12.6.2017

Meri on tyyni



 
Katselen meren aaltoja veneestä, merilokit lentävät taivaalla ja muutama veneilijä on liikkeellä meidän lisäksi. Horisontissa näkyy sininen taivas. Maisema on täydellinen. Aurinko paistaa, mutta on kylmä. Moottoriveneen keula murtaa veden pinnan ja jättää jälkeensä kuohun, joka pikku hiljaa loivenee ja rantautuu maihin.

Meri on pelottava ja voimakas, vaikka se toisaalta on niin kaunis ja puoleensa vetävä. Meren tuoksu on parasta mitä tiedän.
 

Valkoinen suuri vene odotti satamassa kuljettajineen. Koriin oli pakattu hedelmiä, juotavaa ja lämpimät vaatteet kylmän varalta. Hyppäsimme veneeseen laiturilta ja istahdimme veneen peräosan pehmoisille valkoisille istuimille ja tunsimme syvää tyytyväisyyttä - olimme lähdössä merelle!
 

Kun kaikki tavarat oli lastattu kyytiin, vene lipui hitaasti pois satamasta. Aurinko alkoi lämmittämään jo takapenkkiläisiä ja olo oli vapauttava ja ihanan rentoutunut. Veneen keula käännettiin kohti Kaivopuiston rantaa. Tutut rakennukset lipuivat ohi ja ne näyttivät erilaisilta meren puolelta katsottuna. Vastaantulevat veneilijät tervehtivät iloisesti ohittaessaan meidät ja purjeveneet lipuivat hiljaa eteenpäin.
 
 
 
Kaivopuistoon saavuttaessa veneeseen tankattiin polttoainetta ja oma vatsakin alkoi siinä vaiheessa kaivata ruokaa, joten molemmat täydennykset saatiin hoidettua Liuskaluodossa samalla kertaa. Tankille jouduimme jonottamaan hetken, mutta kun meidän vuoromme tuli, niin reipas nuorukainen oli meitä vastaanottamassa ja kiinnittämässä veneen köysiä laituriin sekä ojentamassa tankkausletkua kapteenille. Ravintolan ystävällinen palvelu tuntui mukavalle ja saimme pikavauhtia ihanan tuoksuvat pizzat mukaamme.
 
 
 
 
Liuskaluodon Skifferin pizzat ovat ehkä tunnetuimmat liuskapizzat ja todella, todella herkulliset - eikä ihan perinteiset kinkku- tai jauhelihapizzat. Terassilla ilma tuntui viileälle pohjoistuulen puhaltaessa ja ystävällinen henkilökunta palveli asiakkaita.
 
 

 
Tämä herkullinen pizza on Soigon (vuohenjuusto, mansikka, pinjansiemen, rukola), mukaan veneeseen pääsi myös pari K.A.A :ta (maalaispalvikinkkua, sinihomejuustoa, tuoretta ananasta). Eikös näytäkin hyvälle? 
Miten mansikat sopivat pizzaan? - Erinomaisesti.
 Nam, olipa hyvää.
 
 
Helsingin puolelta palasimme takaisin kotipuolen saaristoon Kuusisaaren ja Hanasaaren kautta. Kauniit pikkusaaret ja kapeat väylät selvitettiin kunnialla ilman haaksirikkoja, vaikka välillä satunnaisen merenkävijän mielessä kävi, mahtuuko iso vene noin pienestä välistä. Kapteeni oli kuitenkin kokenut ja luotti laitteistoon ja merikarttoihin.
 

 
 
 
 
Avomeri avautui upeasti Suvisaaristossa Pentalan saaren kohdalla. Saari on osin luonnonsuojelualuetta ja siellä on upea hiekkaranta. Pentalan pursiseuran Paven paviljongilla voi kesäisin vilvoitella kylmän juoman ja herkullisen ruuan parissa ja samalla katsella kun purjeveneet lipuvat ohi.
 
Vuosittain Pentalassa on järjestetty saaristolaistapahtuma, mutta tänä vuonna 2017 sitä ei saaren korjaustöiden vuoksi voida järjestää. Sen tilalle on järjestetty Sata vuotta saaristossa -risteily m/s J.L.Runebergilla.
 
On tyyni nyt, ei tuule nyt, tuulikin on tyyntynyt. - Eino Leino
 
Mari
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti