30.1.2018

Fafa´s ja serkkuterapiaa

 










Ison Ompun ruokatarjonta on laajentunut  keväällä valmistuneen rempan jälkeen ja olen super iloinen, että kotikaupungistani löytyy nykyisin useita kivoja ruokapaikkoja, joihin voi mennä syömään ja tapaamaan ystäviä. Näin teemme ystävistäni rakkaimman eli  serkkuni kanssa säännöllisesti. Serkkuni on ihana, hän on kaunis, reipas, viisas ja tarmokas, täynnä lämpöä ja ystävällisyyttä. Meitä sitoo vuosikymmeniä pitkä yhteinen historia, ehkä siksi hänen kanssaan on helppo jutella asiasta kuin asiasta. Se, mikä on hienointa, hänellä on viisaita ajatuksia ja neuvoja moneen pulmaan, on sitten kyseessä terveys, työ tai elämä yleensä.

Terapiatuntimme tai siis lähes nelituntinen vierähti huomaamatta, samalla kun maistelimme Fafa´s maukkaita annoksia. Minulle vuohenjuustosalaatti ja sekulle falafelit. Hyvä, että ehdimme istahtaa ja vaihtaa pikaisimmat kuulumiset, niin edessämme oli iiiisot lautaselliset herkullisen näköistä ruokaa. Vuohenjuustosalaatti sisälsi myös falafelia perinteisten salaatin, rucolan, tomaatin ja kurkun lisäksi sekä reilusti pestoa. Päällä ihanaa sitruunaista oliiviöljykastiketta sekä tietenkin pitaleipää. Serkun falafelien lisänä oli fetaa, tzatsikia, oliivitahnaa, munankoisoja, tomaatteja, kurkkua ja salaattia sekä pitaleipää.

Tilasimme tarkoituksella erilaiset annokset ja itseasiassa tarkoitus oli maistella molempia annoksia, mutta kuinka ollakaan juttua riitti niin paljon, että se unohtui. Enkä oikeastaan edes muista mitä serkku söi, mutta taisi se olla tuo Kabab, feta & tuore korianteri, ainakin se oli herkullisen näköistä.

Nämä tapaamiset ovat niin voimaannuttavia ja terapeuttisia, keskustelemme maailman menosta, puramme mieltä painavat asiat kainostelematta ja nauramme itsellemme ja tulevaisuudellemme, sillä meistä ei missään tapauksessa tule äitiemme kaltaisia, olemme tietoisesti eliminoineet tiettyjä tapoja itsestämme. Saas nähdä miten käy, sillä kyllä ne putkahtelevat esiin aika ajoin meistäkin, mutta onpa ainakin hyvä syy nauraa niille.

Olen aikasemmin kirjoitellut siskon kaipuusta, mutta täytyy sanoa, että minulla on maailman paras serkku, joka paikkaa siskon monin verroin. Olemme aina olleet läheisiä ja vuosien varrella on koettu monia asioita yhdessä. Lisäksi hän on tyttäreni kummitäti, enkä ole koskaan tavannut yhtä ihanaa kummitätiä. Hän on juuri sitä, mitä kummilta odotin: tuki ja turva, joka on tärkeä osa tyttäreni elämää.

Tiiviin rupatteluhetken kuluttua lähdin ajelemaan kotiin päin, reppu täynnä hyviä neuvoja työelämän haasteisiin ja mieli virkistyneenä. Matkaan lähti myös Oiva, josta tarkemmin tuonnempana. Matkalla mietin kuinka onnekas olen, hymy huulillani, rauha ja hyvä olo sydämessäni. Kiitos rakas serkkuni.

Seuraavaa tapaaminen sovittiin auringonpaisteeseen Nokkalan Majakalle.


Mari

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti