaikka niin kovasti toivoin isointa pokaalia tai lusikkaa. Muistissa on vieläkin lämpimän mehun maku, se maistui hiihdon jälkeen tosi hyvälle.

Vuosia taaksepäin tuntui, että kiersin latuja vain hiihtoseurojen jäsenten kanssa, mutta nyttemmin hiihto on noussut takaisin suosituksi liikuntamuodoksi ja siitä on tullut jopa trendikästä. Välineet ja varusteet ovat monipuolistuneet valtavasti. Itse en kaipaa huippuvälineitä, sillä tärkeintä on metsässä liikkumisen nautinto, raikas ilma ja hiljaisuus. Nautinto jatkuu vielä pitkään hiihtolenkin jälkeenkin, kun kehossa tuntuu lenkin rasitus ja ruusupuna poskilla.


Millainen suhde sinulla on hiihtoon?
Mari

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti