30.4.2017

Vappumunkkeja ja simaa

Hauskaa Vappua!

Meidän perinteiden mukaan vappupäivänä syödään kotona paistettuja lämpöisiä munkkirinkeleitä isolla joukolla. Perinne on jatkunut vuosia, vuosia ja jos juhlat jäävät jostain syystä pois, niin lapset huomauttelevat, kunnes saavat munkkeja. Muutaman vuonna matkat ovat sekoittaneet perinteitä.
Munkkikekkereiden tarkoituksena on myös saada kaikki rakkaat läheiset kokoontumaan meille. Munkkeja leivotaan aina vapunpäivänä ja pääsääntöisesti yli sata kappaletta. Muistanpa erään vapun, kun pieni Aaro poika 8v. laski syöneensä seitsemän munkkia, joten hyviä olivat.
 
Munkkeihin tarvitset:
5 dl maitoa
1 hiiva tai pari kuivahiivapussia
2 dl sokeria
2 tl suolaa
2 rkl kaardemummaa
1 kananmuna
Noin 15 dl Luomu vehnäjauhoja
150 g voita sulatettuna
Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Liuota hiiva maitoon ja lisää taikinaan. (Varo, ettet polta hiivaa, jos maito on liian kuumaa. Jos maito on lämmennyt liikaa, lisään ensin kananmunat ja vähän jauhoja ennen hiivaa). Lisää taikinaan kaikki muut aineet yksitellen hyvin sekoittaen.
Vaivaa taikina hyvin niin kauan, että se on tasaista ja alkaa irtoamaan käsistä ja kulhosta. Taikina saa jäädä suhteellisen löysäksi. Vähennä jauhojen määrää, jos taikinasta tulee liian tanakkaa. Ripottele kevyesti jauhoja taikinan pinnalle ja jätä nousemaan kaksinkertaiseksi liinan alle vedottomaan paikkaan.
Huom! Tämä annos ei riitä isolle joukolle, joten itse teen aina tupla-annoksen taikinaa.
Kun taikina on kohonnut riittävästi. Kumoa taikina leivinpöydälle ja anna sen levätä muutama minuutti. Jaa taikina kahtia ja pyörittele puoliskot ranteen  paksuiksi. Leikkaa pötköistä noin 3 sentin palasia ja pyöritä ne pitkulaisiksi noin miehen sormen paksuisiksi. Liitä päät yhteen pyörittelemällä liitoskohtaa käsien välissä.
Jätä munkit nousemaan ja lämmitä kattilassa tai padassa öljy kuumaksi. Rypsi- tai auringonkukkaöljy sopii mielestäni paistamiseen parhaiten. Voit toki käyttää muutakin mieleistäsi öljyä.

Tiputtele munkit öljyyn pari kerrallaan ja käännä heti kun toinen puoli on ruskea. Munkit paistuvat nopeasti. Jätä hetkeksi talouspaperin päälle valumaan ja kierittele sen jälkeen erikoishienossa sokerissa.

Valmista tuli!  t. Mari

 




Neulekämmekkäät

Tässä nopea neulevinkki huhtikuun lopun räntä- ja lumisateisiin, vaikka varmasti odotatkin lämmintä kevättä ja auringon paistetta. Olen sitä mieltä, että voitaisiin jo heittää näille kylmille keleille hyvästit. No, kyllä kesä kohta tulee ryminällä kun ilmat alkavat lämpiämään vapun jälkeen.


Minulla on vanha villatakki, jota käytän kevättakkina, mutta siinä on 2/3 hihat ja ranteet palelevat, jos alla on kevyt pusero. Niinpä ajattelin neuloa irralliset jatkeet ranteiden suojaksi. Sellaisia sormellisia kynsikkäitä en halunnut, joten minun tarpeeseeni kämmekkäät voisivat olla paremmat. Kämmekkäitä voisi myös käyttää sormikkaiden päällä lisälämmittiminä.

Lankakorista löytyi villatakin väriin sopivaa 
Novita Nalle lankaa.  Näiden neulominen on superhelppoa ja ne valmistuivat nopeasti.


Luo langalla 44 aloitussilmukkaa ja jaa kullekin puikolle 11 s. Neulo resoriin 1 oikein 1 nurin noin 1 cm (tai kiertäen oikea silmukka = ota oikea silmukka takareunasta, niin saat hieman erilaisen resorin). Neulo sen jälkeen haluamaasi neuletta. Tein omani helmineuleella = 1n 1 o 2 kerrosta ja seuraavat 2 kierrosta päinvastoin: neulo oikeat silmukat nurin ja nurjat silmukat oikein. Voit tehdä kämmekkäät myös kirjoneuleella tai muulla kuvioneuleella esim. palmikoilla.

Kun työ on noin 14 cm tai haluamasi pituinen, niin tee peukalolle reiät. Käännä työ 1 ja 4 puikon välissä ja neulo kaikki silmukat normaalisti 4 puikon loppuun valitsemallasi kuviolla. Käännä taas työ ja jatka samalla tavalla tasona noin 3,5 cm. Seuraavaa kierros neulotaan taas suljettuna neuleena 1o 1n tai kiertäen, mikäli teit niin alussakin. Peukalon reikä on valmis.

Päättele langat nurjalle puolelle ja niinpä sinulla on uudet kämmekkäät.😊

Laita kommenttia, mikäli ohjeessa on epäselvyyksiä.


Mari

29.4.2017

Hampurilaisia Vappua odotellessa

Tänään valmistin lounaaksi hampurilaiset ja bataattiranskalaiset. Kävimme 10 kilometrin kävelylenkillä keskuspuistossa ja sen jälkeen ruoka maistui erityisen hyville. Muutama kokojyväsämpylä oli jäänyt pakastimeen - ne sulamaan ja sen jälkeen valmistin ensin ranskalaiset.


Tässä ohje:
Kuori yksi pienehkö (nyrkin kokoinen) bataatti ja viipaloi ja paloittele pikkurillin kokoisiksi tikuiksi. Ripauta hieman chili-paprikakuorrutetta tai maustetta sekä suolaa päälle. Lorauta hieman oliiviöljyä päälle, jotta ranskalaiset eivät kuivu uunissa. Sekoita muutamalla pyräytyksellä mausteet ja öljy bataatteihin. Laita uuniin  (n. 200 C). Anna olla uunissa sen aikaa kun valmistat hampurilaiset n. 1/2 tuntia.

Jääkaapissa oli jäljellä  pala kalastaja Ronny Holmströmin leppäsavustettua lohta , jonka olin ostanut viikolla  Reko lähiruokarenkaasta. Siitä tulisi toinen hampurilainen. Toiseen paistoin karitsanjauhelihasta isot pihvit. Pihvien päälle sipulirenkaita ja paprikaa paistettuna. Jotta hampurilaisesta tulisi kyllin ruokaisa paistoin vielä kananmunan mukaan.


Kokosin hampurilaiset suoraan lautaselle. Lihahampurilaiseen laitoin sämpylän alaosalle ensin reilusti salaattia, kananmunan, pihvin, sipulit ja tomaattia. Kalahampurilaiseen salaattia, reilun palan lohta sekä pikku tomaatteja. Päälle puristin hieman sitruunamehua.

Tällä välin bataattiranskalaiset olivat kypsyneet uunissa. Ranskalaisista kokosin kasan hampurilaisen viereen ja maustedipit lautaselle. Valmista - syömään! Näin nopeasti valmistui herkullien lounas nälkäisille lenkkeilijöille. Helppoa, nopeaa ja yksinkertaista. Nam.


Mukavaa vapun odotusta.

Mari

27.4.2017

Mankeli - katoava kansanperinne?


Mankeli taitaa olla nykyisin melko harvinainen kodinkone kotitalouksissa. Nuoremmat saattavat olla täysin tietämättömiä mankeloinnin saloista, ellei mummolassa tai taloyhtiössä ole ollut mankelia. Tilaa vievänä kapistuksena mankelin on syrjäyttänyt silitysrauta ja erilaiset höyryraudat sekä uudet tekstiililaadut, jotka eivät enää rypisty.
 
Meillä mankeli pyörii aina lakanapyykin jälkeen ja olen vankkumaton mankelin kannattaja. Käytän mankelin kautta kaikki liinavaatteet, pöytäliinat ja pyyhkeet. Jotenkin ne vaan näyttävät silmissä näin siistimmiltä. Toisaalta mankelointi käy paljon nopeammin kuin lakanoiden silittäminen. Aamulla lakanapyykki koneeseen, sitten kuivausrumpuun ja mankeliin ja lempilakanat saa puhtaina illalla sänkyyn.

Oma hauskuutensa on lakanoiden vetäminen perheenjäsenten kanssa. Välillä meillä on naurettu ja leikitty niin, ettei mankeloinnista tahdo tulla mitään. Pienenä lapset tietenkin pääsivät lakanoille keinumaan, ennen kuin vanhemmat viikkasivat lakanat. 
Mankelointi tekee liinavaatteista sileitä ja vähentää tekstiilipölyn määrää 10-60 -kertaisesti, siksi allergiselle henkilölle suositellaan liinavaatteiden mankelointia. Mankelointi vähentää myös epäpuhtauksien tarttumista kankaan kuituihin. Mikä onkaan ihanampi tunne kuin illalla saunan jälkeen pujahtaa puhtaisiin tuoksuviin, sileisiin  lakanoihin.
Pellavalakanat ovat olleet muodissa viime vuosina ja niissä ehkä suositaankin ryppyistä tekstuuria, mutta minusta mankeloidut pellavalakanat vievät voiton. Sen lisäksi pellava- sekä puuvillalakanat saa kaappiin nätisti rullattua siisteihin pinoihin, eivätkä ne näin ollen vie niin paljon tilaa kaapissa kuin epämääräisissä nipuissa ja lisäksi lakanaparit löytyvät hyllyltä helposti.
 Mankeli keksittiin 1700-luvulla, jolloin ne olivat käsikäyttöisiä, puisia ja näyttivät hieman rukilta. Mankeleissa saatettiin käyttää painona kiviä, joiden voimalla tekstiileillä vuoratut lieriöt puristautuivat yhteen. Nykyiset mankelit ovat huomattavasti pienempiä ja ne toimivat sähköllä. Mankelin koko on pienentynyt ja paino vähentynyt vuosien aikana. Pellavainen mankeliliina on edelleenkin oleellinen osa mankelia ja se on ollut meillä ainoa korjaustarvetta vaativa osa vuosikymmenten aikana.
Olenko aivan vanhanaikainen vai mankeloidaanko teilläkin liinavaatteet?
Mari
 
 

25.4.2017

Meidän sauna


Sauna on monelle suomalaiselle tärkein rentoutumispaikka. Saunassa mieli lepää, lihakset rentoutuvat ja se auttaa irtautumaan stressistä. Raskaan liikuntasuorituksen jälkeen saunan lämpö ja rauhallinen ilmapiiri täydentävät hyvää oloa ja talven kylmyydessä saunominen tuntuu ihanalle pakkasen paukkuessa ulkona.

Savusauna kuuluu suomalaiseen perinteeseen ja sen vaikutuksia korostetaan erityisesti. Oletko sinä kokenut savusaunan hurmoksen?

Kautta historian suomalaisille on korostettu saunan terveysvaikutuksia monin tavoin. Saunan terveysvaikutuksia on tutkittu vuosikymmenten aikana paljonkin: Onko sauna terveellinen vai ei?
 
 
Miten sauna meihin sitten vaikuttaa? Aikaisemmin kehotettiin atoopikkoa, psoriasiassa sairastavaa tai kuivaihoista olla saunomatta, koska se kuivattaa ihoa. Tämä ei liene pidä paikkaansa. Tutkimusten ja oman kokemukseni mukaan, sauna päinvastoin pitää ihon paremmassa kunnossa ja kosteampana. Kuiva ihokerros irtaantuu saunassa hyvin. Ihon pesuun kannattaa käyttää mietoja öljymäisiä pesunesteitä, ei saippuaa. Ihottumissa käytettävät lääkevoiteet imeytyvät puhtaalle iholle saunan jälkeen tehokkaasti, kun ihohuokoset ovat vielä avoinna, samoin kosteusvoiteet.



Sydänsairaita on myös varoitettu saunomasta liiallisesti. Huoli on kuitenkin turha yleislääketieteen erikoislääkäri Osmo Saarelman mukaan. Hän on kirjoittanut artikkelin aiheesta Hyvä Terveys -lehteen. Saarelman mukaan: ”sauna sopii useimmille sydämen vajaatoimintaa kärsiville ja se saattaa parantaa sydämen toimintakykyä. Sauna ja muu lämpöhoito alentaa usein kohonnutta verenpainetta. Kudosten lämpiäminen saunassa tai muussa lämpöhoidossa on koeoloissa estänyt verisuonten kalkkeutumiseen johtavaa prosessia. Pitkän ajan tutkimustulokset vielä puuttuvat.”

Järki kannattaa pitää mukana saunomisessakin. Siitä osoituksen muutamien vuosien takainen onnettomuus saunomisen SM-kilpailuissa, joten saunassa ei kannata kilpailla kuinka paljon kestää löylyjä. Suuret lämpötilamuutokset eivät myöskään ole terveellisiä eli kovista löylyistä suoraan avantoon tai lumihankeen menoa ei suositella, se saattaa olla verenkiertoelimistölle liikaa.


Uskoisin, että me suomalaiset osaamme saunoa ja nauttia lämmöstä ilman suurempia neuvoja. Meillä kaikilla on jo lapsuudesta asti kokemuksia saunomisesta ja perinnetieto siirtyy perheissä aikuisilta lapsille jo varhain. Jokaisella saunojalla on omat mieltymyksensä, toinen haluaa kipakat löylyt ja toinen nauttii lempeistä kosteista löylyistä.

Nautitaan löylyistä ja saunomisen jälkeisestä hyvänolon tunteesta hyvillä mielin juuri niin usein kuin se tuntuu hyvälle. Annetaan poskien rusottua ja sormenpäiden rypistyä. Miten sinä nautit saunomisesta ja millainen sauna on mielestäsi paras sauna?

 
     
                          Olisi kiva kuulla kommenttisi saunasta! 
                                                  Mari

24.4.2017

I made my clothes

Ensi viikolla 24.-30.2017 vietetään kansainvälistä vaatevallankumousta: Who made my clothes - kampanjan merkeissä. Eri puolilla maailmaa asuvat ihmiset voivat lähettää vaatemerkeille #whomademyclothes-kysymyksiä vaatteidensa aluperästä. Tämän kampanjan tarkoituksena on levittää tietoa vaatteidemme vastuullisuudesta ja herätellä vaatteiden valmistajia vastuullisempien raaka-aineiden käyttämiseen, kierrätykseen sekä lapsityövoimasta luopumiseen.

Haasta itsesi ja ystäväsi mukaan tähän kampanjaan. Osallistua voit usealla tavalla, joko kuvaamalla itsesi valmisvaate nurinpäin päälläsi tai kuvaamalla itsesi itse tekemässäsi vaatteessa. Tarkemmat osallistumisohjeet löydät täältä.



Novita on mukana kampanjassa. Novita jakaa #novitaknits@novitaknits -tunnisteella merkittyjä kuvia somessa viikon aikana. Joten pue itse tekemä vaate päälle, ota itsestäsi kuva ja jaa kuva somessa. Toimi siis hyvän asian puolesta. Kampanjasivulta voit tulostaa julisteen, jonka voit liittää kuvaasi.

Tule mukaan!
Tehdään yhdessä vaateteollisuudesta vastuullisempaa.

Vapaa-ajalla kudon paljon ja omatekemiä neuleita on kertynyt vuosien varrella runsaasti. Ensi viikolla ajattelin kuvata itseni neuleissa, jotka ovat minulle kaikkein mieluisimpia.

Viimeaikoina päällä ovat olleet keveät ja värikkäät mohairneuleet, joita valmistui kaksi kappaletta muutaman viikon välein. Viimeiset viikot olenkin kulkenut mustassa nahkahameessa ja hempeän vaalenapunaisessa tai fuksianpunaisessa neuleessa. 

Neuletta varten tilasin silkinpehmeää DROPS Alpaca Silk -lankaa Adlibrikseltä. Eniten minua ihastutti keväinen lankojen väri, kaipasin nimittäin talven jälkeen väriä vaatteisiini kuin harmaa ja musta alkoivat jo kyllästyttämään.

23.4.2017

Erityisherkkyys - rikkaus vai taakka?

Erityisherkkyys on synnynnäinen ja hermostollinen ominaisuus. Se ei ole sairaus. Erityisherkkä ihminen reagoi tavallista syvällisemmin ulkoisiin ja omiin sisäisiin ärsykkeisiin, koska hän käsittelee tietoa ja tarkkoja havaintojaan monipuolisemmin. Hän miettii eri vaihtoehtoja, vertailee ja käyttää ajattelussa aiempaa kokemusta asioista. Hän aistii hyvin syvästi erilaisia asioita ja luottaa vahvasti intuitioonsa. Herkkyysaste vaihtelee eri ihmisten välillä.



Herkkyydestä voi olla sekä hyötyä että haittaa. Erityisen herkät ihmiset ovat usein luovia, intuitiivisia, pohdiskelevia ja tunnollisia. He havaitsevat helposti yksityiskohtia ja vivahteita asioissa. Luovuus ja mielikuvitus ovat vahvoja ominaisuuksia herkälle ihmiselle. Toisaalta he kuormittuvat helposti negatiivisesta ilmapiiristä, kiireestä ja melusta. Erityisherkkä ihminen voi tuntea itsensä helposti ulkopuoliseksi, kuulumattomaksi mihinkään ryhmään ja sitä kautta itsensä hyvin erilaiseksi. Herkkä voi olla myös hyvinkin sosiaalinen ja ulospäin suuntautunut. eikä välttämättä lainkaan ujo. Erityisherkkyys ei ole erityisen harvinaista, kaikista ihmisistä noin 20 % on erityisherkkiä.

Herkkyyttä on usein vaikea tunnistaa, koska se perustuu omaan arvioon ja kokemukseen. Erityispiirteiden tunnistaminen helpottaa elämää ja auttaa toimimaan sen edellyttämällä tavalla. Reagointi negatiivisiin asioihin ja tapahtumiin sekä ikäviin kokemuksiin voi näyttää ulkopuolisen silmin liioitellulta, kun herkkä ihminen vaipuu synkkyyteen ja alkaa pohtimaan asioita hyvin monipuolisesti. Toisaalta herkkä kokee myös onnistumiset ja elämän iloiset asiat erityisen voimakkaasti - täysillä.

Erityisherkkyydessä ei ole kyse ainoastaan ihmisen ominaisuudesta, vaan samankaltaista herkkyyttä on tutkimusten mukaan havaittu myös eläimillä. Viime vuosina erityisherkkyyttä on tutkittu ja se on lehdissä ja tiedotusvälineissä nostettu yhdeksi keskusteluaiheeksi. Erityisherkät julkisuuden henkilöt ovat antaneet kasvot ominaispiirteelle.
Lapsen erityisherkkyyden tunnistaminen vaatii vanhemmilta ja läheisiltä ymmärrystä herkkyyden ominaispiirteistä ja avointa suhtautumista.Erityisherkkää lasta ei voi vaatia olemaan reipas, sillä pitkällä tähtäimellä asia kääntyy itseään vasten ja siitä on lapsen myöhemmässä elämässä vain haittaa. Tunteet ja tuntemukset voivat olla joskus hyvinkin voimakkaita ääripäissään. Vanhempien olisi hyvä opettaa lapselleen tunteiden ilmaisua ja niiden säätelyä sekä asettaa lempeästi selkeät rajat. Lempeys ei tarkoita kuitenkaan erityiskohtelua. Erityisherkälle lapselle on annettava omaa tilaa ja aikaa käsitellä asiat rauhassa.




Erityisherkän aistit ovat herkät. Ominaisuuteen liittyy myös tunnollisuutta ja liiallinen vastuu voi johtaa työssä uupumukseen kun herkkä ihminen pyrkii täydellisyyteen kaikessa tekemisessään, ilman virheitä. Myös syyllisyys on monien erityisherkkien elämässä läsnä. Hän voi kantaa syyllisyyttä läheisten ihmisten tekemisistä tai lapsuuden ikävistä tapahtumista koko elämänsä, ellei  hän osaa irtaantua niistä.

Erityisherkkä uhrautuu usein velvollisuudentuntoisena muiden puolesta ja unohtaa itsensä ja omat tarpeensa. Uhrautuvuudesta luopuminen voi olla vaikeaa, koska hän havaitsee monipuolisemmin erilaisia tunnevivahteita  ihmisissä. Kieltäytyminen ei ole helppoa. Miellyttäminen ja itsensä tärkeäksi kokeminen voi johtaa pitkällä aikavälillä ahdistukseen, jos ihminen joutuu jatkuvasti joustamaan omista tarpeistaan muiden hyväksi. 


 
 
Onko herkkyys elämässä rikkaus vai taakka? Varmasti molempia. Siihen liittyy paljon vahvuuksia ja tunnetason rikkaus tekee erityisherkän elämästä värikästä ja voimakasta, koska hän kokee ja havaitsee elämän pienetkin asiat suuresti. Empaattisuus on usealle erityisherkälle luonnollista ja hän osaa asettua hyvin helposti toisen ihmisen asemaan jakaen surut ja ilot. Auttamishalu on hyvin vahva ja omasta luopuminen toisen ihmisen hyväksi ei ole lainkaan harvinaista. Hyvänolontunteen antaminen toiselle ihmiselle voittaa sen, että itse jää ilman.

Nykypäivän kiireinen elämä voi olla herkälle ihmiselle raskasta. Tunnollisuutensa vuoksi hän voi uupua hektisen elämän vauhdissa. Arjen informaatiotulva sähköisistä kanavista ja tiedotusvälineistä, harrastukset, ihmisvilinä kaupassa, kaikki tämä voi muuttua erityisherkälle ylitsepääsemättömäksi.




Erityisherkkä saattaa kohdata ennakkoluuloja käyttäytymisensä johdosta, joskus myös väärinkäsityksiä. Hänet saatetaan leimata koppavaksi, itsekkääksi ja välinpitämättömäksi. Muiden ihmisten on vaikea ymmärtää se, miten erityisherkkä kokee ulkopuoliset ärsykkeet ja tunnetilat ja se voi heijastua ulospäin omituisella tavalla tai jopa ryhmästä vetäytymisenä. Hän voi jäädä miettimään aistimaansa tunnetilaa aivan normaalin kohtaamisen jälkeen, eikä pääse ajatuksesta eroon ennen kuin hän on selvittänyt havaintonsa syyn monista eri näkökulmista.
Suomen erityisherkät ry:stä saa lisätietoa erityisherkkyydestä ja tutkimuksista. Kansainvälistä tutkimustietoa on myös runsaasti saatavilla nykyisin. Oman herkkyytensä voi testata netissä. Ainoastaan testin perusteella ei ihmisiä voida luokitella erityisherkäksi, vaan siihen tarvitaan vahvaa arviota omista tuntemuksista ja asian ymmärtämistä sekä mahdollisesti keskustelua asiantuntijan kanssa.

Hidasta elämää sivustolta löydät myös mielenkiintoista luettavaa erityisherkkyydestä mm. Eevi Minkkisen kirjoituksen: Rosoista ja pehmeää.

                                                          Mari


 

19.4.2017

Silmäniloa aamutoimiin

Mitkä asiat ilahduttavat kodissasi eniten? Mielestäni on tärkeää, että koti tuntuu ja näyttää rauhalliselle ja siihen liittyy erilaisia muistoja. Teen pöydille ja tasoille silmääni miellyttäviä asetelmia ja usein ne koostuvat matkamuistoista, kukista, oksista ja kivistä. Asetelmat vaihtavat paikkaa ja muotoaan tietyin väliajoin ja välillä ne laitetaan kaappiin jäähylle. Asetelmia ei kuitenkaan saa mielestäni olla liikaa, jotta ne eivät riko huoneen kokonaiskuvaa.

Tällä hetkellä silmääni miellyttää erityisesti kylppäriin kokoamani matkamuistoasetelma. Kaikki lähti siitä kun näin lähikaupassa kivannäköisen kasvin, olisiko aloevera sukuinen kasvi? Tietääkö joku tarkemmin, mielelläni kuulen lisäinfoa. Sijoitin sen heti kivien sekaan kylppärin pöydällä. Kasvi näyttää juuri sopivalle kylpäärissä ja kumma kyllä, kasvaakin siellä  lähes ilman vettä ja valoa. Pienestä ikkunasta pilkistää hieman varjonpuoleista valoa.


Kaapista löytyi vanha loppuunpalanut kynttilä. Raavin lopun kynttilän pois ja laitoin kasvin siihen. Kivet ovat kulkeutuneet mukanani Lefkakselta ja korallin pala Maunitiuksen hiekkarannalta sekä yrtti"tupsukka" (kuten tuota nuijaa kutsun) Thaimaan katumyymälästä.


Tyylikkäät saippuapullot tuovat kylppäriin vähän luksusta. Aina niissä ei ole ulkokuoressa mainittua tavaraa sisällä, mutta hyvän tuokuista käsisaippuan täytyy olla, eikä se saa kuivattaa käsiä.

Kuvassa näkyvä alalaatikosto on minulle myös suuri ilon aihe. Lokerolaatikoston sisään kätkeytyy kaikki aamun meikkaukseen ja kauneudenhoitoon liittyvät aineet ja välineet. Pensseleitä ja suteja ei tarvitse etsiä kiireessä, kun kaikki löytyy oikeilta paikoiltaan eikä kukaan tule sotkemaan järjestystä, paitsi minä itse ...joskus. Kahteen kerrokseen mahtuu aika paljon tuotteita.

Aamurutiinit toistuvat yleensä saman kaavan mukaan jokainen arkiaamu. Roboottimaisesti liikun paikasta toiseen pesulle, aamiaiselle, pukemaan, meikkaamaan ja sitten heipat ja menoksi. Miten sinun aamut lähtevät rullaamaan?

                                                     Mari

18.4.2017

Haltialan tilalla

Haltialan kotieläintila on Helsingin kaupungin omistama maatila Laamannintiellä. Tilanhoitajana toimii Jari Kuusinen. Tilalle on vapaapääsy ja pihalla voit tutustua kotieläimiin, kuten lehmiin, lampaisiin, sikoihin ja kanoihin. Lampolassa on toista sataa suomenlammasta ympäri vuoden. Kesäisin eläimet ovat ulkona Haltialan piha-alueella. Talvet vietetään navetassa.

Pääsiäisenä lampola oli avoinna poikkeuksellisesti. Eläinystäviä olikin paikalla runsaasti. Lampolassa oli pieniä karitsoja lasten ihasteltavina ja paijattavina. Näytti siltä kuin lampaat olisivat nauttineet lasten rapsutuksista. Ne asettuivat nojaamaan aitauksen reunaa vasten. Pienet kädet ojentuivat karitsoja kohti toivoen, että joku vähän imisi tai nuolaisisi sormesta.Turkki oli ihanan pehmeä.



Suurta ihmetystä herätti lapsissa se, kun pienet karitsat kävelivät maassa makaavien aikuisten lampaiden yli aivan surutta. Lampaat eivät välittäneet lainkaan, vaikka pienokaiset hyppivät niiden selän päällä ja imivät niiden korvia. Osa juoksi tiiviisti emon perässä ja yritti imeä maitoa emon nisistä. Olipa hauska seurata pehmoisia söpöläisiä, eivätkä nämä tuntuneet olevan lainkaan häiriintyneitä lukuisista katsojista.



Piha-alueella ponit kiersivät lenkkiä ahkerasti pienet, jännittyneet ratsastajat satulassaan ja taluttajat vierellään. Ilmeet kertoivat paljon lasten ajatuksista kun he istuivat satulassa. Muutamilla tuli itku kun matka loppui kesken.

Jos sinulla on lapsia, lapsenlapsia, kummilapsia ym. suosittelen lämpimästi Haltialaa retkikohteeksi. Lampola avautuu kesäkauteen 24.4.2017. Lampaisiin ja karitsoihin voi tutustua viikolla iltaisin klo 18-20 ja lauantaisin ja sunnuntaisin klo 11-18. Pihalla on myös leikkialue kiipeilytelineineen ja liukumäkineen, jossa lapset viihtyivät myös hyvin. Mikäli nälkä yllättää, aivan vierestä saa myös ruokaa Kahvila-ravintola Wanhasta Pehtoorista.

Pääsiäisenä navetassa kukko piti komentoa kanoille ja takapihalla oli lehmiä laitumella. Haltialassa kasvatetaan kolmea lehmärotua: Aberdeen-Angusta, Herefordia ja Ylämaan karjaa. Kesäisin eläinten määrä lisääntyy, kun tilalle saapuvat possut ja hevoset. 


Hienoa, että tällaisia maalaishenkisiä paikkoja on lähellä tiivistä kaupunkiasumista. Täällä on voi tutustua eläimiin ja maatilan toimintaan. Lapsille paikka oli valtava elämys ja  kotimatkalla takapenkillä oli kolme melko väsynyttä lasta. Viimeisen kuvan valkoiset lampaat olivat minun suosikkejani.

                                             Mari    



  

12.4.2017

Pääsiäinen

Kevät rientää hurjaa vauhtia ja viikon lopulla ollaan jo pääsiäisessä. Meidän koti ei juurikaan saa erityisempiä koristeluja pääsiäisenä. Jotain kuitenkin täytyy saada piristykseksi. Jo useana viikkona olen ostanut pääsiäisliljoja ruukuissa ja laittanut ne lasivatiin. Minusta ne näyttävät hauskoille keittiön pöydällä, kun juuret näkyvät lasin läpi.



Keltainen väri piristää kummasti. Auringonsäteet pilkahtavat silloin tällöin keittiön ikkunasta ja silloin liljat näyttävät erityisen kauniilta. Tänä vuonna en ole istuttanut rairuohoa lainkaan. Itseasiassa istuttaminen unohtui ja muistui vasta tällä viikolla mieliin. No, yritetään selvitä ilman tänä vuonna.  Yleensä laitan vehnänorasta kasvamaan melko isoon laakeaan astiaan. Mielestäni vehnänoras näyttää kauniimmalle kuin tavallinen rairuoho ja se kestää myös paremmin leikkausta. Ruohon reunalle voi laittaa myös muutaman tipusen käyskentelemään.

Palmusunnuntaina meillä vieraili myös suloisia virpojia. Värssyt oli opeteltu hienosti ja olin havaitsevani pientä jännitystä virpojissa. Viimeinen kuva on virpojien tuomista oksista siis vitsoista... Sulle vitsa, mulle palkka.


Täytyyhän kotona olla myös pieniä pääsiäismunia tarjolla pikkusille vierailijoille. Herttaisinta on kun pienen pienet sormet yrittävät avata munia kääreestä ja kiire on kova. No kyllähän suklaamunat maistuvat vähän isommillekin vieraille, puhumattakaan talon omasta väestä. Kulhoa on pitänyt täyttää aika monta kertaa viime viikkojen aikana.



Pienillä asioilla saa keittiöön ja kotiin keväistä piristystä ja iloa. Kohta pääsiäisen jälkeen on vappu ja sittenhän jo koittaa kesä. Miten teillä valmistaudutaan pääsiäisen viettoon?
Pidätkö muuten mämmistä? Onko sinulla hyviä mämmivinkkejä? Perinteisen mämmi+kerma rinnalle kaipaisin jotain uutta.

Terkuin Mari

Hyvää pääsiäistä!

Reko - lähiruokarengas

Kävin eilen Reko -lähiruokarenkaan jakelupisteellä ja olin niin, niin innoissani. Tilasin haluamani tuotteet etukäteen Facebookin suljetussa ryhmässä. Kaikki toimi moitteettomasti ja kaikki haluamani tuotteet lähtivät kotiin maisteltaviksi.


Fiilis oli uskomaton. Lapsuuden ajat tulivat auttamattomasti mieleen, kun kauppiaat pysäköivät autonsa riviin ja takakontit avautuivat toinen toisensa jälkeen. Lapsuuden kotini lähettyvillä kävi viikottain kala-auto, munat ja maito haettiin suoraan navetasta. Myöskin kanojen sulkia kerättiin pääsiäisen koristeluun kanalasta. Eksyipä "Helppo-Heikki" joskus kylään ja hänellä oli pikkutavaraa kammasta-vihkoon.

Rekon tuotevalikoima oli runsas. Myytävänä oli lihaa, kalaa, vihanneksia, leivonnaisia, hunajaa, vihanneksia, karkkia ja kaikkea muutakin herkkua. Lähtiessä haistelin vielä vastaleivotun ciapattan tuoksua. Seuraavassa tilauksessa lähtee meille maisteltavaksi.

Nämä ovat sellaisia tapahtumia, joista ilahdun aivan valtavasti. Tunnelmaa ei haitannut yhtään se, että satoi räntää ja oli tosi kylmä pyöräillessäni jakopaikalle.  Olin ihan pilvissä koko illan. Ei enempää sen takia, että leppäsavustettu kirjolohi maistui taivaalliselle. Myyjä sanoi sen kestävän ainakin viikon tuoreena. Meillä suurin osa hupesi heti illalla näkäisiin suihin. Nami, nami. Se oli niin herkkua!

Haetko sinä tuotteita suoraan tuottajilta ja millaisia kokemuksia sinulle on? Olisi kiva kuulla sinun kokemuksia vastaanlaisista tapahtumista.


Terkuin Mari

Mielen meditaatio

 



Keväinen tervehdys!

Luonto on heräämässä pitkän talven jälkeen. Aamulla kun lähden liikkeelle kuulen lintujen viserrystä ja tunnen kevään tuoksun. Se saa mielen kepeäksi. Innolla odotan jo kohta puhkeavia ensimmäisiä leskenlehtiä ja sen jälkeen valkovuokkoja.  Kevät, kevät, kasvit lähtevät kasvuun ja valon lisääntymisestä saa voimaa pitkän talven jälkeen.

Työviikon jälkeen kaipaan viikonloppuihin hiljaisuutta ja luonnossa liikkumista. Mielipaikkojani ovat merenrannat. Meri ja sen tuoksu auttavat minua vapautumaan stressistä sekä unohtamaan kaikki ikävät asiat. Hengitän raikasta meri-ilmaa, se on parasta meditaatiota. Voin tuijottaa merta loputtomasti, hiljaa sanomatta sanaakaan, kunnes joku vetäisee hihasta ja sanoo: mennään jo eteenpäin.
 
 

Mistä sinä saat voimaa ja mitkä ovat lempipaikkojasi. Niitä paikkoja, joissa lataat akkujasi. Hiljaisia sopukoita luonnossa vai kivassa kahvilassa kaupungissa?