28.5.2017

Kivikkopuutarha

Tänään on istutettu puutarhaan uusia kukkia. Eilen olimme menossa ostamaan lähistön puutarhasta biologisesti viljeltyjä tomaatteja ja kurkkuja kotiin, mutta kuinka ollakaan ne olivat loppuneet jo aamupäivällä (harmitus). Kun tomaatit ja kurkut saavat kypsyä kypsiksi puutarhassa, niiden maku on erinomainen ja aivan toista kuin kauppaan raakana toimitetut. No, ensi viikolla yritetään uudelleen.
 

Harmitus unohtui saman tien kun näin paljon kauniita, laadukkaita ja reheviä kasveja ja kukkia joka puolella puutarhan pihaa. Yleensä käy niin, että sekoan täysin, kun pääsen puutarhaan ostoksille.  Mieskin totesi kukista: "kummallisen näköisiä tomaatteja", kun kannoin autoon muutaman kassillisen istutettavaa.

 
Nämä pikkuneilikat olivat mielestäni todella kauniita ja ne piristivät kivikkopenkkiäni kivasti. Lisäksi jokavuotiset laventelit pääsivät penkkiin. Laventeli on yksi lemppari kasvini ihanan tuoksunsa vuoksi. Käyn iltaisin hivelemässä sen lehtiä, niin saan laventelin puhtaan tuoksun käsiini ja leviämään myös ympäristöön.
 
 
Takapihamme on melko jyrkkä, siksi olemme rakentaneet terassin viereen tukimuurin, ja näin saimme jonkinlaisen penkin istutuksille. Ongelmana pihalla on myös metsän läheisyys ja maan voimattomuus. Multa ja ravinteet valuvat alas jyrkkää rinnettä, vaikka lisään vuosittain monta säkillistä multaa kivikkopenkkiin, myös metsän puut imevät ravinteita istutetuilta kasveilta. Talven aikana kiviä pyörähtelee maahan kolisten, omituista kuinka maasta pursuaa joka vuosi aina uusia ja uusia kiviä näkyviin. Joka kevät käännän kaikki penkin kivet ja asettelen ne uudelleen ja samalla poistan kuivat syksyllä pudonneet lehdet kivien välistä.
 
 
 
Nämä mielenkiintoiset "piikit" työntyvät voimakkaasti esiin kivien välistä, muutama kivi piti siirtää pois tieltä, kun kasvi yritti saada lehtensä kohti aurinkoa. Toivottavasti piikit ovat sitä, miksi niiden otaksun olevan. Odotan nimittäin, että saan ihastella kohta kuunliljojen kauniita lehtiä, ne ovat kauneimpia mitä tiedän. Toivon kovasti, että tästä yksilöstä kasvaa voimakas ja kaunislehtinen kasvi.
 
 
Alkuviikosta Rekosta ostamani syötävät orvokit pääsivät vielä muurin reunalle, josta niitä on helppo poimia salaattiin ja jälkiruokien koristeeksi.

Viikonlopun rentouttavimmat hetket on vietetty kädet mullassa. Pieni pakollinen voimistelu kuuluu minun puutarhanhoitoon, kun joudun kiipeämään rinnettä ylös ja alas keikkuvien kivien päällä eli tasapainoharjoittelua ja hyötyliikuntaa.
 
Aurinkoiset terveiset lukijoilleni ja mukavaa alkavaa viikkoa!
 
Mari

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti